keskiviikko 31. toukokuuta 2006

Mary Poppins

Molin eilen maaaaailman ihanin lastenhoitajatar, lähestulkoon maijapoppasen tasoa. Hoidokin virkaa piti Aksu -kohta 11kk - ja hoitopaikkana toimi Munkkiniemen aatelinen kaupunginosa. On se komiaa, jos jo tuossa iässä lastenhoidon lähtökohtana toimii viiden tähden Hilton-hotelli. He.

Aksun kanssa reippailtiin merellisessä maisemassa, käytiin jätskillä (kesän eka tötterö oli tänä vuonna poikkeuksellisest nugaata kon Ingmanin kopeista ei saatana saa minttua!!), katseltiin kun poika ja pappa kalastivat rantakiviltä, seurattiin tuunatun sorsan leikkejä ('pimp my duck'..ei vaan haapana se pulu kai oikeasti oli, kun jälkikäteen lintukirjasta bongasin), käytiin puistossa ja katsottiin kun pienet pojat juoksivat ryhmässä hiekkakentällä sellaisen mustavalkoisen pallon perässä. Nappulafudikseksikin sitä kai joku voisi kutsua. Joka tapauksessa OIKEIN oli virkistävä ja virikkeellinen iltapäivä - harmi vaan, että nuoriherra itse uinui höyhensaarilla koko tämän Amazing Racen ajan, eikä siis päässyt nauttimaan mistään yllämainituista aktiviteeteista.

Illalla oli yltiösosiaalinen fiilis, ekaksi syötiin Kaupungin Parasta Cannelonia Kaifan kanssa - ja sittemmin Aksun äiti liittyi joukkoon tummaan ja tarskas mulle Kaupungin Parhaan Sitruunajäätelön jälkkäriksi. Zio Pepe (eli ihan Iso Pepe vaan, kavereiden kesken) sijaitsee Kanpissa, hyvin lähellä Lapinlahden sairaalaa. Suosittelen lämpimästi KAIKKEA ruokaa siinä ravintolassa - annokset on taivaallisia, hinta alhaalla ja palvelu ihan ylimaallisen ystävällistä. Namskis.

Huomenna mennään Turkuun, siellä on joku neljä biljaardia ysiluokkalaista (including me, ha ha) Relaxoitumassa messuilla. Toivottavasti ei sada vettä, tai meidän teltta vaan saattaa just upota. Ja mental note: tosi mukava tulla töihin aamulla kuudeksi, just voisin kyllä haluta nukkuakin aina joskus välillä. Onneksi maailman hurmaavin YES-seminaari alkaa tasan kuukauden päästä, eli sen jälkeen voi olla jo jotain toivoakin rauhasta. Jihuu!

Ja jostain hassusta syystä, mulla on kaikesta huolimatta tosi hyvä mieli. Mikä on hirmuisen mukavaa ainakin meistä kaikista.

ps. eilinen Sinkkuelämä oli ihan kuningattarin. Paitsi, että Miranda oli aloittanut yhden naisen seksilakon, niin Samanthan ilmoitettua seurustelusuhteestaan naisen kanssa, muut mimmit olivat sitä mieltä, että ihminen ei vaan voi aamulla herätä ja todeta 'pim, olen lesbo'... Sehän olisi sama, kun toteaisi, että 'pim, olen kenkä.' 'pim, olen suklaakakku.' Ahihihi.

maanantai 29. toukokuuta 2006

Sommaren är kort

..mutta silti se on täällä. Tänään, ainaskin. Faktuaalisina todisteina kesän saapumisesta keskuuteemme voi pitää ainakin seuraavia:

1. Turret on back! Tänään ekat aasialaista syntyperää olevat maailmanmatkaajat pysäyttivät mun aamutoimet jo Tehtaanpuistossa. Vanhempi pariskunta tai pariskuntien rykelmä, vyölaukut, taiteltu kartta, epäröivä katse sekä kaulassa/kädessä roikkuva kamera yleensä antaa ilmi nämä kotikaupunkiimme tutustuvat ummikot. Mulla on eittämättä kaikkina näinä Helsingin-kesinäni ollut sellainen ei-tsadilainen tapa pysähtyä opastamaan eksyneitä lampaita. Ja niin siis tänäkin aamuna. Ihan tautisen kesäinen fiilis tulee moisesta.

2. Luokkaretkiryhmät on vallanneet keskustan. Täällä suorastaan vilisee kaiken maailman käläviäläisiä ysiluokkalaisia, jotka innosta soikeina (mutta toki ihan h*lvetin khuuleina, kon ei siinä iässä nyt vaan SAA kiinnostua MISTÄÄN) kyttää Suuren Kaupungin Hulinaa. Yhden espoolaisäidin valitukset maksullisista kouluretkistä kuulemma ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa joillekin perinteisille luokkaretkikohteille.. Mutta kaupungin päättäjät - ei huolta. Tulkaa ihan koska tahansa päivystämään Aleksille, niin hoksaatte että suinkaan KAIKKI luokkaretket eivät ole vielä perutut. Valitettavasti.

3. Kaduilla haisee pissa. Mysteerisesti kaikki mörriäiset on taas lämpimien ilmojen kunniaksi kaivautuneet koloistaan ja ottaneet haltuunsa niin ovisyvennykset, pusikot kuin sisäpihatkin - käymälöikseen siis. Ihan järjetön kusen käry ollut tässä viime päivät - eikä siis suinkaan vaan mun kotonani, vaan ihan ulkotiloissakin. Komiaa.

4. Lievää vilkkusilmäisyyttä ja kevytkenkäisyyttä on havaittavissa vasemmalla ja oikealla - allekirjoittanuthan otti ja rakastui (taas!) eilen illalla Arto Nybergin talkkarissa esiintyneeseen Aki Riihilahteen. Sillä on ihan käsittämättömät jutut, maaaaaaaailman kauneimmat silmät, jopa fiksuja ajatuksia (noin niinq siviilikansalaisenakin, ei pelkästään futarina) ja sana ns. hallussa. TJEU: www.akiriihilahti.com. Napakat nettisivut KOLMELLA KIELELLÄ. Ja sen lisäksi kundi kirjoittaa juttuja mm. the Timesille. OMG, aim in lööööööööv. :)

Ps. Mun hienostokaupunginosani on kärsinyt hirvittävän imagonromahduksen. MOT. Perjantaina mun huudeilla järjestettiin miekkari Seiskaa (!!!) vastaan. Kadulla oli kymmenkunta maijaa, mellakka-aitoja, poliisipartioita ja parikymmentä journalistia. Ja kolme (3) mielenosoittajaa - joista yksi oli melkoisen alamittainen taapero. Lisäksi viikonloppuna lähestulkoon naapurikorttelista löytyi murhattuna yksi kappale tunnettuja seksuaalivähemmistöön kuuluvia (?) ja antiikkia sekä taideaarteita kerääviä talousoikeuden professoreita. Kamala tunnelma. Onneksi ei tullut lähdettyä radalle torstaina (kuten oli suunnitelmissa) - tiedä vaikka murhamies olisi iskenyt kahdesti Punavuoressa Agatha Christietä mukaellen........

keskiviikko 24. toukokuuta 2006

Elokuvissa

Oltiin siis tosiaan porukalla alkuviikosta yritysyhteistyökokkari-slash-leffaillassa. Mielenkiintoista mihin matkatoimistoilla ja eräillä skandinavisilla lentoyhtiöillä on varaa - skumppaa, mansikoita ja pienenpieniä cocktailpaloja nautittiin ennen Da Vinci Koodin katsomista. Ja paikallahan oli vain jotain 500 kaveria ja kylänmiestä. Ei ihme, että matkailualalla toimiminen ei aina ole pelkästään kannattavaa...

No, joka tapauksessa leffasta selvittiin hengissä, vaikkakin pystyynkuoleminen ja persiisiin kohdistuneet makuuhaavat hieman välillä uhkasivatkin. Valitettavasti ei tullut kähvellettyä yhtään skumppahumppapulloa itse teatteriin mukaan - melkein 2,5h rainan seuraaminen ihan järjettömän kovilla ja epämukavilla penkeillä käy nimittäin semiraskaasta työstä. Kokkeile vaikka. Ja sitä paitsi skumpalla olisi voinut pelata DVC-juomapeliä, joka menee näin:

The rules are very simple.

- Every time Tom Hanks hair strikes you as funny, drink. (ei kyllä kertaakaan, ikävä kyllä!)
- Every time a monk speaks Latin into a cell phone, drink. (oi, monesti...)
- Every time Ian McKellen is being fabulous, drink. (hmm..kuka hemmetti ON Ian McKellen?!)
- Every time something absolutely ludicrous happens, you must pour more booze into your soda. And drink. (joo, tätä ja monta kertaa, kiitos!)
- Every time there's onscreen chemistry between Tom Hanks and Audrey Tautou, you have to let the stranger seated next to you drink out of your cup*. (ei yhdestikään. Niillä EI ollut kemiaa, eikä ne edes vehtailleet vaivautuneesti!!!!)
- Every time there isn’t, drink. (heh. Koko leffan ajan siis)

- Random flashback? Finding an albino Paul Bettany strangely hot?Line so corny you snort?
Drink, drink, drink. (Ja jes. Tästä siinä leffassa kai oli ainoastaan kysymys!?)

Ei tosta kyllä kovin voimallista känniä ainakaan noilla säännöillä olisi ehtinyt kehittää. Kai?

tiistai 23. toukokuuta 2006

maanantai 22. toukokuuta 2006

Ja lauantaina helvetti jäätyi?

Viikonloppuna oli ihan hurjasti kaikkia ihania tapahtumia... Muiden muassa yksi kappale innokkaiden vaihtareiden ja vanhempien lähtövalmennuksia sekä illanistujaista siiderin ja pitsan voimalla de-DDR:söitävässä Merihaassa. Kivvaa, kun eräskin maisteri Kanderstegista liittyi myös pitkästä aikaa miesvahvuuteemme. Iltahan huipentui Suureen Epäuskoon Punavuoressa - Euroopan maat ilmeisesti unohtivat sen, että Suomea EI perinteisesti ole kuulunut äänestää ollenkaan tämänkaltaisissa tilaisuuksissa.

Jos joku haluaa pilata itseltään illuusion Mr. Lordin ulkonäöstä, niin se onnistuu - kiitos ystäviemme sakemannien. Bildin intterwebistä löytyy halutessa kuva Puttaansuun Tomista; täytyy mainita, että rovaniemeläisemmän näköistä normihevifania pitkine ponihäntineen ja silmälaseineen ei olisi itse Loordiksi voinut kuvitella. Hih.

Tällä viikolla ihanuutta on erityisesti se, että mulla on keskiviikosta eteenpäin neljän päivän putki vapaata tiedossa. Jes. Suunnitelmissa on kodin desinfiointia ja siivousta, lehden lukemista, vanhojen ystien tapailua sekä tietty fanaattista fanitusta Senaatintorilla. Keksin myös meidän vapaaehtoisille mukavaa puuhaa ensi kesän megahäppeningin jälkitunnelmiksi - ajattelin killauttaa YLEn pomoille huomenna ja ilmoittaa, et meidän Konferens and Events -YFUjengi mieluusti kyllä jeesaa joidenkin nanonano-viisujenkin järjestelyissä... :) Ollaan nimittäin järjestely- ja organisointipuuhassa jo meleko hyviä!

Nyt lisää megalomaanista työntekoa ja fanipostiin vastaamista. Ja illalla Blue1:n tarjoamaan DVC-iltaan. Tiedossa siis skumppaa, pikkusuolakkaa ja jänskä elokuva. Parhautta.

torstai 18. toukokuuta 2006

Kebabinjälkeinen Masennus

Työystäväni Miimi on ihan valtaisan ihastunut sunnuntaipäivän fiilistä kuvaavaan termiin Kebabinjälkeinen Masennus (KJM). Tästä innoittuneena hän forwasi mulle uutispalan, jossa tiivistyy KJM:n syvin olemus. Eli eli:

------
Pitsayrittäjillä joukkotappelu Ulvilassa

Kaikkiaan kuusi henkilöä sai lieviä vammoja pitsa- ja kebabyrittäjien välisessä joukkotappelussa maanantaina Ulvilassa.

Tappelussa käytettiin aseina ja uhkailuvälineinä veitsiä ja rautaputkia. Poliisi otti kiinni kolme osallista, mutta heidät vapautettiin tiistaina.

Välienselvittelyn takana oli poliisin mukaan porilaisen yrittäjän ajatus laajentaa liiketoimintaansa Porista Ulvilaan. Ulvilalainen yrittäjä, jonka lähelle tulokas suunnitteli laajennusta, ei pitänyt ajatuksesta. Kun porilainen tuli katsomaan uutta liiketilaa syntyi ensin sanaharkkaa, joka ryöstäytyi sitten joukkotappeluksi. Mukana oli kummankin tukijoita.

-----

Kyllä maailma on vaan vaarallinen paikka elää ja yrittää! Ainakin tuolla karvakäsialalla. Tarinahan siis ei kerron kyseisten yrittäjien etnistä alkuperää. Jostain hassusta syystä mielessä pääsi kuitenkin käymään, että rullakebut ja roiskeläpät nyt tuskin ihan suomiverkkariyrittäjälle on niiiiin vakavamielinen asia, että naapuriyrittäjää pitäisi aiheeseen liittyen käydä pahoinpitelemään ja putkella hakkaamaan.

Mene ja tiedä. Itsekehumista vielä sen verran, että tänään olen suunnittelut virman Back to School -megakemuja JA ihania retroaktivistilähdevaihtixexi -rintanappeja. Oon niiiiin hyvä. Ja niiiiiiiiiiiiin lahjakas. No voisin olla. Ihan oikeastikin.. :)

keskiviikko 17. toukokuuta 2006

Jokilaivastelua

Olin eilen Turuus. Tienasin palkkani tekemällä yhden vaihtarihaastattelun - ja sen jälkeen suunniteltiin kevään kuumimpia messukarkeloita paikallisten (lukioikäisten) vapaaehtoisten kanssa. Siideröinti auringonpaisteisessa illassa jokilaivan kannella ei ole ollenkaan hassumpi muoto viettää tiistai-iltaansa.

On jotenkin sellainen fiilis, että tässä viimeisten viikkojen aikana oon tehnyt ehkä enemmän asioita kuin pitkään hetkeen. Hirveän monta ns. virstanpylvästä (joita on suunniteltu ja joista on puhuttu piiiiiiiiiiitkään) on jo takanapäin - ehkä hieman helpottunutkin olo on osaltaan. Töissä puolestaan vuodenkierto seuraa samaa rataa, nyt on aika valmennusten, kohta puhelimessä ärhistellään viisumeista, puuttuvista tai epämieluisista isäntäperhetiedoista ja syksyllä alkaa jatkuva nahistelu koti-ikävää ja ikävystymistä vastaan. Musta on tulossa aikuinen, kai, kun näin rutiineihin olen jo kangistunut.

Aikuiselta tuntui oloni myös aamusella, kun repeilin Peltsin ja Marjan jutuille. Ääneen. Kävellessäni. Vastaantulijoilla mahtaa olla pelko persiissä, kun juuri hetkeä ennen kadulla kohtaamistamme purskahdan suorastaan nauruun - ja usein vielä erehdyn katsomaan vastaantulijaa silmiin. Hihihihiii. Mä saan pian jonkun polliisiseurueen perääni työmatkoilleni.

Aamun parasta antia oli silti Top 4 -lista "R-alkuisista ruuista" - joka meni jolteensakin näin.

1. Rönttöset (kainuulainen perinnepiirakka - älä kysy enempää).
2. Räiskäleet (tekee ihmisen onnelliseksi. MOT.) Lätyistä kyllä meillä on aina puhuttu, mutta silti ihan parhautta syödä kuumia lättyjä mansikoilla ja vaniljajätskillä hyvässä seurassa.
3. Rössy (eli veripalttu). Rariossa juontajat puhuivat rössyn valmistuksesta uunissa - ja sittemmin sitä pitäisi paistaa voissa! Oulusa koulusa kyllä syötiin rössypottua ihan keittona... Sianlihhaa ja pottuja ja rössyä ja riittävästi lientä. Ngh. Rössypotulle on myös sävelletty laulu, jota mm. äitini estraditaiteilijaryhmä "Kuumat Aallot ry" esittää. Heh.
4. Rieska (olipa se sitten perunaista taikka ohraista, ni hyvvää on!). Kotona leivottiin leivinuunissa potturieskaa - piimäiseen taikinaan perunamuussia ja sitten epämääräisen malliset lituskat leipäset leivinuuniin. Olipa hyvvää - jos ei ole tuoretta rieskaa voisilmällä maistanut, niin ei hyvästä leivästä tiedä mitään. Ugh, olen puhunut.

Listat on kivoja. Voisko joku tehdä mulle listan esimerkiksi N-alkuisista hyvistä biiseistä tai K-alkuisista haukkumasanoista? Jooo-o...

maanantai 15. toukokuuta 2006

There is a god, after all..

Ok. Täytyy myöntää, että tuo otsake voi joidenkin mielestä olla hieman herjaava. Erityisesti sen jälkeen, kun nää mun perusteet moiselle väitteelle on ehkä hieman eriskummalliset. Mutta menkööt nyt tän kerran..

((ja vielä, koska olen kiltti ihminen, niin varoitettakoon, että tää seuraava postaus sisältää spoilausta sarjoista the Bachelor ja Amazing Race. Eli jos et halua tietää voittajia, niin lopeta lukeminen nyt. HETI!))

Jumala (tarkoituksellisesti pienellä jiillä siis, toim. huom.) on olemassa koska:

..ne rollolaiset voitti eilen UnelmaKämpän - ja vielä ihan käsittämättömällä marginaalilla. Sen pikkulettipäisen naisen (yksin!) uudelleenrakentaman kämpän hinnaksi tuli 341 000 euroa - eli voittosumman 20 000 lisäksi ne saa just useita kymmeniä tuhansia euroja palkinnoksi. Ja jos multa kysytään, niin se kamala juoppo, joka roikkui siinä kämpässä tiellä niiden kuvausten aikana (eli se huligaanimies) ansaitsee maksimissaan 500€ tuosta palkintosummasta - kaikki loput Sirpalle. Puhtaana käteen!

..Se kamala horo Sarah W. tippuu kolmanneks vikana Unelmien Poikamiehestä JJA se ihana Sarah B. voittaa ystävyyssormuksen ja poikaystävän (ei siis pääse suorilta kihloihin, niinkö aiemmat). Hihii. Ihan kamala biaats oli eilisessä jaksossa se Sarah W. - ja vielä parempaa on kuulemma luvassa. Tulevissa jaksoissa mimmi syyttää maailmaa muun muassa siitä, että häntä kaikki vihaavat ainoastaan ja vain siitä syystä, että hän on nii-iiiiiiiin kaunis. Kuulemma rasismi, jota kauniit ihmiset kohtaavat on ainakin yhtä kamalaa kuin esim. ihonväriin tai muihin erilaisuuksiin perustuva rasismi. Just. No, horo saa ansionsa mukaan, kun väkisinantamisesta yms. huolimatta se ei just pääse Charlien kaa naikkuun. JIHUU!

..Amazing Racen vikassa jaksossa se sympaattinen ja fiksu, tummaihoinen pariskunta eli Chip ja Kim peittoaa ne kamalat Colinit ja Christiet. Colin oli eilisessä jaksossa kaikkien janoisten vaimonhakkaajien sankari - se melkein potki yhtä mieslehmää (härkä?) kameroiden edessä, kun se lehmä ei totellut sen huutoa. Ei tottelet lehmät ei, jos niille huutaa ja raivoaa eikä pyydä nätisti. Mutta siis onneksi se karseus häviää miljoonan viime metreillä - ihanalla, sympaattiselle ja hyvin pelanneelle nelikymppiselle pariskunnalle!

..ja edelleenkään, 17 päivää ennen häitään, Nooralla on kakku, tilaustyönä tehty sormus, kutsut, ohjelmalehdykät, kimppu, mekko ja hääpaikkakin.. Vain (!) sulho puuttuu! Sen siitä saa, kun SUOMESSA kuvittelee löytävänsä miehen, jonka voi pakottaa naikkuun vaan siksi, kun kerta kaikki on jo valmiina ja varatut ja tilaustyönä tehdyt ja koska Karita Tee juontaa sitä ohjelmaa. Ihana nähdä, että mistä Jakomäen ostarilta se sulho täytyy häiden aattona käydä hakemassa, jotta saadaan mainoseuroille katetta. Onpahan jotain, mitä odotella.

Ps. en siis suinkaan istunut koko viime viikkoa teeveen edessä.. (enPÄ). Eilinen vaan sattui olemaan poikkeuksellisen messevä telkkupäivä (tai -ilta). Ja toisekseen intterwebistä löyty kuuklaamalla kaikkia jänniä tietoja.

Pps. Huono ihminen, täällä vielä hei! Maailman rakkaimmalle ystävälle Perkkaalle (ja kohta Mäntsälään) ihan hulluna synttärionnea näin jälkikäteen!!! Sorry unohdus, ihan anteeksiantamatonta, tiedän.

torstai 11. toukokuuta 2006

24H, ainaski melkein

Tänään olen...

Klo 01:09 Katsonut kelloa viimeisen kerran ahdistuneena unen viipymisestä.
Klo 08:17 Herännyt auringonsäteen osuttua silmäluomeen. Yllättävän pirteänä.
Klo 09:11 Ehtinyt nipinnapin ykkösen ratikkaan. Vaihto Kruununhaassa, matkakohteena Allianssi-talo Pasilassa.
Klo 09:52 Ensimmäinen kahvikuppi.
Klo 10:12 Avataan kansainvälisen jaoston kokous.
Klo 10:29 Toinen kahvikuppi.
Klo 11:57 Ahdistus - eikö tää saatanan kokous ehkä jo vois kohta LOPPUA?!
Klo 12:37 Takaisin ratikassa. Puhelu töihin - oon jo matkalla. Eli melkein perillä.
Klo 13:05 Finally työpöydän ääreellä. Kone kuulemma jumittaa..? Eilistä Marzi Nymanin keikkaa kehuvia sposteja vain kolme.
Klo 13:35 Yhdistetty aamiainen ja lounas; vaniljanmakuinen Ville Vallaton -jätskipuikko ja kolme riisikakkua juustolla. Ravintoarvo ainakin melkein plussalla.
Klo 14:07 ANGST. Liian monta rautaa tulessa - liian vähän aikaa. Kommentteja pressitiedotteeseen, substanssia valmennusjuttuihin. Ja yhtä aikaa pitäis tehdä kopioita, tulostaa värikalvoja, vastata puhelimeen, jutella lehtimyyjille ja opastaa vapaaehtoisia. Ihana tunnelma.
Klo 15:08 Kahvitauolla tarjoillaan sammaleenmakuista vettä - eli vihreää teetä. Nam?
Klo 16:57 Angst jatkuu edelleen.
Klo 17:13 Taivas aukeaa. Yhdestä aulassa lojuvasta paffilaatikosta löytyy pakkaamisessa käytettyä vaahtomuovisilppua (sellaisia vinkeroita, kyllä te tiedätte). Niitä kun hypistelee ja heittelee ilmaan, tulee rauhallinen olo.
Klo 17:27 Edelleen suikeroita heitellessä. Ne laskeutuu alaspäin yllättävän hitaasti, mutta silti ihailtavan määrätietoisesti.. Juhlavaa.
Klo 17:32 Kollega liittyy silppusadetusjengiini.
Klo 17:34 Toinenkin kollegani innostuu.. Harkitaan vakavasti zeniläisen silpunheitto -yhdistyksen perustamista.

Kohta menen ehkä kotiini pakkaamaan. Hotelliaamiainen, here I come.

Ps. Yllämainitusta mielenhäiriöstä johtuen täniltainen Stella jää nyt multa valitettavasti näkemättä. Itku.

keskiviikko 10. toukokuuta 2006

Sukkahousujen ja batistini-puvun päivä

..tänään on siis kirjan ja kukan päivä. Tarina alkujaan kai juontaa juurensa perinteeseen, jonka mukaan jossain Euroopassa (tai maailmassa, mitänäitänyton) toukokuun kymmenennen kunniaksi miesten olisi ostettava naiselleen yksi kappale ruusuja. Tästä sitten intoutuneena ko. naisen tulisi vastalahjaksi (taikka moisesta ystävällisestä eleestä kiitokseksi, mene ja tiedä) ostaa miehelle kirja. How wonderful is that? Toki sivistys on aina hyvästä, eikä ilmaisia kirjoja (tahi edes ruusuja) kai missään enää koviin kieroon katsota. Mutta silti.

Jos käytte missä tahansa kukkia myyvässä kojussa kyselemässä yhden (!) ruusun hintaa, niin soon monasti suunnilleen maksimissaan muutamia euroja. Sitten taas mars-marssia kohti lähintä kirjakauppaa - kovakantisen dekkarin (tai pokkarin, tai minkä tahansa kirjallisen teoksen) saa halvimmillaan useita kertoja suuremmilla summilla...Kirjat on ihan überkalliita, vaikkei mitään ensyklopedioita olisikaan ostamassa!

Missä on oikeus? Missä on kohtuus? Mä luin jostain, että tietyissä (anarkistisissa prekaridetiivi-, hih) piireissä moista epäoikeudenmukaista ajattelumallia ei todellakaan hyvällä katsota - hintaeron suhde on suunnilleen sama kuin ajattelisi naisen hankkivan sukkahousuista kiitokseksi miehelleen esimerkiksi pikkutakin ja purjehduskengät.. Epistä, sanoisin. Eiköhän mimmit muuteta nimi Suomessa Sukkisten ja pikkutakkien -päiväksi ja ryhdytä kirjanostolakkoon..? ((erityisesti kun Suomessa ilmeisesti käytöstapojen puutteessa kirjakauppiaat nykyään ANTAVAT ruusun ILMAISEKSI kaikille kirjanostajille... how sad is that?))

Tänaamuinen ratikkamatkani pelastus oli charmantisti harmaantuneessa, ihan semihyvin pukeutuneessa miehessä. Hän kaivoi takkinsa taskusta Taloussanomat JA kierrekorkillisen punkkupullon. Nautiskeli sitten siinä samalla aamun uutisannista ja punkusta yhtä aikaa - ja yritti harrastaa yhteiskunnallista keskustelua kanssamatkustajien kanssa. Very interesting indeed.

Huomenna Stellaa Rocksissa ja perjantaina suunta kohti Tammerforsia. Jihuu!

tiistai 9. toukokuuta 2006

Ilmoja pidellyt

Olen selkä. Ja lisäksi hieman niskavammautunut. Selkeästikään lomailu (tai lomaltapaluu) ei ole ihmiselle terveellistä, kon en juuri nyt pysty ollenkaan kääntämään päätäni. Johtuen ehken tästä reippaan merellisestä ilmastosta pääkaupungissamme...? Pasaatituuliksikin niitä eräs polttarisankari saattoi taannoin kutsua. Tai sitten mulla on vaan tosi, tosi huono tyyny sängyssäni.

Ei ole työpaikka eikä kotinikaan juur miksikään muuttuneet viikossa (ylläri!) sen sata inboksissa lojuvaa viestiä sen sijaan muistuttivat mua olemassaolostani. Ja mikä ihaninta, niin kaikki 140 viestiä eivät suinkaan olleet work-related, vaan esimerkiksi juhannuskuviokellunta on jo juhlavasti alkanut! Pöytäkirjaan merkittäköön, että munsta ollaan kyllä nyt jo hieman ehkä viime vuosia jäljessä näissä jussisuunnitelmissa, mutta koska allekirjoittanut sai semipaljon paskaa silmäänsä vuosi sitten kaavioidessaan juhannusta jo ennen wappua - niin en periaatteessa osallistu tänvuotisiin festifaalijärjestelyihin ennen kuin aikaisintaan vasta heinäkuussa. Jos sitten silloinkaan. Nih.

((nimimerkillä Draamaqueenismin I perintöprinsessan kruunua tavoitellessa))

Ens viikonlopun olen Tampesterissa ja sitten seuraavan työhommissa täällä Tsadissa. Sitten onkin jo kohta ne kesän kuumimmat hääjuhlat käsillä, olettaen että arvon bestman vapautuu vankilasta (!) ennen häitä... Käsittämätöntä touhua Suomen poliisilta - kyllä mä rikoksen ja rangaistuksen opit ymmärrän ja hyväksyn ehdottomasti. Mutta en välttämättä sitä, että periaatteessa todisteiden puutteessa istutetaan ihan kunnon työssäkäyvää kansalaista poliisivankilassa jo toista viikkoa. Ja vain siksi, että hänen tarinansa wappumellakkaillan kulusta eivät ole muiden epäiltyjen kanssa samankaltaisia (no eipä kai, kun kyseinen hahmo heilui kännissä makasiineilla ennen pidättämistään noin 15-30 minuuttia, ei suinkaan suunnitellut/organisoinut tms. koko iskua tai ollut muuten aktiivisesti yhteyksissä kaiken maailman anarkisti-predikatiivi.orggeihin!).. Ja koska tästä syystä hän ei ole suostunut tunnustamaan syyllisyyttään asioihin, joista häntä pidetään vangittuina - ei myöskään vapauttamista voida ilmeisesti pitää kovin todennäköisenä ihan hetkeen.

Bestman pois vankilasta ja oikeat anarko-pyromaanikko-mayday-hippiäiset (eli tapahtuman järjestävä taho, also known as syylliset) kiinni, sanon minä!

sunnuntai 7. toukokuuta 2006

Kevätloma vs. työleiri...

Nyt on sitten puolet tän kevään juhlahumusta takanapäin. Käsittämättömän ihanat, hauskat, innostavat, välittömät, turhauttavat ja välillä jopa itkettävät satavuotiskinkerit siis vietettiin eilen. Aamukasilta meikkis ryntäs ruoka- ja viunakaupoille, sitten tomaatteja, sipuleita, salaattia ja perunoita pilkkomaan. (Ja vastaus aiempaan kysymykseeni siitä, paljonko tommaatteja sadan hengen salaattiin tarvitaan on muuten noin 5.9 kiloa!). Kadonneista pöytäständeistä ja helvetin aikaisin saapuneista vieraista huolimatta ilta meni oikein mainiosti. Hassu ilmiö sinällään; kutsussa luki, että kemut ALKAA kello 17 -- eilen kello 17.06 noin 90% juhlakansasta ISTUI jo omalla paikallaan, käytyään sitä ennen narikassa sekä onniteltuaan itse juhlakaluja.. Luojan kiitos järjestävä seura ei kärsinyt mistään viimehetken katastrofista varttia ennen viittä, niinkuin yleensä!

Meidän lapsikatraan hieman ehkä pystymetsästä rykäisty onnitteluesitys (eli allekirjoittaneen noin 40 minuuttia kestäneet spiikit parillekymmenelle powerpoint-slaidille vuosien varrelta) sujui erittäin mallikkaasti - noin 87% vieraista kävi jälkikäteen kiittämässä ja kehumassa lämpimän ironista verbaliikkaani. Ja get this; mulla on nykyään jopa jo oma fanclubikin. Jossa tosin on jäsenenä vain eräs noin kuuden promillen humalascha esiintynyt viiksekäs, kuusikymppinen ex-toimari (vaikuttaa kuulemma vapaamuurareissa at the moment). Lukuisista vonkuista huolimatta sain luimisteltua kyseisen herran tanssipyynnöistä - mutta yhden yllättävän töröhuulisen pussailuiskun kohteeksi jouduin. Pyytämättä ja yllätyksenä. Hih.

Kotona oltiin kahdelta, ja sitten aamusella ennen kymmentä vielä juhlalokaatioon takaisin hakemaan tyhjiä (ja täysiä! erityisesti mahdollinen Melaseurue '06 -seurue huomio..:)) pulloja. Ja kukkia. Ja lahjoja. Ja ruuantähteitä, laskettelusuksia, pakettiautoa, lisää kukkia, täytekakkua, astioita, laseja, kahvinkeittimiä, valokuvia, nahkahousuja jne. Yllättäen tänpäiväinen JuhlienJälkeinen Masennus (JJM) on ollut melkoinen, kaikista ennakko-odotteista huolimatta!

Huomenillalla takaisin todellisuuteen. Käsittämätön viikko - tunteiden hallitsematonta virtaa laidasta toiseen. Viikko sitten toivuttiin hulvattomista polttareista - ja nyt sitten vuorostaan tosiaan noista mammuttikemuista. Todistin tänään myös sen, että osaan nauraa hysteerisesti sekä itkeä onnesta, surusta ja väsymyksestä - ja molempia siis yhtä aikaa.

Ps. Harkitsen vakavasti muuttoa takaisin Ouluun.

Pps. Liekö stressiä vai mitä, mutta toissayönä näin ekaa kertaa unta ensi kesän YES-seminaarista. Ihan kamalan kauhea uni, jossa vaan kaikki 420 osallistujaa käytti hallitsemattomasti huumeita koko seminaarin ajan, eikä kukaan uskonut meidän kieltoja... :/

keskiviikko 3. toukokuuta 2006

Swahilia kicks ass

No huh huh. Pääsin juuri hihittelemästä erään tutun koomikkotytön blogin aasialaisia kirjoitusmerkkejä (sen kommenttisektori on siis hetken aikaa ollut ((äitini ibookin näytöllä, toim.huom.)) täysin vääränkielinen) ja kun pääsin omille kulmilleni, niin havaitsin blogspotin tulleen kaapatuksi kiinalaisten (tahi muhammed ali habbasin, kuinka vain) toimesta... Tää mun sivusto on tällä hetkellä uskomattoman täynnä käsittämättömän kummallisia kirjainmerkkejä! Esimerkiksi 'publish post' näyttää ählämiältä, jota ei vaan osaa ymmärtää. Kieliasetuksia varmaan voisi jostain nappulasta muuttaa; harmi vaan, että virkamiesarabian perusteet jäivät aikoinaan suorittamatta, eli saattaa kyseisen nappulan löytymiseen mennä tovi!

Turkkilaisista puhuen, kotonani majailee tällä hetkellä uskomaton arabialainen torikauppias, Henkka 1-vee. Kaveri molottaa omalla kielellään kaiken valveillaoloaikansa - tutkii, tonkii ja komentelee asioita sellaisellakin pieteetillä, että heikompia hirvittää. Hauska silti seurata tätilapsen aikaansaannoksia, melkoinen menijä näyttää pojusta olevan tulossa - alta pois siis! Koomisinta tuossa taukoamattomassa pulinassa on lienee se, että ainoastaan Henkan mummu (äitini siis) kokee täysin ymmärtävänsä pikkumiehen puheet. Noinkohan lienee...? Serkkunsa (kummipoikani, toim. huom.) taasen on enempi tutkija luonteeltaan, viihtyi esimerkiksi pikkuruisen syreenipuskan edessä pitkän tovin ihan vaiti ihmettelemässä oksassa kasvavia silmuja. Hih.

Vanhusten synttärijärjestelyt ovat hyvässä vauhdissa, allekirjoittaneen ohjelmatoimisto on suunnitelmansa tehnyt ja kauppareissua varten tarvittavan rekka-auton varannut. Tulipahan selvyys sillekin, mitä KONKREETTISTA hyötyä Vaasan vuosista meikäläiselle on ollut; osaan tehdä ihan hirmuisen kätevästi pöytäplaseerauksia sekä menu- ja ohjelmakortteja. Kauan eläköön kauppatieteellinen koulutus (ja eritoten akateeminen vuosijuhlaperinne) siis!

Tämä täältä tällä erää, Oulu kiittää ja kumartaa. Kiva olla kotona silti - tää kaupunki on täynnä sellaisiakin muinaisjäänteitä, että hieman hihityttää ihan - esimerkiksi se keskustan salaattibaari, jossa AINA notkuttiin koulun jälkeen taannoin ysikytluvun puolivälissä, tarjoilee edelleen 'päivän salaatin' kuuden euron kilpailukykyiseen hintaan. Vanhana autistina täytyi tänään saada tasan ne samat fyllingit salaattiin kuin aina aiemminkin.

Feta, tonnikala, tomaatti, kurkku, perunasalaatti, savulohi ja kananmuna. Ranskalaisella kastikkeella, tietty.