perjantai 10. marraskuuta 2006

Kirsusein kokkaa taas

Lämpimät leivät á la Smedsgatan

Tarvitaan:

- leipää, juustoa, kinkkua, tonnikalaa (ei vedessä, kun se maistuu kakalle), tomaattia
- uuni, pelti, leivinpaperia

Valmistetaan leivät. Asetellaan ne kauniisti pellille ja pukataan uuniin. Joku vajaa 200C. Heittäydytään sängylle/soffalle vaklaamaan Dr. Philiä. Havahdutaan "hassuun" hajuun noin viiden minuutin intensiivisen paistamisen jälkeen.

Napataan leivät pois savuavasta 1970-luvun uunista. Käännetään virta pois. Ai, se ei mene pois. Vaivutaan hetkelliseen epätoivoon "sähkösavunhajuisessa" keittiössä. Avataan ikkuna ja parvekkeenovi, käännetään liesituuletin kaakkoon. Savua tulee uunista edelleen.

Panikoidaan ohikiitävä hetki ("mihin vittuun nyt voi savuavan uunin takia soittaa..poliisi? Palokunta..?"). Herätään todellisuuteen - sähkölaitteet kun kai voi myös sytyttää tulipalon, ainakin lööppien mukaan. Huomataan päävirtakytkimen vieressä sulake, jonka alla lukee keittiö. Napataan sulake irti.

Uuni savuaa edelleen. Tunnelma tiivistyy - ei kai tää saatanan kämppä nyt pala mun viikon ainoan vapaaillan aikana? Jumalauta, kotona tosiaan on vaarallista. Soitetaan isille, otsikolla "paljonko sä tiedät 70-luvun sähköuuneista..?" Saadaan neuvoksi soitto kiinteistöhuoltoon, että tulevat varmistamaan toimenpide "sulakkeenpoisto" riittävyyden sekä vastapalloon kysymys palokunnan numerosta. Vastataan yllättäen väärin. Uuni savuaa edelleen.

Kiinteistöhuollon päivystäjä soittaa ja kertoo, ettei hän paikalle tulemisellaan aiheuta mitään muuta kuin sadan euron laskun. Ja sitä paitsi hella-asiat kuuluu kiinteistön omistajalle (mikä onkin totuus, valitettavasti itse omistaja vaan asuu jumalan selän takana eli Mäntsälässä). Ruikutetaan puhelimeen yksinasuvan naisen kohtalosta. Päivystäjää lähinnä naurattaa epätoivoinen viesti.

Savuaminen vähenee. Tilanne laukeamassa - ikkunat ja ovet on hyvä pitää auki kunnes pahin käry on hävinnyt. Napataan Dr. Phil auki, vielä ehtii katsoa viimeisen neljänneksen. Nautitaan vain vähän savunmakuiset ja mukavasti jäähtyneet leivät leposykkeen lähennellessä noin sataaviittäkymppiä.

Mä en taida enää ikuna kokkailla (ainakaan tuolla hellalla) yhtään mitään. Onneksi ei ollut vieraita.. hih.

Ps. mikä siinä muuten on, että tuonkaltaisessa tilanteessa tulee ensimmäisenä mieleen soittaa iskälle. Se asuu 600 km:n päässä, eikä varmasti ole mikään sähköinsinööri. Toisaalta myös pikkusiskoni soitti samaiselle henkilölle tuossa jokunen aika sitten, kun kummipoikani sairastui ensimmäiseen korvatulehdukseensa. Ja sai ihan pätevät neuvot, iskän varaaman erikoislääkäriajan ja vielä kyytitarjouksen lekuriin.. Ei me turhaan olla siis annettu isille 40-v. lahjaksi "Asiantuntija" -lippistä. *wirn*

4 kommenttia:

Juho kirjoitti...

Voi kuinka suloista!

Tosin toi sun otsikkos sai mut melkein jättämättä tän jutun lukematta. Ajattelin, että sieltä tulee taas reseptiä, joka kuullostaa herkulliselta, mutta jota en koskaan kuitenkaan saa aikaiseksi valmistaa. Ja siitähän tulee vain huono omatunto. (onneksi tämä ongelma kohta poistuu, koska meistä tulee naapureita, ja tulen joka kerta lainaamaan sokeria, kun ruoka alkaa tuoksua/savu alkaa nousta Kirsusein keittiöstä)

Isille tietenkin hädässä soitetaan. Ja kohta siitä saa taas kiittää, että saa soittaa. Muistahan isänpäivä, ja seurakuntavaali.

maijaatio kirjoitti...

Tosta muistuikin mieleeni synkkä ja myrskyinen yö Itä-Suomen Chicagossa eli Kuopiossa, kun sulake meni imuroidessa ja itkin ISIÄ apuun sieltä 500 kilometrin päästä.

Mari kirjoitti...

Hm, teillä on onnea - mun isälle ei tod kandeis soittaa yhtään minkään asian vuoksi...
Uuni: oletkos nyt kirsipieni yhtään muistellut, onko uunin pohjalle valunut viimeksi kokatessa jotain? Vai oletko suihkuttanut uunin täyteen uuninpuhdistusainetta mutta unohtanut pyyhkiä ja huuhdella? Tai kenties uunipellin pohjaan takertui leipäpussi, joka putosi uunin pohjalle ja suli sinne?
SÄhkölaite voi mennä rikki ja savuta jos vaikka kaapelien muovipäälliset palavat; mutta ei se savu silloin uunista tule, pikemminkin kaikista muista raoista...

kirsi kirjoitti...

Juho, edelleen teretulemast Rööperiin. Mä toimin mieluusti muonittajana säännöllisen epäsäännöllisesti - yhdellä ehdolla... Saan laittaa sun numeron eteen ICE-koodin, johon voin aina paniikkitilanteessa (rikkimennyt lamppu, ampiainen huushollissa, pienimuotoinen tulipalo keittiövälineessä tms.) soittaa. Eräänlainen talkkaripalvelu siis *wirn*.

Ja mari: kyllä mä ehdin kaikki nuo uuniSOTKUkatastrofitkin jo käydä läpi. Sähköpiuha siellä hais - noi seitkytluvun uunit on vaan siitä kivoja, että se on sellainen kuuma peltinen laatikko, jossa kaikki vastukset jne. on sen laatikon "ulkopuolella".. Eli se savu tuli teoriassa uunin luukusta, niistä raoista. Tai jotain.

Rikki mikä rikki. Voi kurjuus.