maanantai 14. elokuuta 2006

Rude awakening

Viikonloppuna oli eriskummallinen tunnelma. Joko Venäjän palokaasut alkaa vaikuttaa mun psyykeeseen, tai sitten musta on vaan tulossa vanha - joka tapauksessa pesin lakanapyykkiä, imuroin, kuurasin lattioita ja vessaa, tiskasin ja tein uuniruokaa. Sunnuntaina, for God's sake! Siinä vaiheessa kun kodissani tuoksui sitruuna-vimi, huuhteluaine sekä ruoka, oli kyllä itsellänikin ilmeissä pitelemistä! Hurjan kotirouvallinen fiilis. Hihi.

Eilen illalla oltiin sitten Coronan alakerrassa kuuntelemassa seisontakomiikkaa. Tekevät standup-levyä - ja silläpä sitten viihdyttiinkin 10 esiintyjän ja yhden Crowmoorin voimin koko pitkä ilta. Amerikkalainen Rich Lyons oli ihan omaa luokkaansa, samoin oululais-ranskalainen Zaani ja Vesterisen Teemu. Pitänette silmällä - tuota kolmikkoa kannattaa mennä kuulostelemaan kauemmaskin!

Oma lukunsa oli myös se soumenroutsalainen tyttökaksikko, joka mielenosoituksellisesti istui selkä lavan suuntaan aina, kun silloinen esiintyjä ei heitä kiinnostanut. Mimmit istuivat luonnollisesti myös melko lailla sen seinämikin kohdalla, eli tarkkaan heidän äänekkäät kommenttinsa tulivat myös nauhalle taltioituman. Illan huipentumana oli kuitenkin tuon Vesterisen routsinkieliset kommentit ko. tsubuille, kun oli heitä tarpeekseen kuunnellut.. "Kyllä mäkin koulussa opin puhumaan ruotsia ja norjaa ja saksaakin" iloisten kesonheilutusten ja mulkkausten kera. Hieman yleisö repes, kun toisen tytsyn ärmyillessä ja antaessa vittuuntunutta öögaa lavalle (sallinette miljonäärijussi-quoten tässä yhteydessä) T. Vesterinen totes vaan lakonisesti "ai onko tuo sun mua panettaa -ilme..? Joo, en uskonutkaan niin!" Ja vielä kauniiksi lopuksi "Mä täällä lavalla mietin vaan, et miten sanotaan ruotsiksi: pitäkää vittu se turpanne kiinni..!" Ruah.

No, illan opetus lienee se, että routsinkielisetkin osaa halutessaan käyttäytyä helvetin huonosti (ei niin, etteikö tätä lajityyppiä olisi aikaisemminkin joskus jossain tavattu) - ja että yhden siiderin hinnalla tarjottu nauruterapia oli kyllä ihan parhautta. Koko kuukauden parhautta, etten jopa sanoisi.

Mental note: tuulisella säällä kannattaa parvekkeen ovi laittaa yöksi kiinni. Ettei käy, kuten allekirjoittaneelle parhaillaan - niskat on niin jumissa, ettei pää käänny. Suhteellisen ihanaa olla vanha ja ennustaa säätiloja niskoillaan ja pääkopallaan. Myös matalapaineen aiheuttama päänsärky on nimittäin ollut melkoinen viime aikoina. Heh.

Torstaina kuorojen kierrosta ja perjantaina iloluontoista tulitusta mun naapurissa. Life is good.

Muoks. Juuri kuulin hyvän ystävän isän kuolleen äkillisesti viikonloppuna. Ei voi pieni ihminen ymmärtää elämän rajallisuutta.. Ja on muuten suhteellisen pelottavaa soittaa isänsä juuri menettäneelle. Ei yksinkertaisesti ole sanoja.

3 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Hitsi. Miksei mulle tule tollasta innostusta? Täällä saa kahlata nilkkoja myöten kissankarvassa, lehdissä, lankakerissä, pesua kaipaavissa vaatteissa ja - en uskalla katsoa mikä TUO on... ;-)

kirsi kirjoitti...

Mun innoittajana toimi kaikkien kotirouvien esitaistelija, eli Oprah.. Sellaistakin tuubaa ei kehtaa vapaapäivänään laiskotellen seurata, eli paree pestä pyykkejä ja pölyttää samalla :).

Ei silti, jos näitä kirjoituksia yhtään seuraa, niin havaittavissa on kenties lievää kodinhoidollista laiskuutta. Yleensä. Puuska iskee aina täysikuulla/muuten otolliseen biorytmiaikaan. Joskus. Vahingossa.

Tomppa kirjoitti...

Kriisusein. Syylliset on tunnistettu! (Eli ne päällepuhujat komiikkashowssa.)

Kaverini oli ollu näiden typyjen seurassa, joten tässä hänen versio tapahtuneesta: koomiikko oli heittänyt ylihuonoa läppää jostain perusväreistä. Tytöt olivat tuumanneet, että "eihän nuo ollu perusvärejä", ja siis keskustelleet siitä. Kun koomikko oli älähtänyt, niin tytöt olivat vastanneet jotain tyyliin "mutta ku ethän sä edes tiedä noita perusvärejä..."

Maailma on pieni. Pienempi Helsinki.