keskiviikko 17. tammikuuta 2007

Säälittävää

Olin eilen Turussa. Leikin ensiksi junailua muutaman tunnin - jonka jälkeen tein töitä palkkani eteen, vain päästäkseni pendelöimään kotiin lähempänä puoltayötä. Hurja havainto pendolinosta jostain Salon takamailta, se keikuttaa kuin parempikin tallinnan-laiva - jopa to the extent, että meinasi melkein merisairaus iskeä. Kamalaa.

Mä olen ihan pihalla näiden kaikkien asuntoasioiden kanssa. Työnteosta ei tuu juuri mitään, kun pitää surffata netissä jatkuvasti - josko jostain jotain edes löytyisi. Kiinteistövälittäjien esittelyihin on ihan turha edes suunnitella menevänsä, mä en jaksa olla pirteän vakuuttava ja skabata ruttuisista yksiöistä joidenkin hemmetin kauniaislaisten teinixien kanssa. En jaksa! Tein aamulla myös sen virheen, että soittelin parin hesarin vuokralle annetaan -ilmoituksen perään - viihtyisä yksiö "Kalliossa" onkin itse asiassa keittolevyllä varustettu huone kivenheiton päässä Kurvista. Kurvi on vittu Sörnäisissä, ei Kalliossa. Kalliossa on sivistyneitä, nuoria ja boheemielämään tottuneita dynaamisia ihmisiä. Kurvissa heiluu känniääliöt, nistit ja pyrstönkeikuttajat - ei siellä kunniallinen nuori nainen voi asua. Ehkä.

Menen silti kurkkaamaan sitä kämppää tänään - ei kai tässä auta itku markkinoilla.

Huvittavaa näissä muuttokuvioinneissa on se (ja joo, lupaan - tää on viimeinen paskanherutuspostaus aiheeseen liittyen), että mä itse asiassa päätin viikko sitten, että etsin itselleni uuden työpaikan tän vuoden aikana - ja muutan loppuvuodesta takaisin Ouluun. Meni sitten perseelleen tämäkin suunnitelma, vuokrasopimukset kun tehdään nykyään ensin vuoden määräajaksi ja sitten siitä vasta toistaiseksi jatkuvaksi. Grr.

Ihansamaihansama. Mä leikin vielä vartin marttyyria ja alan sitten taas reipastumaan. Sunnuntaina saa sentään tonnikalaburgeria. Ja lauantaina pääsee analysoimaan piinaavan Pamukin sielunelämää kirjapiiriin. Pääseepähän ainakin hetkeksi ulos tästä "mäenkoskaanlöydäkotia" -ajatusrumbasta. Toivottavasti.

Ps. ai niin. Kohtaus elävästä elämästä, tänään lounaslautasen äärellä. Lämmitin siis kattilassa, kannen alla pakastekeittoa - vain löytääkseni siitä kärpäsen. Vittu kärpäsen, tammikuussa! Otin puhelun asiakaspalveluun, ja kovasti olivat pahoillaan. Kuulemma todella tavatonta moinen, saan kuulemma jonkun jännittävän korvauksen valtaisasta mielipahastani. Varmaan säiliörekallisen kasvissosekeittoa, nami!

3 kommenttia:

kalu & hiisi kirjoitti...

Voimia ja jaksamista. Kyllä se asunto sieltä tulee. Aika harva hyvässä työpaikassa oleva asuu pahvilaatikossa. Jaksa vaan uskoa.

Aika radikaali ratkaisu tuo Ouluun muutto.

Ja rekalamaatioista vielä. Itse alkaa olla aika puutunut näihin kun tekee niitä töikseen. Business maailmassa korvaukseksi saat rahasi takaisin tai vastaavan tuotteen. Ei siis mitään ekstraa.
Ite oon valittanut ärrältä ostamastani Dr. Pepper limpsasta jonka korkkia oli vuotanu reppuun (siis avaamaton pullo). Sain neljän euron lahjakortin S-ketjun liikkeisiin. Jes.

Ps. Hiisi on ihan tyhmä

sama kuin edellä kirjoitti...

...oikoluku kunniaan. Limpsa valui korkista.

Kello on vielä seitsemän jotain, ei voi olettaakaan että aivotoiminta olis alkanu.

kirsusein kirjoitti...

Hei kal-el, ((kivvaa kommunikoida sun kanssa nykyään ainoastaan näin blogikommausten välityksellä ;-))

Ai miks hiisi on ihan tyhmä? Ai eik sun hiisis enää kasvatakaan kavioistaan liekkejä sillonkö se juoksee? Vai eksää enää olekaan maailman johtavin hiisi..?

Joo, mä olen päässyt takaisin mun vittupää-asenteeseen, ihan sama vaikka ei kämppää löytyisikään tänään tai huomenna. Mä sisustankin sitten mun pahvilaatikon tosi kodikkaaksi. Ja muutan sen tohon meidän firman sisäpihalle. Säästyypähän ainakin työmatkakuluissa rahhaa.

Ei vaan, ihan oikeasti. Kyllä mä kodin löydän. Ja jos en löydä, niin tuun sun soffalle bunkkaamaan. Nimimerkillä etätyö kunniaan.