sunnuntai 30. huhtikuuta 2006

Bara vatten. Hela natten..

Ooh. Kunniallisesti olen nyt siis selvinnyt. Sekä eilisten polttareiden järjestelyistä, illan aikana Rocksissa tarjotuista fisuista, aamun viinankäryisestä taksimatkasta kentälle että sittemmin myös tätä päivää melko lailla leimanneesta apatiasta ja saamattomuudesta. I'm a sole survivor siis!

Polttarit sujuivat, kiitos kysymästä vallan mainiosti. Morsmaikku onnistuttiin yllättämään (tai sitten se vaan on tosi, tosi hyvä näyttelijä) ja saatiin useita mielettömiä performansseja aikaiseksi. Lempikohtani oli kuitenkin ehdottomasti iltapäivän rusketussuihkun jälkeinen matkaopastus á la Fritidsresor.

Morsian puettiin Friten tuulitakkiin, lippalakkiin ja vyölaukkuun sekä hänelle annettiin rekvisiitaksi matkaoppaille tyypillinen kansio. Polttariseurue puolestaan esitti porilaista turistiryhmää (sulho on siis Porista, toim.huom.) ja tehtävänä oli suorittaa seuramatkoilta tuttu, perinteinen tervetulotilaisuus raitiovaunussa, juomatarjoiluineen kaikkineen... Kossuschnapsit juotiin Postitalon portailla ja ihan vain vapautuneen turreina ihmeteltiin Kiesmaa ja sen ympäristöön pesiytyneitä skeittareita :).

Ihan käsittämättömän hauskaa oli kyllä kaikin puolin - kuvamateriaalia ei kuitenkaan toivottavasti julkaista missään. Koskaan.

Oulusa on lähestulkoon yhtä hienot kelit kuin Tenskulla (oppaiden Teneriffasta käyttämä lempinimi, toim. huom. Taas.) ikään - parikymmentä astetta lämmintä ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Tää on siis melkein parempi kuin mikään etelänloma ikinä; ei tarvitse välttää lämpimässä mujuneita salmonellapesäkkeitä ja vessakin toimii - no, niin kuin kotona. Suojakertoimia tosin täytyy täälläkin käyttää - saas nähdä kuinka pitkään kelit kestää, eli kuinka hyvän värin tältä mun semi-Bahamanmatkalta saa mukaansa.

IKYI - I'll keep you posted.

Ps. Riemullista Wappua! Mun eka vesiselvä ja haalariton vappuni sitten vuoden 2000. Hurjaa.

perjantai 28. huhtikuuta 2006

Mun kupeet ei kerro valheita

Eilen oli ty-ky-vi-päivä. Mikä siis tarkoitti ensin kuusituntista palaveria ja markkinointiasioiden suunnittelua töissä ja luonnollisesti massiivista dokailua loppuillasta. Välillä ehdittiin toki keilata (hyvä MUN joukkue - pallo ei osunut ränniin hyvästä yrityksestä huolimatta edes joka kerralla)... Yllättävän hauskaa puuhaa tuollainen hohtokeilaus kyllä on, rokki soi ja siideri on kylmää. Ja onneksi meidän koko joukkue oli yhtälailla lahjaton tällä saralla (pelattiin in cognito, Pirkkona, Mirkkuna ja Raijana, nottei fanit tunnista), niin ei tarvinnut kenkään hävetä.

Ruusulankadulta siirryimmä sitten Krunikkaan, Korea Houseen. Jännittävä paikka ja eksoottista ruokaa. Joka siis maistui ihan hirmuisen hyvältä eikä ihan kamalan tuliselta. Viiniflinda (taikka pari..mitänäitänyton) siinä heilautettiin huiviin ennen kuin siirryttiin Annan keikalle Pianoon.

Anna on ihme tyttö - kaunis kuin taivas ja laulaa kuin enkeli. Itse kirjoittamiaan biisejä siis. Sanoitukset ovat kolmekymppiselle mimmille enemmän kuin sopivia, vai miltä kuulostaa esim. biisi "Saako tyttöä panettaa" ja "Miltä rakkaus tuntuu". Muistaakseni olin ton ensin mainitun viisun aikana puuteroimassa nenuani, eli mielikuvat sanoituksesta on hieman hatarat.. Mutta kiva ilta oli silti ja kaunista musiikkia saatiin fan clubillemmekin!

Eilisen ehdottomasti paras juttu oli kuitenkin se, että meidän viisihenkiselle seurueellemme ei suostuttu tarjoilemaan Kipinässä, of all places!!! Kello oli juuri hätinä 23:00 ja meidän jengi nyt oli äänekkään hyväntuulinen onnistuneen keikan jäljiltä - muttei me nyt jumalauta missään kaatokännissä oltu. Kevyen aggren siitä kuitenkin sai päälle (heh, melko lievästi ilmaistu) ja seuraavina toimenpiteinä pidetään ainakin reklamaatiomaileja, juuri solmitun lounassopimuksen terminointia (todellakin!) ja yleisesti puljun nimen mustaamista kaikilla mahdollisilla keinoin, kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Paska Kipinä. Never again - ne eivät tienneet kenelle kävivät vittuilemaan.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2006

Kamala kapula

Pakko myöntää. Ihanan aurinkoisen ja kesältä tuoksuvan (oikeestikin, ulkona tuoksuu tänään KESÄKESÄKESÄ) keskiviikon kunniaksi mulla on tänään vähän ehkä kapula. Tai ainakin tunkkainen/tukkoinen pää ja ajatukset tökkii. (Lue: ajatuksia ei ole. Tästä todistuksena, meinasin tänään ajaa metrolla Kaisaniemen ohi... Istuin vaan perse penkkiin liimattuna vielä siinä vaiheessa, kun metro pysähtyi asemalle. Thank god hoksasin siinä vaiheessa hypätä ulos, olishan tuo ollut mielenkiintoista havahtua työmatkallaan esim. Vuosaaren Mogadishu Avenuelta. Kai.)

Eilisiin iltapuhteisiin kuului massiivista punaviinin litkimistä vähän vaihtelevassa seurassa - ensiksi hääpalaveroitiin salaa morsmaikkukamuni kanssa ja sittemmin Kaifakin liittyi joukkoon tummaan, junahumalailun innottamana. Kotona olin onneksi jo ennen puoltayötä, mutta silti on hieman sellainen fiilis, ettei tuonkaltainen kemiallinen uni ihan kuitenkaan oikeaa, rentouttavaa syvää unta ole. Todistetuksi tuli myös se, että erinomaisesta yrityksestä huolimatta universumin kaikkien ihanien punaviinien juominen on melko lailla mahdotonta.

Kohta pääsen Kotiin. Oulusa suunnitelmisa on ainakin puhua massiivisesti oulua, nähä ihimisiä, juua lehemistä saatavaa kahavimaitua, ajjaa autua -toivottavasti ei pahki mihinkään- ja olla yhessä pöhköjen sukulaisteni kanssa. Jesh. Lisäksi puuhaa on myös Tanssii Susien Kanssa -ohjelmassa esiintyneiden oululaisten kilipatanssijoijjen bongailu; ne kaikki HYVÄT nimittäin edustivat paikallista tanssiseura Telemarkkia.

Mikään kilpatanssijahan mä en koskaan ole ollut, mutta melkein sukua niille silti - meidän koulun eurytmiatunnit nimittäin pidettiin aina Telemarkin tanssisalissa. Aina siihen saakka, kun kilipatanssijat rupesivat valittamaan meidän eukkatossujemme pilaavan tanssilattian vahauksen... Pikkumaisia ihimisiä, sanon mää! Lisäksi se Tanssii Poikansa Haudalla -tädin partneri Marko Jr. on opastanut äitini väitöskaronkassa juhlavieraita, eli myös minua, salsan saloihin. How cool is that?

Nyt leikin taas työntekoa hetken. Pää kipiä.

maanantai 24. huhtikuuta 2006

Kolmenkympin kriisi

Ihana aamu. Aurinko paistaa (se jopa lämmittää tähän aikaan vuodesta, toim.huom.) ja sähköpostiboksi ei odotuksista huolimatta tursuillut yli. Tuntuu jopa vähän orastavasti siltä, että tää yhtä soittoa puoli vuotta jatkunut räntäsade saattaa vielä taittua tästä kesäksi. Huimaa!!

Viikonloppu meni miellyttävissä merkeissä - perjantaina shoppasin itseni kipeäksi Sellossa ja lauantaina POL veti ihan huiman Kuula-keikan Vanhalla. Kauniista laulusta inspiroituneena kipaisimme Tornin Ateljee-baariin yhdelle - hieman viima puri nenänpäästä, mutta muuten jo melkein kesäinen fiilis. Sielläkin. Sunnuntaina ohjelmassa seurasi jännittävää koskenlaskua ja melanheilutusta, ulkoiltiin kolmen koon voimalla Vanhankaupunginkoskella ja nautiskeltiin kisakärkkäreistä.

Mä oon just niin aikuinen (ja ulkona kaikista vakavahenkisistä meloottijutuista), että hihitytti vallan vapautuneesti, kun sen koskenlaskutapahtuman juontaja huuteli melanheiluttamisesta yms. How pathetic? Osaltaan tähän on syynä varmasti myöskin muutaman vuoden takainen "Mela vilkkuu Kaukjärvellä" - niminen juhannusspektaakkeli, jonka jälkeen meloista, telttakylää vaivaavista kampylobakteereista (eli cocktail-flunssasta) ja kulmakarvojen liekittämisestä ei ole voinut vakavalla naamalla puhua. Hih.

Tällä viikolla on iso kiiru. Mutta peli huipentuu perjantaina, kun pääsen ihanasti kotiin leikkimään mun perheeni kanssa. Allekirjoittaneen ohjelmatoimistolla on myös tiedossa eräiden 100-vuotisbileiden catering, juonto ja standup-show. Kamalan jännittävä tunnelma.

Muuten, paljonko tomaatteja tarvitaan tomaatti-sipulisalaattiin - noin 100 hengelle?

ps. muhun oli ihastuttu mun sähköpostieni ja ystävällisen täsmällisyyteni pohjalta. Harmi vaan, että kyseessä on norjalainen vapaaehtoistyttö, jonka hurmaannus pohjustui yhteisen seminaarin lentojärjestelyihin.. Mutta silti. Toivo siis on edelleen elossa...

pps. tää on sit mun blogin kolmaskymmenes postaus. Hullua!

perjantai 21. huhtikuuta 2006

Laiffii, grässii!

Olen elämäni aallonpohjassa. Mä olen puolittain jäänyt Baari-koukkuun. Siis sen ohjelman, en suinkaan dokailun. Kamalaa. Ongelmana on olleet tällä viikolla unettomat alkuyöt ja jostain hassusta syystä telkusta ei tuu nykyään koskaan mitään katsomisen arvoista kympin jälkeen. Nyt kun L-koodikin on sit loppu! Baarihan siis ohjelmana sinällään on ihan paska ja ne tyypit on käsittämättömän dillejä (eikä edes hyvässä mielessä). Tuomas Vimmaa lainaten Miljonääri-Jussikin oli laatuviihdettä useampaan potenssiin näihin baarikärpästelijöihin verrattuna.

Eilisillan pohjanoteeraus oli kyllä silti kaikessa korniudessaan jo vähän mieltäylentävä. Itse Nykäsen Matti pälähti ruutuun (eli siis ko. baariin) pikkupienissään. Massella oli kuulemma keikka illemmalla sedulassa, eli siksi hänen täytyi tuota dokailua teeveessä rajoittaa. (Mitä ei kyllä katsoja ihan suorilta kyllä havainnut, toim. huom.).. Ohjelman jälkeen kiittelin kuitenkin itseäni, että satuin roikkumaan kanavilla - olis muuten jäänyt kevään parhaat replat kuulematta.

Matin autenttinen kommentti Makkoselle kameroiden edessä kuulosti tältä:

"Se on hienoa miten ihminen otettiin ihmisenä [Cafe Punawuoressa siis] vastaan. Se on niinku munaa kansalle!"

Siis kertauksena: Se on niinku munaa kansalle. Jesh.

Lisäksi kevään ehken paras pick-up line voisi olla samasta suusta eilen kuultu "Kaikkeni annan, ken multa pyytää.." Anteeksi kuinka? Ton lainin peittoaa ytimekkyydessään vain vaasalaisten ihqjen tyttöjen Hupellus-paidat, joihin oli painettu "annan vaikka väkisin".

Ps. Kummitädin kissalla (kyllä, sillä putkiasentajalla!) on virtsakiviä. Koska maksan samsonite-velkaa, ensi viikon teemana Kanpissa on siis Bongaa Pissa. Jos ei kissa pissaa, se pitää viedä ensiapuun. Koska kissan pissaamattomuus on vaarallista, koska silloin kissa, tai ainakin sen rakko, voi vaikka haljeta. Oikeastikin. Ja olisi kamalan huonoa kissavahtimista, jos hoidokki vaikka sattuis halkeamaan vahtiviikon aikana.

Just.

torstai 20. huhtikuuta 2006

Kolibakteeri

Katsoin eilen teeveestä jännittävää ja huolella tehtyä tieteellistä dokumenttia, joka sykähdytti erityisesti aihevalinnallaan tällä kertaa. Maikkarilta, kympin uutisten jälkeen siis. (ja joo, oli se myytinmurtajat. Valitettavasti.) Eilen ne karvanaamaiset nörtit testasivat onko väittämässä, jonka mukaan vessassa pöntön lähettyvillä säilytettävissä hammasharjoissa on ihan hulluna pöpöjä, perää - vai eikö siinä oo..

Ja kappas kummaa. Kuukauden intensiivisen testaamisen jälkeen (harjoja siis käsiteltiin antibakteerisin käsin, hammastahnalla ja puhdistetulla vedellä aamuin illoin) sitten tutkijatädin toimesta tehtiin joku ihmeellinen viljely - ja kappas kummastusta: kolibakteereita oli wc-tilassa säilytetyissä hammasharjoissa tasan saman verran kuin keittiössä kuvun alla pidetyissä verrokkiharjoissakin. Eli hyvin vähän, jos ei paljon ollenkaan. Jihuu!

Vessassa säilytetty hammasharja on siis yhtä vähän (tai paljon) terveydelle haitallinen bakteerien suhteen, kuin esimerkiksi huvin ja viihteen vuoksi tyynyn alle sujautettu kapistus. What a relief! Mä kun olen viettänyt useita unettomia öitä vain pohdiskellessa, mihin kulmaan kotonani voisin hamppiharjani turvallisesti säilöä. Taidan laittaa sen wc-pöntön vesisäiliöön for the time being. Ha ha.

Lauantain raclettejuhlat on peruttu. Tuplabuukkauksen vuoksi juhlaresidenssissä bunkkaakin yksi kappale täti-ihmisiä, joka ei ehken kestäisi Boardin kinkereitä kovinkaan pitkään. Konsnrenttiin voi siltin mennä - kaikki kynnelle kykenevät siis Vanhalle lauantaina kello 18:30. Siellä kuulee Kuulaa.

Ps. Naapurin rouva Sarvi, 87-v. on palannut. Teevee pauhaa aamua iltaa ja känpässä palaa jopa valot. Se joko oli tajutonna kolme kuukautta ja yhtäkkiä heräsi koomasta kauniiden ja rohkeiden lailla, taikka sitten hää on ollut Neitsytsaarilla tschetsuaalimatkalla kaikki nämä kuukaudet. Kunpa tietäis.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2006

Rati-riti-ralla, ajan ratikalla

Ja ehei. Tämänpäiväiset tunnelmat noista pääkaupunkimme katuja halkovista vihreistä vihulaisista eivät suinkaan sisällä ääretöntä nurputusta. Koska. Mulla. On. Nappikuulokkeet. Joista. Tulee. Musiikkia.

Eli raiteillamakaavat spurgut, alleen laskevat eläkeläisrouvat ja maailmalle haistattelevat teinit eivät tunnu enää missään - mä olen nappikuulokkeineni vaan ihan zen koko universumin kanssa! Käsittämätön maailma on avautunut silmieni edessä -aamuisin meidän kuulokkeellisten klaanin tunnusmerkkeihin kuuluu tahdoton, merkityksetön hymyily (aamujuontajien päättömille jutuille), varpaiden iloinen heilutteleminen (tahtina esimerkiksi Black Eyed Peasin "Pump it") sekä satunnainen ääneen vahingossa hörähteleminen (kun juhalahti spiikkaa biisit rrranskalaisella aksentilla).

Ihana maailma. Mä olen elänyt pimennossa siis useita vuosia, mutta nyt thank god I've seen the light.

Edellisen walkman-setin sain isovanhemmiltani Gibraltarilla, ja siinä sitten soikin vaikka mitkä jännittävät kassut. Ainakin Raptorin Moe:ta piti kuunnella (salaa, äidiltä) ja sitten Marky Mark and the Funky Bunchin sekä Kriss Krossin koko tuotanto olivat kyllä soittolistan kärkikaksikossa. Ahihihi. Mikä kauhea vahinko se olikaan, kun korvalappusterot takavarikoitiin koulussa - ilmeisesti niiden tarjoama substanssi ei oikein sopinut yhteen koulun kuunvalossa tapahtuvaan antroposofiseen porkkanankasvatukseen.

Viikonloppuna Kuulaa ja raclettea. Kivvaa!

tiistai 18. huhtikuuta 2006

Kärppien pronssijuhlat

Historian siipien havinaa.

Oulussa, keväällä 1995 - ja sittemmin 2004 ja 2005. Kadut täyttyy paitsi askelista, myös autojonoista, ensiksi suomen- ja myöhemmin Kärppälipuista ja torvien tööttäämisistä. Jääkiekko ON hieno asia, kerrankin elämässä jopa Oulussa osataan ottaa muut autoilijat huomioon ja antaa liikenteessä tilaa muille kuljettajille. Elämöintiä kaikilla kolmella kerralla jatkui pitkälle puoleen yöhön; ihan hyvin voi siis ajaa rinkiä tyytti pohjassa tunti toisensa jälkeen.

16.4.2006, Kärppäjengi voittaa HIFKin ja saa kaulaansa kotipelissään pronssimitalit.

Autenttinen puhelu isiltä (I, Oulun Kauppatori) Kirsille (K, Helsingin Punavuori)..
I: "Terveiset Kärppien mitalijuhlista!"
K: (ilahtuneena) "Ai, ne voitti sitten jotain? Hienoa. Onk siellä paljonkin porukkaa liikenteessä..?"
I: "Joo. Torilla neljä henkeä kärvistelee Kärppä-lipun ympärillä ja sitten meidän autoseurue."
K: "Kotipelin jälkeen?"
I: "Joo. Eikä kukaan aja pilistä ympäri kaupunkia torvi pohjassa." ((mihin allekirjoittanut veljensä kanssa siis syyllistyi keväällä 2004, vanhempieni siemaillessa kuohuvaa takapenkillä ja hävetessä rytmikkäitä tyyttäyksiämme..))
K: "Just. Hyvä se sitten on. Kiitos hei."

Mulla on tosi erikoinen perhe. Siihen on vuosien varrella kummallisten kaksijalkaisten lisäksi kuulunut erinäinen määrä elukoita. To mention a few: Nöpö-marsu - jonka isi palautti lemmikkiliikkeeseen omistajan allergisoiduttua; akvaario - josta äiti lahtas paskovat kultakalat; kaksi kääpiöhamsteria - joista toisen kissa söi, ensimmäisen kuoltua syöpään; Roosa-kani - joka vapautti itsensä pihalla olevasta häkistään; kissoja 1-12 kappaletta - pari pentuetta siis, joista kantaäiti-Viiru eli 17-vuotiaaksi. Sekä tietty kanarialintuja 4 kappaletta, joista olisi myös saanut iltapäivälehtiin lööpin: "Mustasukkainen Nätti-Jussi tappoi poikansa ja morsiamensa".. Heh. Ei taida olla kotieläimelle suurikaan lottovoitto päästä meidän residenssiin asumaan..?

Muita perheessämme hetken viihtyneitä juttuja ovat allekirjoittaneen viisikielinen kannel, pikkuveljeni pyytämättä ja yllätyksenä joululahjaksi saatu kitara (ja kitaratunnit), äiteen piano, siskoni isälle veistämät "Annu-ski" -puusukset, joilla iskä jopa vedonlyönnin seurauksena laski yhden mäen Vuokatissa sekä ovikello, jonka soimista kaikki perheenjäsenet yhtä lailla edelleen säikähtävät. Ko. kello kun on soinut parinkymmenen vuoden aikana keskimäärin 10-15 kertaa. Yhteensä.

Huomionarvoista lienee myös vanhempieni pyristelyt luomuviljelijöinä - maallemuuttoa seuraavana kesänä 1989 laitettiin oma pottupelto pystyyn ja naapurin traktorin avustuksella saatiin jopa siemenperuna maahan. Syksy koitti ja jollakin käsittämättömällä ponnistuksella osa sadosta saatiin jopa nostettua vintille säilöön. Ja sieltä ne sitten keväällä muistuttivat olemassaolostaan, valumalla pitkin alakerran työhuoneen tapettia. Alakerran tapiseerauksen jälkeen ei maanviljelystä ole juuri saanut meidän perheessämme puhua. Hih.

Ps. Helsingissä on kesä. Ruttopuiston kulmalle oli jo ilmestynyt jätskikoppi. Vielä, kun sinne saataisiin myyjäkin *wirn*

lauantai 15. huhtikuuta 2006

Polkupyörän- ja teeveeluvanomistaja, päivää

Hiphei, pääsiäinen jo puolessavälissä ja I'm still kicking strong... Ja työtkin jo takanapäin. Maakuntamatkoilta selvittiin hengissä, olkoonkin että Vaasassa meinasi kyllä tajunta räjähtää! Siinä kaupungissa on vaan joku hullu juttu - baarissa viinaa raahataan eteen prikkatolkulla ja slippery nipplet (2cl sambucaa ja 2 cl kermalikööriä) ei lopu kesken vaikka niitä imisi posket lommolla kahdeksan tunnin ajan. Huimaa on myös se, että kahden euron drinksuista huolimatta mulla paloi rahaa ainakin 80e. Haloo: 40 tuoppia?! Anyone?

Huippuhetkenä matkan varrelta; Seinäjoella junaan nousi vanhempi herrasmies, joka juhlallisesti suureen ääneen toivotti hyvää pääsiäistä koko matkustavaiselle kansalle. Hieman meinasi allekirjoittanut revetä, kun havaitsin hänen kiinnittäneen pienen keltaisen pääsiäistipun (sellainen perinteinen rairuohomalli) silmälasiensa sankaan. Loppumatkan Vaasaan ko. ilopilleri käytti sitten itselleen jutustellen. Päässään kuulosuojaimet. Hih. Astetta hooseempi (HC-HardCore, toim.huom.) gangsta-look kenties kyseessä.

Vuoden Rehellisyyspalkinto myönnetään allekirjoittaneen toimesta kaikille maailman vaasalaisille. Get this: jos muuttaa pois kaupungin keskustasta vuonna 2003 ja muuttokuormasta jää pyörätelineeseen yksi kohtuullisen hyväkuntoinen nopsa, niin se (joissain kaupungeissa) voidaan hyvin noutaa siltä samaiselta paikalta 2,5 vuotta myöhemmin... Etuvanne on HIEMAN mutkalla (sanoisinko, että ajaminen on melko utopistinen ajatus at the moment) ja jalustin irtipoikki. Mutta pikku fiilauksella siitä kyllä vielä kalu tulee.

Enää pitäisi noukkia pyöräraasku Maisteri Huovisen ullakolta. Saas nähdä kuinka monta vuotta siihen sitten menee *wirn*.

ps. Otsikosta voinee päätellä kuka SOITTI mulle pyöränlöytöpäivänä. You win some, you lose some.....

Pps. Toinen käsittämätön havainto on se, että ilmeisesti tätäkin riipustusta lukee yksi, jos toinenkin tuttu. *punastuu* Enkaimmäänykkuvitellut, että joku jaksaisi mun kaakatustani päivästä toiseen kuunnella.. Erityisesti, kun tällä kolibrin keskittymiskyvyllä nää jutut on hieman..öö..kaoottisia. Mutta jännä silti - saa noita kommentteja jättää siis muutkin kuin koodari-aatelinen KaiFa.

maanantai 10. huhtikuuta 2006

Sininen hammas

Sattumuksia elävästä elämästä - imuroidessani kiukun vimmalla perjantaina (raahattuani siis ensin sata kiloa ruokakasseja kotiin räntäsateisella ruuhkaratikalla) tiputin siis puhelimeni lattiaan. Sen ihanan, valkoisen puhelimen, jolla ei voi tehdä juuri mitään muuta kuin PUHUA. No, yllättäen käyttöominaisuudet moisesta tölväisystä kärsivät vain hieman (eli kaiutin meni rikki, eli ei kuulunut enää puhe, ei) jotenka marssin sitten miesseurassa hevoskaupoille paikalliseen kodinkoneliikkeeseen ja ostaa täräytin uuden luurin.

Nyt mun läppämallisen ihanaisen kännykän luurista kuuluu paitsi omaa ääntäni, radiota, truetone-tyylisiä soittoääniä ja mitä ihmeellisimpiä nakutuksia - niin sillä voi myös ottaa valokuva JA get this; sen voi synkronoida mun outlookin kanssa!

Eli vaikka poijjaat kovasti epäilivätkin, että maksoin 50e ylimääräistä bluetoothista, jota en edes osaa käyttää (en osaakaan, mutta so what) - ni silti mä voin nyt lukea mun kännykästä mitä mun työkalenterissa lukoo. Kunhan siis joku vielä kertoisi miten se synkronointi tapahtuu.. Heh. Niin ja kunhan aina muistaisi jopa kirjoittaa siihen outlookkiin kaikki menonsa.

Se vasta olisikin lystikästä ja kätevää, jos joku keksisi kuinka ton mun paperisen pöytäkalenterin (mallia memo-viikkomuistio) saisi tuutattua tohon kännykkään... Pitäisköhän soittaa asiakastukeen ja tehdä reklamaatioita. Mun viikkomuistiossa ei oo bluutuuttia.. eikä edes suklaatuuttia. Soon ihan epäkelpo!

PS. olen maakuntamatkailijoiden aatelia: tänään Kuopio, huomenna Jyväshyvä, ke Vaasaan ja to Seinäjoen kautta takaisin Tsadiin. Matkailu avartaa ja hotelliaamiaiset rocks!!!

keskiviikko 5. huhtikuuta 2006

C.S.I.

Tästä keskiviikkoaamusta ei paljon kannata jälkipolville puhua. Fiksaationi pieneläinten jätöksiin (ks. 6.3.2006) sai tänään ihan uuden säväyksen, kun joku huumorveikko oli sitten päättänyt ystävällisesti tervehtiä edustamaani yritystä eli yhteisöä. Toisin sanoen aamulla tuossa oven edessä odotti kirjekuori virman nimellä, jossa oli "kiitos hyvästä vaihtovuodesta" ja sisällä siis pussillinen sitä itseään. Eli p*skaa.

Tekijä on jo selvillä (ei siihen edes sitä ihq-d44 elävältähaudattua-CSI-miestä tarvittu) - mitänäitänyton kesken vuoden palautettuja amatikoulun pelti linjalaisia tuolta Varsinais-Suomesta. Mutta silti ihailla täytyy jälleen kerran Suomen nuorisoa - kyllä täällä jaksetaan yrittää! Ja ei kai se edes ole mikään rikos lähettää ihmisille paskaa. Vai onko? Onnekseni kollega asuu avossa polliisin kanssa -voidaan tarvittaessa konsultoida ammattilaisia aiheella. Tai sit vois vastapalloon lähettää tälle kundille uhkauskirjeen tyyliin "I know people in Sicily..."

((Mikä itse asiassa onkin totta tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Tuolla Youth Eventissä oli nimittäin paikalla myös Luigi Palermosta. Ja kundi joka esitteli itsensä "Aim Luukka, ai kam from Iitttalii, te taun koolled Naapppolii. Ahihihii.))

Eilen illalla oltiin Kansallisarkistossa tutustumassa, no, kansallisiin arkistoihin. Tarkemmin siis meidän lahjoitukseemme Suomen tutkijoille muutaman vuoden takaa. Ihan käsittämätön se lafka tuossa ihan ydinkeskustassa - ne "lukusaleissa" (huikean korkeat uusrenessanssia edustavat huoneet, joissa aikaisin materiaali keskiajalta) viihtyvät ihmishahmot vaikuttivat osaltaan myös hieman siltä, että ovat olleet läsnä arkiston perustamisesta lähtien. Sen verran oli valkoista tukkaa esillä.

Käsittämätöntä on myös se, että nuo aikaisimmat kirjalliset matskut eli keskiaikaiset kirkonkirjat (tjtn) tulevat säilymään myös seuraavat 500 vuotta (jos luoja suo ja viskaalit sallii) - toisin kuin tänä päivänä kuulakärkikynällä kirjoitetut ja esim. muovitaskuihin säilötyt asiakirjat.

Think about that. Kyllä keskiajalla oli kaikki niimpaljo paremmin!

maanantai 3. huhtikuuta 2006

Nukkasihti

Olen hukannut nukkasihdin. Tai siis en varsinaisesti ole hukannut sitä, vielä. Mutta vastaavasti massiivisista etsinnöistäni huolimatta en myöskään ko. sihtiä löytänyt pesukoneestani eilen. Lievistä teknillisistä handicapeista johtuen, en myöskään päätynyt avaamaan koko pesukonetta tuhannen paloiksi, vaan Fiksuna Ihmisenä ajattelin printata osoitteesta www.internet.aateekoo sen konneen opastinkirjan ja tutkailla sitten tilannetta uudemmankin kerran.

Tämä nukkasihdin tukkeutuminen johti kuitenkin kohdallani eilen senkaltaiseen dramaattiseen tapahtumaan, että olin täysin housebound koko päivän. Pesin siis aamulla kilotolkulla pyykkiä - mm. kaikki housuni. Ja koskapa ne eivät nukkasihdistä johtuen linkoutuneet kunnolla (ja kylppärini ilmastointi on mitä se on), niin siellähän ne roikkuivat kosteina vielä tänään aamullakin. Eli niin jäivät kollektiiviset unelmakämppä-kisastudiot ja muut mun kohdaltani illalla väliin, eihän sitä nyt ihmisten ilmoilla kehtaa roikistella perse paljaana... Eihän?

Koska voin, niin luin yhdestä irc-galleriassa sijaitsevasta päiväkirjasta seuraavan haasteen:

Pelot top 5:

1. Pelkään ampiaisia. Noita ilmojahalkovia pisteliäitä paholaisia. Yäk.
2. Pelkään, että perheelleni, sukulaisilleni tai ystävilleni sattuu jotain peruuttamattoman ikävää.
3. Pelkään yksin jäämistä - vaikka yksinolo onkin mukavaa, niin en silti toivoisi elämältäni pelkkää yksinäisyyttä. Toisaalta pelkään ehkä eniten myös torjutuksi tulemista. Mitä ei kukaan ole kai huomannut, eihän ;-)?!
4. Pelkään paikallejämähtämistä ja ehkä vähän myös aikuistumista. Sitä, etten enää osaisi heittäytyä hetkeen ja uskaltaisi iloita pikkuriikkisistä asioista.
5. Pelkään kyynistymistä. Omaani siis. Jostain kuulin, että kyynikko on vain optimisti, jolla on kokemusta. Mutta ei täyspäiväinen kyynisyys silti kivaa olisi. Kai?

Kovasti on pelkoja. Ja haastehan kuuluu siis niin, että tämän lukijoiden tulisi listata omat pelkonsa... So, consider yourself challenged!

lauantai 1. huhtikuuta 2006

Olen selkä

..Jes. Lentokenttätaksi palautti mut maankamaralle viime yönä myöhään - olipa mukava vaihtaa Wienin keskimääräinen 15-20 plusastetta kaatosateeseen ja lumikinosten alta paljastuviin koirankikkareisiin. Not.

Mutta mielenkiintoinen ja eurooppalainen oli Itävallan EU-puheenjohtajuuskauden Youth Event. Ja tavoistamme poiketen, ehdittiin jopa shoppailla ja kierrellä hetki kaupungillakin. Tapaaminen oli yhdistetty myös nuorisoministereiden epäviralliseen kokoukseen Bad Ischlissa, eli siellä sitten sai huuli pyöreänä seurata "aikuisia" ihmisiä. ((päivän bonuskysymys: kuka on Suomen nuorisoasioista vastaava ministeri?))

Jonkun vuoristollisen keuhkopöhön taisin saada matkaltani mukaan - ja monen monta uutta tuttavuutta. Yllättäen nuorisotapahtumassa oli edustettuna myös meitä haudanreunalla keikkuvia fossiileja, eli sinällään ei ollut turha keikka ollenkaan. Nyt kun vaan joku sitten kertoisi, että milles sitten alettais!? 75 mailia deletoin inboksistani - muutama sinne jäi vielä vastattavaksikin. Hah.

Kevään kaikkien reissujen tax free -ostoksista vielä pieni koonti (mun kodista ja tiliotteesta havaitsee nimittäin selkeästi, että keskimääräisesti aiempaa HUOMATTAVASTI enemmän on ollut aikaa riekkua kaupoilla maailmalla):

- pyyhkeitä ja pöytäliinoja, sekä aromaterapiakynttiläasioita
- Biothermin ryppyvoidetta (eli naamarasvaa) ja kasvojenpuhdistusainetta, hyvästi euroshopper!
- uusi ihunainen hajuvesi, as earlier mentioned
- kuusi Cliniquen huulikiiltoa (joo, hieman liioiteltua ehkä, mutta ne oli tarjouksessa!)
- pari seedee-levyä (seuraava hankinta: cd-soitin)
- tuliaisia pikkupojille; erinäinen määrä "my aunt went to Vienna and all I got was this lousy t-shirt" -tyylisiä matkamuistoja Ouluun lähettetäväksi (heti huomenna, tai viimeistään tiistaina!)
- maitosaippuaa Saksasta
- Henkell&Trocken -skumppaa. Paljon.
- kolme kirjaa. Marian Keyes rocks.
- ihan hulluna karkkia. Suklaata, salmiakkia, nallekarkkeja, mozartkugeleita, purkkaa jne...

Apua. Tuloo likviditeettikriisi ihan any day now. ((ainiin, onneksi on ulkomaan päivärahat)).