torstai 11. toukokuuta 2006

24H, ainaski melkein

Tänään olen...

Klo 01:09 Katsonut kelloa viimeisen kerran ahdistuneena unen viipymisestä.
Klo 08:17 Herännyt auringonsäteen osuttua silmäluomeen. Yllättävän pirteänä.
Klo 09:11 Ehtinyt nipinnapin ykkösen ratikkaan. Vaihto Kruununhaassa, matkakohteena Allianssi-talo Pasilassa.
Klo 09:52 Ensimmäinen kahvikuppi.
Klo 10:12 Avataan kansainvälisen jaoston kokous.
Klo 10:29 Toinen kahvikuppi.
Klo 11:57 Ahdistus - eikö tää saatanan kokous ehkä jo vois kohta LOPPUA?!
Klo 12:37 Takaisin ratikassa. Puhelu töihin - oon jo matkalla. Eli melkein perillä.
Klo 13:05 Finally työpöydän ääreellä. Kone kuulemma jumittaa..? Eilistä Marzi Nymanin keikkaa kehuvia sposteja vain kolme.
Klo 13:35 Yhdistetty aamiainen ja lounas; vaniljanmakuinen Ville Vallaton -jätskipuikko ja kolme riisikakkua juustolla. Ravintoarvo ainakin melkein plussalla.
Klo 14:07 ANGST. Liian monta rautaa tulessa - liian vähän aikaa. Kommentteja pressitiedotteeseen, substanssia valmennusjuttuihin. Ja yhtä aikaa pitäis tehdä kopioita, tulostaa värikalvoja, vastata puhelimeen, jutella lehtimyyjille ja opastaa vapaaehtoisia. Ihana tunnelma.
Klo 15:08 Kahvitauolla tarjoillaan sammaleenmakuista vettä - eli vihreää teetä. Nam?
Klo 16:57 Angst jatkuu edelleen.
Klo 17:13 Taivas aukeaa. Yhdestä aulassa lojuvasta paffilaatikosta löytyy pakkaamisessa käytettyä vaahtomuovisilppua (sellaisia vinkeroita, kyllä te tiedätte). Niitä kun hypistelee ja heittelee ilmaan, tulee rauhallinen olo.
Klo 17:27 Edelleen suikeroita heitellessä. Ne laskeutuu alaspäin yllättävän hitaasti, mutta silti ihailtavan määrätietoisesti.. Juhlavaa.
Klo 17:32 Kollega liittyy silppusadetusjengiini.
Klo 17:34 Toinenkin kollegani innostuu.. Harkitaan vakavasti zeniläisen silpunheitto -yhdistyksen perustamista.

Kohta menen ehkä kotiini pakkaamaan. Hotelliaamiainen, here I come.

Ps. Yllämainitusta mielenhäiriöstä johtuen täniltainen Stella jää nyt multa valitettavasti näkemättä. Itku.

1 kommentti:

kaifa kirjoitti...

voin kertoa, että et menettänyt mitään. Stellan kakkoskitara oli noin puolikkaan sävelaskeleen sivussa, mikä esti kokonaisvaltaisen keikkanautinnon omalta kohdaltani kokonaan.

Mutta, me osattiin idölsin Katrin kanssa kaikkien biisien kaikki sanat, koska ollaan truu faneja ;-)