perjantai 29. joulukuuta 2006

Shoppailua

Alennusmyynnit on kuulemma alkaneet. Ahdistavaa. Jengi tonkii niitä samoja kaukaloita ja rekkejä, joista ei aiemminkaan ole löytynyt mitään kivaa [vai miksi muuten kama olisi 98% alennuksessa kuin siitä syystä, ettei se täydellä hinnalla kelpaa kenellekään?] - ja tuuppii mennessään toisiaan. Kaikilla on hullu hikikuumuus, kauppiaat soittavat piinaavia renkutuksia helvetin lujalla volyymillä, jotta olo alennuslaarien äärellä olisi mahdollisimman tukala. Äidit sihisee lapsillee, lapset kinisee tuskissaan ja mukaanraahattujen puolisoiden verenpaine nousee, paitsi syntyneestä liikevaihdosta, myös shoppailun aiheuttamasta ahdistuksesta. Kotimatkalla on liikenneonnettomuudet, avioero ja miestappo lähellä.

Ei näin!

Mä en kerrassaan kestä ihmispaljoutta sisätiloissa. Ainakaan ahtaissa kaupoissa, verenmaku suussa talvialennusmyynneissä. Tässä suhteessa mun arvoni on melko lailla samat kuin kansalainen Jussilalla (jos joku sattui sontaluukun ääreen toissailtana, kun ko. dokkari Ihmemies "ternimaito" Jussilasta uusittiin) - rikkaus ja tähteys.. Tavoitteenani on olla niin suuri starba (sen verran tuhdilla lompsalla varustettuna), että voin ostaa tarvitsemani vaatteet ihan ilman talvialennusmyyntejäkin. Tai hulluja päiviä. Tänä vuonna mun ostoboikotti on ainakin purrut erinomaisen tehokkaasti - en ole viikkoon höylännyt yhtään mitään. Omalla kortillani.

Uudenvuoden karkeloihin on sitten tulossa sellaiset vajaat 25 henkeä. Fantastisen aikuismaista. Kukaan ei tunne toisiaan, juhlakämpässä on lievä ylijännitevaara (seriously, tänään oli napsahtanut muutama sulake ihan vaan valojensytyttämisen ilosta) - ja sosiaalisissa tilanteissa ahkerat suomalaiset pääsevät siis tutustumaan totaalisen uusiin ihmisiin. Jännittävää. Voinen alkuvuodesta raportoida, kuinka meidän testilaboratorio-olot päihittivät nämä haasteet.

Mukavaa viikonloppua - ja vuodenvaihdetta evrivan. Ei kun hyvällä sykkeellä vaan uuteen vuoteen, sanoisin!

keskiviikko 27. joulukuuta 2006

Glögiä tarjouksessa

Nyt jos joskus kannattaisi laittaa euroja säästöön - ja ostaa ens syksyn ekoihin pikkujouluihin tarjottavat valmiiksi. Glögiä, pipareita (ja kuohukermaa - uudenvuoden kermavaahdonnuolemisskaboihinko, toim. huom.) olisi tarjouksessa enempi kuin laki sallii. Välttyisi siltä lokakuiselta tuskastelulta, että mistä hemmetissä löytyy pari kuukautta ennen joulua jotain piparillista tarjottavaa. Ja säästyisi siis rahaakin. Mun alle kolmenkymmenen neliön kämppääni nyt tuskin mahtuu mitenkään valtaisia kasoja biletarjottavaa säilöttäväksi ensi syksyyn, mutta joku taloudellisempi voisi kai napata hihaansa tämän säästövinkin..?

Ulkona tuulee valtaisasti - ja ne vähätkin lumenrippeet alkaa nyt olla melkoisen menneen talven lumia. Mikäpä siinä, luulisi kevään tulevan kohisten, jos ilmasto jatkuu tänkaltaisena. Kuulemma pajunkissatkin alkaa olla jo melko pitkällä - päästään viettämään pääsiäistä jo ensi kuussa, jos huvittaa. Kätevää oliskin siirrellä juhlapyhiä säätilojen mukaan, tänä vuonna joulua olisi voinut lykätä kuukauden-pari - ja vastaavasti tosiaan viettää esimerkiksi pyhäin meisten päivää marraskuulta vielä muutamaan otteeseen.

Ylihuomenna paluu arkeen - onneksi lomaa on sentään melkein viikko vielä jäljellä. Edelleen ihan hullu väsy.

tiistai 26. joulukuuta 2006

Tapsan tantsut

Mulla on sellainen hämärä mielikuva, että ehkä joskus tällä vuosituhannella munkin elonpiirissäni oli hohdokasta käydä Tapanina baarissa. Joku juoru kertoi, että lähestulkoon koko kaupunki kerääntyy tällöin rimpsalle, ala-asteaikaiset ystävät tapaavat toisensa tanssilattialla ja edellisvuoden vanhat suolat janottavat kansaa enempi kuin laki sallii.

Tän vuoden Tapaniin however kuului massiivista keittiössäpäivystystä. Lohi-mätimousse oli, kiitos kysymästä, suuri succée, ja kinkunrippeetkin löysivät tiensä parempiin suihin. Finally. Ilolla viskottiin roskiin laatikoidenjämät, sillit ja sipulit - huomenna popsitaan hilpeinä porkkanaa ja syväpuhdistetaan itseämme yrttiteellä. Ha.

Lapsuuden absoluuttisesti parhaimpiin joulumuistoihin liittyy aattoaamuun heräämisen jännittävyys, kinkku on meillä aina laitettu sen verran aikaisin uuniin, että jo riisipuurolla koko kodin on täyttänyt kärisevän possun haju. Neljän lapsen jouluangst on lienee myös ollut niin käsinkosketeltavaa, että pidemmittä puheitta joulupukin vierailuajaksi meillä vakinaistui jo kello 13 - sitä jännäämistä nenä kiinni ikkunassa (viimeistään puolta tuntia aiemmin), että koska se pukin auto näkyy..! Jos joskus saisi senkaltaisen perhosen vielä vatsaansa, niin onnellinen olisi.

Nykyään joulun tunnelmallisimpiin hetkiin kuuluu vierailu isomummujen ja -pappojen haudoilla pimeän jo laskeuduttua - tuhansien kynttilöiden meri pysäyttää kyllä jouluun paremmin kuin mikään muu. Tänä vuonna osuimme sankarihaudoille yhtäaikaa mieskuoron kanssa, mikä osaltaan kohotti kyllä hartaan tunnelman ihan omaan luokkaansa.

Perinteet on kivoja - parhautta joulussa on myös se, että koko ajan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä siis pätee paitsi aattoon, myös joulu- ja Tapaninpäivään. Tsihi. Huomenna sitten mennään kostoksi ehkä ex tempore kiinalaiseen syömään - tai vaan maataan vihdoin kirjan kanssa sohvalla tekemättä sitten ihan yhtään mitään.

Mene ja tiedä.

maanantai 25. joulukuuta 2006

On the edge

Suklaata ja kinkkua tirskuaa jo jokaisesta ihohuokosesta, eli oikein nasevaa mutta perinteistä joulua olen saanut kotona jälleen kerran viettää. Joulupukki tuli käymään kello 13 (kuten yhden vuoden poikkeuksella aina aiemminkin) ja laulatti kansaa - nolo vaan, tänä vuonna vihdoinkin vanhan kunnon "Joulupukki" -veisu tuli vetäistyä sillä perinteisellä "käypä tänne emme pelkää, isä antaa sulle selkään" -sanoituksella. Vahingossa totta kai.

Kinkun höysteeksi väsäsin innostuksessani feta-porkkanapateeta ja juureskeikausta sekä for God's sake imelsin itse pottulaatikon. Minä. Imelsin. Tai imellytin. [Hmm - kumminkohan tuo sana taipuu?] No, joka tapauksessa hyvvää tuli. Ja koko perheen kollektiivisella päätöksellä päätettiin jatkaa tällä pottuisalla tiellä myös ensi vuonna.

((Koko tarinahan menee siis niin, että nuori ja näpsäkkä äiteeni on joskus antiikin foinikialaisten aikoina yrittänyt valmistaa perunalaatikkoa, mutta antanut itse imellyksen jatkua semminkin liian pitkälle, että koko moskasta oli tullut oudosti haisevaa ja erittäin epämääräisen oloista mössöä. Sen koomin ei ole ko. ruokalajia meidän joulupöytäämme päästetty - ennen kuin tänä vuonna, meikkis meikäläisen ansiosta. Jihuu.))

Huomenna olisi vuorossa sukulaisten kestittäminen - väsäsin juur lohi-mätimoussen jääkaappiin vetäytymään ja jälkiruoka-pannacotta on viimeistelyä vaille valmis. Mistä hemmetistä löytäisi tänkaltaisen talousintoilijan itsestään kotona Helsingissä? En muista koska viimeksi olisin tosiaan panostanut ruuanlaittoon näin - ellei edellistä käyntiä Ouluun lasketa. He.

No, catering-kollegani kanssa sitten rutistellaan uudeksi vuodeksi bileisiin sellaisetkin keittiömestarin yllätysmenut, että alta pois! Siinä räjähtelee tajunnan lisäksi myös ainakin maksa ja muutama muukin sisäelin. Mahdollisesti. Asianosaisille vielä muistutukseksi, että RSVP pyydettiin to 28. päivä! Eli spostia tulemaan, pliis...

Ps. Otsikkoon viitaten, sain lahjaksi myös aikoinaan samaa koulua käyneen (melkein sukua julkkikselle siis!) Riikka Pulkkisen esikoisromaanin Raja. Melkoisen mielenkiintoinen teos, etten sanoisi. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, periaatteessa. Jos siis viiltely, alzheimerin tautiin sairastunut omainen, lukiolaisen seksisuhde opettajaansa ja/tai epämääräinen ja ehken hieman asiaankuulumaton filosofinen dialogi kiinnostaa. ((Ei lienee kovin hyvä markkinointipuhe, eh..? Kirja oli siis kuitenkin oikeasti hyvä!))

Pps. Joulupäivän ehdottomasti merkittävin verbaalinen havainto alle metrinmittaisen suusta: "nipinnnnnnapa" (ilmeisesti tarkoittaa sama kuin nipinnapin.. Melkein.)

sunnuntai 24. joulukuuta 2006

Tulkoon joulu

Niityllä lunta,
hiljaiset kadut.

Taakse jo jäänyt

on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virta,

lapsuuden sadut.

Sanoma joulun

on uusi mahdollisuus.


(P. Simojoki)

Kaikille ystäville ja kylänmiehille tasapuolisen rauhallista ja rentouttavaa joulua. Tänäkin vuonna joulumieli löysi vihdoin allekirjoittaneen - ja toivottavasti siis myös sinut!

Terveiset siis nietoksen (kyllä, täällä on lunta!), kynttilöiden ja sukulaisvierailuiden keskeltä pohjoisesta. Joulupukki tulee kello 13. Seriously.

perjantai 22. joulukuuta 2006

Oulua

Molen Oulusta. Eli oululainen ihiminen. Valitettavasti kaupungista poismuuttoni tapahtui tuossa jo viime vuosituhannella, eli mielestäni en esimerkiksi enää puhu niin kovin murteella. Paitsi ehkä ympäröivän maailman mielestä. Viimeksi viime viikolla kuului virnistelyä siitä, kuinka helsinkiläinen tuttu oli oululaisissa kaupoissa pyöriessään törmännyt myyjiin, jotka "kaikki puhu just ihan samalla tavalla kuin kirsusein."

Hmph. Ilimammuuta pittää olla ylypiä juuristaan, mutta ei tämä kieli (ainakaan näin kirijotettuna) nyt niin perin juurin kauniilta kuulosta, että sitä pitäisi ehdoin tahdoin olla kaikkialla viljelemässä. Paitsi kotonaan.

Oululaisten ominaispiirteisiin kuuluu myös pettämätön tilannetaju lentoasemilla. Mikäli koskaan joudut a) kotimaiselle tai b) ulkomaiselle lentokentälle, voit olla varma, että kaikkien jonojen (olipa kyseessä sitten check-in, turvatarkastus, kahvila, baari, lähtöportti, koneen vessa, matkalaukkuhihna tai all of the above) kärjessä on aina oululainen ihiminen. Se on vissiin niin geeneihin kirijotettu, että jos ei ole hyvissä ajoin (eli noin tunnin etukäteen) seisomassa jonossa, niin muu maailma saattaa vittuillakseen vaikka jättää sen ainokaisen oululaisen kokonaan huomiotta. Tai esimerkiksi pois koneesta.

Käsittämätöntä, torstaina muuten vielä rauhallisella Helsinki-Vantaan kentällä ainoa kohinan ja tohinan kohde oli juuri Oulun-koneen lähtöportti, jossa tunnelma alkoi kohota jo 70 minuuttia ennen koneen arvioitua lähtöaikaa. Topevimmat matkaajat siis seisoivat jonossa lähes sen saman ajan kuin mitä itse lento kesti. Quite amusing, I would say.

Täällä ei ole lunta kuin nimeksi, mutta joulufiilistä silti - ainakin vähän. Ja illalla lisää kun mennään siskosen kanssa hoilottelemaan kauneimpia joululauluja.

Rauhallista joulunaikaa siis itse kullekin säädylle!

keskiviikko 20. joulukuuta 2006

Pikkupikkujouluissa

Oijoi. Kamala radiohiljaisuus taas katkeaa hetkeksi. Ollut melkoista haipakkaa tuo elo. Raporttia vaativien asioiden pinossa ainakin firman pikkujoulut ja viikonlopun valmistujaiskeikaus Vasastaniin. Summa summarum, känni oli ihan käsittämätön molempina kertoina - ja erityisen ilahduttavaa oli havaita ettei juurikaan ainakaan vanhenemista ole päässyt tapahtumaan näiden kolmen Vaasasta poissa vietetyn vuoden aikana.

Pikkujoulu oli oikein mukava, ja kuohuviinintäyteinen. Eikä tunnevammainen rockääliö -deejiikään (erästä seurueemme jäsentä lainaten) onnistunut pilaamaan jatkoja kaikkien pikkujoulujuhlijoiden karttamassa systeemissä. Vähän piti vaan kimittää diizeille hänen musavalikoimastaan, joka ei siis pitänyt sisällään yhtään munahuiskua, snäppiä, NKOTB:ta eikä muutakaan tanssittavaa.

Viikonloppuna puolestaan keräännyttiin wanhalla hywällä porukalla saman katon alle - kolmen maisteroituneen opiskelu-urakan päätöstä juhlistamaan. Tarjolla oli boolia, vissyä, kossua, camparia, jekkua ja semminkin muita herkkuja. Ja vanha opiskelija-aktiivi kun olen, niin join kustakin kupista. Tai ainakin melkein. Ilta kulminoitui lähes taivaallisiin tunnelmiin ns. yökerhossa, jossa edelleen vanhaan tuttuun tyyliin meidän pöytäkuntamme yrittivät ostaa mm. koko baarin tyhjäksi viinasta. Ja ainakin ihan hulluna skumppaa. Pulloissa.

Oikein ilahduttava viikonloppu, todellakin. Liskodisko meinasi olla melkoinen vielä maanantain ja tiistainkin välisenä yönä (oikeasti, näin vanhalla iällä bileistä palautumiseen menee ihan järjetön aika!). Lisäksi suussa maistuu majavalle enempi kön laki sallii - ja lievä rytmihäiriö vaivaa aika ajoin. Parempi ehkä pysyttäytyä täysin holittomalla linjalla. Ainakin tää viikko!

Iihanaa kun tulee joulu. Pääsee kotiin leipomaan ja laittamaan. Koristelemaan kuusta ja pakkaamaan lahjoja. Lisäksi epäilisin, että metrinmittainen tehokaksikko luo oman fiiliksensä juhlaamme - sen verran tarmokkaasti sitä imuria ja niitä traktoreita on tähänkin saakka heiluteltu. Kaikkineen, oikeinkin hyvä fiilis.

Raportoin lumitilanteet sun muut pohjoisesta huomenna. Can't wait.

Ps. Kaifalle rapsakkaa syntsäjuhlaa Hunksien parissa. Ens vuonna sitten juhlitaan vaikka oikein kahvilla..?

torstai 14. joulukuuta 2006

Dementia

Mä olen melkoisen hyvämuistinen ihminen. Noin teoriassa. Useimmiten kavereiden syntymäpäiväviestit osuvat keskimäärin oikealle päivälle (olkoonkin, että onnittelu saattaa tulla vasta puolenyön hujakoilla) ja harvemmin nyt myös mitkään tapaamiset jäävät ihan tykkänään unohduksiin. Paitsi eilen.

Sain maanantaina uudenkarhean paperisen pöytäkalenterin, johon sitten sirpsakasti merkitsin heti kaikki alkuvuoden tapahtumat muistiin. Koska nerokkaasti uudessa kalenterissa on myös nämä vuoden viimeiset viikot esitettyinä, niin otin uuden veijarin heti käyttöön - vanhan jäädessä ruikuttamaan pöydänkulmalle.

Eilen puuhastelin sitä sun tätä koko pitkän päivän töissä; taitoin lehteä, puhuin puhelimessa, annoin lausuntoja lehdistölle, leivoin savulohipiirakan ja taittelin servettejä - ja vasta yhdeksältä kotona muistin, että saatana se puolitoista kuukautta sitten saatu aika YKSITYIShammaslääkäriin meni sitten totaalisen ohitse. Sitä vitutuksen määrää - mä pääsen varmasti jollekin Helsingin kaupungin totally black -mustalle listalle, enkä saa hampauttani korjattua ehkä ikuna. Ngh. Samaan hengenvetoon muistin myös eräänkin varainhankintakoulutuksen, jonka piti olla tänään aamulla - ja johon en absoluuttisesti millään voi osallistua tuplabuukkausten ja muiden takia. Ngh toisenkin kerran.

Mä en koskaan unohda tuollaisia tärkeitä asioita. Tai sitten unohdan.. Ainakin nykyään. Saattaapi olla, että täytyy tänään pitää pikkujouluissa varansa, ettei unohda kokonaan mennä kotiin illalla. Tai aamulla. Tai junaan huomenna.

Mukavaa loppuviikkoa, eli viikonloppua i alla fall. Mä alankin kohta meikkaamaan mun uusilla meikeillä. Edelleen hieman ihmettelen neuvoa, jonka mukaan baarissa ei saisi käyttää ruskiaa väriä meikkiin, kun se näyttää suttuiselta. Mun baarisuttuisuuteen vaikuttaa kyllä enemmän ne eksponentiaalisesti kiihtyvällä vauhdilla nautitut shotit ja muut drinksut, kuin se rusehtava aurinkopuuteri/poskipuna, jota tykkään käyttää. Kai..?

keskiviikko 13. joulukuuta 2006

SJM

Ihan anteeksiantamatonta. Joulukuu on jo melkein puolessavälissä ja tän kuukauden blöggäyssaldo on huikeat kaksi merkintää. Hmph. En ehken saa yhtään joululahjaa, kon tontut raportoi pukille mun prioriteetit.

Oltiin eilen Kaupoilla. Isolla Koolla siis. Auto starttasi Kaisaniemestä kohti kehäteiden ostoshelvettejä kello 16:04 - ja kotiini rojahdin puoli ysin pintaan illalla. Eli melkein kaksi työpäivää siis pulkassa kyllä. Ihan kamala tunnelma - vaikka ostoslistalla oli ainoastaan mukavia asioita (niinkuin esimerkiksi meikkejä itselleni. Sadalla eurolla. Oho.) niin silti Jumbon viimeisellä varikkopisteellä Prismassa meidän ostostiimi kärsi jo melkoisesta ShoppailunJälkeisestä Masennuksesta (tm). Raskaanaolevampi osapuoli ei edes jaksanut hiippailla kassajonosta vieressätönöttäville suolakurkkusammioille, mieliteoistaan huolimatta. Diagnosis: massive post-shopping depression.

Käytiin siellä uudessa meikki-/kauneus-/hyvinvointikeskuksessakin. Ihan hirveää kusetusta koko pulju! Ennakkomainoksista huolimatta perille löytäminen oli täysin satunnaissuunnistuksen tulosta, eikä kohuttua bulkkikamaa (eli vitunhalpojamuttalaadukkaita ripsivärejä, poskipunia ja puutereita) kyllä ollut enää missään. Lopputuloksena oli siis se, että ajettiin ruuhkassa noin neljäkymmentä kilometriä, jalkapallokentän laajuiseen tilaan levitetyn Stockan meikkiosaston perässä. Firma ei vaan yksinkertaisesti voi olla kannattava, viittä asiakasta oli eilen palvelemassa noin viidentoista meikkitaiteilijan armada. Ja tämä siis keskellä kiihkeintä jouluostosaikaa.

Huomenna firman pikkujoulut (huraa, let's have sausages on our eyes, girls!) ja perjantaina vasastaniin. Ihanasti on kuitenkin kilotolkulla uusia meikkejä, joilla voi telata naamansa ennen näitä useita tänviikon spektaakkeleita. Nimimerkillä joulubonusta baaritiskillä odotellessa. Tsih.

Ps. Kaikki joululahjat (no, paitsi kolme) ostettu. Saattaa tulla siis joulu tänäkin vuonna, vaikka meillä kotona kuulemma tarjotaankin possun grillikylkeä (avotulella grillattuna), mikäli Ouluun ei saada valkoista joulua. Olisi muuten ensimmäinen laatuaan, mun muistikuvissa. KAMALAA!

Pps. Tohtori Hauskan (auf Deutsch Dr. Hauschka siis) ihme-esanssitipat jättivät kyllä hurjasta hinnastaan huolimatta ihoon ihanan pehmiäisen tunnelman. Eli jos siis mua ei tunnista enää kaikesta kimalluksestani ja kuulaudestani johtuen, niin syy löytyy niistä tipoista. Kyllä kannatti maksaa 2€ yhdestä pienestä lasisesta esanssiputelista. Ehdottomasti.

perjantai 8. joulukuuta 2006

Viikonloppua

Jihuu, täällä taas. Eli perhelomalta hengissä selvittiin - Kuusamoon tupsahti perjantain ja tiistain välisenä yönä semminkin puoli metriä lunta. Talvifiilis siis pääsi kattoonsa, sinistä hetkeä oli hieno ihailla lumen painamien puiden kruunatessa näkymän. Ja itsenäisyyspäivän lennon sinivalkoisilla siivillä lauloi matkaan Kuusamon seurakunnan veteraanikuoron hartaat sävelet (oikeasti, kolmisenkymmentä ukkelia tummissa puvuissaan esiintyi lentävälle kansalle Kuusamon kentällä).

Mikäpäs sen mukavampaa kuin saapua vesisateiseen Helsinkiin, taksikuski jurotti koko matkan kentältä Smedsgatanille ja ilta huipentui Erottajan bussipysäkillä, johon saavuin yhtäaikaa noin 40 kuokkavieraan ja satapäisen mellakkapoliisilauman kanssa! Melkoinen ero fiiliksissä - takaraivossa painoi edelleen suurperheelliset touhut kelomökissä ja edessä aukeaa näkymä haistattelevista, aggressiivisista nuorisolaisista - joita "taltuttamaan" oli sitten roudattu kilvin ja kypärin varusteltuja pollareita varmasti Hyvinkäätä myöten... Hieman monimutkainen yhdistelmä.

Jouluun on enää kaksi viikkoa, hulluna olisi vielä töitä - ja lahjakasakin odottaa edelleen ostajaansa. Lisäksi pienimuotoinen extreme makeover olisi tarkoitus saada aikaiseksi surullisen kuuluisassa keittiössäni. Vuokraisäntä/ex-tuutori vaimoineen on kuulemma tulossa kirveen kanssa kylään, eli homonaamakomero paskaks vaan (mutta ei palamaan) ja sitten sen jälkeen voidaan miettiä pientä pintaremonttia. Veikkaus nimittäin kuuluu niin, että jos talon rakennusvaiheessa ollaan asennettu komero ja semminkin kymmenen vuotta sitten parketti (plus maalia keittiön seinään), niin lattian ja seinän värit voi sen komeron alla olla hieman eriväriset kuin muualla. Ngh. Ärsyttäviä operaatioita moiset, ei yhtään nappaisi ryhtyä toimeen. Vaikka lopputulos onkin varmasti hurjan hieno...

Viikonloppusuunnitelmiin siis kuuluu ahdistelua monesta asiasta - ja toivottavasti vähän actioniakin. Siis keittiörintamalla. Tsih.

Ensi viikolla kahdet firman pikkujoulut, fundraising-koulutusta, mainostoimistopalaveria, hammaslääkäri (ewww!), autokeikaus kehätien uuteen meikkikeitaaseen sekä huisa excursio Vaasaan juhlimaan maisteroituvia ystäviä. Jännittävää.

Ps. Itsenäisyyspäivän vastaanottajaisilla tuli mieleen, että ensi vuonna pitäisi saada valtakunnalliset varjoselostukset esim. subbarille. Eli samaa kuvaa kuin ylelläkin, mutta kommentit joltain hassunhauskalta, mutta rääväsuiselta seurueelta.. Muah.