maanantai 24. heinäkuuta 2006

Hiekkalaatikolla

Hiekkalaatikoita on monen kokoisia - ja moni meistä pääsee vaikuttamaan sellaiselle jo hyvin nuorella iällä. Toisaalta taas sosiaaliset piirit vähän vanhempanakin muistuttavat pelottavasti omanlaistaan hiekkalaatikkoa; toisten leluilla ei saa pyytämättä leikkiä, ja jolteensakin kaikkialta tuntuu löytyvän ainakin yksi kauhukakara (vanhempi taikka nuorempi) joka terrorisoimalla muita pyrkii nostamaan itseään. Ja omaa arvoaan.

((Mistä tulikin mieleeni eräskin baari-ilta Vaasassa herran vuonna 2002, jolloin allekirjoittanut vetäis melkoisetkin itkupaskahalvausraivarihemelit, kun eräällä oppilaskuntakollegalla oli pokkaa kutsua ainejärjestötoimintaamme hiekkalaatikkopuuhasteluksi.. ;) Boy, was he right after all - mitä tosin ei tarvinne hänelle itselleen koskaan myöntää, eihän..?))

Näihin riemullisiin kielikuviin päädyin tänään heilutellessani varpaita Ainolan puiston hiekkalaatikon reunalla. Yllättävän äkkiä sitä kaivamalla löytyi märkää hiekkaakin, josta sai juuri sopivia kilpikonnia (moderni versio perinteisistä hiekkakakuista) pikkumiesten rikottavaksi. Silti, käytöskoodit kuulemma kyseisillä lootilla on usein erinomaisen tarkat - tosiaan, muiden hiekkaleluja voi varovaisen ystävällisesti pyytää lainaan, mutta tavaranomistaja-mukulan itsepäisyydestä hieman riippuen vastaukset vaihtelevat yleisesti.

Oliskohan se oikeasti vielä siistiä olla siinä iässä, että pikkuautoilla kruisailu hiekkalaatikolle rakennetulla ralliradalla on ehkä hienointa maailmassa?

Toinen päätäni tänään vaivannut kysymys kuuluu: mistä tulevat (lue: kenen käsittämättömän imbesillin kasvattamia ovat) ne naftisti kouluikäiset, ilman vanhempiaan reissussa olevat pikkupojat, jotka huutelevat puistossa toisilleen "saatanan homo, ne on mun kolme omenaa.." ja vastaavasti mopoikäisinä versioina käryyttävät yhtä lailla kumia kuin kessua ja herättävät pahennusta patiolla päiväkaffiaan nautiskelevassa tätikansassa..?

Musta tulis ihan kamala mutsi. Järjetön nipopihtaaja, joka kieltäisi järkiään KAIKEN kivan - ihan vaan siitä syystä, ettei mukulat saisi päähänsä ryhtyä esimerkiksi yllämainittuihin puuhiin. Siinä mielessä siis hyvin lohduttavaa, ettei ihan vielä ole kenellekään ollut suurta hinkua ryhtyä kasvattajaksi mun kanssani. Silti, pöytäkirjaan merkittäköön, että jotain lievästi terapeuttista pikkumukuloiden kanssa puuhastelussa on. Vähän samalla tavalla kuin kiikkustuolissa istumisessa. Tai karjalanpiirakoiden rypyttämisessä. Tai vaasalaisen päähieronnan suorittamisessa.

Mmmmm. Karjalanpiirakoita..

Ps. Tää oli sitten mun postaus number 70. Jja päivän suurin järkytys tuli vasta-asentamaltani sivulatauslaskurilta.. Täällä on tänään käyty 97 kertaa! Kenen hemmetin toimesta, kysynpä vaan *wirn*!?

1 kommentti:

kaifa kirjoitti...

*blush* joskus heinäkuussa voi olla aikas hiljasta täällä bisneksessä. Tai sitten olen laiska. Ehkä molempia.

Naama lähetti terveisiä kaikille, joten yksi terveinen Kirsille.