maanantai 25. joulukuuta 2006

On the edge

Suklaata ja kinkkua tirskuaa jo jokaisesta ihohuokosesta, eli oikein nasevaa mutta perinteistä joulua olen saanut kotona jälleen kerran viettää. Joulupukki tuli käymään kello 13 (kuten yhden vuoden poikkeuksella aina aiemminkin) ja laulatti kansaa - nolo vaan, tänä vuonna vihdoinkin vanhan kunnon "Joulupukki" -veisu tuli vetäistyä sillä perinteisellä "käypä tänne emme pelkää, isä antaa sulle selkään" -sanoituksella. Vahingossa totta kai.

Kinkun höysteeksi väsäsin innostuksessani feta-porkkanapateeta ja juureskeikausta sekä for God's sake imelsin itse pottulaatikon. Minä. Imelsin. Tai imellytin. [Hmm - kumminkohan tuo sana taipuu?] No, joka tapauksessa hyvvää tuli. Ja koko perheen kollektiivisella päätöksellä päätettiin jatkaa tällä pottuisalla tiellä myös ensi vuonna.

((Koko tarinahan menee siis niin, että nuori ja näpsäkkä äiteeni on joskus antiikin foinikialaisten aikoina yrittänyt valmistaa perunalaatikkoa, mutta antanut itse imellyksen jatkua semminkin liian pitkälle, että koko moskasta oli tullut oudosti haisevaa ja erittäin epämääräisen oloista mössöä. Sen koomin ei ole ko. ruokalajia meidän joulupöytäämme päästetty - ennen kuin tänä vuonna, meikkis meikäläisen ansiosta. Jihuu.))

Huomenna olisi vuorossa sukulaisten kestittäminen - väsäsin juur lohi-mätimoussen jääkaappiin vetäytymään ja jälkiruoka-pannacotta on viimeistelyä vaille valmis. Mistä hemmetistä löytäisi tänkaltaisen talousintoilijan itsestään kotona Helsingissä? En muista koska viimeksi olisin tosiaan panostanut ruuanlaittoon näin - ellei edellistä käyntiä Ouluun lasketa. He.

No, catering-kollegani kanssa sitten rutistellaan uudeksi vuodeksi bileisiin sellaisetkin keittiömestarin yllätysmenut, että alta pois! Siinä räjähtelee tajunnan lisäksi myös ainakin maksa ja muutama muukin sisäelin. Mahdollisesti. Asianosaisille vielä muistutukseksi, että RSVP pyydettiin to 28. päivä! Eli spostia tulemaan, pliis...

Ps. Otsikkoon viitaten, sain lahjaksi myös aikoinaan samaa koulua käyneen (melkein sukua julkkikselle siis!) Riikka Pulkkisen esikoisromaanin Raja. Melkoisen mielenkiintoinen teos, etten sanoisi. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, periaatteessa. Jos siis viiltely, alzheimerin tautiin sairastunut omainen, lukiolaisen seksisuhde opettajaansa ja/tai epämääräinen ja ehken hieman asiaankuulumaton filosofinen dialogi kiinnostaa. ((Ei lienee kovin hyvä markkinointipuhe, eh..? Kirja oli siis kuitenkin oikeasti hyvä!))

Pps. Joulupäivän ehdottomasti merkittävin verbaalinen havainto alle metrinmittaisen suusta: "nipinnnnnnapa" (ilmeisesti tarkoittaa sama kuin nipinnapin.. Melkein.)

2 kommenttia:

Kalu & Hiisi kirjoitti...

Sää oot tehny Tuuvinkia! Ei oo ilmeisesti kaikki se Melassa vietetty aika mennyt hukkaan kun oikein hämäläisten perinneruokaa oot menny tekemään. Hyvä tyttö!

kirsusein kirjoitti...

Tuuvinkia, tuuvinkia. Ja vieläpä oikein makoisaa sellaista. Tuun ehkä ens syksyn hakkapeliittimarkkinoille kauppaamaan itseni morsmaikuksi jollekin hämäläiselle ritarille, joka arvostaa mun perinneruokataitojani. Nih.

Nimimerkillä "Kun se ikkeläjärven sikatilallinenkin meni perkele ohi suun!"