torstai 20. heinäkuuta 2006

Smoke gets in my eyes

..mutta valitettavasti ei ollenkaan niin yltiöromantillisella tavalla kuin siinä iänikuisen vanhassa laulussa. Koska. Savustin tänään kalan. Eli monikossa: useita kaluja.

Kalunsavustaminen on itse asiassa siitä muksaa puuhaa, että siihen liittyy ihan helvetin monta työvaihetta. Ensimmäinen koettiin heti aikaisin aamulla, kun vanhempani toteuttivat hyväksi havaittua kansanviisautta "aikainen moottoripyöräilijä nappaa mehukkaimman siian". Jostain hassusta syystä täällä ulko-Helsingissä nimittäin kunniallisten ihmisten herääminen tapahtuu AINA aivan järjettömän aikaisin (esimerkiksi viimeistään kello 7), ja useissa perheissä potut (eli lounas) keitellään jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. How nice is that, en olisikaan halunnut nukkua pitkään.

No, siis. Isi ja äiti lähtivät metsälle, eli kalaan urbaanisti Kawasakilla. Ja kävivät sittemmin seuraavanlaisen dialogin kalasatamassa viiden (5) papparaisen kanssa.

Isi: "Huomenta. Täältäkös sitä kalaa saa..?"
Papparaiset: "Täältähän sitä."
I: "Ja mistäköhän täältä?"
P: "No tuolta.." (ja kädellä osoitus ulapalle) "Jos malttaa tovin odottaa, niin kyllä sieltä venekin tulee joskus. Josta kyllä riittää saalista.. ainakin kolmelle!"
I: "Jahas. Päivänjatkoja"

No, siiat saatiin sitten muuta kautta, ja hyvä niin. Kuriositeettina vielä mainittakoon, että perheemme on erikoistunut ns. savustettuihin neekerisiikoihin, mikä tarkoittaa siis sitä, että hyvä kala pilataan savustusvaiheessa liialla lämmöllä. Josta lopputuloksena kalun pinta siis hiiltyy, eikä ole ollenkaan kullanvärinen ja kaunis niinkuin kaikissa kaupoissa hyllyissä on.. Toki näin siis tälläkin kertaa - savustustoimikuntamme löi löylyä pönttöön kääriytyneinä viltteihin, fleeceihin ja toppavarusteisiin, kello kolmelta iltapäivällä. ((Needless to say, että pohjoisessa on ky-ly-mä.))

Silti, valmista tuli. Ja olipa hyvvää. Kyllä musta vielä kalamestari tullee, sanoo vanha kansa. Ehkä päädyn päivystämään laiturille papparaisten kanssa ja vittuilemaan vastaantulijoille. Who knows.

ps. Pikkuveli (se vauva siis :)) sai tänään ajokortin. Luoja mun täytyy olla vanha, jos mun kaikista nuorimmainen sisaruksenikin on jo ajoiässä. Ngh.

pps. Anu; viitaten edelliseen linkkivinkkiisi. Aini: en ole teekkarinörtti, eikä siis sen sivuston intternet-aateekoo-koodausaiheiset quotet kyllä mulle avautuneet. Ainakaan kaikki. Ja lisäksi vielä: noli kirijotettu jollain ulukomaan kielellä. Kyynel.

Ei kommentteja: