maanantai 18. syyskuuta 2006

Hooseesää

Tänään aamu alkoi vauhdikkaasti Happoradion biisillä HC-sää. Mitä helvettiä sekin nyt sitten tarkoittaa, että pojut laulaa "Pää painuu, puut taipuu/ Pelkään että kohta selkä pettää/ Ilman sinua on aina on hc-sää." Mikä HC-sää? Helvetin paska sää - vai 'hardcore' sillai tsetsuaalisessa mielessä...? En jummarra.

Viikonloppuna olin töissä. Koko lauantain. Meillä oli tosi mukava koulutus - hedelmällistä ja fiksua keskustelua, mistä sain kyllä kouluttajanakin suuria kipinöitä. Illalla syötiin vielä tuossa Vuorikadun Panda Cityssä. Tosi, tosi hyvää kiinalaista ruokaa - ja kun porukalla vielä tilaa sellaisen kymmenen hengen juhla-aterian, niin ai ja voi. Suosittelen erittäin lämpimästi.

Tällä viikolla mun sosiaalinen elämäni on vaan ihan valtaisaa. Jännittää jo ehkä vähän näin etukäteenkin - ekaksi huomenna meillä on toastibileet (kyllä; sananmukaisesti viisi tyttöä, kaksi toasteria ja kasakaupalla kaikkia täytteitä niiden leipien väliin). Keskiviikkona työpaikka täytyy bratwursteista ja nahkahousuista - ja torstaina itsensä Ameriikan suurlähettiläs on kutsunut porukkaamme residenssiinsä keskustelutilaisuuteen. Hih. How social can I be anyways?

Lisäksi kaikille uteliaille kulinaristeille - Leean soul foodia noin neljälle syntyy näin:

- ostakaa kaupasta (kauppahalli käy hyvin) kokonainen kananpoika
- valmistakaa yrttivoi; rosmariinia, timjamia tms. huoneenlämpöisen voin sekaan
- pilkkokaa muutama sipuli, paprikanpuolikas ja pätkä purjoa uunipussiin sopiviksi palasiksi
- lohkokaa pari kotimaista omenaa kananpojan mehukkaaksi täytteeksi
- hierokaa yrttivoi kananpojan nahan alle (on melko ällöä, mutta käy loppuviimen melko helposti), suolatkaa ja pippuroikaa kana
- täyttäkää kanan masu omenalohkoilla ja asetelkaa koko komeus paistopussissa makaavien vihannesten päälle
- roiskikaa valkoviiniä sopiva määrä paistopussiin ja sulkekaa se.

Paistoaika on hippasen yli tunti - ja parisataa astetta on oikein sopiva paistolämpö. Kana on kypsä, kun kudosneste on haarukalla tökättäessä kirkasta.

Tarjolle valkosipulilohkoperunoiden sekä paistopussissa kypsyneistä vihanneksista soseutetun kastikkeen kanssa. Nami.

Ps. Kuulostaa hifistelyltä, muttei oikeasti ole hankalakaan ruokalaji toteuttaa. Ja kokin suosio on taattu... *wirn* Mun ja Leean Wacko-and-Drunken Chefs Ltd. juhlapalveluyritys saa vaan niiiin valtaisan suosion sitten aikanaan!

2 kommenttia:

Osakeyhtiö Huovinen kirjoitti...

Hooceehän on yhtäkuin hardcore on yhtäkuin helvetin paska sää.

Kyl sunny pitäs tiätää - teinie kaa tekemisis iha homona.

kirsi kirjoitti...

Japa, ei teinit puhu hooseeasioista. Ainakaan meidän järjestössä. Ne puhuu kukkasista ja auringosta ja sitruunoista ja muista - tuo helvetin paska kuulostaa aina niin negatiiviselta, ettei sellaista kielenkäyttöä tulisi sallia.

Mutta silti. Hooseesää. Voi pyhä jysäys noita biisinikkareiden ahaa-elämyksiä.