keskiviikko 10. tammikuuta 2007

Köyhät ritarit

Olen joskus kai aikaisemmin manaillut (hmm.. en sittenkään ehkä tässä foorumissa) maikkarin köyhienritareiden paskoja ruokaohjeita. Tai ei ne ruuat ole paskoja, mm. se paahdettu valkosipuli -keitto (valkosipulit paahdettiin, ei keitto!) on heidän pohjastaan mukaeltu. Mutta siis ne ohjeet on ihan suolesta - sen siitä saa kun laittaa kolme vain kaunista ihmistä keittiöön mukasekoilemaan kattiloiden ja pippurimyllyjen kanssa. Ne antaa ohjeet noin kolmen litran tarkkuudella - loiskaus sitä ja ruiskaus tätä. Ja sitten annetaan olla uunissa, kunnes liha on kypsä. Eli pari-kolme vuorokautta...?

Ollaan catering-kollegani kanssa naurettu, että meidän taidoilla (mulla itseopittuja, sillä toisella on jopa alan koulutusta. Kai.) meri-tuulin, pyry-harakan ja pierren [tai whatever their names are..] ohjeita voi oikein seurata ja jopa harkita toteuttavansa paremmin, mutta tuollainen Masa Keskivertokokkailija saattaa hieman yskiä lampaankruunu ja tillinippu käsissään. Heh. Joka tapauksessa, ko. ohjelma palaa ärsyttämään ruutuun heti loppukuusta - saanpahan taas jotain, jonka johdosta repiä pelihousuani.

((Niin ja tämä koko purkaus siis siitä syystä, että aamulla ratikassa mua vastapäätä istui ton sarjan toinen niistä ritareista. Eli se Beajoulais-burgoudaisé Franskmanni. Soli tosi pikkuinen se kundi ja kantoi mukanaan marikassia. Eli olkalaukkua. Se mies.))

Sitten päivän suuri newsflash - Sedu sitten otti ja osti alkuviikosta Raumanmeren Juhannuksen. Jumalauta. Mä jotenkin näen mielessäni sen viikonlopun tuossa Helsingin kantakaupungissa. Aamun pikkutunneilla muu jengi tappelee snägärillä viimeisistä makkaraperunoista, kun Sedu uhoaa blingbling-kavereilleen baarinsa kolmesataatriljoonalitraisen akvaarion hämyssä ens vuoden juhannuksesta. "Joo kato, kaikki on jo nähty. Vittu joo, ei mitään tekemistä. No perkele, mä ostan meille festarit - pääasia kato on, että porukalla on hyvä bilefiilis."

Hienoa aloitekykyä sekä huimaavaa taitoa saattaa loppuun aloitetut projektit. Mitä siitä, vaikka klubi Pattayalla (no, siellä jossain) ei ehkä olekaan suomalaisjulkkujen suosiossa. RMJ:n bäksteitsille on aina jonossa asti sekä julkkuja että niiksi haluavia, kun kaikki tahtoo hengaa ismoalankojen ja idolsinhannojen kanssa. Wou-uu.

Kyllä mullakin joskus on noin paljon rahaa. Ihan varmasti on.

1 kommentti:

Kaisa kirjoitti...

Sedu ei oikein ole tajunnut festareiden ideaa. Aamun hesarissa oli kommenttia, jonka mukaan bändeistä viis, pääasia, että on hyvät bileet. Itse kuulun ehkä siihen festarieläinpolveen, jonka mielestä hyvät bändit on pääasia.

Ehkä olen vain liian vanha ja Sedu onkin tajunnut festareiden idean nimenomaa oikein. Saa nähdä tapahtuuko RMJ:lle Rantarockit.