tiistai 16. tammikuuta 2007

Perintöprinsessa

Ha. Olin siis eilen Phaagassa elämäni ensimmäisessa asuntoesittelyssä. Tähän saakkahan, aina vuodesta 1999 asti, mulle on jostain aina vaan laskeutunut koti eteeni - kerrassaan jännittävää joutua kakskasina ensimmäistä kertaa seikkailemaan villiin asuntoviidakkoon.

Niin, siis Phaagassa tosiaan oli pieni, kiva yksiö tarjolla - kolmanteen kerrokseen kavuttuani oli havaittavissa lievää ruuhkaa. Oikeasti, kahteenkymmenenyhdeksään neliöön oli ahtautunut varmastikin semminkin 26 ihmistä. Ja mikä mukavinta, kaikki muut oli nappi kakskymppisiä, epämääräisiä opiskelijoita. Paikalla oli jopa yksi lukiolainen isänsä kanssa, for God's sake. Mitä jotkut hemmetin lukiolaiset muka tekee omalla kämpällään?

Tosiaan, yksiö oli kiva (oikein feng shui etten paremmin sano) ja jätinkin yhteystietoni sille yrmeälle tädille joka kurmotti nurkassa ja toisteli neliöitä, vapautumisaikataulua sekä putkiremonttivuotta kaikille, jotka uskalsivat kysyä moista. (Haloo. kuka jaksaa seistä illasta toiseen muiden nurkissa ja kaupata kämppiä ihmisille, joilla ei oikeasti ole niihin varaa!?). Ja siis sain kuin sainkin illalla puhelun välittäjältä - mä olin päässyt kolmen parhaan hakijan joukkoon. Jihuu!

En ole elämässäni varmaan koskaan voittanut mitään, enkä siis loppuviimein saanut tätäkään palkintoa - mutta yllättäen perintöprinsessan titteli nyt ihan vähän kuitenkin lämmitti. Ja erityisesti ottaen huomioon sen, että kyseessä oli kuitenkin mun eka kisa, eikä valmistautuminenkaan ollut ihan se paras mahdollinen... (eli meikit jäi kotiin, mistä johtuen poskipuna oli aamuinen ja hajuvettäkään ei ollut jäljellä!) Toisin sanoen, mulla on ehkä kuitenkin toivoa..? Pitää vaan hankkia jostain joku valkku, joka vetäis villiä treeniä kyynerpäätaktiikoista ja muista. Anyone?

Toivoa olis myös asunnonostopuolella. Vitsin haukat - firman nimeä mainitsematta (niukasti suun ohi mennyttä kämppää siis välitti se vihreä firma), kävin sekä paikan päällä että eilen ja tänään puhelimessa keskustelua "oletko asunnonostoa harkinnut.." Jotenkin se kai on omituista, että melkein kolmekymppinen naisihminen on sillä lailla varautunut, ettei halua työntää naamaansa mihinkään miljoonalainaan (tai edes sataantuhanteen euruun). Yksin. Näillä tuloilla. Ei ihme, että velkasaneeraukset ja muut pikavipit on yleistyneet, jos pilvin pimein oikealta ja vasemmalta tyrkytetään viattomille kansalaisille lainaa. Grr.

Mä kammoan sitoutumista. Enkä todellakaan ole niin järjissäni, että uskaltaisin ostaa kämpän. Hui hulluutta.

Ps. Havaitsin myös kivan kämpän määritelmän. Se on se, että jääkaappi (ja asunnonhaltija) mahtuu keittiöön. Mieluusti yhtä aikaa. Ei tässä iässä nyt jeesustella enää millään keittolevyllä, joka on asennettu roskakaapin päälle.

4 kommenttia:

mari kirjoitti...

Äh, jos nyt ei ylihintaan helsingin keskustasta osta, niin omistuskämpästä pääsee aina voitolla eroon. Eli kun ei huvita, myy pois, maksaa lainat pois, ja hopsan, tilille jäi rahaa. Ei siinä yksiössä ole tarkoituskaan niin kauan asua, että se tulisi kokonaan maksettua, johan moisesta veroneuvojakin kauhistuisi ;)

Vallila on IMHO kivampi kuin Phaaga. Onnea etsintään!

Tirris kirjoitti...

Mää olin tuossa toissa viikolla (vuokra-asunto)näytössä, jossa kaikki muut tyrkyt olivat pariskuntia...Ihan kuin ei olisi kuulunut joukkoon ;)

Mut hei sullahan on niihin (kaikkiin?) nippanappaparikymppisiin nähden se pieni etu, että sulla on vakituinen työ :)

Oletko kysynyt, mitä hyödyt siitä (vuokranhyvitystä tmv.), jos hoidat itsesi ulos nykyisestä asunnosta alle sen kuuden kuukauden ;) Onhan siitä hirvittävästi (taloudellistakin) vaivaa tuommoisesta muutosta, varsinkin pikaisella aikataululla....

kirsusein kirjoitti...

Tirris, kyllä sääkin mun vuokraisännän tunnet. Se on köyhä sijoitusjohtaja eräässä pohjoismaisessa pankkikeskittymässä - hänet aiemmassa elämässään tunnettiin mm. mun VYY-tuutorina. Ni ei kaverilta voi kiristää kiljaardeja euroja kivusta ja särystä, ei vaan voi.

Kiristän kyllä kovasti muuttojuhdaksi, mutta saa nähdä kuinka homma toimii tähän suuntaan :).

Ja mari, kato mulla on se sitoutumiskammo. Ei passaa viherkasvit, ei parisuhteet, ei asuntolainat, ei lemmikkieläimet... Kamala elämä ;).

Tirris kirjoitti...

Ai pahus sentään! Eli sijoitusjohtajille maksetaan nyk. paskaa palkkaa ;) Mutta muuttojuhdaksi kiristyskin voi toimia kipukorvaksena kieltämättä. JOstain kumman syystä harva ryntää riemusta kiljuen roudaamaan jonkun muun kamoja osoitteesta A osoitteeseen B....varsinkaan jos ei satu olemaan hissiä.

Onnea asunnonmetsästykseen!