perjantai 28. huhtikuuta 2006

Mun kupeet ei kerro valheita

Eilen oli ty-ky-vi-päivä. Mikä siis tarkoitti ensin kuusituntista palaveria ja markkinointiasioiden suunnittelua töissä ja luonnollisesti massiivista dokailua loppuillasta. Välillä ehdittiin toki keilata (hyvä MUN joukkue - pallo ei osunut ränniin hyvästä yrityksestä huolimatta edes joka kerralla)... Yllättävän hauskaa puuhaa tuollainen hohtokeilaus kyllä on, rokki soi ja siideri on kylmää. Ja onneksi meidän koko joukkue oli yhtälailla lahjaton tällä saralla (pelattiin in cognito, Pirkkona, Mirkkuna ja Raijana, nottei fanit tunnista), niin ei tarvinnut kenkään hävetä.

Ruusulankadulta siirryimmä sitten Krunikkaan, Korea Houseen. Jännittävä paikka ja eksoottista ruokaa. Joka siis maistui ihan hirmuisen hyvältä eikä ihan kamalan tuliselta. Viiniflinda (taikka pari..mitänäitänyton) siinä heilautettiin huiviin ennen kuin siirryttiin Annan keikalle Pianoon.

Anna on ihme tyttö - kaunis kuin taivas ja laulaa kuin enkeli. Itse kirjoittamiaan biisejä siis. Sanoitukset ovat kolmekymppiselle mimmille enemmän kuin sopivia, vai miltä kuulostaa esim. biisi "Saako tyttöä panettaa" ja "Miltä rakkaus tuntuu". Muistaakseni olin ton ensin mainitun viisun aikana puuteroimassa nenuani, eli mielikuvat sanoituksesta on hieman hatarat.. Mutta kiva ilta oli silti ja kaunista musiikkia saatiin fan clubillemmekin!

Eilisen ehdottomasti paras juttu oli kuitenkin se, että meidän viisihenkiselle seurueellemme ei suostuttu tarjoilemaan Kipinässä, of all places!!! Kello oli juuri hätinä 23:00 ja meidän jengi nyt oli äänekkään hyväntuulinen onnistuneen keikan jäljiltä - muttei me nyt jumalauta missään kaatokännissä oltu. Kevyen aggren siitä kuitenkin sai päälle (heh, melko lievästi ilmaistu) ja seuraavina toimenpiteinä pidetään ainakin reklamaatiomaileja, juuri solmitun lounassopimuksen terminointia (todellakin!) ja yleisesti puljun nimen mustaamista kaikilla mahdollisilla keinoin, kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Paska Kipinä. Never again - ne eivät tienneet kenelle kävivät vittuilemaan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oumaigaad! Siis jossain ei oikeasti tarjoilla! Tänään juuri Oscarin päivädiskossa pohdittiin, että voiko sellaista oikeasti tapahtuakin, että sanottaisiin, että ei enää tänään. Kukaan ei ainakaan muistanut koskaan kuulleensa moista (mikä ei sinällään todista, etteikö niin olisi voinut tapahtua ;)Mutta näköjään voi.

Kamalaa tuommoinen.

kaifa kirjoitti...

Oho! Jos tuon olisin tiennyt, en olisi eilen käynyt siellä oluella. Perhana, heti lounassopimus irti eikä enää koskaan kyseiseen lafkaan jalallakaan. Ainakin viereisessä pöydässä juotiin schnaabeleita ja viinikarahveja eilen enemmän kuin laki sallii. Lisäksi tuoppeja räsähteli lattiaan kuin sillan toisen puolen pubeissa konsanaan. Ei niitä naamoja heitetty pihalle.

japa kirjoitti...

Siis sehän on ihan perasta ollut aina se paikka. Ihan yhtä savea kun se pubi siinä Vltavan vieressä (mikä se nyt olikaan).

kirsi kirjoitti...

Ihanasti mun vastarintaliike on saanut jo muutaman kannattajan. Seuraavaksi sitten yön pimeinä tunteina plakaatteja vääntämään ja tulitikkuja raapimaan - täytyyhän tällekin asialle saada yhtä lailla julkisuutta kuin globalisaatiota ja/tai makasiineja puolustaville/vihaaville ja/tai pätkätyöllisyyttä ja/tai -työttömyyttä ajavalle liikkeelle.

Housut pois ja miekkaroimaan k*rpäotsabaarimikkojen ylivaltaa vastaan!

(SUPOlle vielä privaviestinä; moolin wappuna todistetusti tajutonna Oulussa. En siis Makasiineilla päinkään. Elekää siis pijättäkö meikäläistä näiden puheiden perusteella kiihoittajana..Ettehän?)