tiistai 3. lokakuuta 2006

Eiran herkut

Hieman ehkä harhaanjohtava otsikko - pahoitteluni. ((Tosin yhtä valideja nää mun jutut on suhteessa tuohon otsakkeeseen kuin kalliolaisessa "Eestin herkut" -nimisessä kaupassa.. Ne myy siellä vaan jotain mustikkasuklaata eikä ollenkaan ihqja ihmisiä. Tsih.))

Olen taas ihmeestä ymmyrkäisenä seuraillut vieressä naapurustoni (ja naapureideni - rouva Sarvi tosin on taas karannut jollekin kuukausien mittaiselle tsetsuaalilomalle, kon siitä ei ole mitään kuulunut aikoihin..Grr.) toimia.

Kaksi suurinta ihmettelyn aihetta ovat viime päivinä olleet seuraavat:

1. Katuni kiinalaisravintolassa myydään oikeasti hyvää ruokaa. Tosi. Hyvää. Ruokaa. Myyjätär on iloinen aasialainen nainen, joka solauttelee ärrää aina sopivissa kohdissa (fliteelattuja katkalapuja, anyone). Sunnuntai-iltana, kun meikkistä laiskotti, kävin hakemassa satsin kanaa ja paistettua liisiä. Naapuripöydässä istuvan keski-ikäisen pariskunnan keskustelu meni melko lailla seuraavasti:

Mies (tarjoilijalle): nää on nää jättikatkaravut tosi hyviä ja sit me voitais ottaa tuota Kung Po -kanaa ja jotain keittoa..
Nainen (tarjoilijalta): Mille ne sitten ne ruuat maistuu, että onko niissä joku erikoinen maku? Kuuluuhan täällä kaikkiin annoksiin leipä..?
Taljoilija: Ei meillä kyllä oikein kuulu sitä leipää.. minkälaista leipää saisi olla?
Nainen: Kyllä leipää pitää saada! Ravintolassa! Minä en kyllä ainakaan syö mitään keittoa ilman leipää!!!
Taljoilija: Käydään naapulikaupasta hakemassa leipää. Käykö lanskanleipä..?
Nainen: EI! Kun pitää olla hiivaleipää..

Valitettavasti mun tilaukseni saapui melko lailla näillä main - eli en ikävä kyllä ollut paikalla seuraamassa haineväkeiton ja hiivaleivän syöntiprojektia. Tsihi silti. Ihanaa kulttuurin valtavirtaistamista moinen käytös!

Toinen hassu havainto Tehtaanpuiston koirain ulkoilureitin varrelta on seuraava. Yksi pikkuinen musti oli viime viikon loppupuolella kakannut nurmikolle. Omistaja ei ollut kikkaraa vaivautunut nostelemaan roskikseen. Niinpä joku ehtoinen eiralaisemäntä oli aamulla kirjoittanut sanan HYI! mustalla tussilla paperille - ja jättänyt tuotoksensa kakkikasan viereen. No, sunnuntainen sadehan sitten meinasi pyyhkiä kirjalliset tuotokset mukanaan - mutta kas kummaa. Samalla käsialalla kirjoitettu uusi HYI! -lippulappunen oli tänään aikaisin aamulla tuotu vanhan tekstin päälle. How nice!

Siinäkin ajassa, kun ko. rouva burberryissään kaivelee laukustaan mustan tussin, kirjoittaa tervehdyksensä ja etsii muutaman kiven kirjelmäänsä kiinnipitämään - hän olisi alkuperäisen kikkaran kiikuttanut roskiin jo monasti. Mutta ei...

Kyllä ihmisellä periaatteita pitää olla!

3 kommenttia:

Osakeyhtiö Huovinen kirjoitti...

Se joka toisen paskaan lankeaa, olkoon autuas.

Tusseja ja pusseja
Kyllä eilalaislouvilla tussit on mukana mutta kenellä muka on gagipusseja mukanaan?

Anonyymi kirjoitti...

Nauroin itseni tärviölle :) ihanaa. Hiivaleipää. tosiaan. veikkaanpa, että rouvan ja herran tiet eroavat kohtapuoliin ;)
maumari

Kati kirjoitti...

Tän päivän (6.10) satasessa tai metrossa oli kännykuva cacca-viestistä. Niitä on kuulemma useita myös Kaivarin suunnalla;)