maanantai 5. kesäkuuta 2006

Ilmoja pidellyt

Olipahan taas viikonloppu. Taas huomasi elävänsä, kun on ensin ollut kaatosateessa kaupungilla asioilla ja sittemmin viettänyt erinäisiä hetkiä julkisissa kulkuneuvoissa, jotka on lastattu koko kaupungin kännisimmillä punkeilla. Ja teineillä. Ja vanhoilla miehillä, jotka kiukun vimmalla yrittää viattomasti pokata teinityttöjä - joiden ikä on satavarmasti noin kolmasosa heidän omastaan. Mental note; jos joskus uudelleensynnyn nelikymppisenä miehenä - älä yritä tehdä vaikutusta teinixeihin laulamalla naikkareita ja anttituiskua. Ei toimi.

Tästä katkeroituneesta aloituksesta voi lienee päätellä sen, että allekirjoittanut ei sitten päässyt rimpsalle viikonloppuna. Ei juhlistettu koulujen päättymistä, ei valmistujaisia, ei helluntaita eikä paljon yhtään mitään muutakaan. Sen sijaan olin töissä, tein kulhokaupalla salaattia, askartelin polttarikansiota (ei se nyt kai mikään salaisuus ole, että polttareista pitää tehdä joku saatanan kuvakansio tuleville sukupolville muistoksi? Mur.), kävin skumppaamassa (työporukalla, eli ei lasketa) ullanlinnanmäellä, ahdistelin kotini siivoa (lue: siivottomuutta) ja koin jännittäviä yliluonnollisuuksia...

Lauantaina aamulla kello 06:45 heräsin nimittäin melkoiseen tumpsahdukseen, ja kun silmät avautui olin nokikkain pikkuisen varpusen kanssa. Varpusparka (siis sellainen ihkaoikea lintu, ei mikään synonyymi ihmiseritteille) oli päättänyt siirtyä sisäruokintaan ja istua nakotti keittiöni lattialla ihan sen näköisenä, että "no, paas nyt kaffit tulelle.." Mun hätätilannemanuaali on vielä sen verran työn alla, että kohtaa 'V, niin kuin varpusen ulosheitto' ei valitettavasti löytynyt, eli kinkkinen tilanne tuli ratkaista verkostodialogimallilla. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että meikkis availi kaikki kynnelle kykenevät ja ulospäin johtava ikkunat sekä ovet, ja yritti samalla rauhallisella äänellä lämpimästi kehoittaa pulua siirtymään takaisin ulkotiloihin.

Näytelmä kesti maksimissaan ehkä varttitunnin, jonka jälkeen viivytystaktiikkani puri ja kananen lennähti takaisin oikeaan pelipaikkaansa, eli parvekkeen ulkopuoliselle kaiteelle. Villiä silti. Mä olisin saanut lauantaiksi tipupaistia halutessani (no, melko kuppaiselta ko. yksilö kyllä vaikutti, toim.huom.), ihan tuolla tavoin urbaanisti pyytämättä ja yllätyksenä. Chef de Kök tarjoaa; punavuorista pulua punaviinissä.. Anyone? Episodin jälkeen meni puolisen tuntia sitten järkytyksestä palautumiseen; lähinnä mielessä kelaantui jonkun Dr. Philin urbaanilegendat, joiden mukaan kuolleet lähiomaiset käyvät vielä jossain elämellisessä muodossa tervehtimässä sukulaisiaan..Grr. Eli, jos tuon pulun sisällä on nyt sitten ollut joku sukulaisen haamu, niin ilmoittautumista pyydetään. ASAP, kiitos!

Alle viikko häihin. Kolmisen viikkoa Jussiin. Ja vajaa neljä viikkoa Jessiin. Ahistaa.

ps. Ja tänään sitten kaikki Neloselta alkavaa Oprah'ia seuraamaan. Se nainen on jumala!

Ei kommentteja: