keskiviikko 28. helmikuuta 2007

Krapulakeiju

Oltiin eilen työporukalla tuparoimassa Kyrkslätissä. Ihanaa ruokaa, ihana tunnelma - ja liikaa skumppaa. Ja viiniä. Ja siideriä. Lopputuloksena siis krapulapeikko-kirsu, jonka tänpäiväisessä työurakassa on vielä hyvin monta tuntia liikaa jäljellä. Eikä limsaakaan voimallisesta toivomisesta huolimatta näy missään lähettyvillä. *snif*

Mun sängyllä on peloittavan huono karma jo näin etukäteen - kotiinkuljetushan viivästyi viikon toimitusteknisistä syistä (eli varmaan se patja oli jumittunut jonnekin sängyntekokoneeseen). Ja eilen - tuntia ennen Estimated Time of Arrivalia, poijjaat jotka sitä olivat tuomassa soitti. Kuulemma toiselta kantajalta oli katkennut jalka kuormauspuuhissa (ei sillai irtipoikki siis vaan murtunut), eli sängynkantoa piti siis taas siirtää. Käsittämätöntä! Joku ihminen teloi itsensä mun nautinnon takia - en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.

Sen kolossaalisen jenkkipatjan [josta en ole nähnyt edes kuvaa, let alone olisin koemaannut sen] pitäisi nyt siis saapua huomenna, mutta jotenkin elän kyllä jo siinä uskossa, että joku asteroidi iskeytyy siihen viimeistään Kolmannen linjan alkupäässä tai koko sänky vaan räjähtää. Tää kokonaisuus on kai vaan universumin tapa kertoa, että mut on yksinkertaisesti luotu nukkumaan lattialla. Ngh.

Kuvittelemanani vapaaviikonloppuna onkin nyt yhtäkkiä aamiaistreffit Engelissä, kukkien mullanvaihtoprojekti, yhdet kolmekymppiset ja noin kiljaardi muuta tehtävää asiaa. Kannustan kyllä voimakkaasti asennetta jonka mukaan kuolema kuittaa univelat, mutta olis se nyt jumaliste joskus ihan kiva vaan olla ja öllötellä maailman parhaassa seurassa. Eli yksin. Ehkä ensi elämässä sitten..?

Ps. Loppukevennys eteläpohojammaalaisen tutun kohta nelivuotiaan tyttären suusta. Papan kanssa saunottuaan mimmi oli nimittäin kipittänyt kertomaan mummille salaisuuden: "..Papalla on häntä.." MUAH.

maanantai 26. helmikuuta 2007

Yksin kotona

Hui hai, olipa viikko – kuljettuja kilometrejä kertyi yhteensä 1500, ja samaten erinäisissa tilanteissa kohdattuja ystäviä ja tuttavia myös valtaisa pino. Antoisia ovat kyllä moiset maakunnalliset reissut, mutta ihan rehellisesti voi kyllä myös sanoa se, että on hurjan kiva olla taas kotona. Yksin. Saa röhnöttää soffalla resuisissa kalsongeissa epämääräisissä asennoissa, eikä tarvitse miettiä mitä erinomaisen ystävällisesti majapaikan tarjonnut emäntä/isäntä moisesta miettii.

Vaikka yltiösosiaalisuus onkin (useimmiten ainakin: kal-elilta EI kysytä!) perushyveeni, niin kyllä sitä nykyään alkaa olla jo melkoisen tyytyväinen omaan elämäänsä ja tapoihinsa suoriutua arkirutiineista. Lisäksi matkalaukusta eläminen on kyllä loppupeleissä ihan saatanan ärsyttävää; koskaan ei dödöpurkki osu käteen ensimmäisellä haromisella – ja hävinnyt meikkisutikin löytyi vasta reissun viimeisellä metrillä.

Yöelämässä tuli resuttua vaan yhteen otteeseen; joku järki sentään entisillä opiskelijajuopoillakin. Eikä puhettakaan mistään Vasastanille tyypillisestä jatkotoiminnasta (nou minttu, nou kalapuikot, nou nothing!): luojan kiitos pääsin nukkumaan jo ennen kahta. Baari-illan jälkeinen junamatka kotiin sujui mitä sutjakimmin, täyteenammutusta hiihtolomapendolinosta huolimatta. Pieni usko valtionrautateiden toimintaan saattoi jopa palautua, sen verran tehokasta ja nopeaa oli nimittäin kotiutumiseni.

Seuraavien päivien ohjelmassa on valtaisaa tuparisuunnittelua (pakollisen työnteon ohessa kai, ngh) sekä jännittäviä kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Tänään vuorossa on kollegoidemme vierailu länsinaapurista – ja loppuviikosta otan suunnan kohti Vantaata, hulvattoman Hannan kolmekymppisille. Jotain ohjelmaakin pitäisi kuulemma juhliin keksiä, muka. Kattellaan, sanoo kirsu – joka muuten saa uuden sänkynsäkin kotiinkuljetettuna heti huomenna. Nimimerkillä ”Ei ihan moottoroitu Hästens, mutta melkein.”

perjantai 23. helmikuuta 2007

Maakuntamatkaaja

Ajelin eilen elämäni ensimmäisen kerran kiskobussilla. Jihuu! Niille, jotka moiseen kapistukseen vielä eivät ole tutustuneet tiedoksi sellaista, että kiskobusseja kulkee esimerkiksi Jyväskylän ja Seinäjoen välillä. Ne näyttävät minijunilta (vähänniinq mun nojatuoli näyttää minisoffalta) ja kiskobussin kyytiin mahtuu ehkä 60 ihmistä. Vauhti ei päätä huimaa, kuuttakymppiä ilmeisesti hurruuteltiin eilinen pikataival. Mutta oikein keskieurooppalainen oli tunnelma neljänistuttavissa penkkiasetelmissa, kerrassaan.

((Pakko mainita junamatkalta myös suurta hilpeyttä herättänyt kuulutus.. Kaikkihan lienee ovat tietoisia siitä, että Ähtärin kunnan/kaupungin/taajaman suurin, eli ainoa matkailuvaltti on Ähtärin eläinpuisto karhunpentuineen ja muine eläimineen. No, VR on sitten päättänyt tehdä vierasmaalaisten turistien pääsyn ko. nähtävyyteen lähestulkoon mahdottomaksi - junassa kun kuulutetaan kolmella kielellä pysäkin nimi "eläinpuisto-tsoo". "We will shortly arrive at eläinpuistotsoo".. Hieman ehkä hankala bongata moiselta lausunta-asultaan tuo 'zoo'?))

Nyt maisema on siis vaihtunut jo pakkasenpuremaan Vaasaan. Hurja nostalgiapöly vaan leijuu päälläni kun täällä kaupungilla kuljen. Hauska huomata, että kolmessa vuodessa on päässyt henkisesti jo niin kauas opiskelukaupungistaan, että tänne palaaminen ja "meidän" paikoissa pyöriminen ilahduttaa aina ihan valtaisasti.

Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu massiivista juhlintaa, ehkä. Tai vaihtoehtoisesti hostini ajaminen mielenterveytensä äärirajoille, semisti vaan maanisella käytökselläni. We'll see. Joskopa tuo pakkanen tuosta inhimillistyisi edes vähän, niin ei kärsä jäätyisi ihan saman tien kun sen ulkosalle uskaltaa työntää.

Ps. viikon iloisin uutinen: siskokulta soitti ja kertoi kummipoikani (toukokuussa 2-vee) harkitsevan pikaista hiihtolomapyörähdystä Helsinskissä. Ihan jo muutaman viikon päästä siis. Olisipa hienoa, jos uuden kotini lapsivarustusta (eli yhtä Tomppakirjaa) pääsisi ensimmäiseksi koeajamaan ihanainen pieni kummipoika! ((Ja vanhempansa tietysti ihan samalla tavalla tervetulleita.)) Uijui. Olisipa ihanata nähdä sukulaisia, pitkästä aikaa.

Pps. mikä lie mielenhäiriö: mulla on oikeasti jo vähän ikävä kotiin. Vaikkei Kalliossa olekaan ympärivuorokautista nettiyhteyttä eikä hotellitason aamiaista. Mutta pakastimessa silti itsetehtyä pullaa - ja tiistaina tulee uusi sänkykin! \o/ eli ihanasti.

tiistai 20. helmikuuta 2007

Tampesteri

Terveinen Koskikadulta. Täällä hotellin intterwebissä piehtaroin, oikein viiden euron vuorokausihintaan. How convenient. Mulla ei ollut ihan kovin tarkkaa kuvaa tän paikan sijainnista ennen kuin pääsin hotellin respaan - mutta saapumistani seuranneet flashbackit olivat sitäkin hurmaavampia. Tässä Cumuluksessa on nimittäin eräillä järjestömme vapaaehtoispäivillä (luoja ties viime vuosituhannella) vedetty sellaisiakin määriä southerncomforttia, että huh huh! Hotellin (ilmeisesti jo edesmennyt) diskåteekki sai myös aikaan melkoisen karseita väristyksiä - tuolloin naftisti kakskymppisenä kun jouduin törkeästi lähes kolmekymppisen (!) sedän (!!) lähentymisien kohteeksi *wirn*. Oi aikoja, oi tapoja! Sopiva muistutus taas siitä, että osattiin sitä ennenkin tuo juhlimisen taito. Ha.

Tänään selvisi myös vuosisadan merihakainen avainmysteeri. Ihanainen kaifa kun siis otti tuossa eilisellä yhteyttä kassistaan mystisesti löytyneen avainnipun seurauksena. Yritettiin kimpassa miettiä abloy-avainten kohtaloa - kuka lienee ollut se salainen ihailija/ratikkakuski/etutöölöläinen nuorimies, joka kiihkeän yhteydenoton toivossa oli viehättävän naisihmisen marikassiin avaimensa sujauttanut. Kaifa-paralla meni yöunet, ja maine itseään kunnioittavana ihmisenä. Mun takiani siis..! Mä kun havahduin viime yönä ajatukseen, että ehkäpä kauaskatseisena reikäpäänä annoin punaviinitunnelmissani perjantaina jo vara-avaimen säilöön naapurustoon, enkä suinkaan ainoastaan puhunut aiheesta sunnuntaina..?

Toisin sanoen, ei piiloviestejä keneltäkään hurmaavalta mieheltä - kirsusein se vaan kännissä vara-avaimiaan viskoo ympärilleen. Onneksi sentään annoin ne tutulle ihmiselle, enkä esimerkiksi jollekin satunnaiselle karvaiselle vastaantulijalle. Ruah. Mun pitää ehkä keksiä joku tapa osoittaa katumustani myöhäisestä sytytyksestä ja jo-aiheutuneesta mielipahasta. Any suggestions?

Huomenna matka taantuu Jyskylään (maantieteellisesti siis, ei henkisesti) ja vihdoin torstaina pääsen Suomen aurinkoisempaan kaupunkiin. Jossa merituuli hyytää luut ja ytimet - ja kaikkialle on pitkä matka. Ainakin junalla. Toisin sanoen: Vasastan, here I come :).

maanantai 19. helmikuuta 2007

I'm a maniac, maniac..

Mä mistä alkaisin tän laulun..? Viikonloppu sujui kerrassaan maanisissa tunnelmissa. Ekaksi perjantaina juotiin vahingossa joku kolmetuhatta litraa punaviiniä (tai lähestulkoon ainakin, aamun päänsärystä päätellen) ja päädyttiin kaifan kanssa Tavastialle. Monen mutkan kautta, suoraan syksyn runoilijoiden (eli PotF:in) keikalle. Kyseinen keikka tuli meille täysin pyytämättä ja yllätyksenä, ei siis ollut pientä aikomustakaan lähteä tavalle fanittaan - mutta asioita sattuu ja tapahtuu. Ihanainen Zarkus Poussa oli möys meidän kanssa ensin Toveri-nimisessä baarissa; se ehkä asuu jossain mun naapurustossa ja pääsee siten stalkkauskohteideni top kolmoseen ihan any day now.

No, siitä ei sitten sen enempää - mun lievä maanisuus ilmeni viikonloppuna erityisesti kodinsistuksellisissa puuhissa.. Kamalasta kapulasta huolimatta nimittäin reippailtiin tädin kanssa Espooseen ja Vantaalle. Autolla kylläkin, ja ihan semisti vaan eksyttiin.. Kun piti mennä Vantaan IKEAn naapurikauppaan, niin yllättäen oltiinkin Espoon IKEAn pihalla, ja niin edelleen. Mutta pääasia lienee se, että villistä sekoilusta huolimatta sain sälekaihtimen ostettua (ja se jopa asennettiin eilen!).. Lisäksi investoin myös syviin lautasiin ja uuteen paistinpannuun. Iittalan tehtaanmyymälästä, juu nou.

Eilen mania repesi vallan käsistä - minä (meikkis, meikämanne) otin ja tekaisin aamupäivällä sekä pullataikinan että sämpylätaikinan. Siis. Leivoin. Pullaa. Ja sänpylöitä. Perinteisiä laskiaspullia muutama - sekä vanhoja kunnon örkkyjä. Eli korvapuusteja. Oli kivvaa ja terapeuttista, vanha kansanviisaus on kyllä oikeassa kun kehuu pullantuoksua terapoivaksi. Myös taikinan hakkaaminen tosin ilahdutti kovasti mieltä.. *wirn*

Mun pakastin on nyt siis täynnä pullaa ja sämpylöitä, eli tervetuloa vaan iltateelle ihastelemaan kodinhengettäreyttäni. Ja uusia kaihtimia. Jokka on just niin hienot kuin Jani of innonmarko suunnitteli. Hih. Lisäksi hella puhdistui eilen marttojen sokeripalaniksillä (seriously - sokeripalaa ja vimiä kun vähän heiluttaa pinttyneen liesilian suuntaan, niin johan karkaa kaikki ryytteet ilmastoa pilaamasta!)

Tänään suuntaan Kuopioon, Tampereelle, Jyväskylään ja Vaasaan. Hotellien WLANeista riippuen bloggaaminen on tällä viikolla joko hurjan aktiivista. Tai ei. We'll see!

perjantai 16. helmikuuta 2007

Ripottelua

Mari kirjoittaa ansioituneesti ripottelusta. Eli siis siitä, kuinka turhauttavaa on päivät pääksytykseen komentaa lähimmäisiään (yleensä alamittaisia, eli kouluikäisiä) korjaamaan jälkensä. Ja kasvatusmielessä päätyy asumaan siis kaaoksen ja sekasorron (sekä erinäisen määrän kotiinripoteltuja asioita) keskellä, koska lapspoloset eivät yksinkertaisesti opi olemaan sotkematta, jos niiden jäljet aina siivotaan heidän puolestaan, esimerkiksi äiteen toimesta. Mun piti ihan hirnahdella koneeni edessä ääneen, kun näin tekstissä jotenkin itseni. En siis komentajana, vaan Poloisena Ripottelijana.

Mun ripottelun kultakausi osui jolteensakin viimeisen viiden vuoden ajalle. Tämä siitä syystä, että kotona esikon rooli viikkosiivouksen mallintajana esti ylenmääräisen sotkemisen (vaikka yritystä kyllä oli!). Opiskeluvuodet asuttiin kimppakämpässä - eikä toisen läsnäollessa kehtaa elää kuin pellossa. Toisin sanoen vihdoin omassa kodissani pääsin toteuttamaan itseäni - eli mitä tahansa käteentarttunutta asiaa on ollut lähestulkoon mahdoton palauttaa omalle paikalleen. Mikä ei sinällään aiheuttaisi vielä suurta ongelmaa. Paitsi kun kyseessä on kuitenkin noin viikon sanomalehdet, valtaisa kasa mainospostia, kirjoja, astioita ja vielä lisäksi (!) satunnainen pino laskuja.

Kodinraikkoaminen onnistuu yleensä vain hampaat irvessä - ja ainoastaan mikäli satunnainen vieras ilmoittaa pari tuntia ennen ovikellon soimista yllätysvierailustaan. Hetkellinen siisteys tuskin on kovin pysyvää - ja lisäksi ympäriinsäripoteltujen asioiden keskellä eläminen on asukille itselleenkin melkoisen piinaavaa - öisillä vessareissuilla joutui aina pelkäämään liukastumista ja hengenmenoa.

However, Marille lohdutukseksi. Mä olen vihdoin uuteen kotiini muuton myötä tehnyt ripottelun itselleni hyvin epämiellyttäväksi. Tai ainakin sotkujen korjaamisen mukavammaksi kuin ennen. Kamalle on tarpeeksi tilaa esimerkiksi kaapeissa - ja epämääräistä mönjää saa kerätä vain yhteen yläkaappiin. Lisäksi nimetyssä siivouskomerossa on tällä kertaa ainoastaan teemaan liittyviä esineitä (mikrokuituliinaa, pesuaineita sun muuta) - eikä esimerkiksi korkeaa palautuspullokassitornia. Eli toivoa siis on, uskallan luvata.

((Sain tänään myös pesulasta sen 17 kiloa puhdasta pyykkiä - liinavaatekaappi siis kutsuu nykyään tuoksupussia, eikä suinkaan pelastuslaitosta. Ihanasti.))

Toisin sanoen, jos the ultimateripottelija-kirsuseinistäkin jo kolmekymppisenä on kuoriutumassa Siisti Ihminen, niin Mari sun lapsellasi ei ole mitään hätää. Kato, se muuttaa jo muutaman vuoden (no, eventually anyways) päästä omaan kotiinsa. Ja todennäköisesti puunaa kämppäänsä aina ennen vierailuasi esittelykuntoon (eli ripottelee sun poissaollessasi, salaa!). Ja sitten - hamassa tulevaisuudessa - näkee joskus ihan oma-aloitteisesti valon, eikä enää jaksa ripotella. Koska raivaustraktoriin tarvitaan hulluna paljon enemmän poweria kuin rikkaimuriin.

Ps. Musta tulee isona ehkä dr. Phil. Hihi.

keskiviikko 14. helmikuuta 2007

Feng shui

Uudesta kodista vaan taas hei! Oon nyt tässä tällä viikolla tullut siihen tulokseen, että erilaisissa kodeissa on hyvin erilaisia fiiliksiä, sillai sisäänrakennetusti siis.. Mä en koskaan ole oikein uskonut kirjahyllyjen vaikutukseen ihmisen mielenterveydelle - enkä nyt ole edelleenkään tilannut uuteen kämppääni vielä mitään hengenkarkoittajia enkä unisieppareita (tahi rakentanut olkkarin nurkkaan esimerkiksi vesiputousta). Mutta silti, mulla on vaan jotenkin Hyvin Seesteinen Olo siellä mun uudessa kodossani. Mikä on tosi hämmentävää.

Mä nukun paremmin (ja vähemmän) nykyään - sängyn vielä hetkellisestä puuttumisesta huolimatta, kupsuttelen nurkissa ja kaapeissa ihan ihmeellisiä asioita, suihkuttelen viherkasveille vettä pullosta, järjestelen uudenuuden kirjahyllyni (joo, seKIN on ikeaa *sigh*) esineitä erilaisiin asentoihin. Ja ylipäätään tunnun sisäisesti jotenkin ihan älyttömän paljon enemmän seesteiseltä kuin Smedsgatanilla kuunaan. Hassua! Kerrassaan...

Ja erityisesti kun uudessa kodissa on asusteltu melko lailla tasan sata tuntia, niin muutos tuntuu semminkin hilpeältä. Vaan kollegoideni kanssa aiheesta keskusteltuani, ne on kanssa sitä mieltä, että asuntojen energiatasot vaihtelee - ja joissakin paikoissa seinät ja katto yksinkertaisesti vaan rajoittaa asukkinsa elämää. Mä ainakin allekirjoitan tuon, for the time being. Hih. Ja menen ehkä illalla kotiini jonkun fengshui-oppaan sekä tuulikellojen kanssa. Not.

Ystävänpäivän kunniaksi vielä terveisiä Suomen jokaiseen kolkkaan (ja tasapuolisesti myös esimerkiksi Saksaan ja Uuteen-Seelantiinkin), kaikille maailman ystäville!! Uusille ja vanhoille ysteille - ikään, sukupuoleen tahi kengännumeroon katsomatta. Syökää vaikka pala suklaata (tai jotain muuta hyvää) ja ihastelkaa hetki omaa fantastisuuttanne! Sen uskallan nimittäin luvata, että olette vallan erinomaisen hurmaavia ystäviä - ihan joka ikinen... <3.

*halauksia kaikille hulluna*

ps. Villin aikuinen olo: pesulan setä haki eilen mun kaikki liinavaatteet pestäviksi ja mankeloitaviksi... Mä siis olen niin porvari, että pesetän lakanani, neljällä eurolla kilo. Hui.

maanantai 12. helmikuuta 2007

Muutto

No niin vain sitten huiskautettiin muuttaen (huisk huisk, kuten meikkiksen teemaan sopisi sanoa) eilinen iltapäivä. Yllättävän kivuton oli kyllä kyseinen tapahtuma, mikä suurelta osaltaan johtui siitä, että raavaita muuttomeihiä (ja kati, jolla on selkeästi tavaroiden hissiinänkeämisen maailmanennätys hallussaan) oli tarpeeksi! Miettikää, 1,5h meni kokonaisuudessaan tuohon puuhaan, kantoineen ajoineen kaikkineen.

Kovin haikeita fiiliksiä ekasta "omasta" kodista poistuminenkaan ei aiheuttanut, lähinnä vaan kommentteja tyyliin "tää oli nyt tässä, onk kaikilla takit ja hanskat mukana..ja koska saa laulaa?!"

Vinkkejä tuleviin muuttoihin (joko itselleni tai mahdollisille muille muuttolaisille):
  • investoi oikeisiin muovisiin muuttolaatikoihin. Niihin, joita voi pinota. Mä maksoin 40€ omistani (sisältäen metritolkulla kuplamuovia, jihuu! Sekä tietty laatikoiden tuonnin ja hakemisen. Mikä on veri konviinient, kun muuttolaatikoiden roudaaminen esim. ratikalla olisi melkoisen tuskan takana..). Tuolla investoinnilla kuitenkin säästettiin aikaa ihan hulluna. Eikä tosiaan pinna kiristynyt missään vaiheessa - ja ne laatikot haetaan tänään pois, eli jälkisiivouskin on hoidossa.
  • pakkaa laatikot sillä tavoin, ettei vapaaehtoisesti apulaisiksi lupautuneiden ihmisten verenpaine lähentele taivasta. Eli vain yksi mönjälaatikko, josta tursuaa amppeleita, lamppuja, teräaseita ja muita sallitaan. Muiden pitää seistä sotilaallisesti rivissä!
  • vuokraa pakettiauto esim. pakuovellepistekomista. Ihan sairaan kaunissilmäisiä oli nimittäin molemmat kundit, jotka autoa toimitti. Ihan varmasti muuttoautontoimittajien tippirahasto kasvaa eksponentiaalisesti, kun on noin sirkeitä ja hyvärunkoisia työntekijöitä heillä. Ja autokin siis oikein mukava muuttotarkoitukseen.
  • mikäli kaupunkisuunnistus ei ole se vahvin lajisi (ja koko muuttoporukka on kerätty akselilta Myrkky-Horonkylä-Jyväskylä-Mäntsälä-Virrat-Pikkarala), aja muuttoauton reitti esimerkiksi taksilla (*wirn*) hyvissä ajoin etukäteen. Näin välttyy Amazing Race -tyylisiltä paskahalvauskirkumisilta liikennevaloissa - ja matka sujuu surakasti. Ja lähestulkoon liikennesääntöjä noudattaen. Meidän tiimi nimittäin hyväuskoisesti (mun taksariohjeiden mukaan, täytyy myöntää) esimerkiksi ajeli ihan vähän vaan laittomia reittejä tuossa kauppatorin ja senaatintorin välisellä pätkällä. Tsih.
  • varaa jengille tarpeeksi ruokaa - me vedettiin eilen sellaistakin Chili con Carnea, että alta pois. Oli muuten oikeasti hyvää settiä, jopa vehkeenmakuinen maissileipä (se maistui kanelille by the way) toimi. Guacamolesta ja cheddarjuustoraasteesta puhumattakaan.
  • vokottele paikalle myös tehokkaita teekkareita, jotka paitsi purkavat muuttolaatikoita - myös irroittavat silikonitäytteisen baaritiskin keittiötä rumentamasta. Kyltereiltä ei meinannut moinen puuha onnistua lainkaan, nääs.
  • päätä tuparipäivämäärä (ja mahdollisesti myös -menjyy) jo ennen itse muuttoa. Pakko saada kämppä kuntoon in a timely fashion, kun vieraslista alkaa paisua..
Kiitos ihqille muuttajille - ja kaikille muille teretulemast kirsuseinin uusille kulmille. "Mä kolmatta linjaa takaisin, kun kuljen..." *viheltelee*

ps. Tuparit on la 10.3.2007. Kirjuita kalenteriisi, kutsu tulee myöhemmin.

pps. MUOKS: googlatkaapa huviksenne "turha lehmä". I rest my case.

perjantai 9. helmikuuta 2007

Vuosikatsaus

Kaikkihan lienee tuttuja vanhan pohjalaisen sanonnan "kakku pöydälle, juttu täytti vuoden!" kanssa..? Tai ainakin tokaisu "käännä kasetti, nuo sun samat jutut alkoi taas alusta.." on tullut kuulluksi.. Onhan? Tästäpä siis sujuvana aasinsiltana hurjaa hehkutusta: Jos voitte kuvitella, niin mun oma rakas blöögini täyttää huomenna (kyllä, muuton aattona - mikä "sattuma"!) vuoden. Kokonaisen Yhden Vuoden.

Mitään massiivisia kirsusein-miittejä nyt tuskin on tarkoituksenmukaista järjestää missään päin maailmaa [olkoonkin, että lukijapalautteen mukaan se saattaisi jopa ollakin se mun egolleni sopivin tapa juhlia. Itseäni.]. Voin siis täten juhlallisesti ilmoittaa, että me juhlitaankin muuttolaatikoiden keskellä kahdestaan koko huominen päivä. Kun kuplamuoviakin on vielä jäljellä ainakin kaksi metriä...

However, osavuosikatsaus (tai tässä tapauksessa siis kokovuosikatsaus, kun en oo aiemmin moista saanut aikaiseksi) seuraa ohessa. Pohja on julmasti ripattu ex-expatti-Juholta. Pahoittelen jo valmiiksi hieman pitkäksi venähtänyttä tekstiä.

HVHT-LAATUKRITEERIEN MUKAINEN VUOSIKATSAUS 10.2.2006-9.2.2007

Kirsusein Inc:n ja tätä ympäröivien tahojen sekä henkinen että fyysinen liikevaihto (tuloksesta nyt puhumattakaan) kehittyivät huimasti blöögin ensimmäisen toimintavuoden aikana. Vaikka sosiaalisissa suhteissa on ollut havaittavissa lievää ylläpidon harventumista (otsikolla: "luinkin sun blogista juu, että sulle kuuluu ihan hyvää niin en oo soitellut..!"), niin Kirsusein Inc. on onnistunut ylläpitämään kaikki olemassaolevat ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosuhteensa. Toistaiseksi myöskään blogiraportoinnin ei ole todistettu johtaneen puhevälien menetykseen.

Liikevaihto ja tulos
Materiaalisen liikevaihdon kasvu ei ole ollut kovin huomattavaa, vaikkakin Kirsusein Inc. koki työsuhteen vakinaistumisen askeleena aikuisempaan elämään. Neuvottelut palkkakuopasta nousemiseksi ovatkin vuoden 2007 toimintasuunnitelmassa keskeisellä sijalla. Vaikka liikevaihdon tulopuolen kasvu jäikin vaatimattomaksi, kasvoi menopuoli tuloista riippumatta. Investointeina mainittakoon ainakin samsonite-merkkinen matkalaukku, 1,5 hengen istuttava sohva, intternetistä valehtelemalla ostettu jenkkisänky sekä valtaisa kasa turhauttavaa roinaa.

Toimintaympäristö
Vuoden 2006 näkyvimpänä muutoksena on vuoden loppumetreillä tapahtuva uuteen toimintaympäristöön muuttaminen, joka on vaatinut tukea ja ymmärrystä niin tutuilta kuin tuntemattomammiltakin. Tärkeimpinä tukijoina mainittakoon Kirsusein Inc. ensisijaiset pääomasijoittajat Oulujoen välittömässä läheisyydessä, joiden muuttoavustuksen tuella toimintaympäristön muutos on ylipäätään mahdollinen. Lisäksi kunniamaininnan ansaitsevat kaikki ne tahot, jotka eivät toimintaympäristön muuttopaineissa riehuvan Kirsuseinin puheista sen kummemmin häiriintyneet, vaan jaksoivat tukea yhtiön toimintaa (kokonaisen viikon kestäneessä) ylä- ja alamäessä.

Tuotekehitys
Yhtiön tuotekehitys koki valtaisaa turbulenssia toimintavuoden aikana. Mitä erinäisimmistä lähteistä kantautuneiden raporttien mukaan, Kirsusein Inc:n edustaja on tavattu tuotekehityksen merkeissä eri puolella maailmaa. Tai ainakin Eurooppaa. Maailmanparannuksen tiimoilla varsinaista tuotekehitystä havaittiin ainakin Saksassa, kesän 2006 aikana. Tutuksi tuli mm. paikallisten käsitys juhlakäyttäytymisestä hyvin onnistuneen seminaaarin päätteeksi. Yhtiön tuotekehitys jatkuu tasaisesti myös tulevien toimintakausien aikana, erityisesti juhlajärjestelyiden ja suurkeittiöemännyyden puitteissa.

Henkilöstö
Toimintavuoden aikana yhtiön toimitiloissa vieraili lukuisa määrä yhtiön toimintaympäristön tuntijoita. Kirsusein Inc. on positiivisesti yllättynyt henkilöstötilanteen kehityksestä. Toimintavuoden aikana kärsityn "mä en järjestä mitään bileitä kenellekään ennen vuodenvaihdetta" -mielenilmaisun (kesto juhannuksesta vuodenvaihteeseen) aikana yhtiön edustaja tosin kutsuttiin vain yhden ainoan kerran leikkimään juhlavierasta jonkun toisen järjestämään tapahtumaan.

Uudet toimitilat tulevat kestämään hyvin vierailujen tuoman rasituksen, ja yhtiö itse kokee virkistyvänsä vierailijoiden käynneistä. Joten lyhytaikaisten (tai vaikka pidempienkin sellaisten) vierailujen määrä on tarkoitus pitää samana tai lisätä tulevan toimikauden aikana. Myös säännölliset henkilöstötapahtumat tulevat vakiintumaan toimikauden 2007 kuluessa. Uskokaa huviksenne.

Lähiajan näkymät
Kirsusein Inc:n näkymien odotetaan säilyvän myönteisinä. Huikaisevan ensimmäisen vuoden kokemusten - ja oppirahojenkin maksamisen pohjalta, yhtiön henkisen kasvun ja tuloksen odotetaan ylittävän kaikkien osallisten (myös pääjehun itsensä) oletukset, ihan any day now.

Lisätietoja:
Katso arkistot. Sieltä löytyy 182 todistekappaletta toimintavuoden tapahtumista. Ja mä-mun-meikkiksen-meikämannen-MUN-eli meikäläisen asioista. Hihih.

torstai 8. helmikuuta 2007

Torstain top neljä

Tässä päivässä on huomattavasti hyviä asioita. Muun muassa seuraavia:

1. Sain eilen aloitettua (huom. aloitettua) pakkaamisen. Jaksoin täyttää, huolellisesti lajitellen, ainakin kaksi muuttolaatikkoa. Jonka jälkeen masennuin, hain kiinalaista ja katsoin Dr. Philiä. [City-lehdestä muuten huomiona: golffaaja-Minea suosii kans mun kantis-kiinalaista. Kanaa liisillä ja sillä lailla. Olen siis taas melkein sukua julkkikselle.] Aamulla ilahduin kuitenkin pakatuista laatikoista - siinähän kuitenkin on selkeä korrelaatio, että yksikin pakattu lodju vie projektia selvästi eteenpäin. Enkä edes siis kolistanut varpaitani muuttolaatikkokasaan yöllisellä pislirkkisreissulla.

2. Mun tiistai-illan 1,5h ylityöt kannatti - henkilökohtaisen ylipuhumiseni seurauksena eräs nuori neiti valitsi edustamani yhteisön erään monikansallisen yrityksen sijaan. 7000€ suoraan mun tilille siis, kiitos :).

3. Sain lauantaiksi pakkaus- ja chilinlaittokaverin. Catering-kollegani tulee jutustelemaan mukavia ja piiskaamaan mua pakkauspuuhissa, vauvantäyteisen massunsa kanssa. Mikäpäs sen kivampaa kuin puuhastella kimpassa. Mä siis pakkaan ja L. silppuaa sipulia ja paprikaa.

4. Ulkona on hurjan kaunis talvipäivä. Lumisadehöttö on suoraan elokuvista ja pakkanenkin nippailee poskia vaan ihan vähän. Kaunis auringonpaiste kruunaa kokonaisuuden - kyllä tänään kelpaisi pälyillä turistina ympäri Helsinskiä.

Ps. Miksi, voi miksi se pallinaama-Mikko piti valita juontamaan viisuja? Mikko on kyllä kovasti kaunis kasvoiltaan, mutta silti munsta sillä on vaan yksi ilme. *kuikuilee vahingossa seksikkään yllättyneesti kulmiensa alta* Olisko vaan voitu valita suosiolla joitain suurelle yleisölle tuntemattomampia, mutta pätevämpiä hahmoja, jotka olisivat esimerkiksi oikeasti osanneet ranskaa. Tosta tulee vaan niin järjetön farssi koko shöystä, ettei mitään määrää...

tiistai 6. helmikuuta 2007

Illistä

Seuraa tiukkaa analyysia musiikkimaailmasta. Illi, joka siis on salkkareiden Kentsu (joka siis "jäi ratikan alle" mun kotipysäkillä Eirassa) JJA kuulemma myös oikeesti joku sariolanaleksi on siis tehnyt biisejä. Eli levyn. Illin musiikki on munsta ollut ihan kivaa höttöä - tai siis ainakin se radion jossain voimasoitossa oleva Hukkaa päivä -biisi. Joka jää päähän paremmin kuin naula. Musta siinä jopa on sanomaa, ainakin näin kohta kolmekymppisen työläisen perspektiivistä, kun edelleen voi haaveilla niistä opiskeluaikojen vapaamatkustusaamuista ja siitä kun ei ollut kiire minnekään.. Vai miltäs kuulostaa:

Hukkaa päivä kanssani kulta
viereeni jää.
Tänään ei oo kiire minnekään kulta
siis tähän jää.
Mä tiedän et meidän
kuuluis ja täytyis.
Mut mitä jos ei tänään.
Soita niille ettet pääse,
köhi puhelimeen.
Ja kaikki mitä piti tehdä
voi jäädä huomiseen.
Antaa hedonismin viedä
luota tunteeseen....

Tänään kuitenkin kuului henkinen skräts mun levylautasella, kun radiosta pärähti samalta levyltä biisi Myöhässä. Laulun sanomahan siis menee niin, että kundi tanssii baarissa pitkien katseiden jälkeen, puolivahingossa pilkkuun. Jonkun tsubun kaa tiätty - ja ne jatkaa samalla tahdilla samalla taksilla yhteisen yön viettoon. Minkä seuraukset kaikki arvaammekin (ainakin laulajan mukaan). PAITSI, että auringonnousun jälkeen kotona odottaakin suloiset kasvot ja iloinen ilme ja nainen "jolla on uutinen.."

Parhainta biisissä on kuitenkin kertsi, jossa tämä nykyajan ruuneperi kyselee, että mitä tehdä jos oma nainen on myöhässä.. Juostako karkuun vai jäädäkö vierelle kuin mies? IHAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ PASKAA! Miksi, voi miksi tällaisesta aiheesta täytyy kirjoittaa lauluja? Korkeakulttuurin ei välsyyn tarvi olla hienonhienojen ihmisten Korkeaa Kulttuuria. Mutta jos nyt joku saa kiksejä siitä, kun keskenkasvuinen kundinrääpäle kiekuu (ihan ihmeellisesti fraseeraten vielä, if I may add) gregoriaanisina kysymyksinä siitä, mitä pitäisi tehdä kun on vahingossa nasauttanut naisensa tiineeksi, niin voi hyvä päivää! [hups, olipa pitkä lause/virke, sorry].

En tajua. Pitänee ehkä mennä Illin keikalle joskus, josko siellä sitten tulisi valaistuminen tähän(kin) asiaan.

Ps. Oltiin tänään humaaneja työläisiä ja käytiin kimpassa luovuttamassa verta. Mä voitin hemoglobiiniskaban - olin 163. \o/ eli jihuu!

maanantai 5. helmikuuta 2007

Runkunpäivä

Tänään liehuu iloisesti siniristilippu saloissa, ja kaffiloissa haisee konjamiini (tai mikälie myrkkysumakinmakuinen punssi). Juhlitaanhan sentään kansallisrunoilijaamme, herra Runkkua. Mä en koskaan itse ole saanut kovinkaan suuria kiksejä runkunpäivän juhlallisuuksista, tortuista tai muista. Ne kakkarat maistuu pahalle (ewww), eikä toisekseen runollisuus nyt muutenkaan ole ollut se mun juttuni. Mutta hyvää runkunpäivää kaikille asianosaisille joka tapauksessa.

Viikonloppuna oli ihan hulluna kaikkea puuhaa - sillä lailla yltiösosiaalisesti selvin päin hengailua, että olisi kyllä kaivannut vielä yhden päivän ihan vaan itsekseenolemista varten. Meillä oli nimittäin ekaksi blinikestit lauantaina, olipa hyvvää. Blinejä savuporo-, lämminsavulohi-, mäti- ja kasvistartartäytteillä. Sekä hunajaa ja suolakurkkuja tietty. Oikein nohevaa seurusteluruokaa, erityisesti kun taustalla pauhasi himpulat ja puuhapete, metrinmittaisille blinivieraille viihdykkeeksi. Mutta suosittelen lämpimästi illanistujaisiin moisia herkkuja, i alla fall.

Sunnuntain ohjelmassa oli katusuunnistusta Viikkiin (metrolla ja autolla ja bussilla), sekä ämerikkäläistyyliset vauvasuihkut catering-kollegalleni. Ilmeisesti lapsettomillekaan (meitä oli sentään kolmasosa juhlavieraista) ei jäänyt suuria traumoja synnytyslaitosten verkkohousukeskusteluista - ja itse juhlakalu toivottavasti myös nautti yhteisestä iltapäivästä. Sen vaan sanon, että useamminkin pitäisi aloittaa sunnuntaipäivä uunituoreilla pullilla, kinkku-aurajuusto-tomaattipiirakalla, avokadosalaatilla ja prinsessakakulla. Namskis.

Ylihuomenna saapuu muuttolaatikot ja viikon kuluttua mulla on jo uusi koti. How exciting. Vielä kun saisi itsestään sen irti, että pakkaisi kolme-neljä laatikkoa joka ilta... Ettei vallan viikonloppuna iske sitten epätoivo kaiken paskan keskellä. Nythän se mun aikuistumiseni ja ennakointitaitoni sitten punnitaan. Heh.

ps. tein aikani kuluksi perjantai-iltana taas yhden persoonallisuustestin. Miltäs seuraava kuulostaa...? Nimimerkillä Ai miten niin muka 'overly talkative' tai vaan 'moderately organized'?!

Global Personality Test Results
Stability (76%) high which suggests you are very relaxed, calm, secure, and optimistic..
Orderliness (46%) medium which suggests you are moderately organized, hard working, and reliable while still remaining flexible, efficient, and fun.
Extraversion (76%) high which suggests you are overly talkative, outgoing, sociable and interacting at the expense too often of developing your own individual interests and internally based identity.
Take Free Global Personality Test
personality tests by similarminds.com

perjantai 2. helmikuuta 2007

Palautteenne - kärpänen keitossa

Kiitoksia yhteydenotostanne. Olemme erittäin pahoillamme tuotteemme aiheuttaneesta yllätyksestä. Tuotannossamme suoritetaan tuholaisten torjuntaa, joka on erittäin tehokasta, sillä suurten hallien ollessa kyseessä ja isojen ovien ollessa auki kesäaikaan, niin hyönteisiä ei juurikaan tehdastiloissa esiinny. Toki joku yksittäinen hyönteinen saattaa tiloihin päästä. Se, mistä kärpänen on päässyt keittoon (raaka-aineiden mukana vai tiloistamme), sitä on mahdotonta jäljittää.

Toivomme, että luottamuksenne Apetit-laatuun palautuu, sillä voimme vakuuttaa, että työtä korkean laadun hyväksi tehdään erittäin paljon.

Kiitokseksi palautteestanne lähetämme ohessa Teille 5€, jonka toivomme kattavan aiheutuneen harmin.

Ystävällisin terveisin,
rouva Asiakaspalvelija

WTF?! Sain siis kivusta ja särystä korvaukseksi eilen postissa kirjekuoren, jossa on tuo kirje ja lisäksi pienempi rahakuori. Jonka sisällä oli yksi (1) viiden (5) euron (€) seteli. Vittu viisi euroa! Missä on mun säiliörekka kasviskeittoa tai edes jotain muuta einesaiheista lahjontaa..?! Eihän tuolla minimalistisella pahoittelusetelillä saa edes hampurilaisateriaa (paitsi ehkä jostain homo-hesen tarjouksesta).. Jo nyt on kumma, sanon minä. Saatan joutua tekemään reklamaation reklamaatiokirjeestä. Mitä nykypäivänä jollain vitosella edes tekee - ostaa makaroonia, vai?

Sitten on myös edelleen pakko palata oululaisiin lentomatkustajiin. Äiti lensi kotiin eilen, ja joutui kaikkien oululaisten kammoaman julman hylkäyksen kohteeksi. Oulun-koneen portilla seisoville (kyllä, hyvissä ajoin jonoon tuupanneille!) ilmoitettiin nimittäin julmasti, että "ähäkutti tämä kone meneekin Kuopioon!" (Joka siis ei ole Oulussa päinkään). Alkuperäisen Kuopion-koneen toinen potkuri ei kuulemma ollut käynnistynyt, mikä on sinällään tietysti hyvin valitettavaa. Joskin toisaalta lohdullista, että vikahavainto tehtiin maassa, eikä esimerkiksi viiden kilometrin korkeudessa.

Traumatisoituneiden oululaisten jonotus siis jatkui yli tunnilla, vain jotta HIFKin pelaajat (jotka siis ylimielisesti marssivat ex-oululaisten koneeseen mailat tanassa) ehtivät savolaiselle jäälle ajoissa. Miten musta tuntuu, että se koko Kuopion-lento olisi peruutettu, jos hifkiläiset jääkiekkopomot eivät olisi olleet muiden noin kolmen savolaisen matkustajan joukossa aukomassa leipäläpiään..?