tiistai 1. elokuuta 2006

The most longiest day of my life

Maailman kammottavinta hirvitysbiisiä mukaellen (oikeasti - KUKAAN vaan ei VOI laulaa kertsissä, että 'täää on ollu maaaaaaailman eniten yksinääääisiiin päiivä mun elämässääää'), onpas ollut yksi helvetin pitkä työpäivä tänään.

Tulin duuniin puoli ysiltä ja deletoin sen 120 spostiviestiä. Join kahvia ja kuukkeloin työkavereiden huoneessa. Tajusin, että on melkoisesti kaikenlaisia häppeninkejä taas tulossa. Maanista soittelua, tarjouspyyntöjen lähettelyä, bussiyrittäjien ahdistelua. Tekstiviestejä, messengeröintiä ja intensiivistä sisällön tuottamista. Ja tattadaa - kello on vittu kymmenen. KYMMENEN.

Lounastuntiin mennessä puolittainen hajoaminen ehti jo tapahtua - mikä ihmeellinen salaliitto Bill Gatesilla ja mun esimiehelläni on tuon näyttöni kellon kanssa..? Se ei jumanskega liiku eteenpäin edes tahdonvoimalla.. Espan virkistävän sallaatin jälkeen tunnelma piristyi piirun verran - iltapäivä sujui vanhaan hyvään malliin kokoustellessa ja itseä kehuskellessa. Pidettiin pienimuotoinen briiffi pahamaineisesta Jees-seminaarista esimiehistöllemme. Nimimerkillä 'enää palkankorotusta odotellessa'. Ha.

Huomenna suuntaan bussin keulan kohti dramaattista ja jännittävää Otaonnelaa, torstaina ehkä yhdelle ihanaisen rollo-Katjan kanssa (koko boardi on kyllä tervetullut!). Ja perjantaina, jos luoja suo, saatan matkata hakkapeliitti/amarkkinoille (mikä edes on hakkapeliitta, if I may ask) le Grande Melaan. Maaseudullisissa teemapäivissä ei ole mitään valittamista kenelläkään, mutta let's face it; lähes selvän kesäloman jälkimainigeissa pääasia on massiivinen dokailu. Ja siinä, jos jossain mää olen ihan pistämätön! Me drink veri mats alkohol veri fääst. Änd veri häpily.

Kiva olla kotona. Kamala ikävä kotiin. Aini, that's the question!

1 kommentti:

Anu kirjoitti...

Voi Kipaa. Onko siella loman jälkeistä ressiä ilmassa? Ei se mtn, kohta tulee syysloma. x)