maanantai 8. tammikuuta 2007

Ilouutisia

Mä olen palannut normaaleiden ihmisten keittiöstatukseen. Hii-hoi vaan teille kaikille kahdelle lukijalle - mun uudenkarhean hellan sisäänajokekkerit on nyt siis enää päivien päässä. JIHUU!

(Perun täten myös kaikki kitkerät sanani hellanasentajasetien laiskottelusta ja epämääräisistä saikuista. Kärventynen helvetin tulessa ihan valtaisalla voimalla one day - sen verran ikävästi ajattelin sittemmin oikeinkin suloiseksi ja taidokkaaksi osoittautuneesta hellanasentajasta..)

Lauantaiaamu meni siis seuraavasti: nousin myrkkyä niellen jo ysiltä "siistimään" kotiani hellanasennuskuntoon, koko ajan takaraivossa jyskivän ihansamamitätäälläteeneisehellakuitenkaanvieläkääntännetuu -ajatuksen siivittämänä. Mitä sitä turhaa, varttia vaille yksitoista soi ovikello ja sain kuin sainkin vieraakseni maailman söpöimmän ja hauskimman hellanasentajapojun. Kyllä, luit oikein: pojun! Vittu, mikä tätä maailmaa vaivaa - mä olin henkisesti valmistautunut nyrpeilemään jollekin satavuotiaalle viinanhajuiselle vanhalle ukolle, enkä siis ollut ollenkaan hehkeimmilläni ihqn kundin saapuessa. [enkä kehdannut myöskään vetää ovea kiinni tyyliin "hetko vielä, mä meikkaan eka. Ja käyn suihkussa."].

Siinä me sitten asennettiin hellaa - tai siis Hän porasi, raikkosi ja raivasi mun keittiötä ja mä luin eteerisenä (no, melkein!) kuukausiliitettä soffalla. Kundi oli ihan hirmuisen taitava ja nokkela, ja kaiken huipuksi lopulta _nosti_ sen uuden hellan paikalleen (kun se ei junttauksesta huolimatta meinannut sopia koloonsa..miettikää joku nostaa HELLAA, for God's sake!) ja naureskeli ajan patinalle vanhassa rämässä hellassani. Mitänäitänyton 1960-luvun liesiä. Hihii. Ihana tunnelma kerrassaan.

Täten ajattelinkin ehdoittaa helloja myyville kauppialle jonkinlaisen kuvallisen katalogin asentamista nettiin. Pitäishän se nyt olla oikeus ja kohtuus, että voisi tarkistaa etukäteen kotiinsaapuvan asentajan pärstäkertoimen - ja varmasti myös ilahduttaisi myös työntekijöitä. Ha. Kaikki keski-ikäiset eronneet naisihmiset tälläytyisi parhaimpiin läpinäkyviin burberry-asuihinsa ja odottaisivat kynttilänvalossa (keskellä päivää) nuoria asentajia saapuviksi.

Eli ehkä ei, sittenkään.

Ps. Tänään hirmuinen telkkumaratoon. Ekaksi on huippumallia haussa, sitten tuloo epätoivoiset kotirouvat Wisteria Lanella - ja ilta huipentuu L-sanan uuteen tuotantokauteen.

5 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

lohdutukseksi voit saada tammikuun hunksin, Mikon, kuun lopussa tosta mun kalenterista.

Anu kirjoitti...

Huisaa Kirsi, nyt voit taas syytää reseptejäs tänne kun intoa löytyy uuden hellan myötä!
Mitä mun kokkailuihin tulee, niin eipi ole tarvinnut, kun herrasmies sen hoitaa puolestani. :)
Okei, vast kerran mut silti!

Mari kirjoitti...

Vaude! Kokeiletsä heti lämpimiä voileipiä viimekertaisen reseptin mukaan? ;)

Jos mä tästä viikosta vielä selviän (duunia enemmän ku mihin pystyykykenee), kaivelen sun arkistosta sen valkosipulikeiton reseptin. Se on jääny kokeilematta...

kalu & hiisi kirjoitti...

Jes, ranut ja kalapuikot uuniin!

kirsusein kirjoitti...

Huu, täällähän on vallan vilskettä. Mä lupaan aloittaa mun kokkikerhoni jahka tää elämä tästä rauhoittuu. Tai vaihtoehtoisesti kunhan on seuraava vapaa viikonloppu. Näillä näkymin helmikuun puolivälissä.

Mari; siihen keittoon kannattaa siis käyttää ISOJA jauhoisia perunoita (tai vaihtoehtoisesti heittää kattilaan muutama niitä lisää). On muuten melko juoksevaa se sortti...:)