maanantai 30. lokakuuta 2006

Taivas, osa kaksi

Olipas eilen taas joku erhe blogspotissa. Josta syystä eilinen postaukseni on siis näkynyt täällä vasta tänään. Ja vastaavasti reaaliaikaisia postauksia saattaa näiltä sivuilta löytyä vasta refresh-nappulan aktiivisen paineskelun jälkeen (ilmainen aateekoovinkki luettavaa kaipaaville, olkaatten hyvät!). No, menköön nyt siis taas kaksi uutta kirjoitusta samalle päivälle, kun kerran rahalla saa ja mopolla (tai popolla, niinkuin kummipoika, 1,5-v. sanoisi) pääsee.

Tänään olen siis ollut melko lailla horisontaalisessa asennossa koko päivän - hoidettiin nuhaista pikkumiestä ja viihdyttiin oikein urakalla. Legoilla, palikoilla, palloilla, kirjoilla, nalleilla ja piilosilla on leikitty het muutaman vuoden edestä. Heh. Eikä tullut edes hiki! Ehdottomasti sympaattisimpia juttuja on puhumaan opettelevien pikkuihmisten sanat pap-ppa, pam (voi tarkoittaa mm. lamppua ja palloa), annaa tätä (imuri, sähkövatkain, silitysrauta, mitänäitänyton) tai ponnekas täTI!! Sen kun saisi nauhalle, niin olisipa yksi punavuorelaistätsykkä iloinen.

Lomaa siis vielä päivä jäljellä. Meanwhile, lupaamani valkosipulisopparesepti tässä. ((Ja vinkkinä; on muuten oikeasti parempaa kuin Casa Largon tarjoama eväs - jos voitte kuvitella. Suorastaan heavenly, etten sanoisi!))

Paahdettu valkosipulikeitto kirsuseinin tyyliin kuudelle (reseptiikkaa mukaeltu köyhienritareiden ohjeesta. Joka ei kyllä sellaisenaan olisi maistunut yhtään millekään, toim. huom.)

- paahda kaksi kappaletta hatustaan aukileikattuja, kokonaisia valkosipuleita (kuorineen) 200-asteisessa uunissa (operaatio kestää n. 40 minuuttia; niitä ei kuitenkaan kannata polttaa!)
- kuori ja pilko 4 jauhoista perunaa sekä 3-4 salottisipulia. Kuullota kattilassa kunnes sipulit on kypsiä.
- lisää 1,2 l kanalientä ja keitä perunakuutiot kypsiksi.
- lisää kattilaan vielä kuoristaan kiltisti irtilähtevät valkosipulinkynnet (kyllä, ne kaikki. Paahdetun valkosipulin maku on kauniin pyöreä ja pehmeä, ei yhtään väkevä, usko pois!).
- mausta suolalla ja pippurilla.
- aja seos sileäksi sauvasekoittimella ja anna muhia hetki (~5 min.) pienellä lämmöllä, jotta maut tasaantuvat.
- pyöristä soppa vielä 3-4 desillä kermaa. Kuumenna ja tarjoile kylmän talvipäivän lämmikkeenä.

Tosiaan, whatever you are after, niin saanti on tuolla sopalla taattu. Believe me!

sunnuntai 29. lokakuuta 2006

Sunnuntaipäivästä

Alkuviikon blogityhjiötä täyttääkseni pannaan nyt siis blogaten näin pyhäpäivänäkin. Jes. Kummallisesti sitä vaan ehtii vapaapäivänäänkin puuhastella kaikkea, jos herää kello 9.30 ja huomaa vasta aamupalapöydässä, että on unohtanut kääntää kellonsa takaisin normaaliaikaan. Sain siis ylimääräisen tunnin elämääni tänään, how nice.

Tästä riemastuneena tänpäiväisiin urotekoihin kuuluu jo yksi lakkakääretorttu (muhii pakkasessa tällä hetkellä) ja paahdetun valkosipulikeiton valmisteleminen. Iltaruuaksi on nimittäin tarjolla keiton lisäksi myös poron sisäfilettä ja valkosipulilohkoperunoita. Namsk. Menee ihan tärviölle täällä, kun ei tarvii näille herkkusuille montaakaan kertaa Stockan lihatiskillä vinkata, että tuossa olis tota poronfilettä.. 44e/kg. Tsihi.

Tän talvisen sunnuntaipäivän tuntuu kruunaavan ulkona siniseltä taivaalta paistava aurinko ja lähes kymmenen pakkasastetta. Hanki hohkaa valkeuttaan ja puiden oksat notkuu lumen painosta. Kuinka mukavaa se sitten on siirtyä alkuviikosta takaisin vesisateiseen ja synkkään Helsinkiin, kysynpä vaan.

Kyllä talvella lunta ja pakkasta pitää olla - ja mieluusti tosiaan tuolla tavoin kertarysäyksellä distribuoituna, eikä pk-seudun "vähän nyt räpsii jotain märkää ja tahmeaa taivaalta..joo..ei tää lunta kyllä ole..mutta suolataan nyt varmuuden välttämiseksi kaikki maailman tieosuudet kuitenkin" -tyyliin. Kalossit kai siellä kohta tarvitsisi, ettei varpaat/sukat/lahkeet olis jatkuvasti märät ja jäässä.

Nyt jatkamaan keittopuuhia. Raportoin ehken myös reseptiikan tänne, mikäli sopassa on kehumista!

lauantai 28. lokakuuta 2006

Blow your mind

Tajunnanräjäyttävään talvipäivän lasagneen tarvitaan:

- pari-kolme isoa sipulia silppuna
- valkosipulinkynsiä murskattuna (paljon, eli tarpeeksi)
- kolmen porkkanan raaste
- puoli kiloa jauhelihaa
- kaksi tölkkiä tomaattimurskaa
- mausteita (pippuri, suola, liemikuutio, soija, ketsuppi, sokeri) maun mukaan
- vettä vähintään yhden tomaattimurskatölkin verran
- oreganoa tai basilikaa vasta valmiiseen keitokseen

Aamupäivällä, kun nietokset on blokanneet kaikki tiet ja kadut (eli kaiken maailman liikehdintä sivilisaatioon on tehty mahdottomaksi) silppua vihannekset ja kuullota ne kauniin läpikuultaviksi pannulla. Ruskista jauheliha. Kollasta kuivakaappien perukoilta kaikki irtilähtevät mausteet kattilaan kyytipojaksi - porkkana antaa soosille mukavan makeuden keittyessään kasaan. Sokeria tarvitaan taittamaan säilyketomaattien metallinen maku. Kokoa soosi siis tilavaan kattilaan ja anna hautua hymyillen sen verran kuin aamun lehden uudelleenluku vie aikaa (tai minimissään 30-40 minuuttia - truly the more the tastier; mä saatan keitellä tuota tunnin-parikin jos on aikaa!).

Kastikepuuhien loppupuolella ryhdy värkkäämään bechamelkastiketta lasagnea makustamaan:

- 50 g voita
- 1 dl jauhoja
- 1 litra kevyt- tai täysmaitoa. Ei kurnaalia kuumiin kattiloihin, kiitos.
- suolaa, pippuria, muskottipähkinää, sulatejuustoa/juustoraastetta maun mukaan

Poista pikkuihmiset keittiöstä hämäämällä heidät lumihommiin pihalle. Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä jauhoja 3-5 minuuttia (homman nimi ei kuitenkaan ole ruskistaminen vaan kypsentäminen). Lisää maito pienissä tömpsyissä - true-hifistelijä lämmittäisi maidon valmiiksi esim. mikrossa puuhan nopeuttamiseksi. Keittele kastiketta kokoon hetki - rakenteen tulee olla paksuhko, muttei vanukasmainen. Mausta.

Voitele/öljyä lasagnevuoka. Lado huolella ja rakkaudella maistelemiasi kastikkeita ja
lasagnelevyjä vuokaan kerroksittain tarvittava määrä. Pyri päättämään rakennelma bechamelkastikekerrokseen - ja kruunaa komeus juustoraasteella. Tuikkaa uuniin, 175 C on melko noheva lämpö, ja kypsennä 30-40 minuuttia - eli kunnes lasagnelevyt on kypsiä. Maksimoidaksesi voittokertoimet, anna lasagnen istua pöydällä vielä 10-15 minuuttia vaikka folion alla. Se vetäytyy ja maut tiivistyy, katsos.

Sytytä takkaan tuli, kata pöytään halutessasi myös vihersalaattia (jos alkuviikon kauppakäynnistä on siis vielä jotain vihreää jäljellä). Kerää ystäviesi/perheesi/muiden kylänmiesten rajattomat kiitokset. On nimittäin HYVÄÄ tuo setti. Bon Voyage!

perjantai 27. lokakuuta 2006

Valkeaa unelmaa

Oulussa on lunta. Kasakaupalla. Sitä oli täällä meillä maalla jo ennen tänpäiväistä tuiskua - jopa lumiukkoon asti. Mutta aamupäivällä alkanut lumisade jatkuu edelleen, eikä loppua ilmeisesti näy. Huisaa! Ihan kamalan kaunista on kaikkialla, puissa paksu lumikerros ja luonto oikein hohkaa talveaan. Tai siis hohkasi päiväsaikaan.

Se on myös jännittävä ero verrattuna Smedsgataniin, että täällä on hurjan pimeää. Siis yöllä. Mun naapurikirkko on aina sen verran jumalallisesti valaistu, ettei mun luona ole koskaan täysin pimeää - paitsi ehkä henkisesti. Joskus. However, täällä katuvalot päättyi jo 8 kilometriä ennen meidän taloa - eli minkäänlaista kajastusta mistään valonlähteistä on turha odotella. Which is nice.

Mun syyslomani alkoi siis varsin lumisissa merkeissä - ja mikäli tosiaan sääennusteet pitävät paikkansa, niin eipä pelastusta ole vielä ainakaan näkyvissä. Muuten elämysmatkailu on jäänyt melko vähälle; lähinnä vauvaterapiaa täällä on ollut taas tarjolla kahden vallan hurmaavan pikku-ukkelin toimesta. Ollaan hakattu palloja ja palikoita (vanhan kunnon hakan tyyliin), rakennettu lumiukkoa (no, muksujen äidit ja heidän mummonsa rakensi - meikkis seisoskeli hameessaan ja kippaskengissään kunnon citytätityyliin vieressä ja virnisteli pakkasukkojen puuhille) sekä leivottu. Seriously. Maustekakkua (arabialaista - for God's sake, kuka oikeasti nykyään enää leipoo maustekakkuja?!?) ja vaihtovuoteni aikaista italialaistyylistä parsakaali-kinkku-mozzarellapiirakkaa.

Kotiin kun tulee, niin on taas hetken ihan hurjan rauhallinen olo. Sellainen siis, että tietää voivansa aina tarvittaessa (ei siis toivottavasti koskaan permanently kuitenkaan, hi) palata tänne - ja aina tietyt peruselementit pysyvät täällä samoina. Perjantai-iltainen takkatuli ja lasi-kaksi punkkua. Kynttilöitä vuoden- ja vuorokaudenaikaan katsomatta sekä terveellä tavalla maailmankatsomustani kyseenalaistavat vanhemmat.

Me feel very happy now. Hyvää viikonloppua!

torstai 26. lokakuuta 2006

Suruaika

Mun aamu alkoi tahmaisesti. Tai ehkä tahmaisimmin ikinä. Istuin pahaa-aavistamattomana kolmosen narikassa ja luin ylimalkaisesti aamun uutispläjäystä. Tokavikalla sivulla se sitten iski: Mikael von Strömsö (se hottisihq-d44kokki, jonka kuukkailut on olleet suurinta hupia sunnuntai-iltapäivisin) muuttaa pois idyllisestä pitsihuvilasta. Toistaiseksi tää ero ei ole vielä lopullinen, eikä siihen kuulemma liity mitään dramatiikkaa. Mutta silti! Kamaluus. Nyt siihen ohjelmaan jää vaan niitä hammastahnamainostaja-ylipirteä-mä-
meikkis-meikäläinen-MUN asiat-naamahalkeaajosvielähymyilen -tyylisiä kaahottajia. Ngh.

Mä saatan joutua perumaan kaikki ensi viikon juhlallisuudet ja siirtyä käyttämään surunauhaa asustuksessani tästä eteenpäin. Ihana, jumalainen Miikkael. You surely will be missed!!!

Sitten parempiin uutisiin. Huomenna tähän aikaan olen jo ollut kotona. Useita tunteja. Taantumassa takaisin teinivuosiini, as usual. Päivän hyvä uutinen on se, että koska kolmiolääkkeiden kanssa ei saa juoda viiniä, niin en ainakaan ihan järjettömässä kännissä voi siellä riekkua vanhempieni ilona. Tsihi. Meillä (tai siis mulla) on äiteen kanssa suunnitelmissa kalastaa, sienestää, marjastaa, metsästää ja leikata omenapuita (seriously, intouduttiin pikkusiskon kanssa harventamaan meidän kahta kuppaista pikku omenapuunvesaa tuossa viitisen vuotta sitten. Ei olla saatu koskea mihinkään teräaseen näköiseenkään enää sen jälkeen, kun puupoloilta meni 4 vuotta pelkkään leikkuu-urakastamme toipumiseen...).

No, ainakin vaadin, että lämmitetään lauantaina leivinuuni ja tehdään kasakaupalla potturieskoja. Nami. ((arvatkaa mitä muuten saatte tuliaisiksi...))

Töissä on tällä viikolla ollut melko jännittävä tunnelma. Näin itse asiassa viime yönä unta, että mun iskä tarjos mulle töitä ja vielä bonuksena huomattavasti paljon parempaa palkkaa kuin tänhetkinen työnantajani. Hihi. Sitten menin vaan huutelemaan pomoselle aiheesta (siinä unessa siis) ja se oli vaan, jotta "Jaa, no mee sitten sinne töihin. Hyvästi!". Ei tietoakaan mistään verisestä kamppailusta missään. Hmph.

Taitaa olla ihan tervettä päästä hetkeksi vähän kauemmas tarkkailemaan omaa elämäänsä.

Ps. 8 viikon päästä joulu on jo ohi. *snif*

keskiviikko 25. lokakuuta 2006

Noidannuoli

Olen noita. MOT. Järkyttävien lauantaisten (siis ei ne perunat olleet järkyttäviä vaan nipopihtari-ihmiset, jotka vaan ei tajuu kuinka mukavaa on uhrata yksi harvoista vapaapäivistään keittämällä ihamvitusti perunatäytettä kiittämättömille houkille) uuniperunatalkoiden jälkeen pääsin vihdoin kotiin ennen BB:tä. Makaamaan sänkyyn. Vain huomatakseni, etten enää pääse sängystä ylös. Ehkä ikuna. Eli sunnuntaina suoraan taksilla Diacoriin ja kolmionappeja naamaan - ja syyslomaviikkoni kunniaksi muutama päivä saikkua het tähän viikon kärkeen. On nimittäin villi tuo noidannuolivaiva; ei voi istua, ei seistä ja makuulleasettuminenkin sattuu niin saatanasti, että hui.

No, joka tapauksessa. Sanokaa mitä haluatte, niin länsimainen lääketeollisuus on mun uusi paras ystäväni, koska elämä taas voittaa. Pikkuhiljaa ainakin. Liekö stressiä vai mitä moinen kramppioireilu - mene ja tiedä. Mutta helvetin tylsää on vaan maata paikallaan ja lueskella samoja kirjoja kolmatta kertaa 26,5 neliön kodissaan paremman tekemisen puutteessa, kun teeveestä tulee vaan niitä saamarin dilledong-soittispelejä ja mihinkään älylliseen ei relaksantoitu kroppa oikein pysty.

Sitten muihin asioihin. Ilokseni kuulin eilen, että maatalousasioista vastaavat EU-sedät oli vihdoin päässeet sopimukseen (of all things!) vodkasta. Siis siitä, että kuinka kyseinen nautintoaine määritellään ja mistä mäskistä valmistettua tuotetta oikein saa sanoa vodkaksi. Hih.

Mä määrittelisin (mahdollisesti omien, mahdollisesti muiden kokemusten perusteella) vodkan seuraavasti:

- aiheuttaa taskulämpimänä yökkäysrefleksin. Jääkylmänä maistuu melkein paremmalle kuin happo.
- kannustaa käyttäjäänsä mitä ihmeellisimpiin suorituksiin elämän, parisuhteen (tai sen puutteen) ystävien, erilaisen tarjoiluhenkilökunnan ja maan vetovoiman suhteen.
- aiheuttaa äkillisiä harhoja käyttäjän omasta erinomaisuudesta (ja hänen suhteestaan universumiin) - sekä illuusion siitä, että mä, mun, meikkiksen ja meikämannen asiat just kiinnostaisi koko läntistä pallonpuoliskoa.
- edesauttaa maksan rapistumista sekä hakkaavan päänsäryn esiintymistaajuutta.
- tuo usein mukanaan joko pienen rämemajavan taikka kissanpisun maun/hajun/muut ominaisuudet käyttäjänsä hengityselimiin.

Ihana ja ihan kamala vodka. Hyi olkoon!

Ps. Huomenna pääsen valkeaan pohjolaan nauttimaan meidän sekapäisen kotisakkimme seurasta. Ihanasti. Oi, olisipas jo viikonloppu - onhan tässä tällä viikolla töissä ehditty ollakin ainakin kaks tuntia.

Pps. Mun soffa tuli maanantaina. Soon söpö. Ja peittää melko hyvin neljäsosan mun kotini tanssilattian pinta-alasta. Ironista kyllä, en toistaiseksi ole voinut koeistua sitä vielä, kun epäilen vahvasti, etten pääsisi siitä ylös enää koskaan tässä kunnossa. Mutta nätti se on - ja ihanan punainen. Ja koska se on ihan hullun syvä, niin siinä mahtuu istumaan ainakin kuus ihmistä, kahdessa rivissä. Jesh.

perjantai 20. lokakuuta 2006

Ihan liekeissä

Ei savua ilman tulta, sanotaan. Byroomme rauhallinen aamukaffihetki keskeytyi juuri, kun kollega meni sulkemaan ikkunaa. Vain huomatakseen, että edustamme kadunpätkä oli täynnä paloautoja (no, palokunnan johtoauto, neljä paloautoa ja tikasauto sekä moneja poliiseja) ja asiaankuuluvaa rekvisiittaa. Ilmeisestikin vastapäätä olevan yliopiston remontin yhteydessä on päässyt pikkupikkukipinä katon rakenteisiin - ja tuolla ne nyt hakkoo, silpoo ja leikkaa sitä kyseisen rakennuksen kattoa auki.

Valitettavasti varsin vaatimattomat liekit on kyseessä: itse asiassa pieniä savuntuprahduksia sieltä toistaiseksi vaan on näkynyt. Mutta silti. Kuinka jännittävää se nyt sitten on, että me tehdään töitä yleisöltä suljetulla kadulla ja ikkunasta näkyy vaan kaiken maailman savusukeltajia hakkuineen. Raksamiehet (eli ilmeiset tuhopolttajat) komennettiin kaasupullonkantotöihin - ne kasasivat rakennuksesta kaikki kaasupullot vastapäiseen porttikongiin, mikä lienee ihan hyvä :). Olisi kai meidänkin ikkunat nimittäin vaarassa, jos jostain kaasupullojen välittömästä läheisyydestä joku huisa palopesäke löytyisikin...

Mutta melkoisen fyysiseltä tuo niiden puuha silti näyttää. On järjettömät varusteet, naamarit, happipullot ja muut. Ja sitten tosiaan pitää ponnistella seinien, kattojen ja muiden rakenteiden kanssa. Eli hiki hatussa ne siis siellä puuhastelee, vaikkei edes ihmishenget varsinaisessa vaarassa tässä kyseisessä talossa olekaan kyseessä.

Koskapa palkka-asiat nyt on olleet suuremmankin puheen alla viime päivinä, niin äkkivilkaisu nettiin tiesi kertoa, että palomiesten keskiansio on sellaiset 1600e kuussa (lisät tuohon päälle tietty). Kun taas lentoemojen vakipalkka lisineen (tai vastavalmistuneiden ekonomien palkkasuositus: yhdistelmä joka on siis Finskin KTM-pääjohtajan keksintöä - ei allekirjoittaneen) on siinä 2600-3000e hujakoilla.

Mikä tässä maailmassa on vikana? No offense here, mutta kyllä nyt pikkunilkkiekonomin ja jonkun oikeasti vaarallista/fyysistä/tärkeää työtä tekevän pelastusalalla toimivan palkoissa joku järkevämpi suhta pitäisi olla. Ja joo. Kyllä alalle hakeutuvat nyt etukäteen tietävät oman alansa a) ali- ja b)ylipalkkaukset ja muut sudenkuopat. Mutta silti! Hyvin valaisevaa ollut tänaamuinen ex tempore-TET palomiehen työelämään.

Joo, tämä täältä ärtyneen kirsin maailmasta tällä erää. Vituttaa silti moinen epätasa-arvo. Ja kaikkien wannabe-maailmanjohtajaihmisten huutelut siitä, ettei alle kahden ja puolen tonnin liksa ole palkkaa ollenkaan! ((tämä kommentti silläkin uhalla, ettei kukaan enää koskaan puhu mulle)). Kyllä mä nyt sen periaatteen ymmärrän, että mitä enemmän tienaa, niin sen kivempi. Mutta jotain rajaa, jooko? Jos joku olisi mulle viime vuosituhannen mummoaikoina ehdottanut, että alta kolmekymppisten, juuri yliopiston ovet takanaan kiinnipaiskanneiden maisterien vähimmäispalkan pitäisi olla ainakin sen 15-18 000 mummelia, niin paskaisestipa olisin nauranut. Seriously!

Ngh. Nimimerkillä "kai mussa sitten on jotain vikaa, kun en tajuu tätä juttua!"

Ps. Needless to say, että kollegalleni ehdotin pienen mehu- ja kaffiständin perustamista väliaikaisesti tohon kadulle. Voitais toimia ihqjen brankkareiden varikkopisteenä, you see. *tsihi*

torstai 19. lokakuuta 2006

Consuela don't do windows

Ou jee, olen selkä. Joku ihmeellinen tietojärjestelmähäiriö esti kaikensuuntaiset bloggausyritykset eilisellä. Pahoitteluni.

Mun sisäinen Consuela on rikki. Tai kipiä. Tai sitten sillä on vaan vähän huono viikko - meidän yhteistyö ei nimittäin ole hetkeen sujunut sitten yhtään ollenkaan. Esimerkki: ostin tiistaina kaupasta kasakaupalla kivoja siivousvälineitä. Ostoskoriin tarttui mm. uusi mikrokuituliina (sininen - joskus voin sitten värikoodata keltaisen mikrokuituliinan keittiöön ja sinisen vessaan, kun mulla on niitä liinoja useampia [kuten suositellaan]), muovisäkkejä sekä erilaisia kodinpesuun tarkoitettavia nesteitä.

Jätin kaikki ihanat, uutuuttaan kiiltelevät siivousvärmeet viekoittelevasti esille - ja mitäpä tekee kuriton Consuela..? Menee nukkumaan, for Christ's sake! Paska-Consuela. Siinä vaiheessa kun nokoset oli kestäneet lähes kaksi tuntia, oli siivoamisen kanssa jo ihan liian myöhäistä. Mun missi.

Meillä on selkeästi hieman kurinpidollisia ongelmia - mutta toivottavasti viikonloppuna puhaltaa uudet pasaatituulet kodinhoidossa, nimittäin.. Mun soffa tuleekin jo MAANANTAINA!!! Ajattelin pitää loppuviikon vanhempainvapaata, pitäähän mun nyt tutustuttaa uusi tulokas talon tavoille (ja pitää huolta, ettei esimerkiksi vanha ja raihnainen runkopatja karkaa uuden soffan kimppuun kateuksissaan). Pitänee olla työnantajaan aiheesta yhteydessä ensi tilassa.

Eipä silti, pomonen on tällä hetkellä perheineen lomalla etelän lämmössä - mielenkiinnolla odotamme lentolakon vaikutuksia ensi viikon henkilöstöpoliittisiin ratkaisuihin. Eli saadaaks me meidän esimies bäkkiin Espanjasta, vai nou..? Itse itseäni täällä tällä hetkellä kiittelen siitä, että varasin alkusyksystä vaan 10e halvemmat lennot kotiin Ouluun Luuykköseltä (enkä bonusten perässä Finskiltä) - meinaan saattaisi hieman vituttaa, jos tuo lakko jatkuu ensi viikkoon ja syyslomani kotopuolessa joutuisi uhatuksi.

Jännittävää tuollainen työtaistelu joka tapauksessa. Ilmeisesti Finski pyrkii (kuulemma) noin 10 miljuunan eurun säästöihin uudella henkilöstöpolitiikallaan. Ja kappas kummaa, koneiden makuuttaminen Helsinki-Vantaalla maksaanee pari miljoonaa eurua/päivä. Eli kovin pitkäaikaiseen lakkoon tuskin on kenelläkään varaa - ellei sitten jälleen kerran ole kyse periaatteista.

Periaatteet, jos jotkut, on ihmiskuntamme perikadon syvimmäinen syy, sanokaa mun sanoneeni! (nimimerkillä itsehän en juurikaan ole periaatteen ihminen, enkä ollenkaan vittupäinen tyypeille, jotka edustavat itsestäni vastakkaista mielipidettä. EnPÄ!)

Ps. Ihana melkein vapaa viikonloppu tiedossa. Vapautta rajoittaa ainoastaan pienimuotoinen "Pottuja POLlin iltamiin" -projekti - eli noin 80 hengelle pitäis vääntää syömistä lauantai-illaksi. Hulluutta kaikki moinen vapaaehtoinen pakkotalkootyö, sanoisin. *wirn*

tiistai 17. lokakuuta 2006

Blogijutska

Huhhei, päivän toka postaus. Maailmassa on moneja jänniä asioita, blogijutskat to mention a few. Eli siis allaolevasta osoitteesta löytyy kaikkea sälää jota voi näihin nettipäikkyihin ripotella valtoimenaan. Ollos siis tiedotettu, että säätyypeistä mää olen sade, pitsoista se pelkkä juustopitsa ja kolminkertaisesta skorppariudestani huolimatta muka ainoastaan 67% skorpioni. Plääh.

You Are Rain

You can be warm and sexy. Or cold and unwelcoming.
Either way, you slowly bring out the beauty around you.

You are best known for: your touch

Your dominant state: changing

Kaaosteoria

Yliopistossa ekan vuoden talousmatikan luennoista vastasi performanssitaitelija-Irma. Irmalla oli musta tukka ja kirkkaanpunaista huulipunaa sekä myös kaiken maailman finanssifunktiot hallussa. Irma oli väitellyt kaaosteoriasta ja viihdytti meitä myös luentojen ulkopuolella performansseillaan. Kerrankin ohjelmistossa oli sähköveitsi, partavaahtoa ja lenkkimakkaraa - ihan käsittämätön shöy kaiken kaikkiaan!

Mun elämäni kaaosteoria sen kuin paranee. Enää ei olla kaukana partavaahdosta ja spagetinpätkistä - hyvin pitkälle kaikkea muuta erinomaisen sotkuisessa järjestyksessä kyllä mun kodistani löytyy. Tilannetta ei juurikaan paranna kaiken maailman kissanristiäiset eri puolilla maailmaa - tänään tosin olen päättänyt lähteä töistä kello 16:02 tasan, enkä minuuttiakaan myöhemmin! Nimimerkillä eilen ihmeellisten töiden takia BB:nkin missannut nettiaddikti/stalkkeri-kirsi. ((Joo, a loooooong story.))

Sitten tärkeämpiin asioihin. Amerikkalaisia on tunnin päästä yli 300 miljoonaa. Hullua! Kuulemma ihan varmasti ei voida sanoa, saapuuko 300. miljoonas jenkki maahan laillisia teitä (eli kivuliaasti suoraan synnytyskanavasta) vaiko mahdollisesti korvantaukset suolavedestä märkinä. Mitään juhlia kuulemma tämän virstanpylvään saavuttamisen johdosta ei kuitenkaan järjestetä, vaan George makoilee tyytyväisenä ranchillaan ja suunnittelee lisää piikkilanka-aitoja Meksikon rajalle. Ihan kuin ne nyt jotakin auttaisivat.

Silti, USA on jännä paikka asua ja yrittää. Se maissipellonvierus, missä meikkis jenkkivuotensa vietti jätti kyllä lähtemättömän kaukokaipuun jälkeensä. Eikä missään nimessä tavalla, jonka olisi silloin taannoin voinut ymmärtää. Edelleen saan kiksejä tosi tavallisesta amerikkalaisuudesta. En ulkopolitiikan kiemuroista, yhteiskuntarakenteesta tai ihmisoikeusrikkomuksista (Irakin sodasta nyt puhumattakaan). Vaan soccer mom -ilmiöstä, kaikenkattavasta kaksinaismoralismista ja
siitä Small Town America -asenteesta, mikä pilkistää säleaidan välistä. Ja edelleen, kyllä sinne silti, kaikesta huolimatta ja juur sen takia, pitäisi päästä vielä hetkeksi takaisin.

Tänillan consuelalliset tavoitteet on seuraavat (voin sitten toivottavasti huomenna kuitata kaiken tehdyksi..)

- imurointi ja pölytys
- kylpyhuoneen syväpuhdistus - jopa suihkuverhon ja maton voisi lykätä pesukoneeseen
- uusien wieniläisten sisustuselementtien esilleasettelu
- jääkaapin sisällön tarkistus ja ulosheitto
- tarpeettomien sanomalehtipapereiden rituaalipoltto esimerkiksi hississä

Jesh. Eihän tuo nyt ollut pitkä lista ollenkaan. Eli wish me luck!

maanantai 16. lokakuuta 2006

Ksandaali

Mun tädin jukkapalmut on nousseet yllättävään kuuluisuuteen. Bongasin ne nimittäin eilen kansallisen lentoyhtiömme tarjoamasta iltapäivälehdestä - tän kuumottavan kokoomuslaisen paritus- ja pahoinpitelyjutun kuvamateriaalin yhteydestä. Olen siis melkein sukua julkkikselle (tai jukkapalmulle, whatever). Harkitsen täällä soittoa seiskapäivään ja muihin tabloideihin, olisi nimittäin sisäpiirin tietoa Kampin tapahtumista (tätsykkä on avaintodistaja, kon se asuu Jaskarin yläkerrassa).. Tsih. Sanotaanko tässä arvoituksellisesti kuitenkin vaan niin, että ei se mies ole aina se, joka kännissä lyö ja huitoo veitsellä rappukäytävässä..

Sitten muihin asioihin. Wienissä oli ihunaista - pitkiä kokouspäiviä ja vähän iltojakin. Bilateral talks (eli siis viinilasin yli viisastelua yhden tai useamman kansainvälisen partnerin kanssa), knöödelit (tuttavallisesti klimpit vaan) ja kauniin alkusyksyiset ilmat (+18-22C) oli ehkä ne jutut, jotka jäi mieleen parhaiten. Nuorisolaisjärjestössämme huimaavinta on kuitenkin se, että ideologiamme yhdistää maita ja mantereita ihan kadehdittavalla tavalla - illallisella istuin nimittäin Kiinan, Japanin ja Jenkkien edustajien kanssa samassa pöydässä.. Niin ne suurvallat kohtaa ruohonjuuritasolla.

Tällä viikolla ohjelmistossa on massiiviset anttituiskujatkot Smedsgatanilla. Olettaen, että mun sisäinen Consuela parantuu identiteettikriisistään ja tarttuu tanakasti imurinvarteen. Lisäksi huomautettakoon, että jatkojen kesto on mun nykyisen tuiskutuotannonpuutteen takia hyvin rajallinen - eli tasan ekan levyn mittaiselta näyttäisi kinkerit tällaisenaan. Mutta. But. Mikäli joku ystävällinen hahmo toisi mukanaan (tai toimittaisi yours trulylle) netistä täysin laillisesti (tsihi) löydettävää musiikillista tuiskutusmateriaalia, niin voisin jopa harkita luumuviinatarjoilua jatkojen piristysruiskeeksi. Aatteleppa ite.

Vielä, maanantaipäivää hämmentämään seuraava kysymys: kaikkihan tietävät lentokoneiden ns. pakkolaskuasennon (eli siis hätätapauksessa istuimella pyritään painamaan pää mahdollisimman pitkälle polvien väliin)..? Kuulin senkaltaisen luotettavan huhun viikonloppuna, että kyseisellä asennolla ei ole mitään tekemistä hengissäselviämisen kanssa. Pikemminkin taka-ajatuksena on se, että tuossa asennossa ihmisen purukalusto säilyy törmäyksessäkin tunnistamista ajatellen mahdollisimman ehjänä.. Ewww. Voisko joku ilmailualalla toimiva kertoa, että onk toi oikeasti totta?

Ps. Enää noin 16 yötä Soffan saapumiseen.

torstai 12. lokakuuta 2006

Intterweb

Tää on ihmeellinen maailma tää intterweb. Seriously, hankala kuvitella miten maailma makaisi esim. mun työasioideni suhteen, mikäli ulkomaanelävien kanssa ei voisi kommunikeerata sähköisesti, eli netissä. ((Suuruusluokassaanhan tää kysymys kuuluu siihen samaan ex-työystävä Miimin krapulapohdinnon "Onk atomit koskaan häirinneet teitä?" kanssa.))

Tällä viikolla sivuhistorian mukaan (työnantajan ajalla, koneella ja laajakaistalla) olen...

- Kavereiden/tuttujen blogeissa (ja omassani, how sad is that) on käyty ainakin 2 kertaa päivässä. Ihan vaan jos joku joskus olis päivittänyt jotain juttuja.
- Etsinyt kuumeisesti kahdesta ilmaisesta tanska-englanti -sanakirjasta käännöstä sanalle "delegeretmøde". Se tarkoittaa jonninsortin delegaattien tapaamista.
- Tsiikaillut Japa Koon suosituksesta YouTubesta yhtä hassua videota.
- Etsinyt määräaikaisen työsuhteen uudistamisen ylärajaa ammattiliittojen sivuilta.
- Päivittänyt meidän nettisivuja, useampaankin otteeseen.
- Kuukkeloinut Jenkkien intranetissä.
- Etsinyt ISKUn sivuilta kivoja sisustuselementtejä uudistettavaan toimistoomme (tsih).
- Googlannut parikymmentä ex-vaihtaria heidän nykyisten titteleidensä perässä.
- Päätynyt espoolaisen judoseuran nettisivuille stalkkerointimielessä.
- Naureskellut tähän blogiin päätyneiden ihmisten hakukonehauille (mm. 'härskejä kuvia' - Tästä lisää vielä myöhemmin).
- Maiskutellut jenkkiläisen jäätelön nettisivuilla kahdesti, eilen.
- Etsinyt houkuttelevaa lounastarjousta lähistöltä (Pianoon päädyttiin, oli hyvvää kannaa).
- Löytänyt tuloksekkaasti Finskin kenttäbussin aikataulun.
- Ihmetellyt Big Boretuksen viimeisimpiä vehtailu-, oksentelu- ja meikkipussiinkusemiskäänteitä lähes reaaliajassa (joo joo. Pathetic. I know!).
- Ennakkoilmoittautunut ensi kevään OPO-päiville. Sijainti muuttui Rovikselta Lahteen...how boring!

Näin rehellisiä meillä ollaan, kerron suvereenisti kaikille just kaikki pervot sivustoni. Seuraavaksi rupean julkaisemaan toikkarillemme saapunutta postia reaaliajassa... Lempikirjeeni tältä aamulta alkoi sanoilla "Terve XX ja konttorin kauniit tytöt!" Ihq vapaaehtoinen Raumalta sai ainakin neljä bonuspistettä tuosta tervehdyksestään. *wirn*

Mukavaa viikonloppua evrivan. Mä menen nyt juomaan viiniä. Wieniin. (Oi tätä verbaliikan määrää..)

ps. Kirjakerhon seuraavaksi lukukokemukseksi on ehdotettu Susanna Sievisen joulumarkkinoille tulevaa teosta jonka "kaikki haluaa lukea" (suora lainaus).

keskiviikko 11. lokakuuta 2006

Oprah's Book Club

Mä olen liittynyt kirjakerhoon. Tai siis KirjallisuusPiiriin. Sellaiseen, missä luetaan yhdessä (no, yksin kukin kotonaan) joku jännittävän sivistyksellinen teos ja sitten keskustellaan lukemastamme ääneen sohvalla istuen. Huikeaa! Ja Hyvin Aikuismaista. Kirjapiiri -pitänee kehitellä sille myös joku noheva nimi- kokoontuu satunnaisen epäsäännöllisesti; ensimmäinen luettu eepos oli Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. En nyt ajatellut spoilata kirjan juonta täällä (sikäli kun suuri yleisö ei sitä vaadi), mutta munsta oikein viihdyttävä ja jopa muutaman ajatuksenkin herättänyt oli tuo kirja.

Nimi nyt ei sinällään iske - englanninkielinen W.H. Audenin katkelma "The More Loving One", josta kirjan nimi oli poimittu kyllä sitäkin enemmän. "..if equal affection cannot be, let the more loving one be me.." Mutta analysoin näitä tuntemuksiani täällä nyt hetkisen ihan itseni kanssa ja tykönäni, jotta sitten voin hurmata viileän kliinisellä kirjallisella fiilistelylläni kaikki kiljaardit lukupiiriimme osallistuvat. ((Edelleen: järjettömän aikuismaista lukea kirjaa ja analysoida sitten fiiliksiä isommalla porukalla. Seriously, olen melkoisen otettu! Ja aikuinen. Melkein.))

Sitten muihin ajankohtaisiin asioihin.

MÄ LÄHDEN HUOMENNA WIENIIN!!!!!!!!!!! \o/. (anteeksi huuto.) Ehkä kivointa ever moinen matkailu, menen sinne kouluttautumaan meidän eri maiden toiminnanjohtajien seuraan. Tänään pitää ehkä käydä ostamassa vielä sukkahousut ja uudet kengät, jotta olen sitten valmis kaikkiin koitoksiin Itävallan yössä. Tsihi. Vakavastikin otettuna on hienoa päästä taas fiksujen ihmisten kanssa saman katon alle ja parantaa puolikas maailmaa while doing it.

Toinen hauska uutinen kantautui juuri messenger-linjoja pitkin. The teekkari of Otaonnela oli ronunut ilmeisen oikeissa paikoissa tarpeeksi kuuluvalla äänellä - ja tästä palkintona saanut edustamallemme nuorisolaisjärjestölle kilotolkulla ilmaista Ben&Jerry -jätskiä. Naminami. Tästä paljastuksesta olisi eräs tuttu ständup-koomikko/nuorisopolitiikko ehkä maailman eniten kateellinen - se kun on omassa nettipäikyssään hehkutellut juuri kyseisen jätskilaadun herkullisuutta. Mutta ollos siis otettu, arvon ensi viikon jenkki-iltaan tulevat - jätskiä on, paljon!

Nyt pitäisi tosiaan siis suunnata kaupoille ja pakkaamaan ja pyykkäämään ja kaikkea. Mä tarvitsen taloudenhoitajan. Anyone?

Ps. Punavuoren KoiranKakkaKeskustelu sen kuin kiihtyy. Laput on puistoissa lisääntyneet eksponentiaalisesti ja niiden päälle on nyt alettu jopa kakattaa koiria. Hurja Caccasota 2006 on siis julistettu alkaneeksi! Beware - tässä jää koreoiden ydinsotasuunnitelmatkin toiseksi. Kai.

tiistai 10. lokakuuta 2006

Kiekkua

Viime viikolla virvoitettiin vanhoja perinteitä. Messupäivästä uupuneina marssimme torstaina Jyskylän jäähallin ohitse juuri kun lipunmyyjät availivat kojujaan. Suora lainaus lippuluukulla käydystä keskustelusta meni jolteensakin seuraavasti:

kirsi: "Ai pelataanko täällä tänään jotain? Ai kiekkua? Ai ketkä pelaa? Ai Jyppi ja Pelikaanit vai.. No moneltako se peli sitten alkaa? Ai tunnin päästä? No, me otetaan sitten kaksi lippua. Eturiviin, kiitos!"

Mentiin sitten yksissä naisin seuraamaan jännittävää liigakiekkoa, kakkosriviltä totta kai (kauempaa olisi voinut ehkä saada paremman kuvan pelistä, mutta tokalta riviltä näkee just sopivasti kaikki hottikset pelaajat) *tsih*. Kaikkia jännittäviä pelikuvioitakin siellä kai oli esillä ja esitteillä, tuomarit jakoi rangaistuksia vasemmalle ja oikealle - sekä hallin käytävät oli vallannut perinteinen kisakärkkärin ja sukkamehun haju. Vallan kiakollinen tunnelma!

Suurinta hilpeyttä herätti kuitenkin edessämme keekoilleet hokitiimin tsiirliiderit. Niiden olisi kaikkien pitänyt kyllä viettää vuosi jenkkiläisessä highschoolissa, sen verran yrmeät oli ilmeet läpi esitysten. Ei puhettakaan lyhyistä hamosista, vimpan päälle kaakkoon viritellyistä hymyistä ja erittäin enthusiasticeista taputuksista ja hyppelyistä. Lähinnä vaivautuneeksi ja yllättyneeksi saattoi heidän irvistelyitään kutsua - not to mention ne järkyt housuasut, missä neidot keikistelivät. Kaukana glamyyristä ja ämerikkähenkisestä reipastelusta, sanoisin.

No, mutta. Jyppi siis hävisi jatkoaikamaalilla, which was sad. Meidän kannustusjoukkoihin tää tappio ei siltikään osunut yhtä suurella intensiteetillä kuin toisen maalivahdeista kalastelema rangaistus "sukeltamisesta". Se sai kahden minuutin jäähyn ja kymppiminsan käytösrangaistuksen moisesta puuhasta. Anteeksi kuinka? Miten jäällä voi sukeltaa? Sehän on kiintiää nestettä, eikä mitään missä voisi villisti daivailla..? Ja kuinka se tuomarin käsimerkki sukelluksesta näytetään? Ai nenästä kiinni ja niiaus vai? Käsittämätön laji tuo kiakkoilu. Indeed.

Ps. Vanha perinne -terminä käytössä siksi, että herran vuonna 1992-93 fanitettiin Hannan kanssa Kärppiä ehkä eniten. Meillä oli piippuhyllyllä fanilippu ja sellainen äitin lakanaan värikynillä taiteiltu "Kärpät JYRÄÄ" -banderolli. Vladimir Kames (#90) ja Pekka Arbelius (#47) oli niiiiiiiiiiin kuuminta hottia divarikiekossa tuolloin. Vitsit sentään. Niitä aikoja.

maanantai 9. lokakuuta 2006

Rakkauden esitaistelija

Jesh, meikkis on selkä. Viime viikko meni melkoisessa huiskeessa eri puolilla Helsinkiä ja Suomea - ensiksi kidutin Keski-Suomen aluetoimitustamme messukuvioinneilla keskiviikosta perjantaihin. Ja viikko päättyi melkolailla vauhdikkaissa merkeissä Tampesterin yössä. Lauantaiaamun voittajafiilikselle ei taas ihan hetkeen löydy vertaistaan.. Siinä vaiheessa kun suussa pesii maailmankaikkeuden suurin rämemajava, nenässä tuntuu edelleen pieni häivähdys sinne muutamia tunteja aiemmin sniffatusta cointreausta ja junamatkaa kotiin on melkein kaksi tuntia, niin tiesi taas eläneensä. Hihi. Mutta kivvaa oli silti - anttituiskujatkoiltakin puuttui vaan puolalainen luumuviina, muuten ihan täydellinen tunnelma!

(Tiiserinä todettakoon, että täydellisempi raportti Nakeron ja allekirjoittaneen illasta juomamaistereina yhden kasiseiskan ja kahden kasikasin keskuudessa tullaan postaamaan tänne ehkä sitten kun pöly reissustamme on hieman laskeutunut. Yleisön pyynnöstä myös kaikkien juotujen (noin kymmenen!) shottien reseptiikka löytynee täältä..eventually.)

Notta sillä lailla. Nuorisolaismessujen parasta antia (JKL:ssä siis) oli ehdottomasti verkostoituminen ilmavoimien sekä erään pohjoismaisen pankkiverkoston kanssa (vitsit että oli kaunissilmäisiä kylteripoikia sillä ständillä!) ja tietty rakentavat keskustelut globalisoituvasta maailmasta arvon kokkarinuorten kanssa. Nih. Pitäisi olla enemmänkin tuonkaltaisia tapahtumia maailmassa; ne kasi-/ysiluokkalaiset messukävijät ei häirinneet yhtään niin paljon, kun välillä saattoi kahvitella hurmaavassa herraseurassa *wirn*.

Viikonloppuna leikin kuollutta. Päiväunien ohessa lahtasin sen satamiljoonaa hedelmäkärpästä (on muuten vittumaisia ne tyypit - poistuivat itse asiassa vasta toisen Raid-iskuni jälkeen). Lisäksi käytiin kaifan kaa eilen cannelonilla ja kävelyllä Hietaniemen hautuumaalla. Koskaan ei pitäisi mennä väsyneenä ja darrassa hautausmaalle - sitä hihittelyn määrää epämääräisille sukunimille (neiti Naema ja herra Mela makoilevat iäisyyden vierekkäin) tahi hautakivien muodoille (erityisen fallinen "kynänmuotoinen" muistomerkki nauratti suuresti..) Ihan paras oli kuitenkin muistoteksti, jonka me molemmat toivoisimme omaan kiveemme kaiverrettavan: "Rakkauden Esitaistelija". 1800-luvulla elänyt mies oli kivensä mukaan raittiuden esitaistelija - mutta meitä toi rakkausteema olisi kuitenkin ehkä enemmän lähellä..

How cool would that be...? Valtaisa fallinen monumentti, missä lukisi capslockilla Rakkauren esitaistelija - ja vaikka jonkun Slippery Nipplen ohje (2 cl sambucaa ja 2 cl baileysia). Tsih ja hih. Lisäksi, jos patsaassa olisi kreikkalaista jumalaa muistuttava alaston mieshahmo (niissä usein on, believe me!), niin siitä voisi jättää sen strategiselta kohdaltaan siveellisen pyyhkeen pois. Olisi sitten sukulaisille kahva omasta takaa, mihin ripustaa laukkunsa yms. visiittien ajaksi *wirn*

Kamalan poliittisesti epäkorrektia puhetta. Sorry!

tiistai 3. lokakuuta 2006

Eiran herkut

Hieman ehkä harhaanjohtava otsikko - pahoitteluni. ((Tosin yhtä valideja nää mun jutut on suhteessa tuohon otsakkeeseen kuin kalliolaisessa "Eestin herkut" -nimisessä kaupassa.. Ne myy siellä vaan jotain mustikkasuklaata eikä ollenkaan ihqja ihmisiä. Tsih.))

Olen taas ihmeestä ymmyrkäisenä seuraillut vieressä naapurustoni (ja naapureideni - rouva Sarvi tosin on taas karannut jollekin kuukausien mittaiselle tsetsuaalilomalle, kon siitä ei ole mitään kuulunut aikoihin..Grr.) toimia.

Kaksi suurinta ihmettelyn aihetta ovat viime päivinä olleet seuraavat:

1. Katuni kiinalaisravintolassa myydään oikeasti hyvää ruokaa. Tosi. Hyvää. Ruokaa. Myyjätär on iloinen aasialainen nainen, joka solauttelee ärrää aina sopivissa kohdissa (fliteelattuja katkalapuja, anyone). Sunnuntai-iltana, kun meikkistä laiskotti, kävin hakemassa satsin kanaa ja paistettua liisiä. Naapuripöydässä istuvan keski-ikäisen pariskunnan keskustelu meni melko lailla seuraavasti:

Mies (tarjoilijalle): nää on nää jättikatkaravut tosi hyviä ja sit me voitais ottaa tuota Kung Po -kanaa ja jotain keittoa..
Nainen (tarjoilijalta): Mille ne sitten ne ruuat maistuu, että onko niissä joku erikoinen maku? Kuuluuhan täällä kaikkiin annoksiin leipä..?
Taljoilija: Ei meillä kyllä oikein kuulu sitä leipää.. minkälaista leipää saisi olla?
Nainen: Kyllä leipää pitää saada! Ravintolassa! Minä en kyllä ainakaan syö mitään keittoa ilman leipää!!!
Taljoilija: Käydään naapulikaupasta hakemassa leipää. Käykö lanskanleipä..?
Nainen: EI! Kun pitää olla hiivaleipää..

Valitettavasti mun tilaukseni saapui melko lailla näillä main - eli en ikävä kyllä ollut paikalla seuraamassa haineväkeiton ja hiivaleivän syöntiprojektia. Tsihi silti. Ihanaa kulttuurin valtavirtaistamista moinen käytös!

Toinen hassu havainto Tehtaanpuiston koirain ulkoilureitin varrelta on seuraava. Yksi pikkuinen musti oli viime viikon loppupuolella kakannut nurmikolle. Omistaja ei ollut kikkaraa vaivautunut nostelemaan roskikseen. Niinpä joku ehtoinen eiralaisemäntä oli aamulla kirjoittanut sanan HYI! mustalla tussilla paperille - ja jättänyt tuotoksensa kakkikasan viereen. No, sunnuntainen sadehan sitten meinasi pyyhkiä kirjalliset tuotokset mukanaan - mutta kas kummaa. Samalla käsialalla kirjoitettu uusi HYI! -lippulappunen oli tänään aikaisin aamulla tuotu vanhan tekstin päälle. How nice!

Siinäkin ajassa, kun ko. rouva burberryissään kaivelee laukustaan mustan tussin, kirjoittaa tervehdyksensä ja etsii muutaman kiven kirjelmäänsä kiinnipitämään - hän olisi alkuperäisen kikkaran kiikuttanut roskiin jo monasti. Mutta ei...

Kyllä ihmisellä periaatteita pitää olla!

maanantai 2. lokakuuta 2006

Juhlaraportointia

Kihihi sanoo kirsi, päivä kaverikekkereiden jälkeen. Olipas oikeinkin riemukkaat kinkerit - masu saatiin täyteen lisäainerikasta ja erityisesti makiaa amerikkalaista purtavaa. Jopa siinä määrin oli sweetiä meidän menomme, että popkorneissakin oli sokuria. Ewww. Ohjelmistosta sen verran, että hieman vaan narsistiset juhlakalut olivat yleisön iloksi väsänneet kymmensivuisen pöwerpöintin ystävämatkastamme tähän päivään - ja varsin hilpeitä naamoja saikin esityksemme jo aikaiseksi.

Mutta. But.

Yllättäen potin vei mukanaan tajunnanräjäyttävä tehokaksikko suoraan Otaonnelasta. Taattuun TKK-tyyliin oli neideillä mukanaan puolikas iPodillinen kuva- ja videomateriaalia allekirjoittaneen kootuista sekoiluista muutaman viime vuoden ajalta. Hilirimpsis kuului vaan, kun maisteriopinnot (juu, kevyttä kenttävittuilua, etten paremmin sanois) mun olemuksestani pyörähti käyntiin!

Lupaan referoida kyseisen opintokokonaisuuden sisällön tässä foorumissa vähän tarkemmin, jahka saan ko. slaidit käsiini. ((Videomateriaali tosin toivottavasti pysyy edelleen suurelta yleisöltä hyvin piilossa.)) Mutta täytyy myöntää, että melkoisen kattavan esityksen mun elämästä ilmeisesti saa tehtyä ihan vaan juttujani puolikorvalla kuuntelemalla ja tätä blogia pläräämällä (tunti ja vartti niissä hakuistunnoissa on ilmeisesti yhteensä mennyt, jos sitemeteriin on uskominen).

Ja vaikka mimmien esitys päättyi tiukkaakin tiukempaan 12-kohtaiseen maisteristenttiin (kysymyksinä mm. tän blogin osoite, syysfiilistelyn määritelmä sekä bonuksena essee aiheesta "KK ja minä"), niin hilpeää oli silti. Ihqt anu ja kake; tulette ihmettelemään paybackin suuruutta. Muah.

Esimieheni yllätti iltapäivällä (oli kuullut esityksen sisällöstä ohimennen) ja toivoi näkevänsä myös koko shöyn... En ihan kuitenkaan lähtisi levittelemään pomolleni sitä, kuinka mun tärkeimmät "alaiset" (joo joo, huono sananvalinta näin horisontaalisessa bisneksessämme) näkee mut ja merkitykseni järjestömme maailmankaikkeudelle. Tsih. Tai sitten voisi kai vuotaa sille tän mun blogin osoitteen ja odotella irtisanomisviestiä :).

Elikkäs. Näin jälkikäteen vielä siis kaunein kiitos ja yksi "divine smile" kaikille riemuumme osallistuneille.. Repeilen tenttivastauksille ylhäisessä yksinäisyydessäni tästä ainakin niihin mun soffan tupareihin saakka. *ahihihi*

Ps. Nonni. Se näistä sisäpiirijutuista nyt, for now. Ihan pakko mennä surffaamaan BB:n sivuille kon sinne on aamulla tullut VIISI (5) uutta ihmistä! Niiiiiiiiiiiiin helmee, etenkin kun se homonaama-Kale on ihan maailman paskimpana nyt tästä käänteestä! Jesh.