torstai 14. joulukuuta 2006

Dementia

Mä olen melkoisen hyvämuistinen ihminen. Noin teoriassa. Useimmiten kavereiden syntymäpäiväviestit osuvat keskimäärin oikealle päivälle (olkoonkin, että onnittelu saattaa tulla vasta puolenyön hujakoilla) ja harvemmin nyt myös mitkään tapaamiset jäävät ihan tykkänään unohduksiin. Paitsi eilen.

Sain maanantaina uudenkarhean paperisen pöytäkalenterin, johon sitten sirpsakasti merkitsin heti kaikki alkuvuoden tapahtumat muistiin. Koska nerokkaasti uudessa kalenterissa on myös nämä vuoden viimeiset viikot esitettyinä, niin otin uuden veijarin heti käyttöön - vanhan jäädessä ruikuttamaan pöydänkulmalle.

Eilen puuhastelin sitä sun tätä koko pitkän päivän töissä; taitoin lehteä, puhuin puhelimessa, annoin lausuntoja lehdistölle, leivoin savulohipiirakan ja taittelin servettejä - ja vasta yhdeksältä kotona muistin, että saatana se puolitoista kuukautta sitten saatu aika YKSITYIShammaslääkäriin meni sitten totaalisen ohitse. Sitä vitutuksen määrää - mä pääsen varmasti jollekin Helsingin kaupungin totally black -mustalle listalle, enkä saa hampauttani korjattua ehkä ikuna. Ngh. Samaan hengenvetoon muistin myös eräänkin varainhankintakoulutuksen, jonka piti olla tänään aamulla - ja johon en absoluuttisesti millään voi osallistua tuplabuukkausten ja muiden takia. Ngh toisenkin kerran.

Mä en koskaan unohda tuollaisia tärkeitä asioita. Tai sitten unohdan.. Ainakin nykyään. Saattaapi olla, että täytyy tänään pitää pikkujouluissa varansa, ettei unohda kokonaan mennä kotiin illalla. Tai aamulla. Tai junaan huomenna.

Mukavaa loppuviikkoa, eli viikonloppua i alla fall. Mä alankin kohta meikkaamaan mun uusilla meikeillä. Edelleen hieman ihmettelen neuvoa, jonka mukaan baarissa ei saisi käyttää ruskiaa väriä meikkiin, kun se näyttää suttuiselta. Mun baarisuttuisuuteen vaikuttaa kyllä enemmän ne eksponentiaalisesti kiihtyvällä vauhdilla nautitut shotit ja muut drinksut, kuin se rusehtava aurinkopuuteri/poskipuna, jota tykkään käyttää. Kai..?

2 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Katoinkin lauantaina, että joku näyttää nyt vähän suttuiselta. Hyvä tietää, että se johtui ruskeasta aurinkopuuterista eikä siitä boolista ja drinksuista.

Liian hapokasta

kirsusein kirjoitti...

Ahihi. Suttuisuutta tosiaan oli melko lailla ilmassa, muidenkin kuin mun toimesta tosin. Olipa kivvaa. Ja kiva huomata, ettei tuota kolmessa vuodessa pääse henkisesti ainakaan kovin kauas kehittymään. Todellakaan.

Hapokasta. Indeed.