maanantai 28. elokuuta 2006

Kriisinhallintajoukko

Eilen se sitten tapahtui. Mun kahden vuoden tilastolaskennallisen analyysin siitä, että ampiaiset eivät ylipäätään yllä lentämään kuudennen kerroksen korkeudella (eiväthän?) tai ainakaan aamupäivisin näin loppukesästä, todisti vääräksi yksi yksittäinen kapinen amppari. AMPPARI. Mun kotona. Se tuli sisään avonaisesta partsinovesta - eikä tietenkään suuresta huudostani huolimatta suostunut palaamaan ulos samoin tein. ((Tietämättömille selvityksenä, mä pelkään anpiaisia. Ne murisee ja osaa lentää ja niillä on ase. Olen mm. kerran lukinnut itseni keittiön ulkopuolelle 1,5 vuorokaudeksi, koska onnistuin taklaamaan tonkaltaisen murisijan sinne keittiöön sisälle. Puoltoista vuorokautta se metrinen karvapallo sinkoili sisätiloissa, kunnes kuukahti ja sain exitoitua sen mukin ja pahvin avulla.))

Siinä oli sitten eilisen sunnuntaiaamun lempeä raukeus hevon helvetissä, kun allekirjoittaneeseen saatiin vauhtia kyseisen pörriäisen toimesta. Eläin lenteli maanisesti ympäri kämppääni (no, ehkä melko hitain liikkein tosin. Kai nekin on kohta jo toivottavasti jossain horteessa), meanwhile mä vedin päälleni anpiaisenmetsästys-/kohtaiskeepaniikki-housuja ja mietin kuumeisesti mihin numeroon voisin soittaa ampparinmetsästysapua saadakseni. En keksinyt muita kuin äipän, 600 km:n päässä, joka sekin vaan nauraa tälle mun pörriäiskammolleni ja tappaa amppareita, kultakaloja yms. paljain käsin. Eli jäi mun viimeinen puheluni tekemättä.

Se on kohtuullisen koominen tilanne, kun 28-vuotias itsepäinen naisihminen seisoo keskellä kämppäänsä ja järkeilee kyseisenkaltaisia asioita. Väistellen vimmaisesti välillä ampparin tekemiä täsmäiskuja. Kohti ikkunaa siis. Jostain vikinän ja angstaamisen keskeltä löytyi sitten viimein se alfaeläin mun sisältäni, joka tarttui Nyttiin ja takoi ampparin liiskaksi. Idi Aminin pärstän suosiollisella avustuksella siis. Siinä on voittajafiilis kaukana, kun miettii, että ahdingon aiheuttaja on ehkä sentinmittainen - eikä tasan edes saa mitään kuolettavaa vahinkoa aikaiseksi. Mutta silti: ewwwwwwwwwwwwwwwwww.

Oikeesti. Hurjan traumatisoiva kokemus. Ainoa ongelma on tällä hetkellä se, että murisijanraato tippui ilmeisesti patterin väliin (ellei ampparilla ollut siskonionnoita-tyyliin kykyä välkkyä lehden ja ikkunan välistä esimerkiksi kylppäriin), eikä siis todistusaineistoa kuolemasta ole saatu. Unfortunately. Tästä syystä piti viime yönä ehkä hieman kuulostella kaikkia huminoita ja surinoita ja muita ääniä - eli yöunet jäi melko vähäisiksi.

Terveisiä siis vaan kaikille: jos musta ei pariin-kolmeen päivään kuulu mitään, niin makaan hengettömänä Smedsgatanilla, kun paholaisen riivaama demoni-amppari on purrut mut hengitä. Nih. No voisin maata. Ihan hyvin voisin. Mun täytyy ehkä ottaa johonkin sinkkuministeriöön yhteyttä ja vedota kyseisen kaltaisten kriisien varalta jonkun kriisinhallintajoukon perustamista. Ihan salettiin tästä maasta löytyy pari-kolme muutakin kaltaistani neurootikkoa, jotka mieluusti ulkoistaisivat ampiaisentappopuuhat jollekin ventovieraalle komistukselle. Hihi.

Onneksi on kohta talvi ja ne lentelevät paskiaiset jäätyy hengiltä. JES!

Ps. Mun ultramoderni lainapuhelimeni (huollon ajaksi sain siis 3110:n käyttööni) osoitti viikonloppuna lievää ennustajanvikaa. Vastaamattomia puheiluita oli tullut kaksi, molemmat kaifalta. Ne on soitettu 28.4.2031 ja 1.5.2031. Mä en olekaan mikään turha ennustajaeukko. Mä näenkin 25 vuoden päässä tapahtuvia asioita. Muah.

4 kommenttia:

kaifa kirjoitti...

Tappakaa internet. Mun kirjoittamisesta ei tuu mitään, kun täällä kopissa kuuluu wlan erittän hyvällä yhteydellä.

Muutenkin täällä on ihan sairaasti ohjelmaa koko ajan: iltapäivällä pitää tuunata fillari kuntoon, jotta täällä Hästbölessä pääsee kulkemaan edes takas ilman isiä. Huomenna on parturi ja pitää viedä läppäri atk-keskukseen tarkastettavaksi = koko päivä. Keskiviikkona pitää käydä kirjastossa ja uimahallissa...

Mihin Perätontunperseenperälle sitä pitäis lähteä, että kaikki ulkopuoliset häiriötekijät olis eliminoitu?

Kysyn vaan.

Anonyymi kirjoitti...

et missään nimessä ole yksin oudon fobiasi kanssa tässä maailmassa. ikääntyminen/maanvaihto/alkoholi/muut epätoivoiset yritykset eivät ole lisänneet rauhallisuutta tilanteissa, joissa mikä tahansa lentävä pörriäinen tulee "mun hoodeille".

mua on neuvottu menemään jonnekin vastaanotolle, viimeistään siinä vaiheessa kun olen kertonut painajaisista, joissa metrinen ampiainen on jahdannut mua tuntitolkulla..

ja kaifalle kokemuksen syvällä rintaäänellä, häiriötekijät pitää eliminoida tahdonvoimalla.

terveisiä,
naama

Tomppa kirjoitti...

Iisi now. Ampiainen on vähän niinkuin II maailmansodan kamikaze-lentäjät. Se on kerrasta poikki. Eli ne valkkaa kyllä sen itsemurhapistonsa erittäin tarkkaan. Ja sinä ET ole heidän most-wanted-listalla. (Tarkistin juuri internetistä.)

Live and let live. Piis.

Anonyymi kirjoitti...

Niin...kyllä mä kärpäsiä listin mennen tullen paljainkäsin, mutta jos on jotain tarpeeksi kättä pitempään voisin ehkä harkita siirtymistä amppareihin..jos siitä joku vielä maksaisi? ;))

täällä mansesterissa on pörrikausi ohi ja on jo ihan talvi!!! ehkä mä en sittenkään pääse enää kohentaan mun rusketusraitoja =D