perjantai 29. syyskuuta 2006

Oodi ystäville

Tällä viikolla on pienessä pääkopassani myllertänyt monta monituista asiaa. Hyviä asioita ja huonoja asioita - ja eilisillan juhlavalmisteluihin kiteytyi niistä se tärkein. Olen hurjan kiitollinen siitä, että mut on vuosien aikana ympäröinyt suuri joukko ei taivaallista, vaan ystävällistä sotaväkeä. Oikeastikin.

Pitkä juttu cut short, en kouluikäisenä (edes itseasiassa lukiossakaan vielä) ollut kovin monilla ystävillä varustettu ihminen. Kolminkertainen skorpioni osaa jo muksusta saakka olla omapäinen, eikä esimerkiksi murkkuikäisenä älytön kouhoaminen opettajille ja muille oikein sopinut mun moraalille. Tästä (sekä ensisijaisesti vanhempieni muutetaanmaallekaikkeapahaapakoon -projektista) johtuen mä en todellakaan ollut mikään suosittu. Jenkkivuosi meni ensisijaisesti omissa oloissani - ja sielunsiskoja alkoi itse asiassa löytyä vasta vaihdosta kotiin palaamiseni myötä.

Muutto Vaasaan oli kuitenkin kaiken hyvän (he - ja pahan) alku; kaveriporukka muodostui lähestulkoon ensimmäisenä opiskelupäivänä - ja tiivis rinkimme vaan laajentui vuosien mittaan. Ne pojat, joiden en koskaan olisi lukioikäisenä voinut edes kuvitella puhuvan mulle (seriously) saivat valtaisaksi yllätyksekseni lisänimen 'ystävä'. Erään jännittävän ainejärjestön peejiin nuija puolestaan laajensi ystäväpiiriä niin itään kuin pohjoiseenkin - ja vapaaehtoishommani viehättävässä nuorisolaisjärjestössäni ikäänkuin viimeistelivät kuorrutuksen. Ja viimeistelevät edelleen!

Mulla on kaikenlaisia ystäviä. Ne on kauniita, ne on surullisia, niitä naurattaa ja niiden hymy yltää silmiin saakka. Ystävilläni on fiksuja juttuja, käsityskyvyn ylittäviä juttuja, kevytmielisiä juttuja, maailmaa parantavia juttuja ja käsittämättömän oksettavia pissakakka-juttuja. Mun ystäväni hoitavat lapsiaan, ulkoiluttavat kissaansa, ostavat huonekaluja (tai asuntoja!), tekevät mainoksia, tarkastavat tilejä, ekstraavat tarjoilijoina, asuvat Sveitsissä, heittävät eks temppore -deejiikeikkaa nuorisolaisdiskossa ja opiskelevat esimerkiksi diplomi-insinöriaa, sosiologiaa, kylteriaa, vanhenemisoppia ja tradenomiaa. Yksi niistä jopa sai kradunsa valmiiksi - viidessä viikossa!

Mun ystävät on pirteitä, laulavaisia, ärsyttäviä, posi- ja negatiivisia (niinkuin esinaiseni sanoisi), jankkaavia, karismaattisia, lapsellisia, älykkäitä, älyttömiä, uskovia, uskomattomia, hurmaavia, hilpeitä ja huikaisevan seurallisia - ja ennen kaikkea, saan kutsua heitä ystäviksi. *blush* What a priviledge I have!

Kiitos siis siitä, että olen saanut kasvaa aikuiseksi kanssanne. Kiitos punaviinin (tai valkoviinin. Tai leijonan. Tai shottien. Tai sniffereiden) täyttämistä illoista, elokuvakeikoista, ruuanlaittotempauksista, kyvystänne myötäelää mun polkuni pienissä ja suurissa ylä- ja alamäissä. Paikkakunnanvaihdoksista huolimatta (ja niitä on muuten ollut suhteellisen monta) mulla on aina ollut tervetullut olo uuteen kotikaupunkiini, mikä se on sattunut olemaankin. Yksinkertaisesti: kiitos kun olette.

Jos olisi sormissani lasi juuri nyt, niin nostaisin maljan. Ystävyydelle. *kil*

ps. Mini-ihanuussoffa on MUN MUN MUN. Se tosin saapuu vasta synttäreideni tienoilla (näppärää triviatietoa, niille jotka sattuvat päivän muistamaan) - mutta siihen saakka kannan lompakossani tulevan perheenjäseneni kuvaa. Ihana viikonlopputunnelma, kertakaikkiaan!

4 kommenttia:

kaifa kirjoitti...

Kirsi, mitä lääkkeitä sä syöt ja mistä niitä saa?

kirsi kirjoitti...

Kaifa, eiksun pitäis olla töissä tekemässä TYÖasioita...?!

Eikun mä vedän sinisiä JJA punaisia nappeja - ja jos oikein villiksi heittäydyn, niin molempia samana päivänä. Not a good idea!

Siltin, olipas ihanat kaveruuskinkerit eilen. Sokerihumalaa kesti pitkälle iltaan.. \o/. Nyt leikin intterweb-ja-taittokurssilla, eli raportoin lisää later.

Kuinka hurmaavaa - how charming!

Osakeyhtiö Huovinen kirjoitti...

Milloin mun ystävä hakee yhden toisen perheenjäsenen kotiinsa? ;)

kirsi kirjoitti...

Mikko, mä olen tän loppuviikon Jyväshyvässä - mutta takaisin maisemissa esim. sunnuntaina. Oleks kotona tuolloin?

Tai sitten ensi viikolla ennen torstaista lähtöäni Wieniin...? You tell me :)!