tiistai 26. syyskuuta 2006

Vedenalla nukkuva yhteisö

Tänään olen kohdannut MielenHäiriön. Kävin illalla kuuliaisesti heti BB:n lopputunnarin kajahdettua nukkumaan - vain herätäkseni tänään kello kuudelta ihan tikkana ja uusia aktiviteetteja janoten.

Joku mun sisäinen maalaisserkkugeenini on nyt syksyn myötä aktivoitunut - on kerta kaikkiaan on hämäävää herätä tahattomasti, pyytämättä ja yllätyksenä ennen kukonlaulua. Toteutin sitten itseäni keittämällä puurua (mikrossa kylläkin, en maalaisserkkumaisesti hauduttanut sitä leivinuunissa) ja lukemalla aamun lehden. Kello seiskalta kaikki rutiinihommat olikin jo tehty (oikeesti, how disturbing. Olisin voinut nukkua tuostakin hetkestä vielä tunnin - ja ehtiä töihin ihan ajoissa!), eli olen ollut poikkeuksellisen hyvissä ajoin Kaisaniemessä tänään.

Semminkin hilpeää aamuhytinää vielä kannusti söötti HYVIN nuori inttikundi uniformussaan, joka kohteliaasti avasi mulle oven (no, Kluuvin ostarin ovea piti auki edessään) ja toivotti hyvää huomenta. Joko armeija koulutettaa kokelaita olemaan kilttejä vanhoille tädeille aamuisin, tai sitten kyseessä oli vaan poikkeuksellisen hyvätapainen yksilö. Mutta hurmaavaa soli silti! Eikä yhtään ollut tädillinen tunnelma.

Mä olen nyt pari viikkoa hykerrellyt Viiskulman toisen levykaupan ikkunassa komeilevaa mainosjulistetta. Back in the Catering-days (jotkut saattavat muistaakin) työkesääni piristi nimittäin yksi kappaletta vihreäsilmäisiä (oi, niiiiiiiin kauniilla ruskeilla pilkuilla somistettuna), pitkätukkaisia kitaristipoikia. Eli oli ns. pikku kesäschutinaa, johon sisältyi yhteisinä vapaapäivinä mm. ex temppoore -bussimatkoja Siikajärven rannalle mansikka- ja jätskilitran kanssa, siiderinmakuisia pusuja Kaivarissa ukonilmalla, kitaraserenadeja Kampin edesmenneessä jalopuupuistossa sekä villiä piileskelyä työkavereiden katseilta pakkaamon hyllyjen välissä... Hi.

Joka tapauksessa, kyseinen kundi (siis sen bändi, jonka demon itse asiassa ostin jo tuolloin ja sain siihen oikein omistuskirjoituksetkin) on nyt sitten tänä syksynä ilmeisestikin julkaissut levyn - ja tämäkös mua naurattaa. Hyvinhän ne soittivat, jo vuosia sitten, mutta on se nyt silti koomista, että taannoinen kesäkolli on nyt muka levynjulkaissut artisti. (Niin ja oikeasti, niinkuin nyt jollain tuollaisella olis muka yhtään mitään väliä. MUTTA SILTI!)

Huomenna ullakon pöllyistä uloskaivettu Kirsin ja Hannan Kulttuurikerho avaa syyskautensa Helsingin Kaupunginorkesterin konsäärtillä. Kuinka jännittävää...!

1 kommentti:

Mari kirjoitti...

Mäkin heräsin kuudelta, mutta en kyllä yhtään virkkuna :-D