maanantai 16. lokakuuta 2006

Ksandaali

Mun tädin jukkapalmut on nousseet yllättävään kuuluisuuteen. Bongasin ne nimittäin eilen kansallisen lentoyhtiömme tarjoamasta iltapäivälehdestä - tän kuumottavan kokoomuslaisen paritus- ja pahoinpitelyjutun kuvamateriaalin yhteydestä. Olen siis melkein sukua julkkikselle (tai jukkapalmulle, whatever). Harkitsen täällä soittoa seiskapäivään ja muihin tabloideihin, olisi nimittäin sisäpiirin tietoa Kampin tapahtumista (tätsykkä on avaintodistaja, kon se asuu Jaskarin yläkerrassa).. Tsih. Sanotaanko tässä arvoituksellisesti kuitenkin vaan niin, että ei se mies ole aina se, joka kännissä lyö ja huitoo veitsellä rappukäytävässä..

Sitten muihin asioihin. Wienissä oli ihunaista - pitkiä kokouspäiviä ja vähän iltojakin. Bilateral talks (eli siis viinilasin yli viisastelua yhden tai useamman kansainvälisen partnerin kanssa), knöödelit (tuttavallisesti klimpit vaan) ja kauniin alkusyksyiset ilmat (+18-22C) oli ehkä ne jutut, jotka jäi mieleen parhaiten. Nuorisolaisjärjestössämme huimaavinta on kuitenkin se, että ideologiamme yhdistää maita ja mantereita ihan kadehdittavalla tavalla - illallisella istuin nimittäin Kiinan, Japanin ja Jenkkien edustajien kanssa samassa pöydässä.. Niin ne suurvallat kohtaa ruohonjuuritasolla.

Tällä viikolla ohjelmistossa on massiiviset anttituiskujatkot Smedsgatanilla. Olettaen, että mun sisäinen Consuela parantuu identiteettikriisistään ja tarttuu tanakasti imurinvarteen. Lisäksi huomautettakoon, että jatkojen kesto on mun nykyisen tuiskutuotannonpuutteen takia hyvin rajallinen - eli tasan ekan levyn mittaiselta näyttäisi kinkerit tällaisenaan. Mutta. But. Mikäli joku ystävällinen hahmo toisi mukanaan (tai toimittaisi yours trulylle) netistä täysin laillisesti (tsihi) löydettävää musiikillista tuiskutusmateriaalia, niin voisin jopa harkita luumuviinatarjoilua jatkojen piristysruiskeeksi. Aatteleppa ite.

Vielä, maanantaipäivää hämmentämään seuraava kysymys: kaikkihan tietävät lentokoneiden ns. pakkolaskuasennon (eli siis hätätapauksessa istuimella pyritään painamaan pää mahdollisimman pitkälle polvien väliin)..? Kuulin senkaltaisen luotettavan huhun viikonloppuna, että kyseisellä asennolla ei ole mitään tekemistä hengissäselviämisen kanssa. Pikemminkin taka-ajatuksena on se, että tuossa asennossa ihmisen purukalusto säilyy törmäyksessäkin tunnistamista ajatellen mahdollisimman ehjänä.. Ewww. Voisko joku ilmailualalla toimiva kertoa, että onk toi oikeasti totta?

Ps. Enää noin 16 yötä Soffan saapumiseen.

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Hani,
kun tulee iso rysäys, matkalaukut alkaa putoilla yläkomeroista ja muukin kama lentää. Päähän sattuu pikkusen vähemmän jso pää on polvien välissä ;)

Jos kone oikeasti hajoaa ja muutenkin menet mäskäksi, ihan sama kummasta päästä aloitetaan IMHO...

Tietty on sekin pointti, että kun pahasti rythyy, kaularankaan tulee vammoja. Tiedäthän ne tyypit jotka pienenkin kolarin jälkeen kulkee kipsikauluksessa puoli vuotta?

kirsi kirjoitti...

Hyyy. Mä olen oikeasti ennen ollut ihan tosi kewl (eli khuul) näissä lentoasioissa, mutta heinäkuisen Berliinin-matkan myötä ihan tavallinen turbulenssikin on alkanut ahdistaa.

En ajattele enää moista. En ainakaan ennen kuin mun bonuspisteet on kertyneet kymppitonnin kauniimmalle puolelle! *brrr*