keskiviikko 31. toukokuuta 2006

Mary Poppins

Molin eilen maaaaailman ihanin lastenhoitajatar, lähestulkoon maijapoppasen tasoa. Hoidokin virkaa piti Aksu -kohta 11kk - ja hoitopaikkana toimi Munkkiniemen aatelinen kaupunginosa. On se komiaa, jos jo tuossa iässä lastenhoidon lähtökohtana toimii viiden tähden Hilton-hotelli. He.

Aksun kanssa reippailtiin merellisessä maisemassa, käytiin jätskillä (kesän eka tötterö oli tänä vuonna poikkeuksellisest nugaata kon Ingmanin kopeista ei saatana saa minttua!!), katseltiin kun poika ja pappa kalastivat rantakiviltä, seurattiin tuunatun sorsan leikkejä ('pimp my duck'..ei vaan haapana se pulu kai oikeasti oli, kun jälkikäteen lintukirjasta bongasin), käytiin puistossa ja katsottiin kun pienet pojat juoksivat ryhmässä hiekkakentällä sellaisen mustavalkoisen pallon perässä. Nappulafudikseksikin sitä kai joku voisi kutsua. Joka tapauksessa OIKEIN oli virkistävä ja virikkeellinen iltapäivä - harmi vaan, että nuoriherra itse uinui höyhensaarilla koko tämän Amazing Racen ajan, eikä siis päässyt nauttimaan mistään yllämainituista aktiviteeteista.

Illalla oli yltiösosiaalinen fiilis, ekaksi syötiin Kaupungin Parasta Cannelonia Kaifan kanssa - ja sittemmin Aksun äiti liittyi joukkoon tummaan ja tarskas mulle Kaupungin Parhaan Sitruunajäätelön jälkkäriksi. Zio Pepe (eli ihan Iso Pepe vaan, kavereiden kesken) sijaitsee Kanpissa, hyvin lähellä Lapinlahden sairaalaa. Suosittelen lämpimästi KAIKKEA ruokaa siinä ravintolassa - annokset on taivaallisia, hinta alhaalla ja palvelu ihan ylimaallisen ystävällistä. Namskis.

Huomenna mennään Turkuun, siellä on joku neljä biljaardia ysiluokkalaista (including me, ha ha) Relaxoitumassa messuilla. Toivottavasti ei sada vettä, tai meidän teltta vaan saattaa just upota. Ja mental note: tosi mukava tulla töihin aamulla kuudeksi, just voisin kyllä haluta nukkuakin aina joskus välillä. Onneksi maailman hurmaavin YES-seminaari alkaa tasan kuukauden päästä, eli sen jälkeen voi olla jo jotain toivoakin rauhasta. Jihuu!

Ja jostain hassusta syystä, mulla on kaikesta huolimatta tosi hyvä mieli. Mikä on hirmuisen mukavaa ainakin meistä kaikista.

ps. eilinen Sinkkuelämä oli ihan kuningattarin. Paitsi, että Miranda oli aloittanut yhden naisen seksilakon, niin Samanthan ilmoitettua seurustelusuhteestaan naisen kanssa, muut mimmit olivat sitä mieltä, että ihminen ei vaan voi aamulla herätä ja todeta 'pim, olen lesbo'... Sehän olisi sama, kun toteaisi, että 'pim, olen kenkä.' 'pim, olen suklaakakku.' Ahihihi.

2 kommenttia:

kaifa kirjoitti...

Mutta "PIM -olen kännissä" voi hyvinkin tapahtua.

kirsi kirjoitti...

Höh. Mulle ei ainakaan koskaan oo käynyt niin, että olisin vahingossa joutunut alkoholin vaikutuksen alaiseksi. Koska. En. Käytä. Alkoholia. Piste.

Mun viimeviikkoinen nenänvalkaisu kesti päivän. Sitten joutui juomaan shampanjaa, koska oon vaan niin ihuna mun esimiehen mielestä. Hih.