tiistai 27. kesäkuuta 2006

Radiohiljaisuus?

Met lähdemme huomenna joukolla Saksaan seuraamaan noin 500 teini-ikäisen (ja hieman ehkä vanhemmankin) vaihtarin soidinmenoja ja sopeutumishaluja DDR:n aikaiseen pioneerileiriin. Sanalla sanoen, yli vuoden työ on viivaa vaille valmis - Jees-seminaari kutsuu!

Tästä syystä siis on paljon mahdollista, että kirsusein vaikenee viikoksi - lupaan juhlavimmin tulla kyllä päivittämään leirikuulumisia sikäli kun luoja ja aateekoo suo. Ja jos rantsussa makaamiselta sekä viinirypäleiden syömiseltä ehdin. Joo just.

Ensi keskiviikkona tullaan takaisin - sitten leikin ehtoista majatalon emäntää pari päivää, kunnes Finnairin lomalentohelvetti vie meidän jengin (kolme aikuista ja kaksi vaahtosammuttajanmittaista) Etelän Aurinkoon puljaamaan. Saan siis laittaa outlookiin ulkona-tilaan spostillepaluupäiväkseni heinäkuun vikan. Jo huomenna. Get that, ihan uskomatonta!!!

Mutta tosiaan, nohevaa ja reipashenkistä viikonjatkoa. Wish us luck!

maanantai 26. kesäkuuta 2006

Varttia vaille kaksi

Jollain ihmeellisellä tavalla onnistuin viettämään juhannusjuhlani aikavyöhykkeellä, jossa kello oli aina varttia vaille kaksi. Käsittämättömyys kävi ilmi pre-jussi -tilaisuudessa, jonka vannottiin päättyvän viimeistään puoli kolmelta (seurueemme istuessa siis keittiön kellon alla koko illan). Kelloa tuli ohimennen vilkuiltua useampaankin otteeseen tyyliin, että eihän tässä _vielä_ mitään hätää ole - kun kello on vasta varttia vaille kaksi.. Kunnes siis neljän jälkeen joku todensi Greenwichin aikavyöhykkeen mukaisesti sen, että nukkumaanmeno on jo ihan järjettömästi myöhässä. Paskat aikaraudat väärällä rannalla.

Tämä myöhästeleminen jatkui loogisesti läpi koko juhannusfiestan, ja jos joku sattui tekemään sen virheen, että tiedusteli ajan kulumista, niin vastaus kysymykseen "mitä kello on" ei ollut kovin kaukaa haettu. Ylläri.

Hyvin tukevassa kemiallisessa myötätuulessa kuitenkin tuli perinteisiä juhlia vietettyä, juhannustaikoja EI tehty - eikä siis myöskään miesonnea ole tiedossa tänäkään vuonna. Jes! Eilinen inventaario juoduista/juomatta jääneistä sihijuomista kertonee omaa karua tarinaansa - 10 hengen joukkueeseen upposi kaljakoreja yhteensä ainakin 3-4 kappaletta, raakaa viinaa semminkin 5-6 litraa, siideriä yhteensä ainakin 10 litraa, erilaisia viinejä erilaisissa pulloissa ja tonkissa myös vähintään se kymmenen. Ilmeisestikään kukaan juhlaväestä ei ollut lukenut esim. erään viinimerkin ulkomainoksiin rustattua "It is always recommended to enjoy XX-wine in moderation".

Paskat mistään kohtuudesta, jussihan on vain kerran vuodessa!

((Pöytäkirjaan merkittäköön, että myös limsaa, vettä, Passoaa, mehuja ja skumppaa nautittiin erinäisiä määriä. Kuulemma.))

Viinirypäleet ja persilja on kuulemma hyväksi maksalle. Taidan kipaista tuohon alakerran kauppaan ja hakea molempia oikein ison satsin iltapalaksi. Ja matkaevääksi.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2006

Urbaani luontoaamu

Noin puoli punavuorellista ihmisiä heräsi tänään noin kello seitsemän ihan käsittämättömän karmeaan kirkumiseen. Infernaalinen mekkala korkeilla taajuuksilla sai mutkin kömpimään ylös ihan liian aikaisin - vain jotta saisin todistaa lokkiparven kamppailua Tehtaanpuiston ilmatilasta. Vitun siivekkäät rotat, joutaisi ampua kaikki! Aikansa kirkueiltuaan (miten sana kirkua ylipäätään edes taipuu..? Kiruttuaan?) kyseiset luontokappaleet tajusivat poistua kauemmas, mutta hatutti silti.

Miksi lokkien tarkkuusammunta esim. ratikasta ei voisi olla uusi harrastuslaji..? Tai joku turisteille esiteltävä suomalaisten erityispiirre, iänikuisen akankannon ja kännykänheiton lisäksi?

Sitten, matkalla töihin todistin kahden pikkulinnun (mustia, pieniä siivekkäitä) veristä kamppailua. Madosta. Jompikumpi niistä oli saanut kaiveltua maasta sellaisen kymmensenttisen ihanaisen mehevän kastemadon ja tämän herkkupalan herruudesta käytiin sitten pienimuotoista siivekkäiden hahmojen sanaharkkaa. Ei ole helppoa olla lintukaan. Ilmeisesti.

Kaa. Kaa.

Ja finally tuossa Kaisaniemen metroaseman portaissa nuokkui viimeinen cityluonnon selviytyjä - keski-ikäinen mies oli sammunut kaljatölkkinsä ääreen istualleen ja otti siis siinä pikku tupluurit ennen töihin/kotiinsa/wherever menemistään. Koomisinta hänen hahmossaan oli haaroista TÄYSIN revenneet farkut, joista sitten tursusi (kyllä, tursusi!) ulos tämän kommandona kulkevan kaverin vehje. Mental note: jos meinaa sammua rikkinäisissä farkuissa haarat levälleen keskelle kaupunkia keskiviikkoaamuna, niin voi olla hyvä idea tarkistaa illalla, että alushousut on sattuneet mukaan. Ja päälle.

Ei jaksanut kuin nauraa näille cityihmisen kohtaamille luonnonoikuille. Ääneen. Ja lujaa.

tiistai 20. kesäkuuta 2006

Mittumaari

Uhkaavasti lähestyvän kansallisen juhlapyhän vuoksi (ja myös koska voin) seuraavaksi suoritetaan vinkeä visailu aiheesta, että mitä kaikkea allekirjoittanut on viimeisten 27 juhannuksen aikana puuhastellut tai päässyt sivusta seuraamaan.

Peli menee siten, että kukainenkin voi lukiessaan päätellä tapahtuman olevan aa totta tai bee tarua - oikeat vastaukset kerrotaan mahdollisesti joskus kännissä myöhään illalla tahi sitten esim. mun kuolinvuoteella. Not.

1. Kirsi oppi vihdoinkin syömään fetaa poikaystävänsä äidin avustuksella kamalassa kaatokännissä Porkkalassa. Äidin miesystävä harjoitti muuta klähmintää myöhemmin illalla meressä.

2. Yksityinen bussikiertoajelu eteläpohojammaalla päättyi naapurien iloksi jumppaesitykseen festifaalimökin edustalla. Pikkubussissa. Alasti. Tai ainakin ilman housuja.

3. Kulmat, ripset ja muu naamakarvasto on täysin yliarvostettua. Siispä karvanpolttoon - onnistuu hyvin myös kaasugrillillä, jos lieskat on tarpeeksi korkeat. Melkein paloi myös parveke.

4. Hiipuvan nuotion ääressä rauhallinen juhannus päättyy neliääniseen yhteislauluun Mää oon niin kaunis. Juhliva kansa selviää aamuvarhain jopa lipunnostoon, koska alkoholi on pahasta eikä sitä tule siis nauttia.

5. Koska voi, niin juhannusmökin sohvalla kannattaa usein demonstroida joukkopianoa. Vaatteet päällä siis tällä kertaa, luojan kiitos. Kuvamateriaalia ei kukaan halua nähdä.

6. JOS järven rantaan menevän tien varrella on pieneläimille (tai lapsille) tarkoitettuja karsinoita JA mikäli uimaseurue on tarpeeksi liikuttuneessa tilassa, on silloin ehdottoman hyvä idea mennä hengailemaan karsinaan. Alasti.

7. Lidlistä ostettu energiajuoma ja viina on hyvä (erittäin hyvä yhdistelmä). Jos mixiä juo pienen ämpärillisen juhlan viimeisenä iltana, voi yhtäkkiä olla, ettei uni enää tulekaan. Koskaan. Tai ainakaan ennen heinäkuuta.

8. Viiden tunnin kotimatka (autolla) on hyvä tehdä ruuhkaisessa paluuliikenteessä mielellään yksin. Eipä aikaakaan, kun huomaa missanneensa Novan soittolistalta kaksi-kolme biisiä ihan kokonaan. Ai miten niin ratin takana pitäisi olla täydessä iskussa?

9. Kaikki näkösällä olevat digikamerat on hyvä tarkistaa ja epäilyttävä kuvamateriaali tuhota ennen kuin aamu sarastaa. Todennäköisyys tämän onnistumiseen on sitä parempi, mitä enemmän kameranomistaja itse on nauttinut sihijuomaa.

10. Jussiaiheisten intternet-portaalien luominen (ja ylläpito) on taiteenlaji sinällään. Mikäli nettisaitille sisäänpääsemikseksi tarvitaan salasanoja (kuten 'vyök*lli' tai 'tuheroos') niin nämä salasanat on hyvä laittaa mahdollisimman pikaisella aikataululla yleiseen jakoon. ((Ja kuvia on aina hyvä katsella esimiehen ollessa ruudun takana)).

Uudestaan ehkä taas 2007 - uusi vuosi ja uudet kujeet, vai miten se vanha kansanviisaus menikään..

maanantai 19. kesäkuuta 2006

[Rakpi], lyhyt oppimäärä

Nohonni. Kesän piknik-kausi avattiin lauantaina sitten senkinkaltaisella ryskeellä, että oksat pois. Myllypuroon pääsee metrolla, paikallisväestö puhuu sittenkin suomea ja kesäiset lauantait pallokentän laidalla on ilmeisenkin suursuosiota nauttivia melko monenkin ihmisen mielestä. Huisaa.

Kolme asiaa, jotka meidän kisatsudiomme rugby-neitsyeille (eli mulle ja Katjalle) jäivät epäselviksi:

1. Miksi, voi miksi niitä poikia pitää olla sen suikion ("pallo", joka on suikean muotoinen) perässä niimvitun paljon? Monia kymmeniä miehiä ähisee ja kirmailee ja ryntäilee melko päättömän oloisissa muodostelmissa edestakaisin pitkin nurmikenttää. Mun pikkuveljen alle 10-v nappulafudisjoukkuekin pelasi aikoinaan omaa paikkaansa helvetin paljon kurinalaisemmin. Jotain rotia sentään!

2. Entä sitten ne eturynnäköitsijät, joita pelikaverit aina sivurajaheittotilanteessa (sori, termi selkeästi väärästä lajista) nostavat shortseista ilmaan. Siis parimetristä kundia nostetaan ilmaan shortsinpuntista, pallontavoittelumielessä. On siinä nyt jo värkitkin vaarassa ja vallan mutkalla moisen pyörityksen seurauksena. ((ei silti, näissä tilanteissa meidänkin huomio kiinnittyi takaisin olennaiseen, eli peliin :)). Mikä on tämä vehkeenvenytyksen tarkoitus ja mitä sillä haetaan?

3. Voisiko joku myös kertoa, missä kohtaa kuuluu taputtaa? Silloinko, kun aloituspuskennan (kymmenen miestä tiukassa linjassa puskee halaillen toisiaan) seurauksena suikio vihdoin löytää omistajansa? Vai silloin, kun rymistely ja ryske siirtää suikiota kentällä eteen- tai taaksepäin useiden metrien matkan? Vai silloin kun asiasta perilläolevammat huutavat niin hemmetin lujaa, että "täkltäkltäkl" (lue: tackle, toim. huom.)..? Eijjummarra.

Mutta mennään ehdottomasti uudestaan. Päätettiin lukea vaan ensin jotain sääntövihkoa ainakin pari-kolme sivua, jotta vastaus edes osaan ylläolevista ei olisi ihan omasta päästä keksittyä.

Muita mieltäaskarruttavia asioita ovat myös seuraavat: mikä siinä on, että tyttöjen ja poikien urheilu- ja sosiaalisten piirien kulttuurit on niin eri planeetoilta. Rugbyseuralaisellani oli mielenkiintoinen ajatusmalli - ko. pelissä pelannut Poikahan siis aloitti harrastuksensa saman viikon tiistaina. Tapahtumajana on suunnilleen seuraavanlainen; Poika meni spostikeskustelun jälkeen ventovieraaseen sakkiin reeneihin tiistaina, tuli kotiinsa intoa puhkuen tyyliin "hemmetin hyvää porukkaa, torstaina seuraavat reenit ja lauantaina sit eka peli" ja sit pelin jälkeen lauantaina saunailtaan tällä samalla porukalla.

Tytöt vastaavassa tilanteessa miettii, että olis kiva mennä jumppaan - mutta ei sinne nyt yksin ainakaan kehtaa mennä. Sitten, jos jumppakaverin saa houkuteltua mukaansa, aina voi hieman pukukopissa luimistella muita ja niiden varustuksia - ja eturiviin nyt ei ainakaan voi tunnin aikana mennä. Ja jumpan jälkeen sitten alkaa spekulointi siitä, oliko jumppamaikka kiva/tehokas/hyvä vai nou jne.... Joissakin asioissa tuo miehinen maailma kuulostaa melko paljon yksinkertaisemmalta.

Ps. tänään on suuri päivä. Tulin tasan kymmenen vuotta sitten kotiin USA:sta. Plus rakkaat vanhempani (ja Silvia & Kaarle-Kustaa) on olleet tänään sellaiset 30 v. naimisissa. Onnea taas kaikille maailman eniten!

perjantai 16. kesäkuuta 2006

Kaytan housuja

Huomenna on hieno päivä. Paitsi että allekirjoittanut pääsee Myllypuroon (of all places, MYLLYPUROON.. kuka sinne nyt uskaltaa mennä?) nauttimaan vähäpukeisista rugbynpelaajista. Ja ehkä vähän sihijuomasta sekä säkenöivän hyvästä seurasta. Niin siis tämän lisäksi Kaivarissa puolestaan tempaistaan Hyvän Asian Puolesta.

Valtakunnallinen Utan Byxor -festivaalin ohjelma 17.6.2006 näyttää tältä:

12.00 Juhlan avauspuhe, Ylipantteri Jakobssen
14.00 Juhlaväki valuu paikalle
15.00 Lordi plays Best of Tapani Kansa
15.01 Päälihousuttoman jalkapallon MM-kisat
16.00 Päälihousuton ihmispyramidi
16.30 Miss Utan Byxor XO -kruunajaiset
17.00 Päällihousuttoman vauhtikroketin MM-kisat
18.00 Päällihousuton paneelikeskustelu aiheesta "Mitä?"
19.00– Kocktail-tilaisuus

Lisätietoja tästä kauniista tapahtumasta saa intterwebistä - osoitteesta www.utanbyxor.com. Kaikki kynnelle kykenevät alushousut jalkaan siis ja mars festaroimaan.

Festareista puheenollen, mun pikkuveljeni (nii-in, pikkuinen vauvaveljeni, pian 18-v) on muka menossa Provinssiin viikonloppuna. Missä vaiheessa mä olen muka vanhentunut niin, että mun VELI on yhtäkkiä siirtynyt festifaali-ikäisten kastiin. Käsittämätöntä.

Omiin rock-henkisiin kokemuksiini liittyy itse asiassa ainoastaan kaksi tapahtumaa - 15 vuoden takainen New Kids On The Blockin kontsa Lahden mäkimontussa (sitä kirkumisen ja pyörtyilyn määrää) ja sitten kesän 1995 Bon Jovin keikka Ruisrockissa (oltiin niin kilttejä, että amerikanraudan kyytiin liftaamisen jälkeen jätettiin kuitenkin lonkkumme festarialueen ulkopuoliseen viinanarikkaan. Uskomatonta nörttiyttä.). Vuosituhannen vaihteen DBTL:stä ei ehken musiikkimielessä kannata puhua mitään - juotiin hamosissamme hulluna viinaa jokirannalla, ja ehkä kuultiin joku Rasmuksen keikka krapuloissamme seuraavana päivänä. Kaatosateessa.

Jotenkin kuvaavaa lienee se, että en ole koskaan riekkunut tajuttomuuden rajamailla missään musikaalisissa telttakylissä, vaan nauttinut alkoholini (ja hyvin vähäisen määrän siis ikinä, toim. huom.) sivistyneesti sisätiloissa. Paitsi Vaasassa. Molen siis tosikko ja jäänyt kaikista kivoista kokemuksista vaille. Kamalaa.

Kiva silti kun on kesä ja kärpäsiä. Ja kaksituntinen kehityskeskustelu takana.

torstai 15. kesäkuuta 2006

Konua kenellekään?

Hyi. Suussa maistuu V.S.O.P ja silmissä sinkoilee tähtiä. Oli melkoisen lennokas työilta eilen - Vantaalla syötiin ja juotiin VÄHÄN punkkua - ja siinä ohimennen myös 1,5 flindaa konjakkia. Ngh. Nakeron kanssa eksyttiin sitten kotimatkalla Töölööseen - ja baariin. Josta joku potki meidän pilkun aikaan ulos, ja tästä suivaantuineina piti vielä poksauttaa skumppa jatkojuomingeiksi. Aina hyvä idea juoda lisää, jos kello on jo paljon ja valmiiksi ei ole yhtään soseessa.

Yllättäen nyt väsyttää, janottaa, ahistaa, särkee, vetää suonta ja on muutenkin tehokas ja napakka olo. Aamun aikana olen ainakin katsonut valokuvia ja lähettänyt kaksi sähköpostia. Työtehoseurasta siis päivää! Mutta jos nukkuu ihanalla sohvalla kemiallisesti vajaat neljä tuntia, niin ei kai voi paljon muutakaan odottaa.

Päivän pelastus on kuitenkin se, että tehtiin yön pikkutunneilla ihan kirkas suunnitelma tulevaisuuksiemme varalle, puhuttiin pojista (erityisesti U.S Navy Sealeista..) ja oltiin ensisijaisesti kovin viehättäviä ja älykkäitä. Lisäksi melkein (!) lähetettiin yhteinen työhakemus Atlantin paremmalle puolelle.

Vitsit. Tän päivän ainoa piriste on se, että kohta ehkä saa lounaaksi pitsaa. Tai hanpurilaisen. Tai uuniperunan. Tai karkkia. Tai kokista. Ihan vitusti kokista. Ja ehkä myös sipsejä, suklaata, kebua, nuudeleita tai pihviä. Veikkaan kyllä, että olo ei tästä voi kohentua - millään.

Kamala tunnelma.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2006

Taksvärkki

Kukkia pöydälle - nyt on juhlat! Eilisestä eteenpäin (aina siis vuodenvaihteseen asti) minun palkkani tulee olemaan MINUN, eikä jonkun paskaverottajan. Jos siis ymmärsin asiaa oikein - which I doubt - niin suhteutettuna ihaniin teorioihin ja kansantaloustieteellisiin laskelmiin, tän vuoden palkat on eiliseen tiistaihin saakka menneet verottajalle, ja nyt sitten loppuvuoden tuloilla saa itse mällätä niin paljon kuin ehtii.

Teoriassa siis. Villiä silti moinen ajattelumalli, tosin allekirjoittaneen tuloilla ja veroprosenteilla tilanne on varmasti huimasti parempi kuin niillä, jotka ovat oikeissa töissä ja saavat oikeaa palkkaa. Heh.

Tänään on merkittävä päivä myös siitä syystä, että 14.6. on Maailman Verenluovuttajien Päivä. Jos ei olisi illalla kaikkia kiireitä, niin vois vaikka piipahtaa neulalla. Olenhan sentään luovuttanut verta kuluneen 10 vuoden aikana kaikkineen 22 kertaa. Jes! Mutta tässäpä siis haaste kaikille maailman bloggaajille - käykää pliis kesän aikana (joko tällä viikolla tai heti pitkien pyhien jälkeen, heinäkuun alussa) nostamassa hihaanne SPR:llä. Menee taatusti hyvään tarkoitukseen - ja viina ihan armoitetun hyvin päähän samana iltana. Wirn.

Julkkisbongaukset tältä viikolta:

- Baarin Frank yritti tappaa fillarillaan ohikulkijoita Aleksin kävelykadulla.
- Se kaunis meikkilaulaja-Helena, joka oli naimisissa homo-Uotisen kanssa. Ratikassa matkalla Eiraan.
- Irina. Joka tietää, että mua on vaikee ymmärtää.
- Stubbin Alexander, mun kovalevyllä. Monesti päivässä. He.
- Salkkareiden Pihlajakatu kokonaisuudessaan. Tällä kertaa Ullan yliajopaikalle ei kuitenkaan kukaan ole vienyt kukkia - toisin kuin sillon, kon teekkarit päätti muistaa ratikan alle "jäänyttä" Kentsua. Ja pääsivät hautakynttilöillään lööppeihin.

Ps. Äiti sanoi, että mun parvekkeelle sopii ihan hyvin ostaa kaikkia paksulehtisiä kukkasia (eli rehuja). Se likinäköinen kioskimyyjä oli siis rasisti - kyllä musta vielä puutarhuri tullee, uskokaa huviksenne. Pidän ehkä parvekkeellani puutarhakauden avajaiset ens viikonloppuna. Ihan vaan kostoksi koko Punavuorelle!

tiistai 13. kesäkuuta 2006

Ja tyrät rytkyy

Eilen vietettiin jessiparlamentaarikkojen terassikauden avajaista. Helsinki-päivän kunniaksi join oikein ison lasillisen spraittia. Ja vettä. On puolinaisen tyhjä olo - melkoisen haipakan vastakohdaksi tämän viikon illoissa oikein kumisee tyhjyys. Harrastemielessä kävin myös eilen vallan vapautuneesti ihkaoikeassa ruokakaupassa - josko tällä viikolla (ekaa kertaa valehtelematta sitten huhti-toukokuun vaihteen!) saisin tehtyä ihan vain itselleni jotain oikeaa ruokaa..?

Lapsuuden lempiruokiin kuului ehdottomasti luusoppa (nimi hämää, kyseessä on ihan sairaan maukas herkku; tuntitolkulla haudutettuja savustettuja luita, joiden seassa lillui mussaantuneita ohrasuurimoita), murukastike (kavereiden kesken ihan perinteinen jauhelihakastike vaan) sekä jauhemaksapihvit. Koskakohan tuota olisi viimeksi saanut esim. noita perunaraasteella suurustettuja jauhemaksapiffejä? Ja ennen kaikkea; elääkö lapsiperheissä pikkumukulat nykyään oikeasti Dr. Ötkereillä ja muilla tehdasäitien valmistamilla puolivalmissafkoilla - vai jaksaako työssäkäyvät kirkkonummelaismutsit vielä muka värkätä siskonmakkarakeittojen ja muiden haudukelaatikoiden kanssa...?

Ruuanlaittoon ja rakkauteen tulisi suhtautua yhtä suurella intohimolla. Paskassakin seurassa ilme kohenee kummasti, jos jotain kulinaarisesti säväyttävää saa kielensä päälle - ja vastaavasti huonokin ruoka maistuu kummasti kivemmalle, jos seura vain on sopivaa. Silti edelleen, vuonna 2006, olen onnistunut tapaamaan kolmikymppisen kundin, joka notkuvien pöytien äärellä kritisoi kaikkea lautaselleen osunutta, tökkii ruokaansa haarukallaan pisteliäitä kommentteja pihvin puutteesta viljellen sekä pudottelee "pahanmakuista" ruokaa suustaan takaisin lautaselle. Ja ennen kaikkea onnistuu oikein lahjakkaasti torpedoimaan ympärillään vallitsevaa juhlamieltä. Ääliö mikä ääliö.

Pitäisi varmaan ottaa ko. miehenturjakkeen vanhempiin yhteys ja kunnioittavasti tiedustella, millä tavoin he saivat kulinaristisen kasvatuksensa osumaan noin vinoon... Ei silti, leikki leikkinä. Eihän kaikkien vaan voi olettaa tykkäävän kaikista maailman asioista - mutta silti kauniit (pöytä-)tavat ja hyvät kulissit kunniaan.

Kysykää vaikka Kirvesniemiltä. Nih.

ps. YFU-jengi.. Mitäs sanotte elokuisen Back 2 School -bileen "Talent Show" -ideasta..? Saatais paikalle ainakin musiikkia, vähäpukeisia NUORIA miehiä, hitunen vaihtariaiheista komediaa jne.. Meikkis on ainakin omalle idealleen täysin myyty. Wirn.

maanantai 12. kesäkuuta 2006

Elämystaikuri

Huh. Hengissä selvittiin maanantaihin - melkoista haipakkaa viikonloppuna. Ihana päästä hetkeksi hengähtämään omasta elämästään, työpaikalle siis. Mutta jos peräkkäisille päiville osuu kahden parhaan ystävän väitöskaronkka ja kaasoiltavat häät, niin what else can you expect?

Huiman juhlahumun Top 4 -tapahtumista seuraavaa:

1. Vuoden 2006 Virallisen Häämulkun valinta. Löydettiin nimittäin ravintola Kaisaniemestä moinen kundi, joka arroganssillaan ja järjettömällä whinetyksellään vaan ansaitsi tuon arvonimen. Ehdottomasti - pinssi on jo tilauksessa. Jos koko illan KAIKESSA hääpuuhassa kunnostautunut kaaso pyytää aateekooneron statuksella kulkevaa kundia latamaan 24 (!) kuvaa seedeeltä webbiin- ja vastaukseksi saa varttitunnin vikinää ja initystä, niin voi nyt vit*u ja saata*a! Siihen ikinään ja nurputukseen käytetyssä ajassa se kundi olis paitsi ladannut kuvat nettiin, myös kirjoittanut romaanin, juonut six-packin kaljaa ja saanut pesää. Oikeasti! Mur. Hieman ärsyttävää kaikin puolin moinen käytös. Mutta onneksi meidän seurue antoi kuulua - eikä lienee ainakaan hääparille jäänyt epäselväksi ko. tittelin haltijan henkilöllisyys.

2. Uusi urheilulaji on syntynyt. "N-cycling" - eli änpyöräily. Perjantaina tarkastetun väitöskirjan olennainen tutkimuksellinen teesi oli tämä kyseinen laji.. valitettavasti allekirjoittaneen detroitin murre ei pidä ko. termiä kovinkaan tuttuna, eli hieman jäi suoritukseen liittyvät osa-alueet ja/tai välineet vieraiksi moisessa. Mutta ilmaston lämpeneminen on mielenkiintoinen asia ja otsonijutskat lähellä sydäntä. Tai ainakin niityillä tapahtuva änpyöräily. Hih. ((Pöytäkirjaan merkittäköön, että ilmeisesti n-cycling liittyy myös sanoihin 'meadow', 'below-ground', 'soil' ja muut maaperällisen ainekset.. erikoista!)

3. Allekirjoittaneen tulevaisuus teatteri-/hääbisnesalalla. Lauantain perusteella sain jo yhden tilauksen kaasoksi - kunhan vielä kyseinen simpsakka kohta kuusikymppinen neiti-ihminen sen aviomiehen löytäisi. Lisäksi eräskin hotellinjohtaja kehoitti mua hakeutumaan ensi tilassa teatterihommiin - suora lainaus muutaman häävieraan keskusteluista meni tyyliin "se kaasohan oli puheissaan parempi kuin Sari Kaasinen ja Krisse yhdistettynä..." Melko kyseenalaista julkisuutta. Ei tainnut olla musta yleisön/hääparin liikuttajaksi? Kyynel.

4. Hääaveckin merkitys maailmalle. Mulla oli kyllä kesien '05 ja '06 hienostunein ja hurmaavin avekki ever - jopa siinä määrin, että naimisissaolevat miehet (kyllä! mikä skandaali... :)) käyvät illan pimeinä tunteina uimaan avekkipolon liiveihin. Eipä silti, ei käy kateeksi yrittää pitää seuraa hermorauniolle ja vain hieman (!!) takakireälle kaasolle - joka yrittää karata kotiinsa nukkumaan jo ennen puoltayötä, ja on muutenkin vain kovin vaikea ja ennen kaikkea ahdistunut. ((Niiden viimekesäisten itkuntyrskintähäiden punasilmäisyyksistä ja "allergisista reaktiosta" nyt puhumattakaan.))

Nyt sitten sitä seminaaria suunnittelemaan. Kolmen viikon päästä se on jo melkein OHI. Jes!

torstai 8. kesäkuuta 2006

A blög-related challenge

Voi Juho minkä teit. Menit ja haastoit munt kutkuttavaan blogikiertokirjeeseen. Kamalan jännittävä tunnelma, ihanhan tässä meni aamusuunnitelmat uusiksi.

((Aamu, jona siis olen historiallisesti pinkaissut pystyyn kello 06:15 ja riekkunut torikaffilassa heti tikkana seiskalta, ettei vaan aamumato pääsisi karkuun. FYI; kun maalaisserkut on kaupungissa, niiden täytyy jostain käsittämättömästä syystä olla mahdollisimman aikaisin liikenteessä. Eli just esimerkiksi kello seitsemältä. Torilla.))

Mutta. Asiaan. Haastehan kuului seuraavasti, haastetun pitää siis koota pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastaan blogista, ottamalla vähintään virke (Juho VIRKE - ei lause!) kustakin sekä yksi haastajan blogista. Huimaa. Näin samalla haastan sitten lainaamani blogit, eli onnea vaan teille.

"Illalla lähdettiin porukalla syömään, jonka jälkeen siis Hotelli Vantaaseen. Mä yritin vastustaa viimeiseen asti (osoitin mieltäni, keräsin kansalaisadresseja ja melkein tuikkasin tuleen tuhottavan rakennuksen jonka halusin säilyttää)." "Haluan juoda punaviiniä Hampurin keskuspuistossa ja Tervasaaressa, kun rahtilaivat seilaa ohitse." " Viime viikonlopusta lähtien ovat etsinnät olleet käynnissä. Aloitin tärkeimästä eli sängystä." "Ohjeita nuorelle naiselle kehotti lukemaan romaanit loppuun ja tajuamaan, ettei klassikkoja ole. Makeinkin paita menee pois muodista ja kannattaa osata se tietty hymy, jolla saa miehen."

Ollos hyvät. Arpa on heitetty!

keskiviikko 7. kesäkuuta 2006

Le Male

Eilen oli vähän hassu päivä. Ja tässä yhteydessä sanalla 'hassu' tarkoitetaan kaikkea muuta paitsi kivvaa ja mukavaa. Which is very surprising.

No, joka tapauksessa, vitutti siis kuin pientä oravaa jo lähtiessäni kotimatkalle Kaisaniemestä. Sitten ratikkaa sai odottaa reippaasti yli varttitunnin ja sääennusteen osuessa melkoisen persiilleen, kesäasuinen Kirsi kukkamekossaan meinasi jäädyttää perseensä pysäkillä seisoskellessaan. Kulminaatiopiste koetiin rautatieasemalla, johon narikkaisemme laukesi (eli gick sönder yhden pysäkinvälin jälkeen).. ja sitten taas odoteltiin tuokio seuraavaa. Kaiken kaikkiaan siis mustanpuhuva oli ilme ja fiilinki - kunnes radiosoitossa oli peräkkäin Antti Tuiskun uusin "Sekaisin", Denigraten Mombasa ja vielä kaupantekijäisinä tuo aieminkin jo mainittu Mr. Vain.

((tuosta munahuiskun uusimmasta vielä pakko sanoa, että meinasin tikahtua purkkaani, kun olin kuulevinani kertsin menevän jotenkin tyyliin "aivan niin kuin oisin mennyt piristä sekaisin".. Reps. Piri tai biitti, mitänäitänyton.))

Tässä vaiheessa elämä ja maailma hymyili onneksi jo meikäläisellekin - hyräilin iloisesti biisien mukana ja virnistelin kanssamatkustajille. Vanhana tuoksuihmisenä (hmm..enhän siis koskaan ole hullaantunut mieheen esim. tuoksun perusteella TAI käynyt stockan hujuhajuosastolla nuuskimassa tutun pojan iiiiiiiiiiiihunaa parfyymiä. Enhän?) nenuuni hiipi kuin pisteenä iin päälle se sama vanha tuoksu, joka edelleen muistuttaa tietystä ihmisestä ja saa nostalgiahymyn leviämään entisestään. ((Hassu ilmiö sinällään, AINA ja jokaikisen kerran yhä edelleen kyseinen tuoksu pysäyttää mut ja saa vaistomaisesti etsimään sen kantajan.. Niin siis nytkin.))

Järkytykseni oli karmiva, kun bongasin, että mun mielituoksuni kantaja oli kukapa muu kuin vieressä seisova valtaisa HENRY the Great SAARI liuhuletissään! Why, oh why? Meni tääkin juttu taas ihan piloille. Snif.

Ihanista miehistä vielä puheenollen, Subin Hurmaava Kokki -niminen ohjelma on kerrassaan hurmaava. BB:n Mika on ihq-d44, kalju, hauska ja sopivalla tavalla särmä. Harmi vaan, että vieraat on olleet enempikin idiuutteja. Vai miltä kuulostaa Anitra Ahtola ja sen tuorein tapaus, tai esimerkiksi eilisen Idols-Ilkka ja veli.. Jotka teki nakkikastiketta, koska ei naisia nyt ruualla tarvitse hurmata. Koskaan.

Lisää BB-Mikoja maailmaan, pliis.

tiistai 6. kesäkuuta 2006

Mr. Vain!

..on muuten ihan kunkkubilebiisi, herran vuodelta 1993. Teiniangstia vaan kehiin ja yläasteaikaisia tanssimuuveja hiomaan. Alkoi päivä tänään suhteellisen räväkästi kun uudet parhaat kamuni radiossa pistivät haisemaan ja soittivat Kaltsöör Biittiä heti aamuun. Ihanasti vaan varpaat ja meikkisuti heilui samaan tahtiin.

Herra Vainin itsensä tapasin puolestaan eilen narikassa; siellä istui skrode, hyvinmuokattu kundi Gaultierin sheideissään ja näytti pätevältä. Napit korvillaan hän tapitti kännykän ruudustaan liikkuvaa kuvaa - showtanssia mitä ilmeisimminkin. Hieman meinasi allekirjoittaneella revetä perse, kun hoksasin että farkkutakin selkämyksessä oli itseommeltu "Scandinavian Hunks" -kangasmerkki. Ja videotaltiointi, jota hän näytöltään tihrusti oli hyvinkin Hunksien omasta esityksestä. Ahihihi. Tarkempi kuuklaus tänään aamulla todisti sen, että tyypin nimi on Margus ja hän siis tosiaan vietti eilen iltaansa viiskulman kieppeillä. Ihanat Hunksit Huudeilla!

Lieneekö moinen komistus sitten inspiroi allekirjoittaneen raivausyrityksiä - sain tosiaan KOKO kotini raikottua äiteen vierailua varten ja ihan parvekkeen "lattiankin" pesin innostuksissani. Anteeksipyyntöni alakerran tupakoivat naapurit, se musta lima joka nyt vaivaa teitä on siis vaan pesuvettä meikkiksen partsilta, hih!

Kävin jopa kukkakiskalla kysymässä parvekeamppelia perheenäiti-kulissiani ylläpitämään (joo, ampukaa mut, kamala kodinsisustuksellinen mielenhäiriö vaivaa). Maailmankaikkeuden paras myyntipuhe meni as follows...

Kirsi (innosta pakahtuva tuleva parvekekukan omistaja): "Hei, haluaisin amppelin tuohon parvekkeelle. Joku sellainen lajike, joka pärjää auringossa kon melko lailla päiväaurinko vaivaa."

KukkaKauppias (vanhempi rouvahenkilö, jonka rillien vahvuus oli ehkä +200, sen verran suureksi väärensi sen silmät): "Niin. Ei noista kyllä oikein mikään pärjää auringossa. Kuumuus kuivattaa kukan pian ja joka tapauksessa aurinko polttaa lehdet jos ei kuivuuteen ole kuollut vielä."

K: "Kah. MIKÄÄN lajike ei siis sovi parvekekukaksi?"

KK: "Juu, ei valitettavasti nyt ole sellaista tässä oikein."

K: "Hm. No, kiitos tästä hyvästä."

Eli ei myyty mulle kukkia ei. Näkyyköhän mun tappajavaistoni silmistä, vai mikä separaatiokriisi sillä kauppiaalla oli..? Ei halunnut luopua omistaan millään hinnalla. Kummallista.

ps. Yhden Hunksin nimi on myös Jucci. Miten tuo muka pitäis lausua? Juksi? Juski? Jukki?

pps. Viideskytä postaus. Jihuu.

maanantai 5. kesäkuuta 2006

Väärä numero.. tai osoite

Melkein unohtui, päivääsi piristämään. Löysin inboksista aamulla seuraavan viestin:
.............................
Lähetetty: 5. kesäkuuta 2006 21:25
Vastaanottaja: Kirsi
Aihe: Ooxä ihan mega bruna...

Hei Kirsi,

Onx gimma ihan MEGA bruna?!?!?!? Löyttyyx rajoja.... vai kenties rajaton rusketus...... hhhmmmmm.....

Toivottavsti oli KIVA reissu!!!!! Täällä ilmat on ollut ihan pers......

T. Kalle =)
...........................

Needless to say, että toi TUSKIN oli mulle osoitettu viesti, ottaen huomioon että se tuli firmasta, jolta me EHKÄ ollaan tilaamassa teepaitoja tms. rekvisiittaa tulevaisuudessa. Ja lähettäjä siis kundi, joka käynyt täällä pyörähtämässä myyntineuvotteluissa. Hieman saattaa olla orientoitumisongelmia, jos vielä törmätään.

Päivän opetus; kannattaa just tsekata pariin kolmeen otteeseen toi sähköpostin vastaanottajakenttä. Ettei käy vahinko. Hih.

Ilmoja pidellyt

Olipahan taas viikonloppu. Taas huomasi elävänsä, kun on ensin ollut kaatosateessa kaupungilla asioilla ja sittemmin viettänyt erinäisiä hetkiä julkisissa kulkuneuvoissa, jotka on lastattu koko kaupungin kännisimmillä punkeilla. Ja teineillä. Ja vanhoilla miehillä, jotka kiukun vimmalla yrittää viattomasti pokata teinityttöjä - joiden ikä on satavarmasti noin kolmasosa heidän omastaan. Mental note; jos joskus uudelleensynnyn nelikymppisenä miehenä - älä yritä tehdä vaikutusta teinixeihin laulamalla naikkareita ja anttituiskua. Ei toimi.

Tästä katkeroituneesta aloituksesta voi lienee päätellä sen, että allekirjoittanut ei sitten päässyt rimpsalle viikonloppuna. Ei juhlistettu koulujen päättymistä, ei valmistujaisia, ei helluntaita eikä paljon yhtään mitään muutakaan. Sen sijaan olin töissä, tein kulhokaupalla salaattia, askartelin polttarikansiota (ei se nyt kai mikään salaisuus ole, että polttareista pitää tehdä joku saatanan kuvakansio tuleville sukupolville muistoksi? Mur.), kävin skumppaamassa (työporukalla, eli ei lasketa) ullanlinnanmäellä, ahdistelin kotini siivoa (lue: siivottomuutta) ja koin jännittäviä yliluonnollisuuksia...

Lauantaina aamulla kello 06:45 heräsin nimittäin melkoiseen tumpsahdukseen, ja kun silmät avautui olin nokikkain pikkuisen varpusen kanssa. Varpusparka (siis sellainen ihkaoikea lintu, ei mikään synonyymi ihmiseritteille) oli päättänyt siirtyä sisäruokintaan ja istua nakotti keittiöni lattialla ihan sen näköisenä, että "no, paas nyt kaffit tulelle.." Mun hätätilannemanuaali on vielä sen verran työn alla, että kohtaa 'V, niin kuin varpusen ulosheitto' ei valitettavasti löytynyt, eli kinkkinen tilanne tuli ratkaista verkostodialogimallilla. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että meikkis availi kaikki kynnelle kykenevät ja ulospäin johtava ikkunat sekä ovet, ja yritti samalla rauhallisella äänellä lämpimästi kehoittaa pulua siirtymään takaisin ulkotiloihin.

Näytelmä kesti maksimissaan ehkä varttitunnin, jonka jälkeen viivytystaktiikkani puri ja kananen lennähti takaisin oikeaan pelipaikkaansa, eli parvekkeen ulkopuoliselle kaiteelle. Villiä silti. Mä olisin saanut lauantaiksi tipupaistia halutessani (no, melko kuppaiselta ko. yksilö kyllä vaikutti, toim.huom.), ihan tuolla tavoin urbaanisti pyytämättä ja yllätyksenä. Chef de Kök tarjoaa; punavuorista pulua punaviinissä.. Anyone? Episodin jälkeen meni puolisen tuntia sitten järkytyksestä palautumiseen; lähinnä mielessä kelaantui jonkun Dr. Philin urbaanilegendat, joiden mukaan kuolleet lähiomaiset käyvät vielä jossain elämellisessä muodossa tervehtimässä sukulaisiaan..Grr. Eli, jos tuon pulun sisällä on nyt sitten ollut joku sukulaisen haamu, niin ilmoittautumista pyydetään. ASAP, kiitos!

Alle viikko häihin. Kolmisen viikkoa Jussiin. Ja vajaa neljä viikkoa Jessiin. Ahistaa.

ps. Ja tänään sitten kaikki Neloselta alkavaa Oprah'ia seuraamaan. Se nainen on jumala!

perjantai 2. kesäkuuta 2006

Perttu ja Antti

Sääennusteet eivät onneksi olisi voineet eilen mennä enemmän metsikköön. Meten massiivisista trombi/tornado/rankkasade/raemyrsky-uhkailuista huolimatta Turun Urheilupuisto kylpi koko päivän kesäisessä auringossa ja mullikolla ollut märkä nurmikenttä haisi ulolle like never before.

Messupäivä oli uuvuttavan pitkä mutta virikkeitä täynnä; meidän ständillä kävi julmettu kuhina kun teinixit yritti vastata vaativiin kysymyksiin oikein. Rintanapin ja "matkan maailmalle" (bussilippu Kupittaalta Helsinkiin, hih) toivossa siis. Tuli myös todettua se, että meidän porukat ko. kaupungissa on paitsi kauniita ja kivoja - niin myös ihan käsittämättömissä fiiliksissä mitä erikoisimmista asioista. Go Turku, sanon mää!

Päivän ehdottomasti kuuminta antia oli kuitenkin BB:n voittajapojat, jotka siis realityputkestaan kiitokseksi pitävät hallussaan Suomen pikkuprofiilin teinitapahtumien ultimatehalutuimpien juontajien hattua. Voin vaan kuvitella, kuinka merijärvillä ja halikoissa käy messuilla kuuma kihinä, jos ja kun Antsa ja Perttu vilahtaa lavalle. Sujuvasti pojat eilenkin spiikkasivat eri koulujen tanssi- ja musiikkiryhmiä lavalle - ja loppuiltapäivästä laskeutuivat vielä oikein tavisten tasolle; erään suomalaisen pankkiryhmän telttaan siis, nimmareita jakamaan.

Siinä oli pissis toista potkimassa, kun piti päästä Pertun kaa samaan kuvaan - ja omaan nimmarikorttiin (hianot postikortit siis, jossa molemmat poseeraa, toim. huom.) tietty mieluusti molempien nimmarit. Ja sydän. Ja personoitu omistuskirjoitus. Kaksi sanaa: ihq ja -d44. Hyvin riitti ystävällisiä sanoja pikkumimmeille molemmilta; erityisesti Pertulla tuntui olevan hetki jutusteluaikaa ihan jokaiselle... Ihailtavaa kerrassaan!

Olisipa se kai ihan käsittämättömän hienoa, jos jaksaisi vielä saada hullut kipinät jonkun teeveestätutun pertun halauksesta. Aini. Johan se Happoradiokin sanoo, että "tavikset tahtovat tositeeveen ja lööpeistä parisuhteen..."

Ps. Onnea ylioppilaille ja muille koulunsa päättäneille!