perjantai 24. maaliskuuta 2006

Valtakunnassa kaikki hyvin

..ainakin jos mittarina pidetään hotelli Kämpin edustalla aamuisin parveilevia mustia mersuja tummennettuine laseineen. Hirmuisen hauska seurata heräävää kaupunkia aamuisilla työmatkoilla, kun kaikilla on vähän kiire (paitsi tarhaanraahattavilla lapsilla) ja aamuauringon myötä myös linnut ovat innostuneet karjahtelemaan puissa. Työmatkoillan siis ei haise kävellessä myöskään enää kusi, vaan ihanainen SJP:n "Lovely" - hienostunut täkkärihankintani muutaman viikon takaa.

Mutta tosiasiallisestikin, kyseisellä keskustan kadunpätkällä on joka aamu tällä viikolla ollut mersuja ihan jonoksi asti - liekö tuosta joku kansantaloustieteilijä voisi vetää johtopäätöksensä maamme viennin tilasta? Pienenä bonuksena moiseen analyysiin voidaan heittää vielä letkaa tänään aamulla johtanut kulahtanut kuorma-auto, jonka kyljessä luki "Isokyrön Interiööri". Olivat päässeet oikein Isoolle Kirkoolle keikalle nuo sisustussuunnittelijat (tai sit kyseessä oli Innon Marko in cognito, kummin vain). ((Vaasassa eräskin markkinoinnin opettaja (somistaja aiemmalta ammatiltaan) nimittäin muisti vientimarkkinoinnin luennoilla paasata siitä, kuinka Suomen viennin tilaa voidaan hyvin selkeästi analysoida satamissa makaavien/makaamattomien konttien lukumäärästä. Hienoa Marjatta, olet mun idylli!))

Allekirjoittaneen tän viikon urotöihin kuuluu massiivista työntekoa - pyöräytin tuossa lehtipienokaisen nimeltään AreaNewsk itse itseni kanssa juuri. Ja organisoin tapaamisia Vaasaan, Kuopioon, Seinäjoelle, Jyväskylään sekä huomisesta alkaen Tallinnaan. Joku voisi ehkä herättää mut, kun tää painajainen on ohi (heinäkuun alussa siis.. Heh heh). Ja jotta maailma olisi täydellinen palaamme siis viikonlopun työkeikalta sunnuntaina illalla, jotta voin suhata sitten maanantai-aamuna KUUDEKSI lentokentälle ja kohti Wieniä! Kurjuus. Ei siis se Wien, vaan ne aamuiset heräämiset. Mulla on jatkuva jet lag kohta!

Viikon mietelauseena seuraava: miten ja miksi uniformuihin sonnustautuneet miehet saa ihmisen hyvälle tuulelle? Olen ollut hämmentyneen onnellinen aamuisin koko viikon, kohdattuani hyvin erilaisia uniformujen kantajia työmatkallani... Hih.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2006

Miekkaria

Havaitsin eilen yllätyksekseni, että asun lähestulkoon Pariisin lähiöitä vastaavassa yhteiskunnallisesti TIEDOSTAVASSA naapurustossa. Meillä on nimittäin Puniksessa ollut nyt viikon sisällä kaksi miekkaria, eli mielenosoitusta. (Plus ihampaska Baari-niminen ohjelmahan on nyt myös viekkaudella ja vääryydellä tunkeutunut reviireilleni - Punawuoren Kaffehus ((or whatever, sooooooon niiiiiiiiin paska se ohjelma) avataan ilmeisesti huomenna. Grrr.)

Joka tapauksessa, viime viikolla kotimatkaani viihdytti siis Tehtaanpuiston kulmalle kärrätty mielenosoittaja äänentoistolaitteineen. Valehtelematta siis yksi noin satavuotias papparainen oli pönkätty hankeen pystyyn, josta hän sitten väräjävällä äänellään julisti Sanaa. Innostumisen pelossa en kovin pitkäksi aikaa tohtinut seisahtua kuulemaan - mutta melko lailla liikuttavaa oli siis myös se, että harmaahapsea tukemassa oli yksi kappale takanaseisovia henkilöitä. Liekö sitten maksettua henkilökuntaa jostain parantolasta, vaiko mikä oli opetuslapsen status...

Eilen taasen reippaillessani kotiin kulttuurikeskus Glorian ohitse (jossa muuten vietettiin rasisminvastaisen viikon päätapahtumaa, Yhteiskunnallisesti Tiedostava toim.huom.) huomasin ihmeekseni poliisiautojen pönkkäävän katusulkua ko. kadulle. Reippahasti pollareiden perässä paikalle kurvasi jonollinen Jotain Asiaa Ajavia Nuoria - oikein rytmikkäästi he turbaaneissaan ja plakaatteineen huutelivat iskulauseitaan ja muita. Ainoa kysymys, joka allekirjoittaneelle tästä syntyi oli valitettavasti kyllä se, että olisikos viisaampaa vetää siisti puku päälle, pestä tukka ja ottaa järkevä keskusteluyhteys päättäjiin? Kuin remuta ympäri kaupunkia solvaavia iskulauseita huudellen ja anarkian perään haikaillen?!

Onko kettutyttöjen sanoma haudattu mäntysuovanhajuisten rastojen myötä - olisiko heillä enemmän asiallisia kuulijoita, jos anarkistibyysat vaihtuisi burberryyn..? Mene ja tiedä.

maanantai 20. maaliskuuta 2006

Kevätpäiväntasaaja

Huh. Eilisen urotöihin kuului vimmaista raivaamista lievässä krapulassa. Kyytiä saivat pölypunkkien ja -koirien lisäksi niin paskaiset astiat kuin housunpuntissa sisäänkulkeneet hiekoitushiekatkin. Ihanasti. Pisteenä kolmen tunnin raatamisen päälle (seriously, 26,5 m2 raikkoaminen edustuskuntoon vei siis kolme tuntia elämästäni) heitin sitten kontilleni parketille ja luutusin nelinkontin koko kämpän. Käsittämätöntä sinnikkyyttä - ja täysin epätyypillistä käytöstä allekirjoittaneelle.

((Niin. No, totuuden nimissä täytyy siis myöntää, että konttaluutuus oli ohjelmassa pienimuotoinen pakko vain siitä syystä, että JOKU oli hukannut mun moppini varsiosan - eli vaatehuoneen röykkiöstä ei sitä vartta siis VIELÄ ihan löytynyt.. Heh. Am I pathetic or what?!))

Siivoamisessa on myös se mukava puoli, että tällöin löytyy usein jo unohduksiin joutuneita asioita melko lailla valtavasti... Mun tapauksessani (henkisellä puolella) tämä tarkoitti siis eilisellä sitä, että unohduin muistelemaan Wanhojen Hywien Aikojen ketjukirjeitä. Eräätkin illat tuli istuttua valkoisen lastulevyisen kirjoituspöytäni ääressä (sen saman, jonka ylimmäisen laatikon sai muuten myös lukkoon kaikkia Ihania SalaisuusAsioita varten, toim.huom.) kopioiden niitä vihonviimeisiä ketjukirjeitä. Siis käsin. Ruutupaperille. Silloisissa kiertiksissä ei ollut härskejä kuvia vähäpukeisista tummahipiäisistä miehistä - vaan ajatuksena oli lähettää "listan ekalle" esimerkiksi suklaalevy taikka kympin seteli. Ja kas viikon kuluttua tästä itselle olisi pitänyt tulvia rahaa, karkkia ja suklaalevyjä muun muassa ovista ja ikkunoista!

Mä en ole ihan varma, että a) lähetinkö fyysisesti koskaan kenellekään yhtään mitään konkreettista (todennäköisesti kyllä lähetin, koska olin kiltti ja nörtti!) ja erityisesti b) tuliko mun postiboksiin koskaan esimerkiksi yhtään levyä suklaata. Epäilen notta ei. Mutta ajatus silti oli kaunis - ja olihan sitä postipostia huomattavasti hehkeämpää saada kuin iänikuisia "kiroansutalimpaanhelvettiinjosethetilähetätätäviestiäsadalle - jaainiinetmyöskoskaansaaenäämiestä" -sähköposteja.

Tänään on muuten myös tasattu yö ja päivä. Eli kevät tulee kohisten. Pitäisköhän ostaa uudet sandaalit? Tai pyörä? Tai jotain edes vähän kevääseen viittaavaa...

lauantai 18. maaliskuuta 2006

Teknobileet

Jump-jump-jump-jump-jumpunjumpunjumpun-jump. Jump-jump-jump-jump-jumpunjumpunjumpun-jump. Jump-jump-jump-jump-jumpunjumpunjumpun-jump. Jump-jump-jump-jump-jumpunjumpunjumpun-jump. Jump-jump-jump-jump-jumpunjumpunjumpun-jump.

Keskimäärin tuolta kuulosti siis Smedsgatanilla viime yönä. Ihan käsittämättömän ihunat teknobileet kolmannessa kerroksessa pitivät sitten meikäläisen mielen virkeänä pitkälle yli puolenyön. Soon hienoa, kun nuoriso jaksaa yritttää - mutta viimein tuli neloskerroksen tuplavahinkojen isällä (ainakin näin olettaisin) mitta täyteen ja vihaisen ovikellon rimpautuksen jälkeen meno hiljeni ihan täysin. Tai ainakin sen verran siis, että allekirjoittanut sai unen päästä kiinni.

Hyttibileet kerrostalossa ovat kuitenkin aina sen verran karvojanostattava tapahtuma, että niistä jaksaa naapurusto kohista taas hetken. Eli luultavasti jonkinlaista kalabaliikkia tästäkin setistä vielä nousee. Onnekseni itse en ole joutunut juhlajärjestäjän rooliin taas ihan hetkeen - fakta joka siis on suuresti riippuvainen juurikin kodissani vallitsevasta sotatilasta.. Ei voi oikein kutsua ketään kylään, jos ovesta juuri ja juuri mahtuu sisälle. Heh.

However, taannoin tuossa vuosi sitten kirsin anttituiskujatkot olivat oikeinkin kovassa huudossa (veteli lähes vertoja vaasan legendaarisille minttuviina-kalapuikkojatkoille..). Skaffattiin tyttöjen kanssa pilkun jälkeen töistä leipää ja sirkushuveja (mm. puolalaista luumuviinaa ja cointreauta) ja kipaistiin kumijalalla jatkofasiliteetteihin eli mun kotiini. Sitten vaan patjoja lattialle ja antin koko tuotanto ämyreihin - ja avot! Hurmaavat efterfestit olivat erinomaiset. Naapurusto ei näistä kemuista käsittääksen kovin voimallisesti ainakaan kärsinyt, kun tunnetusti antin biitti nyt ei päätä (eikä naapuriakaan) kuitenkaan huimaa.

((Mistä tulikin mieleeni: naapurin rouva Sarvi on muuten ollut huomattavan hiljainen ainakin jo kuukauden... Ei kuulu enää A-studio yhtään stereona. Onkohan sille sattunut jotakin? Rapussa ei kuitenkaan VIELÄ haise yhtään raato. Help. Onk tämänkaltaisille tilanteille olemassa joku ohjekirja for dummies?!))

perjantai 17. maaliskuuta 2006

Mutsi hei, mä en meeee enää kouluun!

Terveinen Tallinnasta - nähtiin jopa sataman valot. Hih. Hienosti 1300 nuorisojärjestöaktiivia mahtuu samaan juhlapaattiin, jopa siinä määrin, ettei edes ehdi nähdä niistä ihan kaikkia 20h risteilyn aikana.

Buffetin jälkeisestä masennuksesta (BJM) johtuen bileet kyllä jäi mun kohdaltani melko vähäisiksi, eli olin onnellisesti höyhensaarilla jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä. ((Ja ei, kyseessä ei siis ole Viinihanasta Johtuva Sammutustila, kuten eräissä piireissä esim. liittokokous-/vvv-risteilyillä on ollut tyylinä - vaan ihkaoikea väsymys ja ei-kemiallinen uni..))

Unen läpi hyttiin kuului silti risteilyn pääesiintyjän Tommi "enhaluumennäkouluuneihänoopakkoeihän" Läntisen keikka. What a nightmare! Tärkeistä asioistahan Tonppa (kai) laulaa, mut silti ei just välttis ole mun ykkösvalinta laivabändiksi. Ihan mestarillinen meininki oli tuossa taannoin alkuvuosituhannesta eräällä korruptioristeilyllä, jossa kansaa villitsi itsensä Aikuinen Nainen, eli Paula. Siellä oli keski-ikäinen humppaava tuulipukukansa kauhuissaan, kun eräskin vaasalainen talousvastaava sitten otti ja stage-daivas keskelle tanssilattiaa. Alunalkaen ajatus oli kaikin puolin varmasti ihan hyvä, mutta toteutus hieman takkusi, kun yllättäen (!) mummelit eivät olleetkaan ihan samalla linjalla daivaajan innokkuuden kanssa... Mutta tikeittä siitäkin selvittiin - ja hilpeitä keikkojahan nuo IlmaisenViinanBileet tunnetusti on.

Silti, on a further note: Siljalla on kyllä ihan tautiset safkat - hakkaa sen punaisen laivaketjun haaleat nakit ja punajuurisalaatin mennen tullen. Jonka lisäksi tuin kansantalouttamme investoimalla voimallisesti karkkiin ja meikkeihin. Tytöllä ei voi KOSKAAN olla liikaa meikkiä. Ei vaan voi.

Nyt pitäisi ryhtyä kakunvääntötalkoisiin. Koska harjoittelen aktiivisesti tulevaa uraani kälviäläisenä pitokokkina/suurtalousemäntänä, niin perjantai-illan reeniin kuuluu massiivista kakuttamista. Voileipäkakkua, täytekakkua, avaruuskakkua, mitänäitänyton. Ja huomenna on sitten vuorossa kakuntuhoamiskemut, kun kollegani pyöräytti itsensä eilen neljännelle vuosikymmenelleen... Ui kamaluus.

Onneksi itseni ei tarvi huolehtia vielä vanhenemisesta. Moon nii-iiiiiiiin nuori. Ainakin henkisellä puolella. Hah.

torstai 16. maaliskuuta 2006

Vitutuskänni

Eli ViKä, oli ohjelmassa eilen. ((vrt. MaanantaiKänni, MaKä; SuojaKänni, SuKä; HääKänni, HäKä, PerseKänni, PeKä; PikkuPeput, PiPe --> ja niin edelleen)). Eilen kello 16:15 vitutti enemmän kuin pientä oravaa kävyn jäätyessä - ja syyhän oi niin perinteinen kuin "työasiat". Onneksi maailmasta löytyy kuitenkin viiniä tonkassa ja tarpeeksi holistinen kaveripiiri - eli ilta meni sitten viinihuuruissa, häitä suunnitellessa. Ihanimmin.

Yöllä ajelin sitten juhlalokaatiosta kotiin taksilla - ekaa kertaa maailmassa taksamittarin summa oli kotiovellani alle neljä euroa. Elämä todellakin on! Kävi ilmi, että jos taksiseuralainen jää kesken matkan pois kyydistä, mutta maksaa mittariin kertyneestä summasta kaiken paitsi kymmenen senttiä - niin aloitusmaksu ei rapsahdakaan käyntiin tavalliseen tapaan.. Kaikkea sitä kuulee, kun vanhaksi elää! Ja tosiaan, steissiltä smedsgatanille kyyti maksaa "oikeasti" siis vain 3,90e.

Ajankäytöllisistä ongelmista ('due to administrative reasons') johtuen kodissani vallitsee tällä hetkellä täydellinen poikkeustila - 26,5m2 yksiöni on kokonaisuudessaan vallannut henkkamaukassa, clas ohlsonilla ja ikeassa tapahtuneet räjähdykset. Tästä johtuen en aamulla (hieman vaan nuutuneena - ei yhtään edes oksettanut) löytänyt kodistani a) reppua, johon pakata risteilykamat enkä b) turkoosia paitaa, joka on todistetusti ostettu noin viikko sitten. Pakkasin siis risteilytarvikkeita (hammasharjaa, hippakenkiä yms.) muovikassiin. Vittu muovikassiin! How professional is that anyways?! Ihan käsittämätöntä silti - olen melkoisen vakuuttunut, että naapurin rouva Sarvi on kaikessa hiljaisuudessa kääntänyt puolet omaisuudestani - taikka sitten tää on vaan esinäytös ohjelmanumerolle, joka viikonloppuna tulee saamaan nimen "kirsi hukkuu paskaan".

Vihaan siivoamista. VIHAAN. Imurin johto loppuu aina kesken ennen viimeisen nurkan koluamista ja useimmiten vimipurkki on aina tyhjä sen ainoan kerran, kun pienimuotoinen siivousvimma olisi melkein iskemäisillään. Siivousneuroosit on pienimielisille ihmisille, sanon minä!

Mä keskityn olennaiseen. Ja hukun paskaan while doing it.

tiistai 14. maaliskuuta 2006

Hanureita ja japanismia

Tarinoita elävästä elämästä, osa 23½:

puhelin soi tuossa taannoin, aamulla kello 09:03. Ihmisillä, jotka soittavat toimistoihin ja virastoihin noin kolme minuuttia niiden aukeamisen jälkeen on yleensä mielestään Todella Tärkeää Asiaa. Asiaa, jonka toimittamista ei siis voi odottaa hetkeäkään - edes sitä hetkeä, kun henkilökunta saa kengät jalastaan ja sähköpostinsa auki. No, joka tapauksessa eräskin ystävällinen isäihminen siellä killuutti, mielessään tyttärensä, joka jo hetken on viettänyt vaihtarieloa Japaniassa. Paikallinen perhe kuulemma oli muuttunut innostuksesta soikeaksi kuullessaan, että mimmi taitaa hanurismin salat. Sen soittimen salat siis, ei minkään perversion.. (hih).

Iskä oli luvannut selvittää asiaa lapsensa puolesta - ja kysymys kuului siis: millä keinoin ja kustannuksin kyseisen kapistuksen saisi kipattua eteläpohojammaalta Aasiaan? Hmm. Mietitäänpä. Käsittääkseni meidän byrååssamme ei vielä toistaiseksi harrasteta kuriiri-/lentotoimintaa ja paikallisposteista on usein selvinnyt melko täsmällisestikin postipakettien lähetyskulut. Tämän myös kerroin ko. isälle - ja havaitsin samalla kellonlyömällä, että isä itsehän myös on valtion postin palveluksessa. Eli loppuviimein päätelmänä: soitto esimiehelle olisi todennäköisemmin ratkaissut ongelman allekirjoittanutta hemmetin paljon vikkelämmin.

Sarjassamme muita viime aikoina esiintulleita kysymyksiä hermostuneilta vanhemmilta: K: voiko opiskelijaviisumiin tarvittavassa passikuvassa olla silmälasit (V: voi..kai? Miksei vois?). K: Mikä on Japanin suurlähettilään residenssin tarkka katuosoite? (V: hmm..selviäiskö numerotiedustelusta? Ai ei vai? Mielenkiintoista.) K: Kun jenkkeihin lentävillä on välilasku Frankussa, niin paljonko pitäisi vaihtaa Deutsche Markkoja tax free -ostoksia varten? (V: Aha. Just, taas näitä tapauksia.. Saksassakin _taidetaan_ tänä päivänä jo käyttää euroja..?)

Ei voi aina käsittää asiakaspalvelun mutkia ja kuoppia. Ei vaan voi.

maanantai 13. maaliskuuta 2006

Cross your arms and check

Köpiksestä siis selvitty hengissä - just barely though. Konferenssi oli sanalla sanoen mielenkiintoinen, erityisesti niille jotka muistavat viime vuoden spektaakkelin Helsingin Kalastajatorpalla. Kaksi asiaa kuitenkin jäi mieleen yli muiden:

1. Jos illalliskutsussa lukee "Formal Banquet Dinner" ja osallistujien odotetaan laittavan jotain pikkunättiä päälleen JA kolmen ruokalajin illallisella syödään lohta, vasikkaa ja paahtovanukasta. Niin silti heti syömisen jälkeen koko juhlaväen voi olettaa vyöttävän kupeensa ja heittäytyvän riemukkaaseen tanskalaiseen polkkaan. Hanuristin säestyksellä, totta kai. Ihan oikeastikin siis paikalle oli järjestetty kaksi noin satavuotiasta papparaista hanureineen paikallisten muinaispuvuissa, joiden tahdissa sitten tanssattiin muutamia (!) tunteja (!!!!). Hieman laski kyllä muuten kaoottisen lämminhenkistä tunnelmaa moinen akti.

2. Mikä on lentoemojen oviasento? (re: kapteeni kuuluttaa koneessa ennen nousua/laskeutumista: "please take your door positions for landing").. Kädet suorakulmaisena neliönä vartalon yläpuolella, vai...? Mun täytyy ehkä ottaa Finnairin sihteeriopistoon yhteyttä tän asian tiimoilta, sen verran aikaa nimittäin on tämä pähkäily vienyt. Bonuskysymyksenä vielä tuo otsikko; mikä on käsivarsien ristimisen funktio lentoemojen urakehityksessä? Hih.

Mutta jännittävä reissu siis takana. Ja nyt voikin sitten hyvillä mielin odotella torstaita, kun Conanin uusi bestis Tar-za puhuu Allianssin nuorisojärjestötapahtumassa. Mieltsiä. En olekaan koskaan nähnyt tasavallan presidenttiä IRL.

tiistai 7. maaliskuuta 2006

Häikii hulluna

Tulevaisuus häikäisee. Erityisesti silloin, kun sitä miettii mun kotini vessassa. Kävi nimittäin niin, että vessasta paloi lamppu juuri silloin kuin sitä olisi eniten tarvittu - eli sairastupailuni aikana. No, teerevänä tyttönä mulla meni vain viikko (!) uuden hankkimiseen ja lampun vaihtamiseen. Ja noheva kun olen, päätin samalla vaivalla vaihtaa molemmat peilinyläpuolislamput uusiin. Eipä siis aikaakaan, kun taas saan nauttia suihkusta valot päällä - nyt vaan on siis se ongelma, että kun on tottunut yhteen (rikkinäiseen) lamppuun, niin kaksi toimivaa aiheuttaa lievästi ylitsepursuavaa kirkkautta. Ja aamuisin kirkkaus = kirosana. No, ehkäpä tähänkin tottuu taas joskus. Mutta siihen saakka, mua häikäisee. Hankin ehkä suihkussakäyntiä varten aurinkolasit, jos ne vaikka helpottais.

Mutta hämäävää on silti seuraava; kuinka voi olla todellista, että fiksut, sivistyneet, itsenäiset ja itsepäiset, yliopistoa(kin) käyneet, naisihmiset (tai ainakin allekirjoittanut) taantuu lähes aina tällaisen teknillisen haasteen (lamppujen/sulakkeen/imurin pölypussin vaihto, auton tankkaus/renkaiden vaihto...) edessä jonnekin kivikaudelle. Tyyliin "minä jane - sinä tarzan. Vaihda renkaat, minä teen lapsen.." Vaikka kyseessä siis olisikin käsittämättömän yksinkertainen tapahtuma ja vaikka siitä olisi aiemminkin ihan itse selvinnyt. Lisäksi yleismaailmallinen surkuttelu siitä, että kotona ei omasta takaa ole remonttireiskaa, on ehkä turhauttavinta ever. "Kyllä sen Petriinan kelpaa, kun sillä on himassa kodinkonekorjaaja. Vaihtuu sulakkeetkin ihan suit sait." Grr. On the other hand Petriina joutuu kuitenkin myös pesemään haisevia urheilukamoja, keräämään JONKUN toisen hujan hajan jättämiä tavaroita jatkuvalla syötöllä, temppuilemaan vessanpöntön kannen asennon kanssa (joka on siis aina väärin!) ja ennen kaikkea keskittyä olemaan ehtoinen emäntä, huora ja madonna aina sopivassa suhteessa oikeassa tilanteessa.

Eli ei käy kateeksi. Eihän?

Huomenna Roskildeen. Joka siis sijaitsee Tanskassa - ei Saksassa, niin kuin eräs sukulaiseni epäili. Tiedot seminaarista (kuten paikkakunta ja alustava ohjelma) tuli viime yönä; ihan hyvissä ajoin siis. Tuota jyllantilaisten täsmällisyyttä.

maanantai 6. maaliskuuta 2006

Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii

Ja voi nyt jumalauta. No offense, mutta melkein paloi käpy kiinni tänään aamulla, kun reippaasti ja virkeästi olin hyvissä ajoin liikenteessä (harkitsin jopa hetken töihin kävelemistä - ajatus, joka kuoli lumisateen ja vinkan pyyhkäistessä ylitseni Smedsgatanilla) ja sitten kipusin ratikkaan istuakseni alas nauttimaan Uutislehti 100:n jännittävästä tekstaripalstasta. Kunnes. Siis. Vittu, kuka älykääpiö oikeasti lataa aamulla ratikan penkille jonkun pieneläimen (tai pahimmassa tapauksessa itsensä - toivottavasti ei kuitenkaan!) caccaa?!?!?! Siis kakkaa. Haloo. Yäk. Kolmosen avohoitoratikasta puuttui siis tänään pissallehaiseva pulsu (noon toivottavasti kaikki muumioituneet jonnekin), mutta sitten vaihtokaupassa saatiin tosiaan penkille pökäleitä. Way beyond my understanding.

Thank god, penkki pysyi istujatta aina steissille saakka, jossa sitten hieman laitapuolenkulkijaa muistuttava vanhempi pyylevä naisihminen tempaisi aarsunsa ns. paskaan. Ei täti itse varmaan huomannut juttua ihan hetkeen - lievästi meinas kyllä allekirjoittaneella pettää pokka, kun ko. nainen istuessaan (jutteli siis itselleen ääneen, as usual) tokaisi "onpa ihanan lämmintä!" tarkoittaen toivottavasti narikan lämmintä sisäilmaa, eikä suinkaan penkillään sijaitsevaa lämmintä paskakasaa (kuivia pötkylöitä ne oli, toim.huom.). Heh.

((Ja pöytäkirjaan siis vielä merkittäköön, että ajatuksenani oli kyllä huomauttaa istumista suunnittelevalle aiheesta, mutta tää tätsykkä punki paikalle ihan puskista, enkä siis ehtinyt varoittaa! En siis ole läpikotaisin vittumainen ihminen, vaikka tätsyn sanavalinta hieman hymyilyttikin, enhän?))

Silti: minkälainen sairas ihminen raahaa taskussaan/käsväskyssään/kannettavan kantolaukussaan kasaa paskaa, jotta voi sitten levittää caccaa julkisen liikennevälineen penkille muiden ihasteltavaksi? Ei jummarra.

Sosiaalisesti villi viikonloppu taas takana: perjantaina alustavia tohtorinnajuhlia Perkkaalla, lauantaina puoli päivää düünissa ja illalla Vltavassa (ihanat keski-ikäiset naiset tuhannen humalassa väärällä baaritiskillä) ja sitten sunnuntaina kaksivuotiaan kissapojan synttärijuhlat. Lisäksi tuli todettua, että Salin Enkelit (eli Sepon Siivekkäät, eli Lucy, Cameron ja Drew) osaavat tehdä kaikkia hienoja temppuja valkokankaalla. Ja Demi M. on ehkä timmein viiskymppinen tän maan päällä. Go Ashton, go!

Ja jotta ei totuus unohtuisi: 'Crash' voitti parhaan leffan Oscarin! Mene ja katso. Et kadu. Ihan valtavan hieno elokuva!

perjantai 3. maaliskuuta 2006

Wieniin!

Jihuu. Eräs valtakunnallinen nuorisoalan kattojärjestö on kaikessa viisaudessaan päättänyt ehdottaa allekirjoittanutta yhdeksi Suomen edustajista Austrian Youth Eventtiin. Ha ha. Paikalla siis Wienissä 100 nuorisoalan vaikuttajaa (!) viikon verran puhumassa EU:n (nuoriso)politiikkaa. Mikäs sen mukavampaa - enää herää kysymys siitä, mitä hemmettiä MÄ siellä sitten teen... Mutta, maaliskuinen Itävalta kuulostaa kyllä kutkuttavalta, etenkin kun ei ole sillä suunnalla tullut aiemmin touhuttuakaan.

Tän kevään matkasaldo on kyllä kohdallani ihan käsittämätön; ilmeisesti korvauksena siitä etten ole tän vuosituhannen puolella päässyt ulkomaille kuin kahdesti Ryanairin karjavankkureilla Hahniin Ferienille (mikä onkin sitten ihan oma lukunsa). Niin nyt siis lentomatkailuni on kohdistunut seuraavasti:

* Tammikuussa kotimaanmatkailua Oulun ja Helsingin välillä.
* Helmikuussa ylittyi Napapiiri ja käväistiin Berliinissä.
* Maaliskuussa siis Köpikseen, Tallinnaan ja nyt ilmeisesti myös Wieniin.
* Huhti-toukokuussa leikin vaan kotona kaikkien kivojen kavereiden kanssa.
* Kesäkuussa Berliiniin vielä uudemman kerran.
* Ja heinäkuussa sitten ihastuttavalle perhelomalle (kummipoikani ja hänen serkkunsa included) Kreikan saaristoon. Ihana tunnelma.

Eli: matkailun jumalattaret ovat kerrankin puolellani. MOT.

Illan ohjelmistoon kuuluu stew'tä ja punkkua. Perinteisen oululaisen YFU-stew'n resepti kulkee näin: paistele lihasuikaleita pannussa (kana on ihan ykkönen, kaiken maailman flunssista huolimatta!) ja pilko samalla makusi mukaan vino pino kauden kasviksia. Sipulit, herkkusienet, purjo, kesäkurpitsa, paprika, porkkana mitänäitänyton... Freesaa rehut ja kaada uuninkestävään vuokaan lihojen päälle. Mausta pippurilla ja sekoittele. Lisää purkki valutettuja fetakuutioita, halutessasi puolikas liemikuutio ja purkki ruokakermaa. Sitten uuniin - vajaa 200 astetta, noin 30-40 minsaa. Nautitaan hyvässä seurassa, esim. riisin ja tarpeellisen määrän punaviiniä, kera.

Yllätä itsesi ja kokeile joskus. On muuten oikeasti ihan sairaan hyvää mättöä!

torstai 2. maaliskuuta 2006

Matkalippujen tarkastus, olkaa hyvät

Hahaa, kuumehan se nousi ja pakotti petiin makoilemaan pariksi päiväksi. Ihan käsittämättömän tylsää vaan maata sängyssä tekemättä sen kummempaa - etenkin kun kaikki kämppäni kolme kirjaa on luettu läpi jo edestakaisin. Ja teeveestä tulee vaan niitä helvetin dilledong-visailuarvailupelejä... Pikkutyttö pikkupikkutopissaan ja adhd-lääkityksessään riehuu ja remeltää kuvaruudun täydeltä - yleisön tehtävänä on arvata "popcornin valmistusaine" - sana, josta on annettu kirjaimet M A _ S S _. "Sit nää on niinku ihanii kun näitä keittää ja laittaa suolaa ja voita ja syö sillai niinku kirjoituskone "ratatatatatataa" ja sit ne on ihan tosi terveellisiä." Sviddu. Jollekin vielä maksetaan tuosta. Tunteekohan joku noita pelijuontajia ihan IRL - olis mielenkiintoista tietää, voiko joku olla tuolla tavoin sekaisin noin niinkuin 24-7. Pikkuveljeäni lainaten: "innoissaan kuin pikkuorava aamuauringossa."

Tänpäiväisiin urotöihin kuuluu suunnatonta surffaamista intternetin ihmemaassa; löysin ihan überhalpoja lentolippuja Berliiniin. Haloo. Kuusi ihmistä, meno-paluu, ja hintahan pompsahti sitten yhteensä 350 eurooppalaiseen rahuliin. Ihan käsittämätöntä. Matkustaminen mahtaa siis kannattaa - etenkin jos uskaltautuu tuollaisten ei-kansallisten lentoyhtiöiden kyytiin. Olin kuitenkin PeliNainen ja otin ryhmällemme neljän euron (!) peruutusvakuutuksen, jonka siis pitäisi taata edes jonkilainen turva lennon perumisen sattuessa kohdalle.

Oi ja niin. Tänään törmäsin työmatkalla myös noihin HKL:n pieniin sinisiin ystäviin, eli kaikkien rakastamiin smurffeihin. Hassua. Oon nyt matkustanut kolmosen avohoitonarikalla töihin noin keskimäärin 15 kuukauden ajan - joka päivä molempiin suuntiin ja TÄNÄÄN tuli ensimmäistä kertaa kohdalle lippujentarkastus. Pikainen laskutoimitus kertoo, että 10 matkaa viikossa - 40 matkaa kuukaudessa, eli yhteensä noin 520 työmatkaa hippusen yli vuoden aikana. 520 matkaa ja yksi ainokainen lippujen tarkastus!!! Ei ihme, että jengi ajaa pummilla.

Neiti Kuuliainen Kansalainen hätkähti vain hetkeksi (se sellainen ihmeellinen paniikki, joka tulee aina myös autoiltaessa poliisiauton sattuessa kohdalle "onko turvavyöt kiinni"; "ajoin IHAN varmasti ylinopeutta"; "valot nyt ei ainakaan olleet päällä...") - kunnes tavoitin laukustani lompakon ja matkakorttini. Ei musta olisi pummilla matkustajaksi. Hirviä neuroosi ja kyttääminen jatkuvalla syötöllä ja oi kauhistus sitä nöyryytystä, jos siitä joskus jäisi kiinni. Voi apua.

Illalla syömään ja huomenna juonitaan yksiä yllärikinkereitä. Kinkereitä, jotka liittyy läheisesti sellaisiin hääasiajuhliin kesäkuussa. Jihuu.