perjantai 25. elokuuta 2006

Sarjiskoira vs. soturiprinsessa

Viikonlopun alla on ollut monenlaisia ajatuksia. Aamupäivän ajattelin ohareiden tekemistä kahdelle hyvälle ystävälle - ja toisaalta kolmannen ystin ex tempore -juhlistamista tuossa eräässä tuulisessa rannikkokaupungissa (teemalla 'on töitä. on vitusti rahaa.'). Sitten ajauduin ajattelemaan junalipun hintaa - ja kaikessa sääkeriydessäni kieltäydyin pulittamasta Valtion Rautateiden kassaan sataa euroa siitä, että pääsen kahdeksi illaksi kuluttamaan 200 euroa vaasalaisiin baareihin. Tänään olin siis järjissäni, MOT. ((Näistä järkiperäisistä ja selkeän ekonomillisista ajatuksistani joudun tosin varmasti pitkässä juoksussa maksamaan huomattavasti 300 euroa enemmän, kun kyseinen Mr. Ostaja of Vaasa yskäisee hernemaissipaprikaa etuotsalohkoonsa, ja puhuu mulle seuraavan kerran ehkä joskus joulukuussa. Muah.))

Viikonloppu koostuu siis osaltani laatikonkantokaljasta ja -pizzasta tänään sekä tyttöjen kahviliköörikännistä Kalliossa huomenna. Tarvittaessa saatan joutua myös Taiteiden Yöstä innostuneena mielenosoituksellisiin puuhiin - en ole nimittäin riehunut kaupungilla (enkä kyllä kaupungin ulkopuolellakaan) niin hurjan pitkään aikaan, että mellakkapoliiseja siihen kyytiin saatetaan tarvita. Hii. Nimimerkillä nippusiteitä ja bussikuljetusta odotellessa.

Eilen tuli todistettua myös se, että vanhalla ja kokeneella kehäraakki-planeetalla ei näinä päivinä ole mitään arvoa, kun takaoikealta (tai jostain naapurigalaksista) punkee kehiin soturiprinsessan lailla Xena - the planet. Mun astraalitason tietämykseni on melkoisen rajoitettua, enkä todellakaan koe elämäni mitenkään järkkyneen sen johdosta, ettei Pluto enää kuulukaan meidän aurinkokunnan planeettoihin. Mutta silti. Mielenkiintoinen tutkimushypoteesi jollekin ydinfyysikolle: "Televisiosarjojen luomat mielikuvat planeettanimitysten syvimpien olemusten analysoinnissa ja planeettojen urakehityksessä vuosien varrella."

Hmph. Hassua on myös se, että kävijämäärä on täällä vakiintunut ilahduttavasti reippaasti yli viiteenkymmeneen päivässä (mikä on siis mun mittakaavassa hurjan paljon, erityisesti koska mun päiväkirjaa ei ikuna aiemmin ole lukenut päivittäin yhtään kukaan). Yli yhdestä lukijasta huolimatta, silti kukaan ei koskaan kommaa mitään!! (Paitsi viljo). Mä alan kans kohta postauslakkoon. Nih. Ja *snif* (Joo, lakko alkaa heti ensi viikolla, kun menee satanen vihdoin rikki. Mutta vasta sitten...)

Ps. Viikonloppuja, evrivan.

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Me ei kommentoitu, koska orotettii et millon sää huamaat, et meit on paljo ja me luetaan sua joka päivä. Ja fanitetaan muutenkin. Me vaa piiloteltii nurkan takan ja hihiteltii. Nih!
Mut koska sä oot nyt huomannu meirät, ni kai täs on pakko alkaa kommentoira kans. :)

kirsi kirjoitti...

Hey Mari

(heti alkuun välihuomiona: tää tykkäis sen blögin ruokaohjeista ihan hurjasti. Esimerkiksi musakaskasta pitää tehdä ensi tilassa. Heti seuraavissa kreikkalaisjuhlissa!)

Niin, siis, sitemeteristä sen verran, että hurjan viehättävää on ollut tarkkailla esimerkiksi erilaisten pörssiyhtiöiden työntekijöiden päivän sykliä - paikkakunnan, ip-osoitteen yms. tietojen perusteella... (minäkö stalkkeri? En oo!).

Ja sitten saa usein omaan työpäiväänsä muksaa lisämietintää, kun kaivelee muistinsa sopukoista opiskelukavereita ja sitä missä päin maailmaa/firmoja ne oikein vaikuttaa. Hih.

Alan salaiseksi agentiksi. Ihan any day now.