tiistai 13. kesäkuuta 2006

Ja tyrät rytkyy

Eilen vietettiin jessiparlamentaarikkojen terassikauden avajaista. Helsinki-päivän kunniaksi join oikein ison lasillisen spraittia. Ja vettä. On puolinaisen tyhjä olo - melkoisen haipakan vastakohdaksi tämän viikon illoissa oikein kumisee tyhjyys. Harrastemielessä kävin myös eilen vallan vapautuneesti ihkaoikeassa ruokakaupassa - josko tällä viikolla (ekaa kertaa valehtelematta sitten huhti-toukokuun vaihteen!) saisin tehtyä ihan vain itselleni jotain oikeaa ruokaa..?

Lapsuuden lempiruokiin kuului ehdottomasti luusoppa (nimi hämää, kyseessä on ihan sairaan maukas herkku; tuntitolkulla haudutettuja savustettuja luita, joiden seassa lillui mussaantuneita ohrasuurimoita), murukastike (kavereiden kesken ihan perinteinen jauhelihakastike vaan) sekä jauhemaksapihvit. Koskakohan tuota olisi viimeksi saanut esim. noita perunaraasteella suurustettuja jauhemaksapiffejä? Ja ennen kaikkea; elääkö lapsiperheissä pikkumukulat nykyään oikeasti Dr. Ötkereillä ja muilla tehdasäitien valmistamilla puolivalmissafkoilla - vai jaksaako työssäkäyvät kirkkonummelaismutsit vielä muka värkätä siskonmakkarakeittojen ja muiden haudukelaatikoiden kanssa...?

Ruuanlaittoon ja rakkauteen tulisi suhtautua yhtä suurella intohimolla. Paskassakin seurassa ilme kohenee kummasti, jos jotain kulinaarisesti säväyttävää saa kielensä päälle - ja vastaavasti huonokin ruoka maistuu kummasti kivemmalle, jos seura vain on sopivaa. Silti edelleen, vuonna 2006, olen onnistunut tapaamaan kolmikymppisen kundin, joka notkuvien pöytien äärellä kritisoi kaikkea lautaselleen osunutta, tökkii ruokaansa haarukallaan pisteliäitä kommentteja pihvin puutteesta viljellen sekä pudottelee "pahanmakuista" ruokaa suustaan takaisin lautaselle. Ja ennen kaikkea onnistuu oikein lahjakkaasti torpedoimaan ympärillään vallitsevaa juhlamieltä. Ääliö mikä ääliö.

Pitäisi varmaan ottaa ko. miehenturjakkeen vanhempiin yhteys ja kunnioittavasti tiedustella, millä tavoin he saivat kulinaristisen kasvatuksensa osumaan noin vinoon... Ei silti, leikki leikkinä. Eihän kaikkien vaan voi olettaa tykkäävän kaikista maailman asioista - mutta silti kauniit (pöytä-)tavat ja hyvät kulissit kunniaan.

Kysykää vaikka Kirvesniemiltä. Nih.

ps. YFU-jengi.. Mitäs sanotte elokuisen Back 2 School -bileen "Talent Show" -ideasta..? Saatais paikalle ainakin musiikkia, vähäpukeisia NUORIA miehiä, hitunen vaihtariaiheista komediaa jne.. Meikkis on ainakin omalle idealleen täysin myyty. Wirn.

3 kommenttia:

anu kirjoitti...

Talentti showoffit ovat aina olleet tuottoisia *viime vuotta muistellen, viRn*. Katsastetaan ensi syksyn satoa ja kypsyysastetta hieman lähemmin, valitaan parhaat päältä ja vanhat tädit pääsee ehkä jopa kenties kosketusetäisyydelle? Löytyykö tankoa?

kirsi kirjoitti...

Ååå, itse autocad-teekkariinikin täällä työajallaan pyörii.

Ehdottomasti tulee vaatia revanssia viime vuoden järvenpäisistä sylitansseista ja muista. Tosiaan, kaikenikäiset tädit (anu, SÄ olet vasta nuori täti) OLI kosketusetäisyydellä - ihanan likainen olo, kon pojuillahan oli ikää viiva 18. Kai. Toivottavasti?

Ja tanko tulee. Täytyy tulla. Niillä kuvilla tehdään rahaa!

Tiinamus kirjoitti...

Kannatetaan! Se tanko on enemmän kuin must...kih kih
Viime vuodesta viisastuneena täytyy monopolin setelit pakata mukaan ja.