keskiviikko 31. tammikuuta 2007

Asiakaspalvelusta

Tänään olikin keskiviikkopäiväksi vallan huikeasti kaikkia tapahtumia. Bloggauksen otsikko alkoi muokkautua jo työmatkalla - seurasin Mannerheimintien vallanneen ratikkakaaoksen jälkiä Stockan kulmilta rautatieasemalle (oli parikymmentä ratikkaa jonossa keskellä aamuruuhkaa, kun vaihde/raide/whatever) ilmeisesti oli jotenkin vääntynyt väärään asentoon. Lisäksi matkaseurana oli hurmaavan hyväntuoksuisia ihmisiä - eli päivä alkoi itse asiassa varsin jouhakkaasti. Vaihteeksi.

Lounasaikaan oli vuorossa asiakaspalvelukokemus numero 1. Mentiin erääseen kipinöivään ravintolaan tuohon ihan lähistölle ja tilattiin molemmille lounastajille manchegojuustoiset caesar-salaatit. Tilauksen toimittamiseen meni vain hetki, mutta yllätys oli sitäkin suurempi ku lautanen pöydälle laskeutui. Ihan järjetön vehkeen haju (no ok - anjoviksen käry, ewww silti!) laskeutui pöytäkuntamme päälle. Mä en periaatteessa siedä ravintolasafkasta nurputtamista (oikeasti vittumaista muulle seurueelle!), mutta nyt oli ihan pakko väännellä naamaansa. Ja muutaman minuutin miettimisen jälkeen pöytäseuralaiseni vinkkasi tarjoilijalle erittäin ystävällisesti salaatinkastikkeeseen lörähtäneestä anjoviskilosta. Tai parista.. Saatiin muuta ruokaa ihan pyytämättä - ja vielä jälkikäteen kiitokset annosten palauttamisesta. Oli kuulemma mennyt kastiketonkka uusiksi samoin tein palautteemme jälkeen. Väärät mittasuhteet munissa, kaloissa ja muissa, sanoi herra ravintoloitsija. Propsit siis heille!

Kokemuksesta innostuneena päätin lounastuksen jälkeen jatkaa kotini vimmaista sisustamista. Soittaa siis kilautin kansalliseen soffia myyvään yritykseen, ajatuksenani tilata sänky jota viikonlopun hesarissa mainostettiin melkoisen suurella pieteetillä. Ystävällinen (!) mieshenkilö puhelimen toisessa päässä torppasi ideani suoralta laidalta - kuulemma kenkiäkään ei osteta kuvan perusteella, eli hän yksinkertaisesti kieltäytyi myymästä mulle sänkyä ilman reissuani ko. liikkeeseen. Vittu, itäkeskuksen jonnekin takametsään - jonne ei edes julkinen liikenne kulje!

Semisti häkeltyneenä yritin selvittää sitä, että mä en ole ostamassa kiljaardin euron muotoontaputeltua hanhennahasta valmistettua moottoroitua linnaketta, vaan ihan sen mainoksesta tutun tarjouspatjan. Vaan ei käynyt.

Kiitin (ihan vähän vaan vittumaiseen äänensävyyn) ystävällisestä asiakaspalveluhenkisyydestä ja ilmoitin soittavani muualle - ja kilautinkin saman firman toiseen liikkeeseen. Tässä vaiheessa tajusin kuitenkin jo valehdella sen, että olin muka jo käynyt kokeilemassa sänkyä (!) ja nyt olin vain liikenteessä puhelimitse varsinaisen ostopäätöksen kanssa... Seriously, miettikää: mun melkein kolmekymppisenä täytyy jumalauta kusettaa sänkykauppiasta saadakseni ostaa ihan hyvällä rahalla haluamansa tuotteen.

Mitäköhän meidänkin bisneksestä tulisi, jos vaadittaisiin kaikkia asiakkaita näytille pääkonttoriimme, eikä yhtään uskottaisi ostajan omaan vastuuseen valtaisia ostopäätöksiä tehdessä..? Mene ja tiedä.

Ps. päivän pysäyttävin uutinen koski kuitenkin Kirkaa. Melko hurja juttu, kaikkineen.

Ei kommentteja: