torstai 31. elokuuta 2006

Tammerfors

Terveinen Tampereelta. Eilinen päivä hurahti iloisesti ensin inttercityn allerkiahyttiä väärinkäyttäessä (anteeksi, met teimme sen mennen tullen ihan vaan omia etujamme ajatellen) - ja sittemmin paikallisten kohtalotovereiden (lue: edustamani hvht-aatteen kannustajat ja distribuoijat) kanssa pohjoismaisia seminaareja ja illanistujaisia suunnitellessa. Olipa kivvaa. Ja koska illan teema oli nyyttikestit, niin pitopöytä notkui semminkin ihmeellisistä tarjoomuksista, että huh huh. ((Mental note: Lidlin puolivalmiit pitsapatongit on oikeasti hyvää mättöä. Kannattaa kokeilla!))

Lupaan, ettei tässä blöögissä käsitellä eessuntaas erään juuri alkaneen realityshow'n kaikkia käänteitä (eiPÄ!). Mutta ihan lyhykäisyydessään, ekan jakson perusteella pitää sanoa, että ihan lievää pettymystä oli ilmassa tiistaina, kun ylhäisessä yksinäisyydessäni juhlistin BB:n toista tulemista. Vittu. Se jengi on ihan täysin idiootteja, ainakin hyvin suurelta osalta. Valitettavasti. Mun myötähäpeän ja punastelun määrää ainoastaan lisäsi kahden kilpailijan teeveeruudussa vilkkuneet motot: "Mess with the best, die like a rest" - ja "one life - one change". Mitämitä?

Sekoile parhaiden kanssa, kuolet kuten jätteet?
Yksi elämä, yksi vaihtoraha?

No, tiistaisen perusteella ei tarvi ainakaan kovin suurta koukuttumista odottaa - ainakaan samoista syistä, kuin edellisellä kaudella (villiä schutimista ja vinkuiitan paskahalvauksia, sekä jumalan lahja kaikille naisille eli Mika, hi). Lisäksi huomasin ärsyyntyväni ihan hurjasti niiden tyyppien nimistä - arisarikarijorimarilirilari. Jessus. Olis edes perinteiset jenniinat ja jannicat siellä eikä tollaisia nolife-tavisnimiä. Grr.

Tänään illalla leikitään vietnamilaisilla kevätrullilla (ja vähän muulla herkulla) ja huomisesta eteenpäin leikin seuraneitiä Kampin putkimieskissalle. Saatan ehkä lukita sen kylppäriin viikonlopuksi, jos tavat ei ole viime käyntini jälkeen parantuneet. Which I doubt.

Ps. HVHT=HaistVittuHyvänTekeväisyys

tiistai 29. elokuuta 2006

Kaksi yötä onneen

Huraa. Mun blöögin sadas postaus on enää muutaman hassun rivin päässä. How fantastic! Lisäksi eilen nautittujen Crowmoorien määrä jäi alle viiteen (kai) JJA jumalan lahja kaltaisilleni no-life -ihmisille, eli BB alkaa tänään. Enää kuus tuntia, eli kukkia pöydälle ja kuoharipullo kaappiin!

Seriously; munsta on kivvaa, kun on syksy. Hullusta helteestä huolimatta aamuisin haisoo nyt jo vähän syssylle ja viime yönäkin kotiin vaappuessani oli selkeästi havaittavissa se, että lehtipuut pitää jo syksyistä kahinaa. Äänimaailma, joka täydellisesti eroaa alkukevään lintujen iloluontoisesta aamukarjahtelusta - mutta on yhtä mieltäylentävää molemmissa tapauksissa. Syksyssä on kivaa myös omenahillo, terhakkaat pikkuihmiset koulumatkallaan, melkein koko maailmaa vaivaava "tänään teen parannuksen ja ilmoittaudun afrikkalaisen kansantanssin kurssille" sekä tietty opiskelijat haalareissaan.

Sopivasti puoli ysin pintoihin tänään aamusella oli steissillä jo muutama yli-innokkaan pikkuoravan oloinen opiskelijatuutori haalareineen, odottelemassa fuksiryhmänsä kokoontumista päivän tutustumisretkiä varten. Voi niitä aikoja - mä muistan edelleen sen ekan yliopistopäivän herran vuonna 1999, ekan aamupäivän jaon tuutoriryhmiin (needless to say, mun nimi oli se lähes viimeinen melkein 700 fuksin joukosta) ja sen vinkeän fiiliksen, kun piti vaan reippahasti tutustua uusiin ihmisiin, paikkoihin ja maailmaan - vaikkei oikeasti edes tiennyt missä oli ja mitä elämältään halusi.

Toisaalta taas eilisen päivän lailla muistan myös sen vuoden 2002 kun olin itse tuutorina - ja erityisesti vuotta myöhemmin, kun oikein ylioppilaskunnan tuutorivastaavan haalarimerkki komisti punaisen juhla-asuni rintamusta. Vitsit sentään, those were the days - jos joskus, niin sinä syksynä sitä tuli pyörittyä "oikeiden" ihmisten kanssa "oikeissa" piireissä. *Wirn*. Ja voi sitä Ilmaisen Viinan Bileiden määrää - ei laki sallisi niitä hehtolitramääriä, joita pakosti tuolloin joutui halvalla juomaan. Aamua iltaa.

Onneksi on jo aikuinen, että maailmassa on muutakin tekemistä kuin määritellä itseään sen kautta, että ketä tuntee ja keiden silmissä näyttää mitkäkin toimet mahdollisimman hyvältä. Kai. Tänään tosin on hieman ehkä sellainen fiilis, että olemassaolon määritelmänä pidetään outlookin uuden viestin merkkiäänen kilahdusfrekvenssiä - sekä sitä kenellä meistä on eniten kiire ja kalenteri tiukimmin täyteen pungettu.

Mä tahdon tarpomaan kuralätäköihin ja fiilistelemään kirpeänkuulaita syysaamuja. Mielellään huikean hurmaavassa seurassa, kiitos.

maanantai 28. elokuuta 2006

Kriisinhallintajoukko

Eilen se sitten tapahtui. Mun kahden vuoden tilastolaskennallisen analyysin siitä, että ampiaiset eivät ylipäätään yllä lentämään kuudennen kerroksen korkeudella (eiväthän?) tai ainakaan aamupäivisin näin loppukesästä, todisti vääräksi yksi yksittäinen kapinen amppari. AMPPARI. Mun kotona. Se tuli sisään avonaisesta partsinovesta - eikä tietenkään suuresta huudostani huolimatta suostunut palaamaan ulos samoin tein. ((Tietämättömille selvityksenä, mä pelkään anpiaisia. Ne murisee ja osaa lentää ja niillä on ase. Olen mm. kerran lukinnut itseni keittiön ulkopuolelle 1,5 vuorokaudeksi, koska onnistuin taklaamaan tonkaltaisen murisijan sinne keittiöön sisälle. Puoltoista vuorokautta se metrinen karvapallo sinkoili sisätiloissa, kunnes kuukahti ja sain exitoitua sen mukin ja pahvin avulla.))

Siinä oli sitten eilisen sunnuntaiaamun lempeä raukeus hevon helvetissä, kun allekirjoittaneeseen saatiin vauhtia kyseisen pörriäisen toimesta. Eläin lenteli maanisesti ympäri kämppääni (no, ehkä melko hitain liikkein tosin. Kai nekin on kohta jo toivottavasti jossain horteessa), meanwhile mä vedin päälleni anpiaisenmetsästys-/kohtaiskeepaniikki-housuja ja mietin kuumeisesti mihin numeroon voisin soittaa ampparinmetsästysapua saadakseni. En keksinyt muita kuin äipän, 600 km:n päässä, joka sekin vaan nauraa tälle mun pörriäiskammolleni ja tappaa amppareita, kultakaloja yms. paljain käsin. Eli jäi mun viimeinen puheluni tekemättä.

Se on kohtuullisen koominen tilanne, kun 28-vuotias itsepäinen naisihminen seisoo keskellä kämppäänsä ja järkeilee kyseisenkaltaisia asioita. Väistellen vimmaisesti välillä ampparin tekemiä täsmäiskuja. Kohti ikkunaa siis. Jostain vikinän ja angstaamisen keskeltä löytyi sitten viimein se alfaeläin mun sisältäni, joka tarttui Nyttiin ja takoi ampparin liiskaksi. Idi Aminin pärstän suosiollisella avustuksella siis. Siinä on voittajafiilis kaukana, kun miettii, että ahdingon aiheuttaja on ehkä sentinmittainen - eikä tasan edes saa mitään kuolettavaa vahinkoa aikaiseksi. Mutta silti: ewwwwwwwwwwwwwwwwww.

Oikeesti. Hurjan traumatisoiva kokemus. Ainoa ongelma on tällä hetkellä se, että murisijanraato tippui ilmeisesti patterin väliin (ellei ampparilla ollut siskonionnoita-tyyliin kykyä välkkyä lehden ja ikkunan välistä esimerkiksi kylppäriin), eikä siis todistusaineistoa kuolemasta ole saatu. Unfortunately. Tästä syystä piti viime yönä ehkä hieman kuulostella kaikkia huminoita ja surinoita ja muita ääniä - eli yöunet jäi melko vähäisiksi.

Terveisiä siis vaan kaikille: jos musta ei pariin-kolmeen päivään kuulu mitään, niin makaan hengettömänä Smedsgatanilla, kun paholaisen riivaama demoni-amppari on purrut mut hengitä. Nih. No voisin maata. Ihan hyvin voisin. Mun täytyy ehkä ottaa johonkin sinkkuministeriöön yhteyttä ja vedota kyseisen kaltaisten kriisien varalta jonkun kriisinhallintajoukon perustamista. Ihan salettiin tästä maasta löytyy pari-kolme muutakin kaltaistani neurootikkoa, jotka mieluusti ulkoistaisivat ampiaisentappopuuhat jollekin ventovieraalle komistukselle. Hihi.

Onneksi on kohta talvi ja ne lentelevät paskiaiset jäätyy hengiltä. JES!

Ps. Mun ultramoderni lainapuhelimeni (huollon ajaksi sain siis 3110:n käyttööni) osoitti viikonloppuna lievää ennustajanvikaa. Vastaamattomia puheiluita oli tullut kaksi, molemmat kaifalta. Ne on soitettu 28.4.2031 ja 1.5.2031. Mä en olekaan mikään turha ennustajaeukko. Mä näenkin 25 vuoden päässä tapahtuvia asioita. Muah.

perjantai 25. elokuuta 2006

Sarjiskoira vs. soturiprinsessa

Viikonlopun alla on ollut monenlaisia ajatuksia. Aamupäivän ajattelin ohareiden tekemistä kahdelle hyvälle ystävälle - ja toisaalta kolmannen ystin ex tempore -juhlistamista tuossa eräässä tuulisessa rannikkokaupungissa (teemalla 'on töitä. on vitusti rahaa.'). Sitten ajauduin ajattelemaan junalipun hintaa - ja kaikessa sääkeriydessäni kieltäydyin pulittamasta Valtion Rautateiden kassaan sataa euroa siitä, että pääsen kahdeksi illaksi kuluttamaan 200 euroa vaasalaisiin baareihin. Tänään olin siis järjissäni, MOT. ((Näistä järkiperäisistä ja selkeän ekonomillisista ajatuksistani joudun tosin varmasti pitkässä juoksussa maksamaan huomattavasti 300 euroa enemmän, kun kyseinen Mr. Ostaja of Vaasa yskäisee hernemaissipaprikaa etuotsalohkoonsa, ja puhuu mulle seuraavan kerran ehkä joskus joulukuussa. Muah.))

Viikonloppu koostuu siis osaltani laatikonkantokaljasta ja -pizzasta tänään sekä tyttöjen kahviliköörikännistä Kalliossa huomenna. Tarvittaessa saatan joutua myös Taiteiden Yöstä innostuneena mielenosoituksellisiin puuhiin - en ole nimittäin riehunut kaupungilla (enkä kyllä kaupungin ulkopuolellakaan) niin hurjan pitkään aikaan, että mellakkapoliiseja siihen kyytiin saatetaan tarvita. Hii. Nimimerkillä nippusiteitä ja bussikuljetusta odotellessa.

Eilen tuli todistettua myös se, että vanhalla ja kokeneella kehäraakki-planeetalla ei näinä päivinä ole mitään arvoa, kun takaoikealta (tai jostain naapurigalaksista) punkee kehiin soturiprinsessan lailla Xena - the planet. Mun astraalitason tietämykseni on melkoisen rajoitettua, enkä todellakaan koe elämäni mitenkään järkkyneen sen johdosta, ettei Pluto enää kuulukaan meidän aurinkokunnan planeettoihin. Mutta silti. Mielenkiintoinen tutkimushypoteesi jollekin ydinfyysikolle: "Televisiosarjojen luomat mielikuvat planeettanimitysten syvimpien olemusten analysoinnissa ja planeettojen urakehityksessä vuosien varrella."

Hmph. Hassua on myös se, että kävijämäärä on täällä vakiintunut ilahduttavasti reippaasti yli viiteenkymmeneen päivässä (mikä on siis mun mittakaavassa hurjan paljon, erityisesti koska mun päiväkirjaa ei ikuna aiemmin ole lukenut päivittäin yhtään kukaan). Yli yhdestä lukijasta huolimatta, silti kukaan ei koskaan kommaa mitään!! (Paitsi viljo). Mä alan kans kohta postauslakkoon. Nih. Ja *snif* (Joo, lakko alkaa heti ensi viikolla, kun menee satanen vihdoin rikki. Mutta vasta sitten...)

Ps. Viikonloppuja, evrivan.

torstai 24. elokuuta 2006

Filmitähteyttä

Olin eilen melkein filmitähti. Siitä juur huomaa asuvansa hurjan fiinillä seudulla, kun naapurustossa kuvataan Salkkareita (Ulla jäi känni-Rikun auton alle ihan naapurissani, eli Huvilakadulla. Muka). Lisäksi japsiturret samoilee siellä oikein rykelmissä jostain leffasta tuttua kahvilaa etsiskellen. Kohtuullisen huvittavaa.

Eilen tilanne kuitenkin sai hurjan mielenkiintoisia käänteitä, kun ihkaoikea elokuvan tuotanto- ja kuvaustiimi pörhelsi Eiran sairaalan kulmilla. Varesta ne kai (tiirailujeni perusteella) siinä pyrkivät saamaan purkkiin. Jänskää. Porukka siis seisoi kadulla rivissä, kun yhtä naista kuvattiin. Tai ei edes kuvattu, vaan joku avustaja suihki siinä edestakaisin valotusjuttujensa kanssa - eli mitenkään mega-actionia kyseinen filkka ei ainakaan eilen vielä tarjonnut. Mutta hienostuneelta homma näytti silti. Kaikin puolin.

Jolteensakin koomista oli myös se, kun tästä kaikesta hollywood-humusta höhkeissäni suuntasin askeleet kohti kotia - siinä Tehtaanpuiston kulmalla oli jälleen eilen se Yhden Miehen ja Yhden Avustajan sananjulistustilaisuus. Ilmeisesti vanha tuttu papparainen siinä kollegansa kanssa mikrofoniin uhkaili kansalaisia kadotuksella. Ja purskahti oikein väräjävään lauluunkin ohikulkiessani. ONNEKSI en räjähtänyt nauruun siinä niiden kohdalla - vaan vasta viiden metrin turvavälin ylitettyäni. Jotain tapoja sentään täytyy olla. Kai.

Illalla huvitin itseäni vahtaamalla CSI:ta kaksi jaksoa melkein putkeen (Kympin uutiset oli tosin välissä. Loppukevennyksestä ei mitään raportoitavaa). Valtaisista veriryöpyistä ja suolenpätkistä johtuen en sitten saanutkaan unta. Ennen kahta. Valvoin ja mietin mm. maailmaa, töitä, koleraa, kapakkatappeluita, ihmissuhteita, isäntäperheitä ja vaikka sun mitä. Ärsyttävää.

Onneks sentään Diilin finaalissa on kaksi naista ja ne ällöttävät know-it-all -miekkoset on heitetty hevon vittuun sieltä. Hyvä Donaldin joukkue - mä ainakin voisin haluta sille duuniin. Sitäköhän se Glorian horoskooppikin tiesi...?

keskiviikko 23. elokuuta 2006

Kukkia poikkeaville

Eilispäivässä oli kaksi kohokohtaa. Pirkko Saision näytelmä Sorsastaja Kansallisteatterissa (josta lisää myöhemmin tässä samaisessa postauksessa) sekä muotilehti Glorian ilmainen näytenumero, joka lojui eteismatolla vaappuessani puolenyön aikaan kotiin edellämainituista kulttuuririennoista.

Gloriahan nyt ei millään tavalla ole mun skeneeni/genreeni/mitänäitänyton kuuluvaa lehtimateriaalia: luettavia hyviä juttuja löysin siitä tasan yhden, eli 27-vuotiaana mallimamma-tittelin saaneen Marjo Sjöroosin 10 parasta ruokavinkkiä. Mutta uusi paras ystäväni löytyi sitten vikan sivun horoskooppien kirjoittajasta: ensi kuussa skorpparin kaikki työuralliset unelmat toteutuvat käden käänteessä - ja get this: erityisesti "kansainvälisessä järjestömaailmassa" työskenteleville... They're so much talking about me!!! Ahehe. ((juu, nimimerkillä tonnin palkankorotusta, työsuhdesukkia sekä järjellisiä työtunteja odotellessa. Ja ei, en pidätä hengitystäni meanwhile!))

Tuo Saision Sorsastaja puolestaan oli mainio ja kantaaottava, sopivan kevyt mutta haluttaessa paljonkin ajatuksia herättävä näytelmä. Tummapintaiset suomalaiset nuoret näyttelijät loistivat rooleissaan ja pistävyydessään dialogi oli mitä osuvinta. Erinomaista viihdettä, johon voi halutessaan upota syvällekin. Mikä tietenkään allekirjoittaneelta ei ihan täydellisesti onnistunut.. (Havahduin esimerkiksi kesken näytelmän ajatuksesta, joka meni jolteensakin tyyliin "vitsit, tuo yks noista kundeistahan on sekä musta että homo.." Ei niin, että sillä olisi mitään väliä, mutta lievä adhd:ni huvitti itseäni silti suuresti!)

Sorsastajan pohja-ajatuksena oli ollut tehdä näytelmä noista erivärisistä suomalaisista ja heidän identiteetistään - sekä meidän muiden suhtautumisesta kyseiseen erilaisuuteen ja yhdessä elämiseen. Saision oma roolihahmo oli myös hurjan mielenkiintoinen (selvästikin kaikki pohjasivat juttujaan myös omiin kokemuksiinsa Suomessa); seksuaalivähemmistöön kuuluva Saisio esimerkiksi kertoi ostavansa kukkasensa aina Keski-Suomessa sijaitsevalta puutarhalta, jonne osoittavassa tiekyltissä lukee "kukkia poikkeaville". Ruah.

Mutta oikeasti, menkää teatteriin kansalaiset. Siitä tulee hyvä mieli ja sellainen fiilis, että kerrankin aivopoloiset saavat ihan oikeaa virikettä sen iänikuisen tuuban sijaan, mitä esimerkiksi telkkukanavat suoltaa aamusta iltaan! ((juu, meikkis meikäläinen, paraskin puhuja!!))

Ps. Opin eilen myös uuden sanan: ihkusälä (taipuu monikossa muotoon 'ihkusäliä'). Niitä voi galtsussa tai habbohotellissa hengaavat teinixit ostaa irkkailua ja mesetystään virkistämään. Rahalla saa kiskalta lipukkeita, joilla saa webistä ihkusäliä. Nih. *huoh* Mä olen niiii-iin oldschoolia, ettei vaan käsitys riitä. Vanhaan hyvään aikaan sentään piirrettiin paperille pitsaa (ja muita ruoka-asioita), joita kaksikerroksisessa nukkekodissa majailevat ukkelit ja akkelit "söivät" hyvällä halulla. Ja nykyään kaiken pitää olla virtuaalista. Mäenkestä!

tiistai 22. elokuuta 2006

Peso, dinaari, oravannahka..

Havahduin eilen haaveiluistani Hesen mainokseen. ((Joista välihuomiona on pakko sanoa, että tosi kiva, notta hoksasivat SEFEn kanssa vaihtaa mainostoimistoa tuossa taannoin.. Nyt niitä mainoksia kehtaa myötähäpeältään jopa katsoa!)). Siellä on nyt sitten kehitelty turkulaisessa laboratoriossa oikein supermegahyperuutuus, eli Giga-hampurilainen. Tänkaltainen tieto nyt tuskin vielä kenenkään tajuntaa sellaisenaan räjäyttää, mutta vittu se hinta: yhden purilaisen saa pulittamalla 6,50 euroa hilpeälle kassatädille. Kuusviiskyt!! Se on mummoiksi väänneltynä melkein neljäkymppiä sämpylästä ja pihvistä, pekonilla, tomaatilla ja majoneesilla maustettuna..

Mikä helvetti tätä maailmaa riivaa? Oon vallan vapautuneesti itsekin täysin eurosokea yhä edelleen - mutta ei kai nyt kukaan tosissaan olis markoissa pyytänyt kahta kahdenkympin seteliä yhdestä burgerista?!?! For crying out loud!

Toki tuotekehittelijälle on pakko myöntää, että 188g pihvillä ja ko. hampparin sisältämällä 1356 kcal:illa (juu-u, sillä burgerilla ruokkis ravintoarvojensa puolesta kokonaisen afrikkalaiskylän tai vaihtoehtoisesti kaikki Suomen huippumallit parin-kolmen viikon ajan) saa vastinetta rahalleen, mutta silti. Joku raja tähän täytyy nyt saada - seriously. Jenkki-ihmiset lentäis perseelleen, jos ne kuulis, että heille muutamalla hassulla dollarilla myytävät giga-triple-hyper-sniper -ateriat maksaa täällä tonkaltaisia huikentelevaisia summia. Kääk.

Heh. Hieman hyperventilaatiollinen olo ehken. Pahoitteluni kirkumisesta. ((toi edeltävä tekstihän tulee siis lukea sillä tavoin kiihtyneen kimakasti, mielellään ilman välihengityksiä tai muita taukoja..))

Toisen hyperventilaatiota hieman aiheuttavan uutisen sain eilen. Kaveri oli kaverilleen puffannut mua 30-v. synttäreille viihdyttäjäksi. OMG. Eli härremingyyyyyyd. Ajattelin värkätä laukkuni täyteen kaikkia "Naurakaa huorat!!" -kylttejä, kun kuitenkin jäädyn ihan täysin. Mä pidän ihan vapautuneesti itkettäviä/naurattavia asiapuheita yleisölle kuin yleisölle: ikään, sukupuoleen ja pankkitilin saldoon katsomatta. Mutta ei nyt saatana mitään standuppia. Iiiiiik. Ja skriiiik.

No, onpahan mitä yölampun valossa jännittää tässä seuraavat kolme kuukautta!

Ps. Viikon päästä alkaa BB. Can't wait!

maanantai 21. elokuuta 2006

Kirjoista..

Hmph. Juho pisti taas pahan ja laittoi meemin kiertämään (voiskos joku muuten valaista mua tuon meemi-sanan alkuperällä.. En kuolemaksenikaan jaksa keksiä, mistä se voisi tulla?!).. Eli siis tässäpä vastaus haasteeseen: ((Ja sorry, nyt viimeistään imago mun kuolettavasta syvällisyydestä ja tiukan analyyttisestä luonteesta kokee kolahduksen. Mä luen oikeasti paljon Hyvin Kevyitä Kirjoja.))

Haaste!

1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?

Noikohan tuollainen olisi olemassa? Itse asiassa varmastikin ensimmäiset lukemani kirjat (taito, jonka opin muuten vahingossa 4-vuotiaana hoitotädin oman ekaluokkalaisen opetellessa lukemaan) ovat ne merkittävimmät. Tajusi, että peräkkäisillä kirjaimilla eli sanoilla on merkitys - ja ihan upouusi maailma avautui pienen ihmisen edessä. Sittemmin esimerkiksi kouluvuosina luettu Michael Enden Momo on ollut yksi merkittävä yksittäinen teos mun matkallani.

2. One book you've read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
Hmm. Niitä on aika montakin, kotonani on tällä hetkellä sen verran hintsusti kirjansäilytystilaa, eli jos jotain mielii lukea (ilman keikkaa kirjakauppaan siis), pitää valita hyllystä vanha tuttu teos. Viimeisin olkoon Marian Keysin 'Sushia vasta-alkajille', jonka luin tylsän sunnuntaipäivän ratoksi eilen.

3. One book you'd want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Michael Enden Tarina vailla loppua. Sitä voisi sitten väännellä ja käännellä siihen saakka, kunnes pelastus koittaisi.

4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
Bridget Jones, se ensimmäinen. Ihan ensimmäistä kertaa luettuna, vuuuuooosia sitten.

5. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Heh. Valitettavasti melko moni, melko usein. Esimerkiksi nyyhkykirjailijoiden äiti Kristin Hannah saa mut valitettavasti lähes aina tyrskimään valtoimenaan. Sen kirjat kertoo lähes poikkeuksetta ystävistä/sisaruksista/sukulaisista/toisiaan rakastavista ex-aviopuolisoista, jotka on jossain elämänsä vaiheessa ajautuneet eri puolille maailmaa/Amerikan mannerta/osavaltiota, mutta jotka sitten kuin ihmeen kaupalla kohtaavat jonkun lapsuusmaisemissa/rannalla/kesäpaikassa/vuoristossa ja syövästä/lapsettomuudesta/muista kuolemantaudeista huolimatta saavat välinsä kuntoon. Viimeistään päähenkilön kuolinvuoteella.

6. One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?

Heh. Mun kradun. Reps. Ja LOL.

7. One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Tony Halmeen 'Jumala armahtaa - minä en'.

8. One book you're currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?

No, eilen siis luin sen edellisen loppuun. Eli en juur lue yhtään mittään.

9. One book you've been meaning to read - Kirja jonka aiot lukea?
Harry Potterin viimeisin suomeksi nyt ainakin. Kun en siitä enkunkielisestä just tajunnut henkilöhahmoista mitään. (Miten niin pitäis tietää, että Luihuinen on sama asia kuin Slytherine. Ei michiganiksi ainakaan..)

10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa
En, kun haastan vaan yhden. Eli maijaatio - you're the lucky one tonight!

Kepparitalli

Meinasin kusta housuuni eilen Kymppiuutisten loppukevennyksen aikana. Toimittaja oli eksynyt oikein Kiiminkiin asti, jossa hän siis teki syvähaastattelun kahdesta teini-ikäisestä keppihevostallin omistajasta. KYLLÄ: KEPPIHEVOSTALLIN! Mimmit oli into piukassa ja onnesta soikeena - esittelivät ratsujaan ja kertoivat mm. että jokainen niistä tarvitsee ainakin puoli tuntia liikuntaa päivässä. Ja demonstroidakseen moista, tytsyt hyppeli takapihalla olevien esteiden yli hepoinensa... Needless to say; niitä oli melko monta niitä kepillisiä polleja (yli kymmenen, ainakin) - kuulemma osa on ravureita ja toiset hyppääjiä. Ja osaa käytetään vaan siitostarkoituksiin.

WTF?!?

Jumalauta, jos mun äitini olis antanut mun harrastukseni ilmi Kymppiuutisille 15 vuotta sitten, niin jopas olisikin nykyään mukavaa. Kirsi 12-v. kirjoittaa kirjaa. Puussa. Tai leikkii siskon kanssa Jaakko Kolmosta keittiön ikkunan edessä (sen takana oli se kamera, mille piti juontaa). Kirjoittaa näytelmiä sisaruksilleen ja pukeutuu äitinsä hamosiin lauantai-illan näytelmäkimaraa varten. Tai leikkii köyhälistöä isovanhempien marjapensaiden alla ja syö nälkäänsä merkkareita (kun ei köyhillä ole rahaa ostaa ruokaa). Ruah.

Voin myös kuvitella, että on tsadilaisilla ihqhottispissixillä ollut eilen illalla ilmeissä pitelemistä, kun heidän ikäisensä muikit ihan vakavilla kasvoin selittää keppipollejen luonne-eroja ja sitä, kuinka ne välillä ei suostu hyppäämään esteitä ollenkaan, jos esteen lähestyminen on epäonnistunut... God almighty.

Ja edelleen, tuonkaltaisia aktiviteetteja kyllä lapsosilla pitäisi olla enemmänkin - vertailun vuoksi perjantai-iltana naapurustoni leikkipuiston oli täyttänyt jolteensakin samanikäisten teinien pussikaljaklaani. Siellä ne räki ympärilleen ja huuteli törkeyksiä ojentamaan tulleille tädeille. Äristen väistelin lasinsiruja tänään työmatkalla - mahtaa olla hiekkalaatikolla leikkivillä muksuilla olla aarteita löydettävänään tänään.

Ps. Juhon kirjameemiin vastaan kun jaksan. Ehkä.

pps. Maanantaivitutukseen vielä yksi lisähuipennus: mun perseessä on purkkaa. Istuin napakasti aamulla ratikassa. Suoraan purkkaan. Kuului vaan tymäkkä napsahdus, kun pyristelin poisjäädäkseni - ihana tunnelma kerta kaikkiaan. Semipaljon sellainen "vihaan kanssaihmisiä ehkä eniten" -päivä tänään...

perjantai 18. elokuuta 2006

Los turismos

Hii. Perjantaita vietetään taas. Ihanimmin. Olin eilen lentokentällä saattelemassa muutamaa Montevideoon matkaavaa vaihtaria koneeseen. Se on ihan käsittämättömän kutkuttava tunne, joka itseenkin tarttuu moisessa tilanteessa - muistan täysin elävästi tiistain 8.8.1995, jolloin itse olin vastaavassa pelonsekaisessa paniikissa Helsinki-Vantaalla, noin sadan muun lähtijän kanssa.

Se ajovaloihin joutuneen peuran katse on jotain, jonka vain toinen vaihtari tunnistaa - ulospäin kun pitää näyttää täysin rennolta ja siltä, että on kiva lähteä. Ja itse asiassa se suurin pelko siinä vaiheessa on se, koska iskä hoksaa parkkiajan umpeutuneen - ja toisin sanoen pakottaa saattajat kotimatkalle. Siinä vaiheessa ei vaihtarinkaan auta muu kuin siirtyä parinkymmenen metrin matka turvatarkastuksesta lentokentän kansainväliselle alueelle - kävelymatka, johon mahtuu iso osa kyseisen nuoren itsenäistymisestä, uskomaton määrä sisäistä sodankäyntiä lähtöpäätöksen järkevyydestä/järjettömyydestä. Ja suunnatonta tyytyväisyyttä siihen, että vihdoinkin fyysinen erourakka on jo melkein takanapäin - eli kauan odotettu vaihtovuosi voi alkaa.. (ja tämä siis ainoastaan sikäli, kun ei erehdy katsomaan itkeviä saattajia vielä viimeisen kerran lasin läpi.. Vallan valtaisa virhe, believe me!)

Heh. Kentältä siirryin sujuvasti kolmosen ratikkaan, jossa ilokseni seurasin sujuvaa enkkua jutustelevan natiivin turistikierrosta kolmelle ulkomaanelävälle. Opin itsekin faktaa Helsingin yliopistojärjestelmästä (ja sen historiasta), koulusysteemimme kieltenopetuksesta sekä raitiovaunujen ja autojen suhteellisesta määrästä 1800-1900 -lukujen vaihteessa. Kohtuullisen kuvaavasti myös eräskin Vierasmajaan matkannut katujen meis päätti osallistua turistien valistamiseen mörisemällä kohtuullisella englannilla pakkoruotsista.. Hän siirsi haisevan olemuksensa kiinni kyseiseen ryhmään - ja kävi avautumaan ruotsalaisuudesta. Tehostaakseen sanomaansa, meis myös huuteli suureen ääneen "schano niille pakkoruotschista. Schano, schano..". How disturbing!

Oikeasti, kaikki sympatia kodittomille. Mutta totisesti naapuruston Vierasmajan ovien avaamisen huomaa. Eikä millään hyvällä. Suhteellisen ärsyttävää joutua moisen terrorisoinnin uhriksi - ihan jatkuvasti. Mä taidan kuitenkin pyristelyistäni huolimatta kuulua siihen porvariaaliseen NIMBY-lahkoon.

torstai 17. elokuuta 2006

Kyldyyriä

Valtaisan kulturelli olo. Helsingissä alkaa tänään TaideMeneeKapakkiin -festarit, joihin olen päättänyt ottaa aktiivisesti osaa! Kerrankin. Ainakin avajaiskarkelot, eli tuhannen kuorolaisen esiintymistä Senaatintorilla meinaan mennä pällistelemään. Laulumiehistöön kuuluu mm. Helsingin Gay-kuoro "Out'n'Loud". Hih. Sunnuntaina Rantasilanmari laulaa Bakersissa ja ensi viikolla pieni ystävämme Jylppy esittelee Viassaan jauhelihaherkkujen valmistamista. Hih toisenkin kerran. Ihana kun on syksy ja sillä tavalla semi-uudistuksenhaluinen olo, että voi juuri suunnitella osallistumista vaikka mihin keskustelutilaisuuksiin!

Kävin eilen mielenkiintoista messenger-keskustelua (tai lähinnä se meni mun kaakatukseksi ja tätimäiseksi kommentoinniksi) vanhenemisesta ja/tai aikuistumisesta. Eli siis lähinnä siitä, minkälaisia suorituspaineita ympäristö tietynikäisille naisille luo - ja kuinka ahdistavina ne voi halutessaan kokea. Mulla on jolteensakin sellainen kutina, että mun ikäluokkani (ja siis nyt referenssinä lähinnä opiskelukaverit) ei ole enää viime vuosina jaksanut ympäristön uteluihin/odotuksiin jne. enää niin kovin syvällä pieteetillä vastata. Ovat ottaneet oman reitin elämässään ja kulkevat ainakin tän hetken verran sitä tietä pitkin (ainakin ulospäin) tyytyväisinä.

Itse en todellakaan herää aamulla siunaillen aikuisuuttani, tahi sitä, että maagiseen kolmeenkymppiin on enää kaksi vuotta. Herra paratkoon! Kyyninen musta on kyllä tullut, se myönnettäköön - ja teflonista ulkokuortani paikkailen mieluusti aina tilanteen tullen. Mutta muuten olo ei ole ollenkaan erilainen kuin seitsemisen vuotta sitten yliopistoelämään astuessa. Tietyt tilanteet jännittää ja ahdistaa; toisissa on yhtä linjakas liikkeissään kuin aina aiemminkin. Ja ennen kaikkea, edelleen tiliä omista tekemisistään saa (ja pitää) tehdä ainoastaan itselleen. Mikä on huomattavan mukavaa, if I may add!

Lukioikäisenä kolmekymppiset vaikuttivat keski-ikäiseltä täti-/setäkansalta, joilla on vakaa tietämys maailman kulusta sekä selkeät suunnitelmat eläkepäiviensä varalle. Kilinvitut, sanon minä. Mä en edelleenkään tiedä, mitä tapahtuu ensi tammikuussa - let alone parin-kolmen vuoden päästä. Haaveita toki saa olla - mutta tunnetusti totuus on monesti kovin toisenlainen. And that suits me beutifully. Hi.

Kamalaa vuodatusta. Sorry. Päätän asialähetyksen Kaisaniemestä tähän. Tack och adjö, niin ja nähdään Senaatintorilla tänään kello seitsemän!

keskiviikko 16. elokuuta 2006

Sadepäivän iloja

Heh, jo on maailmassa aikoihin eletty, kun sekä illan pääuutislähetyksissä että tän aamun hesarissa uutisoidaan isosti Helsingin eilisestä pikkupikku-sadekuurosta. Ruah. Niin lehdessä kuin teeveessäkin oli haastateltu turisteja sekä savusumussa viime päivät samonneita natiiveja. Oli kuvamateriaalia sateen kiillottamasta asfaltista sekä asiantuntijalausuntoja niin luontoihmisiltä kuin terveysalan tyypeiltäkin. Kuulemma parin viikon päästä ehkä stadin nurmi viheriöisi taas, jos pari-kolmekymmentä milliä vettä vielä saisi. Justiinsa.

Onhan se nyt hienoa, että taivaalta ripsii märkiä asioita, mutta noinko on hullusti asian laita, että moisia sääilmiöitä varten pitää oikein reportterilauma päästää irti? Puhumattakaan kuinka ulkohelsinkiläisiä tosiaan mahtaa kovasti ilahduttaa tieto Kaivarin nurtsin kasvukaudesta sekä nurmikonkasvatuksen kohtaamista haasteista.

Kyseinen ilmiö tosin tuo elävästi mieleeni nekin talvet, kun koko muu Suomi oli kohtuullisen tyytyväisenä tarponut kainaloihin asti yltävissä hangissa ja ainakin 30 asteen pakkasessa jo useampia viikkoja ((mikä lienee Suomen kaltaisessa maassa tapahtuu keskimäärin ainakin kerran vuodessa. )) No, joka tapauksessa otsikoihin kyseinen runsas valkoinen massa pääsi vasta siinä vaiheessa, kun Heltsinskin Stockalta oli lumilapiot loppu. Oi ja voi. *tiristää kyyneliä* Ketä helvettiä kiinnostaa burberryihmisten raivonpurkaukset Stockan kassaneideille siinä vaiheessa kun molemmat varastoissa lojuneet muovilapiot on myyty. Jumalauta. Tyrnävän K-raudassa sentään osataan ennakoida vuodenaikojen vaihtelut ja ostaa pari-kolme lapiota ekstraa pahan päivän varalle.

((Ai miten niin mulla on pääkaupunkiseutukeskeisyydestä kehittyneitä patoutumia?))

Eilisessä oli mukavaa myös se, että aamulla koulutaipaleensa aloittavia pikkuihmisiä oli Tehtaankadulla saattelemassa ihkaoikea poliisimies. Siinä oli mukuloilla pöksyissä pysyttelemistä, kun kyseinen hahmo pysäytteli liikennettä ja ohjasi koulukkaita vanhempineen turvallisesti tien yli. Not to mention yhden allekirjoittaneen ilmeitä, kun kyseistä adonista uniformussaan sain turvallisen matkan päästä seurata. Virkapuvuissa vaan on sitä jotain. Valitettavasti!

tiistai 15. elokuuta 2006

Teknillisiä ihmeitä

Olen löytänyt uuden lihasryhmän. Rintanapintekolihakset. Niitä ihmisiltä löytyy usein esim. etusormen sisäpuolelta sekä hauiksen takaa. Eilisen urotöihin kuuluu nimittäin noin kiljaardin rintanapin painaminen - koneen avulla tosin. Ekaksi leikattiin hulluna pylpyröitä irti paperista, sitten sörkittiin aihioita, ko. papereita, kalvoja ja muuta sellaiseen merkkivärkkiin. Ja avot - hirviän painannan ja venkoilun tuloksena oli uututtaan kiiltelevä rintamerkki toisensa jälkeen. Hukkasuhde oli melko hurja alkuillasta (tyyliin kahta onnistunutta merkkiä kohti noin kuusi epäonnisempaa, jotka päätyivät suoraan rintamerkkitaivaaseen), mutta teknillisistä tempauksista johtuen pääsimme kyseisen koneen ytimeen - ja ainakin 600 merkkiä saatiin jopa tehtyä!

Tänpäiväiset kuulumiset löytyvät uutisotsikoista - JOS ihmeellisesti Helsinki-Vantaan check-in -tekniikka pettää juuri samaan aikaan kun puolet meidän USA:n vaihtareista on suuntaamassa maailmalle, niin luonnollisesti jatkumona on a) Atlantin ylittävältä lennolta myöhästyminen, b) päivän viettäminen Frankun kansainvälisellä lentokentällä, c) matkatavaroiden totaalinen häviäminen, d) ryhmäyövytys lentokenttähotellissa, e) jatkolento Ämerikkään vuorokauden sisään joko Lontoon tai Tukholman kautta. Ja f) soitto kaikkien oppilaiden KAIKILLE vanhemmille.

Olipa hilpsakkaa menoa - ollaan puhuttu ruuneperien lailla nuorensa tänään (vuodeksi vaan tosin!) menettäneille vanhemmille ja vakuuteltu, että harvempi tyyppi kuitenkaan lentokentällä sitä vaihtovuottaan viettää. Kai. Mutta silti. Mr. Murphy ei juuri ikuna ole ollut meidän jengin puolella missään - ja tämä trendi jatkukoon! ((Sitä paitsi, eikö se nyt vaan ole hienoa yöpyä porukalla hotellissa ja jatkaa huomenna matkaa - samoissa vaatteissa - ehkä jonnekin eteenpäin...?))

Arki on täällä taas. Mä teen liian pitkiä päiviä (tällä viikolla 13h eilen ja ainakin 10h tänään). Piste.

maanantai 14. elokuuta 2006

Rude awakening

Viikonloppuna oli eriskummallinen tunnelma. Joko Venäjän palokaasut alkaa vaikuttaa mun psyykeeseen, tai sitten musta on vaan tulossa vanha - joka tapauksessa pesin lakanapyykkiä, imuroin, kuurasin lattioita ja vessaa, tiskasin ja tein uuniruokaa. Sunnuntaina, for God's sake! Siinä vaiheessa kun kodissani tuoksui sitruuna-vimi, huuhteluaine sekä ruoka, oli kyllä itsellänikin ilmeissä pitelemistä! Hurjan kotirouvallinen fiilis. Hihi.

Eilen illalla oltiin sitten Coronan alakerrassa kuuntelemassa seisontakomiikkaa. Tekevät standup-levyä - ja silläpä sitten viihdyttiinkin 10 esiintyjän ja yhden Crowmoorin voimin koko pitkä ilta. Amerikkalainen Rich Lyons oli ihan omaa luokkaansa, samoin oululais-ranskalainen Zaani ja Vesterisen Teemu. Pitänette silmällä - tuota kolmikkoa kannattaa mennä kuulostelemaan kauemmaskin!

Oma lukunsa oli myös se soumenroutsalainen tyttökaksikko, joka mielenosoituksellisesti istui selkä lavan suuntaan aina, kun silloinen esiintyjä ei heitä kiinnostanut. Mimmit istuivat luonnollisesti myös melko lailla sen seinämikin kohdalla, eli tarkkaan heidän äänekkäät kommenttinsa tulivat myös nauhalle taltioituman. Illan huipentumana oli kuitenkin tuon Vesterisen routsinkieliset kommentit ko. tsubuille, kun oli heitä tarpeekseen kuunnellut.. "Kyllä mäkin koulussa opin puhumaan ruotsia ja norjaa ja saksaakin" iloisten kesonheilutusten ja mulkkausten kera. Hieman yleisö repes, kun toisen tytsyn ärmyillessä ja antaessa vittuuntunutta öögaa lavalle (sallinette miljonäärijussi-quoten tässä yhteydessä) T. Vesterinen totes vaan lakonisesti "ai onko tuo sun mua panettaa -ilme..? Joo, en uskonutkaan niin!" Ja vielä kauniiksi lopuksi "Mä täällä lavalla mietin vaan, et miten sanotaan ruotsiksi: pitäkää vittu se turpanne kiinni..!" Ruah.

No, illan opetus lienee se, että routsinkielisetkin osaa halutessaan käyttäytyä helvetin huonosti (ei niin, etteikö tätä lajityyppiä olisi aikaisemminkin joskus jossain tavattu) - ja että yhden siiderin hinnalla tarjottu nauruterapia oli kyllä ihan parhautta. Koko kuukauden parhautta, etten jopa sanoisi.

Mental note: tuulisella säällä kannattaa parvekkeen ovi laittaa yöksi kiinni. Ettei käy, kuten allekirjoittaneelle parhaillaan - niskat on niin jumissa, ettei pää käänny. Suhteellisen ihanaa olla vanha ja ennustaa säätiloja niskoillaan ja pääkopallaan. Myös matalapaineen aiheuttama päänsärky on nimittäin ollut melkoinen viime aikoina. Heh.

Torstaina kuorojen kierrosta ja perjantaina iloluontoista tulitusta mun naapurissa. Life is good.

Muoks. Juuri kuulin hyvän ystävän isän kuolleen äkillisesti viikonloppuna. Ei voi pieni ihminen ymmärtää elämän rajallisuutta.. Ja on muuten suhteellisen pelottavaa soittaa isänsä juuri menettäneelle. Ei yksinkertaisesti ole sanoja.

perjantai 11. elokuuta 2006

Jaktklubben

Eilisiltaisen terassihöpöttelyn kliimaksi: vanhat yo-kuntajäärät ryhtyvät tosissaan pohdiskelemaan ylioppilaskuntamme kerhotarjontaa (joo, how low can you go..?). Selkeä puutostila tuli havaittua ja uuden kerhon toiminta-avustushakemus luonnosteltua: VYY:n Metsästysseura eli Jaktklubb.

Syyskuun alussa ylivuotiset ja emoistaan vieroittuneet vasat nimittäin suuntaavat kulkunsa kohti Vaasan turuja ja toreja. Selkeä tarve järjestäytyneelle jahdille (ja sopivat puitteet tälle) on olemassa - toimintasuunnitelma Jahti 2006:lle voisi näyttää vaikka seuraavalta:

Metsästys alkaa yliopistoasetusten mukaisesti syyskuun ensimmäisenä lauantaina. Rannikko-Suomessa syyskuun lopun säät ovat usein kuitenkin lämpimät, joten saadun saaliin lihankäsittelyyn voidaan myös haluta sopivampaa viileää syyssäätä.

Saalista kaadettaneen Vaasan kokoisessa kaupungissa noin 60-120.

Metsästyskaudeksi tullaan myöntämään koko kaupunkiin (Gerby, Palosaari ja Teeriniemi mukaanlukien) yli 200 pyyntilupaa, mikä on luonnollisesti huomattavan paljon enemmän kuin vuotta aiemmin. Yhdellä pyyntiluvalla saa ampua joko yhden aikuisen tai kaksi vasaa, jollei luvan myöntänyt riistanhoitopiiri ole asettanut kaadoille lisäehtoja.

Metsästys on näkyvää toimintaa - jahtiin osallistuvat käyttävät punaisia asusteita, joten muut luonnossa liikkuvat havaitsevat helposti jahdin olevan käynnissä. Alueella käynnissä olevasta metsästyksestä tullaan myös ilmoitettamaan selvin merkein tai esimerkiksi muovikasseilla, joissa on valmiiksi painettu teksti ”metsästys”. Vaarallisin vuorokaudenaika muun liikenteen kannalta on kolme tuntia auringonlaskun jälkeen. Myös tiealueilla, joiden läheisyydessä on metsästykseen liittyvää toimintaa, on syytä valppauteen.

Ajomiehiksi mielivät sekä passissa päivystäviksi pyssymiehiksi (ja -naisiksi) haluavat voivat ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen. Saadun toiminta-avustuksen suuruus määrännee perustamiskokouksen tarjoilut ja määränpään sekä ensimmäisen jahdin ajankohdan.

Ja vielä viimeinen huomio: kunnon Metsästäjä juo aina jekkua!

torstai 10. elokuuta 2006

Periaatepiirustus

Opin eilen ihan hurjan määrän uusia sanoja. Otsikko kuuluu siihen sarjaan. Tiesittekö te ihmiset, että arkkitehtoonisia riipustuksia (eli suunnitelmia) aletaan kutsua periaatepiirustuksiksi sitten kun ne on melkein valmiita? Ja sitten justiinsa suuret linjat ei enää ikuna niissä piirustuksissa muutu, vaan vain pieniä yksityiskohtia (esim. rahien paikkaa) voidaan vielä hieman muutella. Me tehtiin (siis teekkari teki, muut joi viiniä ja katsoi ihailevasti päältä) meidän työpaikalle uusi Feng Shui -suunnitelma, joka mm. pitää sisällään liitutaulu- ja maitokahvin väristä maalia.

Miltäköhän mun elämän periaatepiirustus näyttäis? Saatan ehkä ryhtyä piirtotöihin ihan any day now...

Koska humalascha on usein myös Hyvin Älykkäitä Ajatuksia, yksi niistä koettiin matkalla baariin. Kollegani hullu-Mirccu ja allekirjoittanut toteuttivat ambitioitaan suvaitsevaisuuden suurlähettiläinä. Tilanne meni jolteensakin niin, että tuossa maailman kauneimman makkaratalon edustalla oli käynnissä pienimuotoinen rasistinen kärhämä (suomalainen ja afrikkalainen meis heitteli toisiaan pitsalla ja huuteli solvauksia toisen seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin ja muihin hyvin henkilökohtaisiin asioihin liittyen). Koska tämä oli meidän tiimimme mielestä äärettömän epäsivistynyttä, met päätimmä sitten naisissa mennä ns. fasilitoimaan poikien keskustelua. Onneksi ei saatu puukosta (eikä edes pitsasta, for that matter), kundit ei kehdanneet meidän "tunne mitä ajattelen" -workshopharjoituksista johtuen enää jatkaa huuteluitaan ja tilanne siis laukesi rauhanomaisesti. Hih.

Mä haen ehkä töihin Ahtisaaren konfliktijoukkoihin. Voisin tosi, tosi pätevästi vaan Mircun kaa ratkoa kaikkia kansainvälisiä konflikteja, niin nakkikiskajonossa kuin esim. kosovomontenegrossakin. Pidetään vaan ihmiset toisiamme lähellä ja tunnetaan, mitä toiset ajattelee. Reps.

ps. olen töissä työmaalla. Saatana, ei riitä, että oman pään sisällä hakataan iskuporakoneella - yläkerran remppa on nyt edennyt hakkaamiseen, poraamiseen, jyrsintään ja muuhun. Lattia tässä työpöytäni alla vallan tärisee noiden inhoittavien äänten johdosta. Ngh.

keskiviikko 9. elokuuta 2006

Ajatuksia televisiosta

Katoin alkuviikosta Nevereverwoodia. Sarja, jota noin puolet maailmasta on ilmeisesti seurannut tähän saakka, koukutti mut uusinnoillaan (kyllä, uusinnoillaan!) tuossa keskikesällä. Ihan älytöntä scheisseahan se moraalisine opetuksineen on ("ole kerran raamatullisesti parikymppisen mimmin kanssa > se tulee raskaaksi ja opintosi Juilliardissa ovat vaarassa." "Ollessasi lähetystyössä afrikassa, pidät kuolevaa veristä neekeripoikaa sylissäsi > saat aidsin." Ja tarina jatkuu.)

Joka tapauksessa, semikoukussa ollaan. Which is very sad and appalling. Mutta totuus makasi maanantaisen jakson rivien välissä - pitkä juttu cut short parisuhteeseen siirtymisen saloista.. Totuus on se, että tietää yhden tietyn ihmisen kanssa olemisen olevan jolteensakin ihan täydellistä, mutta se kuinka siihen yhteisen parisuhteen tilaan itsesään sitten pääsisi, on vallan valtaisa mysteeri. ((Ja keittiöpsykologit nyt hiljaa! Mä EN puhu omasta elämästäni vuonna 2006, vaan ylipäätään tuonkaltaisia ajatuksia on melkoisen monilla ihmisillä tänä päivänä. On oikeestikin. Onhan?))

Toisenlaisia totuuksia löytyi siitä jänskästä BB-diiviidiistä. Ihanimmin kului maanantai-ilta Mikan, Terhin, Tinderellan, Menkkahirviön ja muiden avautumisia tiiraillessa. Edelleen olen sitä mieltä, että Mika on vaan maailman lahja kaikille naisille - se fiksaa, korjaa, liimaa, paikkaa, ruuvaa ja sporttaa 24-7. So very hot. Onpas! Niitä bb-juttuja voi kyllä yhden kerran katsoa uusintanakin, ihan for the fun of it. Ja onpahan mullakin jotain tekemistä syyskuussa, kun kaikki kaverit on jossain muualla ja kukaan ei enää ala mua. Kyynel.

Ihana kun on helle. Ja inkkarikesä. Missä nää kelit oli vuosi sitten, kun Suomessa vietettiin painajaismaisia vesiyleisurheilukisoja..? Yllättäen ystävillämmä routsalaisilla on hieman erilainen tuuri omissa kisoissaan. Ja yllättäen se niiden kisojen viikonloppuinen avajaisseremonia oli hieman eri pieteetillä tehty kuin meidän Rednex-aikakone-Dr.X -spektaakkelimme vuosi sitten.

Voi vitsit. Ei millään malttais odottaa kevään euroviisuja ja sitä kuinka myötähäpeästä tulee jälleen se ainoa oikea kansallislaji! Miettikää: 15 miljoonalla eurolla saa aikaiseksi ihan valtaisan kasan paskaa! Jonka voi sitten lähettää suorana just 150 miljoonalle seksuaalivähemmistöön kuuluvalle. It will be so very sweet.

tiistai 8. elokuuta 2006

Intteraktio

Koska mulla on tylsä elämä - ja liikaa aikaa käsissäni, niin olen nyt sitten tän päivän käyttänyt iloisesti tilikansioissa ja -mapeissa mellastamiseen. So not my kind of job! Ilahduttavaa, että sentään "opiskelin" alaa (pääaineenani JOHDON LASKENTATOIMI for God's sake!) ihan yliopistossa. After all meinasin tänään kuitenkin kuolla ahdistukseen, vitutukseen, angstiin ja muuhun, kun jouduin kaivelemaan kuittipinoja ja tekemään täsmällisiä ja tarkkoja budjettiselvityksiä kaiken maailman rahojen käytöistä. Örh.

((juu, Jakobsonin Masselle vaan terveisiä - ihan vähän saatoin käyttää lipastomme määrärahoja väärin. Sorppa sorppanen.))

Mun intellektuelli persoonani passaa hullun paljon paremmin rintanappien suunnittelemiseen (ja painamiseen. Ei kestä kauaa, ei käy kipiää. EiPÄ.) ja sisällön tuottamiseen kaiken maailman alaikäisten karaoke-esitysiltoihin. Lisäksi olen hirmuisen lahjakas tekemään aamiaista erikokoisille ryhmille, postittamaan tyhjiä kirjekuoria sekä vetämään sekapäisiä vapaaehtoisporukoita erilaisiin tilaisuuksiin/järjestelytoimikuntiin jne.

Mutta siis otsakkeeseen viitaten, koska interaktit on päivän sana (interaktiivinen, interaktio, miten se nyt taipuukaan) täten haastan kaikki tän sivuston aktiiviset lukijat seuraaviin ponnistuksiin. Pliis, jotta 100 postauksen raja lähenisi edes jonkinkaltaisella tahdilla (tai ainakin sukkelampaan säätyyn kuin mun Finskin bonukset, joita muuten on jo yli 3500. Jes.) niin toivoisin saavani noihin kommentteihin teinirunoilija/stellapolaris/whatever-tyyliin muutaman valmiin otsikon/sanaparin/persoonallisen lausahduksen, joista voisin sit ns. iskeä läppää. Eli heittää hetulaa. Ngh. Enivan?

Mikäli toiveisiini ei vastata, jatkan näitä helVEtin mielenkiintoisia sepustuksiani hamaan tulevaisuuteen, ilman minkäännäköistä toivoa mistään substanssista. Nih.

ps. Illalla mennään Suomenlinnaan, lautalla. Ihanasti on hellehedari heti aamulla. Tulee varmaan mielenkiintoinen päivä. Palavereissa.

maanantai 7. elokuuta 2006

Vuosituhannen hakkapeliitit

Jei. Leikin viikonloppuna lähestulkoon metropoliittia. Eli hakkapeliittia. Tammelassa (tuo viehättävä Forssan kyljessä sijaitseva Espoon Westendiä muistuttava kartanokylä siis) järjestetään aina elokuun ensimmäisenä viikonloppuna jo legendaariset hakkapeliittamarkkinat. Eli kyläjuhlat. Tapahtumassa (soon melkein hienompi kon kaikki larppausfestarit ikuna) Routsin Kuningas ja Kuningatar tervehtivät alaisiaan, sotapojat juo sahtia (ja painii kännischä), villeimmät shakaalit päätyvät jalkapuuhun. Ja kansa nauttii keskiaikaisista antimista (ohrapuuro, kokonaisena krillattu sika, lätyt, kokis, mitänäitänyton) hovitansseja ja taikuusesityksiä seuratessaan. Ihaninta.

Oli niiin kivvaa. Vaikka mulla ei kostyymiä ollutkaan, niin kostoksi punavuorelaisille olen päättänyt järjestää PunaWuoren Paremmat Porvariaaliset Pirot, Tehtaanpuistossa tuossa jonakin kauniina syyskuun yönä. Nyt kun se ihanainen Pursimiehenkadun "vierasmajakin" on taas avannut ovensa, ei kylänraitilla raappahousuissaan tallaavista ja helvetin pahalta haisevista miehistä niissä mun kemuissa ole varmastikaan puute. Urbaaniin tyyliin tarjolla on avotulella tiristettyä lokkia (sikaa ei enää voi syödä, kun lauantaisen luonto-ohjelman mukaan possukat on koiraakin fiksumpia ja näinollen päihittävät älykkyydessään tarvittaessa jopa allekirjoittaneen). Ja ohjelmassa sedulan kansantanssitsubujen kuumat tankotantsut sekä luonnollisesti Punawuoren Paronittaren tervehdyspuhe kansalaisilleen.

Ääh. Töissä on kuuma, minkä ehkä voinee päätellä näiden juttujen tasosta. Lisäksi unen saaminen viime yönä oli kiven ja tuskan takana - ei vissiin kannata ottaa tirsoja kello 19-20.30 välisenä aikana, jos mielii nukkua yölläkin. Itse asiassa ei mua siinä nukkumattomuudessa ahdista mikään muu kuin jatkuva kellon kyttääminen - ja laskuoppi, jonka mukaan herätys on aina vaan lähempänä ja vähempien tuntien päässä. Oon tosi huono kaikissa tsykologisissa peleissä siis.

Voisko tällä viikolla vaan tapahtua kaikkea ihanaa ja kivaa, että jaksais touhuta terhakkaana töissä.. Voisko millään?! Anyone?

perjantai 4. elokuuta 2006

T.G.I. Friday

Tonnimiset ravintolat on maailman parhaita. Niitä on ainakin Ameriikassa - ja Tukholmassakin moiseen olen törmännyt. Luojankiitosettäonperjantait tarjoilee hyvin, hyvin perinteistä jenkkimättöä, iloisilla huudahduksilla (tarjoilijoiden ystävällisyys on ylitsepursuavaa) sekä lakisääteisillä kosteuspyyhkeillä varusteltuna. Paikan muuan erikoisuus on myös hamppari, joka ranskalaisten kera tarjottuna uiskentelee Danielsin Jackista tehdyssä kastikkeessa. ((hmm. tässä vaiheessa eräätkin entiset opiskelija-aktiivit voisivat tehdä reklamaatioita Jackin julmasta hyväksikäytöstä, mutta olkoon.. Ihan hyvää jaska on noinkin!))

Edelleen, onpa kiva kun on perjantai. Laukussa on pullo Viru Valgeta, hammasharja (ja passikin löytyy, just to be sure), nenäsumute sekä shampoota. Olen siis täysin valmis kohtaamaan keskiaikaiset hakkapeliitit. Ja ei, en aio lopettaa ton sanan raiskaamista. Musta hakkapeliitti ja kosmopoliitti kuulostaa equally as good, eli näin mennään. Suureksi harmistuksekseni Antti Munahuiskunen tosin esiintyy Vorsasa vasta ensi viikon torstaina (joka siis ei ole sama asia kuin tämän viikon lauantai, toim. huom.). Mutta voin ehkä kostoksi itselleni kuunnella salaa Antin ekaa levyä. Koko ens viikon.

Antti on myös siitä hieno mies (ja nyt vuorostaan kilahtaa Jarmo Peruna, eli Japa Koo - joka ei yhtään tykkää Antista puhumisesta!), että Ämerikän reissusta palattuaan Antti on päättänyt ottaa mallia Shakirasta ja julkaista kaksi (2) levyä yhtä aikaa. Toisen nimi on New York - ja toisen Rovaniemi. Muahaha. Käsittämätöntä silti - pikkupissiksethän menee ihan konkurenssiin, kon niiden pitää tukea idylliään yhtäaikaisesti aivan valtaisilla summilla. Saattaa olla melko moni YT-neuvottelu viikkorahan korottamisesta vastaamaan yleisen indeksikorotuksen linjauksia käsillä useissa kodeissa ympäri maan.

Ha det så bra - eli muksaa viikonsloppua. Mä ajattelin olla hurmioituneessa humalassa melko ison osan ajasta - which is very, very nice.

Ps. viimeisimmät hakusanahihitykset vielä tässä: läpinäkyvä villapaita, luusoppa, teknobileet, Jasmin Mäntylä ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä nenänvalkaisu. Mun Kysy Kerstiltä -palstalla on jo ihan villisti juttuideoita! Hih.

torstai 3. elokuuta 2006

Hauska tappa vanha tuttu

Eilinen Otaonnelan visiitti oli oikeinkin valtaisa suksee. Minkään talon katolta ei tosin löytynyt räjähteitä ja bussikaan ei näin kesäaikaan pullistellut teekkaripojista, kuten viime kerralla. Mikä oli ehkä hieman sääli. Mutta silti, tehokas miitti oli, oikeinkin tehokas. Ja paljon huonoja juttuja jälleen sinkoili eetteriin..

Yksi pieni sievä huomio itsekseni tuli tosin tehtyä: jos vielä joskus tulee tarvetta laulaa aamutuimaan NeonKakkosen Polkua, kokispulloon, yöpaidassa, niin voisipa olla hyvä idea tarkistaa, että videotallenne ko. showsta ei koe sen surullisenkuuluisan äm-irk -videon kohtaloa ja päädy esim. kymppiuutisten loppukevennykseen. Tai muuten vaan valtaisan laajaan levitykseen kaiken maailman kaverin kummien kaimoille.

(Nimim. vähän ehkä hävettää. Ehkä.)

Kivaa kun tulee viikonloppu. Pääsen maaseutukuntamatkalle sinne isoon Melaan - sitten seuraavana viikonloppuna puolestaan excursiokohteeksi on valikoitunut tuo kaikkien lomaparatiisien äiti, eli Mäntsälä. Suorastaan villiksi olen siis heittäytynyt - melkein yhtä häikäisevän säkenöiviä matkakohteita mulla kuin tuolla alkukesästä avioliiton satamaan purjehtineella nuorellaparilla. Ne on sentään käyneet muun muassa Albaniassa, Makedoniassa, Kroatiassa ja Bosniassa häämatkallaan.

Mäntsälä tai Makedonia. Mitänäitänyton.

ps. Tänään leikin lepakkoa. Tai Lepakossa. Ollaan menossa vanhojen, hyvien tyyppien kanssa yhdelle lasilliselle olutta. Ja joo, nää on taas näitä kuuluisia viimeisiä sanoja. Periaatepäätös on silti hyvä olla tehtynä (erästä entistä opiskelija-asiamiestä lainaten): kolmannen tuopin jälkeen saa ainoastaan enää nauttia hyvin pieniä oluita! Ettäs sen tiedätte.

keskiviikko 2. elokuuta 2006

Investointeja

Jihuu! Kvadruplasin mun diiviidii-kokoelmani eilen. Ihan sattumalta ja yllättäen. Ohikulkumatkalla hoksasin tuossa alakerran Anttilassa sen maailman parhaan Crash-elokuvan mellevässä tarjouksessa (9,99e, vaan!) ja innostuin investoimaan pennosiani elokuviin. Hyvin eriskummallisten tempausten seurauksena havahduin vasta kassalla - Crashin ja Rimiksen 1. kauden lisäksi mun diiviidii-hyllystä löytyy nyt siis myös Grease ja Big Boretuksen eka tuotantokausi. ((maksoi vaan kaksi euroa. Oli pakko ostaa, että voi katsoa sitä kamalaa menkkahirviötä ja vinkuiita-Terhiä aina rapuloissaan.. Olen siis ehkä tän maailmankaikkeuden toinen ihminen, joka OMISTAA BB-jaksoja videolla?)) *blush*

Mutta. Kaikille meille vielä ilouutisena - alle euron tarjouksessa oli ihan huikea namupala. Hunksien video "My Body - isäntinä Scandinavian Hunks" (jota oli muuten pari-kolme hyllymetriä vielä jäljellä) lähtee ko. kaupasta mukaan vain 99 sentillä! Mainospalana lainaus Hunksien webistä: "My Body - kuntosaliohjelma NAISILLE DVD:llä Hunks-miehet paljastavat omat treenivinkkinsä sinulle. 10 jaksoa ja kattavat extra-valikot mm. tulostettava ruokavalio koko viikolle. Tutustu helposti salitreenien ja terveellisen elämäntavan maailmaan!" ((Vinkkinä ystäville ja kylänmiehille: arvatkaapa mitä tulette saamaan synttäri-/joululahjaksi tästä hamaan ikuisuuteen asti..?! Reps. ja LOL!))

Eilisen uutiskevennyksestä vastasi jälleen eräskin vinopäinen laitapuolen kulkija, kolmosen ratikassa. Hetken yksinäisyydessään istuttuaan (ja itselleen ääneen juteltuaan) mies päätti kertoa ohikulkijalle (eli siis meikkis meikämannelle) vitsin. Joka kuuluu näin: "Mitä spitaalinen sanoi, kun vehkeensä naiseen työnsi..? Siellä on - ja pysyy!"

Näin meillä turistiratikassa, kuinka teillä?

tiistai 1. elokuuta 2006

The most longiest day of my life

Maailman kammottavinta hirvitysbiisiä mukaellen (oikeasti - KUKAAN vaan ei VOI laulaa kertsissä, että 'täää on ollu maaaaaaailman eniten yksinääääisiiin päiivä mun elämässääää'), onpas ollut yksi helvetin pitkä työpäivä tänään.

Tulin duuniin puoli ysiltä ja deletoin sen 120 spostiviestiä. Join kahvia ja kuukkeloin työkavereiden huoneessa. Tajusin, että on melkoisesti kaikenlaisia häppeninkejä taas tulossa. Maanista soittelua, tarjouspyyntöjen lähettelyä, bussiyrittäjien ahdistelua. Tekstiviestejä, messengeröintiä ja intensiivistä sisällön tuottamista. Ja tattadaa - kello on vittu kymmenen. KYMMENEN.

Lounastuntiin mennessä puolittainen hajoaminen ehti jo tapahtua - mikä ihmeellinen salaliitto Bill Gatesilla ja mun esimiehelläni on tuon näyttöni kellon kanssa..? Se ei jumanskega liiku eteenpäin edes tahdonvoimalla.. Espan virkistävän sallaatin jälkeen tunnelma piristyi piirun verran - iltapäivä sujui vanhaan hyvään malliin kokoustellessa ja itseä kehuskellessa. Pidettiin pienimuotoinen briiffi pahamaineisesta Jees-seminaarista esimiehistöllemme. Nimimerkillä 'enää palkankorotusta odotellessa'. Ha.

Huomenna suuntaan bussin keulan kohti dramaattista ja jännittävää Otaonnelaa, torstaina ehkä yhdelle ihanaisen rollo-Katjan kanssa (koko boardi on kyllä tervetullut!). Ja perjantaina, jos luoja suo, saatan matkata hakkapeliitti/amarkkinoille (mikä edes on hakkapeliitta, if I may ask) le Grande Melaan. Maaseudullisissa teemapäivissä ei ole mitään valittamista kenelläkään, mutta let's face it; lähes selvän kesäloman jälkimainigeissa pääasia on massiivinen dokailu. Ja siinä, jos jossain mää olen ihan pistämätön! Me drink veri mats alkohol veri fääst. Änd veri häpily.

Kiva olla kotona. Kamala ikävä kotiin. Aini, that's the question!