perjantai 18. elokuuta 2006

Los turismos

Hii. Perjantaita vietetään taas. Ihanimmin. Olin eilen lentokentällä saattelemassa muutamaa Montevideoon matkaavaa vaihtaria koneeseen. Se on ihan käsittämättömän kutkuttava tunne, joka itseenkin tarttuu moisessa tilanteessa - muistan täysin elävästi tiistain 8.8.1995, jolloin itse olin vastaavassa pelonsekaisessa paniikissa Helsinki-Vantaalla, noin sadan muun lähtijän kanssa.

Se ajovaloihin joutuneen peuran katse on jotain, jonka vain toinen vaihtari tunnistaa - ulospäin kun pitää näyttää täysin rennolta ja siltä, että on kiva lähteä. Ja itse asiassa se suurin pelko siinä vaiheessa on se, koska iskä hoksaa parkkiajan umpeutuneen - ja toisin sanoen pakottaa saattajat kotimatkalle. Siinä vaiheessa ei vaihtarinkaan auta muu kuin siirtyä parinkymmenen metrin matka turvatarkastuksesta lentokentän kansainväliselle alueelle - kävelymatka, johon mahtuu iso osa kyseisen nuoren itsenäistymisestä, uskomaton määrä sisäistä sodankäyntiä lähtöpäätöksen järkevyydestä/järjettömyydestä. Ja suunnatonta tyytyväisyyttä siihen, että vihdoinkin fyysinen erourakka on jo melkein takanapäin - eli kauan odotettu vaihtovuosi voi alkaa.. (ja tämä siis ainoastaan sikäli, kun ei erehdy katsomaan itkeviä saattajia vielä viimeisen kerran lasin läpi.. Vallan valtaisa virhe, believe me!)

Heh. Kentältä siirryin sujuvasti kolmosen ratikkaan, jossa ilokseni seurasin sujuvaa enkkua jutustelevan natiivin turistikierrosta kolmelle ulkomaanelävälle. Opin itsekin faktaa Helsingin yliopistojärjestelmästä (ja sen historiasta), koulusysteemimme kieltenopetuksesta sekä raitiovaunujen ja autojen suhteellisesta määrästä 1800-1900 -lukujen vaihteessa. Kohtuullisen kuvaavasti myös eräskin Vierasmajaan matkannut katujen meis päätti osallistua turistien valistamiseen mörisemällä kohtuullisella englannilla pakkoruotsista.. Hän siirsi haisevan olemuksensa kiinni kyseiseen ryhmään - ja kävi avautumaan ruotsalaisuudesta. Tehostaakseen sanomaansa, meis myös huuteli suureen ääneen "schano niille pakkoruotschista. Schano, schano..". How disturbing!

Oikeasti, kaikki sympatia kodittomille. Mutta totisesti naapuruston Vierasmajan ovien avaamisen huomaa. Eikä millään hyvällä. Suhteellisen ärsyttävää joutua moisen terrorisoinnin uhriksi - ihan jatkuvasti. Mä taidan kuitenkin pyristelyistäni huolimatta kuulua siihen porvariaaliseen NIMBY-lahkoon.

Ei kommentteja: