keskiviikko 20. syyskuuta 2006

Sumussa ja sateessa

Tänään oli ihana aamu. Heräsin kesken unen ihan oma-aloitteisesti ikkunaan ropiseviin sadepisaroihin. Lämpimän suihkun jälkeen myssy päähän ja ulkotiloihin - syksy tuntui oikein roikkuvan puissa, kun sumupilvet on vihdoin vallanneet kaupungin ja kaiken kansan päälle on viritetty iso sateenvarjo. Lisää tällaista fiilistä maailmaan kiitos!

((Todellisuus iski sittemmin vasta avohoitonarikassa, jonka työmatkalaisten lisäksi oli tänään kansoittanut myös kaljoittelevat ja körssittävät hampuusit. Vitsit. Mä en todellakaan halua olla kylmä ja nihkeä, mutta silti ärsyttää niin saatanasti se, että ko. haiseva remmi voi tupakoinnillaan terrorisoida noin sataa muuta, hyväntuoksuista ihmistä.. Ja siltikin pieni ääni sanoo, että munkin pitäisi tässä tilanteessa sympata sitä, että toisilla ei oo kotia ja mulla on. Plää.))

Eilispäivässä oli kaksi ehdotonta kohokohtaa. Vanha tyttökaveriporukkamme oli kerrankin illan saman pöydän (ja kahden toasterin) ympärillä - keskustelu rönsyili lapsista poikaystäviin, A-ranskan opettamiseen ja intterwebin+aateekoon ihmeelliseen maailmaan (mistä lisää myöhemmin, ratkiriemukkaita opetushetkiä oli nimittäin ohjelmassa).

Toinen absoluuttinen kohokohta oli muinaisen lentoyhtiökaimani lähettämä tekstari. Ei olla puhuttu noin miljaardiin aikaan - lähinnä olen vaan tykönäni ainakin aina lentsikassa miettinyt, että mitäköhän kyseiselle catering-kollegalleni kuuluu.. Ja nyt siis tosiaan kävi ilmi, että ex-vantaalainen ysti on muuttanut muualle opiskelemaan, kaikista maailman kaupungeista Ouluun!!! Hi.

Kikan kanssa oltiin kuin paita ja bärsii ne pari kesää tuossa vuosituhannen vaihteessa Finskillä. Fiksailtiin yhteisiä työvuoroja (ja samoissa vuoroissa yhteisiä liukuhihnoja) ja vapaapäivinä haettiin Tiksin alkosta pullot (molemmille oma) leijonaa ja toinen mokoma greippilimsaa. Vedettiin (kyllä, myös minä. Hihi.) sinistä LM:ää askitolkulla ja diskoiltiin joko Tiksin Porkussa tai viitseliäisyyden puuskassa jopa Helsingin legendaarisessa Fenniassa. Kertaalleen ehdittiin myös Järvenpäähän - RT:hen ja sieltä aamun ekalla junalla takaisin Vantaalle, sivistyksen pariin. (Partyhousesta siis lyhennys ärtee niille, jotka ei ko. teinidisessä ole koskaan käyneet). RUAH. Mutta oli niiiiiiiiiiiin kivvaa. Ja on niiiin kivvaa, että moinen vanha ystävä ottaa vuosien jälkeen yhteyttä. Oikeastikin!

Tänään jatkan töissä toimitussihteerin/taittajan/vt. päätoimittajan uraani ja palaan Indesign CS2:n ihmeelliseen maailmaan. Mun ajatuksenjuoksusta kertoo paljon se, että ko. ohjelman jatkokurssille buukkasin kuitenkin itseni vasta ensi viikolle. He. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan?

Ei kommentteja: