keskiviikko 15. marraskuuta 2006

Kuudes aamu ilman uunia

Drama-queen sisälläni on jälleen herännyt. Oon nimittäin tässä kuluneen viikon aikana tehnyt uunittomuudestani sellaistakin taidetta, että oksat pois. Jopa to the extent, että mut on tänään illalla kutsuttu lämpimälle ruoalle ennen reissuani. Kun "pitäähän mun jotain oikeeta ruokaakin saada." *wirn* Lisäksi eilisen lentävä lause (surkutellessani mun työurallisia siirtoja) oli jotain tyyliin "sama mun on hakea töihin vaikka Swahiliaan - mikä mua täällä [Helsingissä] pitää, kun ei mulla ole edes uuniakaan..."

Eiköhän tämä tästä, vuokraisäntä/tuutori kyseli jo eilisellä tekstiviestitse omistamani mittanauhan perään - eli todennäköisesti pääsen käryyttämään pikkujoululaatikot jo sitten ihkauudessa (taikka kierrätyskeskuksesta roudatussa, you never know) uuni uunilaisessa. Jihuu!

Eilispäivän muihin urotekoihin kuului sauerkrauttia pataljoonalle; catering-kollegani aikaansai sellaisetkin hapankaalihuurut tänne byrooseemme, että vieläkin vähän kirvelee silmiä. Salainen resepti pitää sisällään Lidlin säilykekrauttia, valkoviiniä, lihalientä ja pekonia. Sitten vaan uuniin pöhisemään pariksi tunniksi - ja avot. Pikkupikku bratvurstit kruunasivat saksalaiset tarjoomuksemme.

Illalla valmistauduin poikkeuksellisen hyvissä ajoin huomiseen matkusteluuni, eli pesin kaikki kesähamoset (ja sateenpitävät takkini) jo näin etukäteen. Musta on kai tulossa aikuinen. Muistaakseni tähän saakka suurin osa reissuun lähtemisistä on tapahtunut ns. lentävästi, eli olen lähes poikkeuksetta pakannut reppuni/rinkkani (vasta viime aikoina samsoniteni) yöaikaan, ja useimmiten vielä kännissä. Mikäpäs sen mukavampaa kuin sitten määränpäässään arpoa, mitä mukaan sattui osumaan - ja erityisesti joidenkin tiettyjen kännikalallisten pakkaamusten maailmalle kärrääminen (sakset, parittomia sukkia erinäinen määrä, hammastahna -ei harjaa..) on herättänyt usein hilpeyttä.

Hurjia suorituspaineita aiheuttaa myös uudistuneet lentoturvallisuusnestemääräykset. Mun käsilaukusta kun aamun satunnaisotannalla löytyi meikkejä, nenäsuihketta, lääkkeitä, hajuvettä, huulikiiltoa, hammastahnaa, kertishaarukoita ja kasakaupalla muuta roinaa. Mä en kuunaan pääse ton mun rojukassini kanssa mihinkään koneeseen, ainakaan ilman hurjaa ronklaamista. Toisaalta taas, jos olis kaikkia hepeneitä kassit pullollaan, niin ne söpöjen poikien suorittamat penkomiset ei ole yhtään hassumpi ajankäyttömuoto. Valitettavasti vaan useimmiten oon itse joutunut valtavaan myötähäpeään, kun joku viaton turvatarkastaja on joutunut kätensä käsveskaani tunkemaan. *blush*

Ja muuten, jos joku haluais lukea mun puolesta noin 150-sivua UNESCO-aiheista kulttuurienväliseen dialogiin liittyvää tekstiä, niin pliis ilmoittautukaa. Tarvisin briiffin huomiseksi ennen kuutta!

2 kommenttia:

kaifa kirjoitti...

Etkös joskus muinoin lähtenyt reissun päälle kamat muovipussissa :D

kirsi kirjoitti...

Heh. Lasten ja irkkaajien suusta sen totuuden kuulee.

Kylläpä kyllä, kotoisasti Allianssi-risteilyllä seilattiin viime keväänä vaihtovaatteet muovikassissa. Eli siis selkeää kehitystä on havaittavissa.

Hyvä minä. *pat pat*