torstai 28. syyskuuta 2006

Tragediapäivä

Meillä oli tänään virman traged..ööö..siis strategiapäivä. Tai MaSupalavereiksi niitä meidän söpössä yleishyödyllisessä yhdistyksessä kutsutaan, vaikkei markkinoinnin suunnittelemisella teoriassa olekaan minkäänlaista yhtymäkohtaa 80% käsiteltävistä asioista kanssa. Nih.

Mä rakastuin eilen. Uuteen sohvaani. Mietin tässä mielenhäiriössä, että mahtuisiko mun 26,5 neliötä tukkimaan vielä yksi söpöläinen yhden ja puolen ihmisen istuttava (tosiaan, kyseessä on nojatuolin ja loveseatin hurmaava välimuoto, eli miniatyyrimallinen) soffa. Soon karmiininpunainen ja pehmiä ja se palvelisi ihan täydellisesti tarkoitustaan. Eli siinä olisi jumalaista löhötä ja lukea kirjaa. Mä en ole koskaan oikein ajatellut olevani sohvaihminen (en myöskään ole koiraihminen enkä kaali-ihminen) - muutin pois kotoa melko lailla tasan seitsemän vuotta sitten, eikä mulla koskaan ole ollut kaipuuta oman sohvan luo. Oikeastikaan. Tähänastisen pedagogiikkani mukaan sängyssä on juuri voinut suorittaa kaikki ne samat aktiviteetit kuin sohvallakin - ja yleensä vielä vähän leveämmin.

Until yesterday. Pieni, punainen (oikeasti, kauniin punainen!) söpöliini vilkutti silmää ja vinkkasi tyynyllä tuossa naapurin tavaratalokompleksissa. Se olisi juur täydellisen kokoinen - ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä värinsä puolesta passaisi myös esimerkiksi mattoon ja verhoon kuin nenä silmään. Mutta. But. Tarviinko mä nyt oikeasti kuitenkaan sohvaa? Oppiiko vanha koira irti karvoistaan - osaisinko mä lukea lehtiä tai kytätä BB-talon elämää muka jostain muusta kulmasta kuin ikiomasta sängystäni käsin?!

Apua. Angst. YYA-neuvottelut rahoituslaitoksen kanssa on vielä alkuvaiheessa (eli en ole ehtinyt soittaa äiteelle aiheesta ja kysellä taiteilija-apurahani perään). Sekään ei silti ole estänyt mua haaveilemasta uuden perheenjäseneni kunniaksi järjestettävistä juhlista. Jos mulla olis sohva, niin vierailla (niillä kaikilla, jotka ei koskaan kuitenkaan saa kutsua mun kotiini kun olen Maailman Huonoin Ihminen) olis jopa oma paikka missä istua. How exciting...

Maentieda. Jos ihmisellä on pesukone, dvd-soitin, fonduepata ja juhlakäyttöön media-aiheisia viinilasinmerkkaajia SEKÄ sohva, niin se ihminen on varmaan sitten aikuinen. Vai?

Ps. Uutispläjäys Helsingin rautatientorilta. Käveltiin siitä juur ohitse ja kappas kummaa, siellä oli linja-autonen liekeissä. Tai ainakin savua oli ihan vietävästi ja muutama piipaa-autokin sinne suuntasi. Huisaa.

Pps. Enää kolme yötä hurrrrjaan 10-v. ystävyysjuhlaan. Brunssilla ainakin poptartseja ja muffinsseja ja muuta pientä purtavaa.

2 kommenttia:

kaifa kirjoitti...

Sohvan ostaminen on trendikästä!

kirsi kirjoitti...

Ååå. Jos trendikkyyden aallonharjalla ratsastajaksi leimautuu se meidän yhteinen ostajafrendi vasastanissa, ni mä olen sitten melkein yhtä trendikäs kon se. Hi.

Tattadadaa - sain taiteilija-apurahani juur kotoota ja meinaan mennä ostopuuhiin naapuriin lounastauolla. Toisin sanoen, basic standardien mukainen saapumisvalmennus mun uudelle soffalle (ja samalla kastajaiset!) järjestetään näillä näkymin viimeistään viikolla 42.