keskiviikko 27. syyskuuta 2006

Herrasmies

Keskiviikkoaamun Top Kolme:

1. Matkalla ratikkapysäkille unelias pariskunta ulkoiluttamassa dalmatialaiskoiravauvaa (oon törmännyt niihin nyt parin viikon aikana ainakin 4-5 kertaa, toim.huom.). Selvästikin koiruli oli oppinut uuden taidon; aitoja vasten seisomisen. Tätä piti nimittäin harjoitella KOKO pitkä matka kirkon vierustaa ja siitä eteenkinpäin. Lievästi koominen näky; nuorimies unenpöppörössä yrittää vakuuttaa koirapoloa siitä, että eteenpäin kulkeminen on aamulenkkien funktio. Ei aidalle kiipeäminen ja sieltä käsin kuikuilu. Hi.

2. Kolmosessa kerrankin valloittavaa dialogia. Fredalta kyytiin nousivat keski-ikäinen nainen ja noin tokaluokkalainen poika. Kuvittelin heidän olevan toisilleen entuudestaan tutut. Keskustelu kulki jolteensakin näin:

Poika: "..Mun äiti on luvannut, että sitten kun oon iso, niin saan sen kaupan.."
Täti: "Niin, meilläkin oli aikanaan kauppa tuossa XX-kadulla. Se oli meidän lasten suuri suosikki, mutta sitten se piti lopettaa, kun se ei enää kannattanut."
P: "..ai miksei kannattanut? Mutta mä olenkin ihan varma, että saan sen meidän äidin kaupan, koska äiti on luvannut ja äiti on opettanut, että jos jotain lupaa niin se lupaus pitää pitää! Mä ainakin pidän aina lupaukseni."
T: "Niinhän se on. Taidat olla oikein kiltti poika, jos et petä lupauksiasi.."
P: "Joo. En oo koskaan edes ollut rehtorin puhuttelussa, vaikka sinne muut monesti joutuukin.."

Tätä keskustelua jatkui parin-kolmen pysäkinvälin verran, juttua oli mm. kiusaajista, judosta (ja itsepuolustuspassista joka pojalla oli "sitä saa käyttää vaan puolustusliikkeisiin, ei vahingoittamiseen!")

Vihdoin oltiin Stockan edessä, jossa nainen jäi pois.

"Ai jäät jo pois..? No hyvää työpäivää vaan teille" sanoi kohtelias pikkumies. Ja sai mukaansa kaikkien kuulolla olleiden sympatiat. Keskustelukumppanina toiminut nainen totesi vielä tuttavalleen, että ventovieras pikkukaveri oli kyseessä. Söpöä silti.

3. Rautatieaseman ratikkapysäkillä istui viisikymppinen mies tuulitakissaan. Jalassa oli oikeaoppisesti lenkkarit - mutta ilmeisesti päälihousut oli unohtuneet kaappiin.. Musta black horse -kalsarimuoti jostain 1990-luvun alkupuolelta kun tuskin on sitä kuuminta hottia. Tai hänenkään julkisen esiintymisensä itse tarkoitus.

Tarinan opetus: meitä on niiin moneen junaan. Ja hyvän tähden sentään sitä pientä miestä koulumatkallaan. Kunpa joku suojelisi hänen lapsenuskoaan ja kykyä nähdä maailmassa se olennainen. Siinäpä tuota haastetta maailmankaikkeudelle, I assume.

Ei kommentteja: