keskiviikko 22. helmikuuta 2006

Kurakinttaat

Nehän ne oli. Kumiset lapasennäköiset läpsykät, jotka hiosti hanskojen päälle laitettuna ihan sikana ja niissä hardcore kurakinttaissa kaikille oikeille McGyvereille oli oikein karstattu se sisäpinta, että varmasti on sopivissa määrin kitkaa lätäköissä läpsyttelemiseen.

Ihaninta.

Tuohon "Helsinkiin lisää historiallisia monumenttejä" -kampanjaan voisin lisätä myös "Maailmaan lisää tyttökirjoja lukevia pikkutyttöjä" -kamppiksen. Onko kamalinta, että pienet tyttölapset ennemmin pelaavat pleikkaria ja kirkuvat henkkamaukalla, eikä kukaan enää lue Lotta- tai Tiina-kirjoja. Lotta on kyllä kaikkien tyttöjen idylli - reipas ja muistaakseni punatukkainen ja kaikkien kaveri. Oliko pikkumukulana (lue: ala-asteiässä) mitään siistimpää kuin viulutuntien yhteyteen liitetyt kirjastoreissut. Rajakylän lähikirjaston kaikki tyttökirjasarjat tuli kyllä kahlattua läpi. Ja juhlapäivä koitti, jos joskus mentiin koko perheellä oikein kaupunginkirjastoon asti.

Kirjastoista puheen ollen; Oulussa ainakin joissain kirjastoissa oli lapsille teknologian huipentumana eräänlaisia pyöreitä penkkejä. Homma eteni niin, että kirjastotädiltä sai valita jonkun sadun kuvallisesta kansiosta ja sitä satua sitten saattoi kuunnella sillä pyöreällä penkkiviritelmällä sellaisista kuulokkeista. Ainakin niin kauan, että äiti ja isi saivat omat asiansa suoritettua siellä aikuisten osastolla. Onkohan tuokaan enää nykyaikana mahdollista? Mene ja tiedä.

Sitten ilmoitusasia: mun kummipoika -9kk- osaa ryömiä. Olkkarin sohvaa ympäri...\o/ (tuo on sellainen tuuletushymiö..eli siis tyyppi jolla on molemmat kädet tuuletuksellisessa yläasennossa. See olympiavoittajat for more information!). Ihana kummipoika. Ihana on myös kummipojan serkkupoika joka kuulemma kovasti haluaisi kävellä. Ihan itse. Muttei ihan vielä juuri osaa. Ei kaikkea voi vielä osata. Mutta ehkä ensi viikolla. Tai sitä seuraavalla. Kovasti on kuitenkin pieniä ikävä - ehkä ne tulee joskus tädin luo kesäsiirtolaan juomaan mansikkamehua ja syömään lättyjä?

Toivottavasti.

Ei kommentteja: