keskiviikko 28. helmikuuta 2007

Krapulakeiju

Oltiin eilen työporukalla tuparoimassa Kyrkslätissä. Ihanaa ruokaa, ihana tunnelma - ja liikaa skumppaa. Ja viiniä. Ja siideriä. Lopputuloksena siis krapulapeikko-kirsu, jonka tänpäiväisessä työurakassa on vielä hyvin monta tuntia liikaa jäljellä. Eikä limsaakaan voimallisesta toivomisesta huolimatta näy missään lähettyvillä. *snif*

Mun sängyllä on peloittavan huono karma jo näin etukäteen - kotiinkuljetushan viivästyi viikon toimitusteknisistä syistä (eli varmaan se patja oli jumittunut jonnekin sängyntekokoneeseen). Ja eilen - tuntia ennen Estimated Time of Arrivalia, poijjaat jotka sitä olivat tuomassa soitti. Kuulemma toiselta kantajalta oli katkennut jalka kuormauspuuhissa (ei sillai irtipoikki siis vaan murtunut), eli sängynkantoa piti siis taas siirtää. Käsittämätöntä! Joku ihminen teloi itsensä mun nautinnon takia - en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.

Sen kolossaalisen jenkkipatjan [josta en ole nähnyt edes kuvaa, let alone olisin koemaannut sen] pitäisi nyt siis saapua huomenna, mutta jotenkin elän kyllä jo siinä uskossa, että joku asteroidi iskeytyy siihen viimeistään Kolmannen linjan alkupäässä tai koko sänky vaan räjähtää. Tää kokonaisuus on kai vaan universumin tapa kertoa, että mut on yksinkertaisesti luotu nukkumaan lattialla. Ngh.

Kuvittelemanani vapaaviikonloppuna onkin nyt yhtäkkiä aamiaistreffit Engelissä, kukkien mullanvaihtoprojekti, yhdet kolmekymppiset ja noin kiljaardi muuta tehtävää asiaa. Kannustan kyllä voimakkaasti asennetta jonka mukaan kuolema kuittaa univelat, mutta olis se nyt jumaliste joskus ihan kiva vaan olla ja öllötellä maailman parhaassa seurassa. Eli yksin. Ehkä ensi elämässä sitten..?

Ps. Loppukevennys eteläpohojammaalaisen tutun kohta nelivuotiaan tyttären suusta. Papan kanssa saunottuaan mimmi oli nimittäin kipittänyt kertomaan mummille salaisuuden: "..Papalla on häntä.." MUAH.

Ei kommentteja: