keskiviikko 19. huhtikuuta 2006

Rati-riti-ralla, ajan ratikalla

Ja ehei. Tämänpäiväiset tunnelmat noista pääkaupunkimme katuja halkovista vihreistä vihulaisista eivät suinkaan sisällä ääretöntä nurputusta. Koska. Mulla. On. Nappikuulokkeet. Joista. Tulee. Musiikkia.

Eli raiteillamakaavat spurgut, alleen laskevat eläkeläisrouvat ja maailmalle haistattelevat teinit eivät tunnu enää missään - mä olen nappikuulokkeineni vaan ihan zen koko universumin kanssa! Käsittämätön maailma on avautunut silmieni edessä -aamuisin meidän kuulokkeellisten klaanin tunnusmerkkeihin kuuluu tahdoton, merkityksetön hymyily (aamujuontajien päättömille jutuille), varpaiden iloinen heilutteleminen (tahtina esimerkiksi Black Eyed Peasin "Pump it") sekä satunnainen ääneen vahingossa hörähteleminen (kun juhalahti spiikkaa biisit rrranskalaisella aksentilla).

Ihana maailma. Mä olen elänyt pimennossa siis useita vuosia, mutta nyt thank god I've seen the light.

Edellisen walkman-setin sain isovanhemmiltani Gibraltarilla, ja siinä sitten soikin vaikka mitkä jännittävät kassut. Ainakin Raptorin Moe:ta piti kuunnella (salaa, äidiltä) ja sitten Marky Mark and the Funky Bunchin sekä Kriss Krossin koko tuotanto olivat kyllä soittolistan kärkikaksikossa. Ahihihi. Mikä kauhea vahinko se olikaan, kun korvalappusterot takavarikoitiin koulussa - ilmeisesti niiden tarjoama substanssi ei oikein sopinut yhteen koulun kuunvalossa tapahtuvaan antroposofiseen porkkanankasvatukseen.

Viikonloppuna Kuulaa ja raclettea. Kivvaa!

Ei kommentteja: