torstai 20. heinäkuuta 2006

Bloggaan, siis olen

Ekspatti-Juho pohdiskeli lomansa alkumetreillä (tai työrupeamansa loppumetreillä, ihan kuinka vaan) syitä siihen, miksi bloggaavia kanssaihmisiä on yhä useampia - ja mikä mahtaa olla syy siihen, että miljaardit biljaardit tyypit eri puolella maapallukkaamme käyttävät hirvittäviä aikoja omien juttujensa kirjaamiseen jonnekin kyberavaruuteen.. ((Puhumattakaan noista tuhanista työnantajan ajalla visiteeratuista not-so-work-related webbisivuista..)) Niin, siis tästä kaikesta intouduin pohdiskelemaan omalla kohdallani syytä siihen, miksi olen valinnut mun päiväkirjani muodoksi sen julkisimman - eiköhän tätä itsensähäpäisyä ole tullut jo harrastetuksi ihan riittämiin, ihan livenäkin..?

((Pohdiskeluuni osasyynä saattaa olla myös se, että tänään on juuri se lomapäivä, kun ei ole mitään tekemistä. Päivän huippukohta oli aamulla tapahtunut suihku and that's about it. Pahoitteluni tästä analyysistä jo näin alkumetreillä siis.))

Syy, miksi allekirjoittanut nykyään iltaisin, ja ilmeisesti työpaikalla useimmiten juuri lounaan ympäristössä (kurkatkaa vaikka - tapana on ollut kirjoitella melko täsmällisesti kello 11-13 välisenä aikana. Heh.) yrittää raapia kasaan jotain järjellistä sanottavaa on tietenkin se, että kun kaikilla muillakin on jo blogi, ni määkin haluan. Naturally! Lisäksi olen saanut tarpeekseni siitä, että vajaat sata miljoonaa ihan käsittämättömän hyvää juttua jengimme toilailuista a) Vaasassa, b) SEFE:ssä ja sen erinäisissä toimielimissä sekä c) YFU:stellessa on jäänyt täysin unholaan vuosien varrella. Sanottakoon viinasta mitä vain, niin aivoja se ei ainakaan marinoi hyvällä tavalla - vaan pikemminkin rappeuttaa ne vähätkin solukot, jotka jonkinnäköistä järjestystä päässäni ovat yrittäneet pitää yllä.

Vähän olen kyllä sitä mieltä, että bloggaaminen olisi pitänyt aloittaa saman tien, kun avasin Vaasan Yliopiston opiskelupaikasta ilmoittavan kirjekuoren 13.8.1999. Ja se, jos mikä on Jumalan totuus! ((Niin. Paitsi, että mulla ei taitaisi olla kyllä enää kotia, johon tulla, jos sukulaiset olisivat vähänkään enemmän tietoisia Kirsin seikkailuista länsirannikolla. Ahihi.)) Toisaalta taas mikään taho maailmassa ei antaisi lastensa/naapureidensa lasten/ventovieraiden tai kenenkään muunkaan hakeutua Vaasaan opiskelemaan - jos kaupungin ..hmm..sanalla sanoen hieman ehkä antava meno olisi yleisemmin tiedossa. Kysykää vaikka samaiselta Juholta, tai keneltä tahansa siinä universumissa hetken aikaa asuneelta. Heh.

Ei silti, hyvähän se on, että meistä jää joku jälki tähän maailmankaikkeuteen - ja koskapa valtaisista etsinnöistä ja lukuisista pyynnöistä (no, yhdestä) huolimatta esikoisromaanini (johon siis aiemminkin jo viitattiin) ei ole ONNEKSI löytynyt, niin tämä saa siis olla se mun ikioma jälkeni. Koettakaa kestää, eli kiitos ja anteeksi!

ps. Liityin Finnairin plussajäseneksi suunnilleen samoihin aikoihin, kun aloitin tän blogin. Lievästä huolimattomuudesta johtuen (ai miten niin se väliaikainen pistenumeropaperi pitäisi näyttää JOKA kerta lähtöselvityksessä?) mulla on enää 4250 pistettä siihen, että saan ihkaoikean plastiikkikortin. Jja vain 19 250 pistettä siihen, kun niistä pisteistä on jotain hyötyä. Paskan marjat sanon minä. Vittuun kaikki etukortit. Millä todennäköisyydellä mä edes elän enää, kun mulla on yli 20 000 lentotoimintaan oikeuttavaa pistettä?

1 kommentti:

kaifa kirjoitti...

Mutta voithan sä hakea jälkikäteen niitä pisteitä, jos sulla on lentojen lennon tiedot tallessa (kai).

perjantaiperjantaiperjantaiperjantai