perjantai 30. maaliskuuta 2007

Cherry Blossom Festival

Washingtonissa on kevat. Aurinko paistaa ja kirsikkapuut kukkivat - hurjan kauniiksi oli maailman johtajien kotikaupunki verhottu eilen, kun DC:n katuja tallailtiin. Yllatin itsenikin suunnistajanlahjoillani; ihanasti paastiin kollegan kanssa julkisilla Virginiasta DC:hen ja edelleen Marylandiin. Eika vienyt edes koko paivaa moinen reissu. Washingtonissa alkaa pian kansallinen kirsikankukkafestivaali - kaupat suorastaan pursuilee vaaleanpunaista tavaraa. (Hmm.. Miksikohan tuo edellinen kuulostaa jotenkin..likaiselta..?)

Tanaan on ollut seminaarimme ensimmainen varsinainen koulutuspaiva, ja kuten arvata saattaa paljon saa yhdeksantuntiseen paivaan mahdutettua. Asiaa ja asianvierusta. Joukkomme on kuitenkin sen verran kirjava, ettei tylsia hetkia ole montaa ehtinyt nahda. Uusin tuttavuus on tyrmaava tytto Teksasista, jonka kanssa juur suunniteltiin alkoholin salakuljetusta majapaikkanamme toimivaan (taysin holittomaan!) 4H-keskukseen. Hihihi. Kurjuus kylla, kaikki kaupat on jo laitettu kiinni, eli jai smuglaus huomiselle. Mutta yritys hyva kymmenen!

Ei vaan, tosi mukava reissu ollut kylla. Matkakuume tosin vaihtui perinteiseksi Jenkkikuumeeksi (joka siis pari vuotta sitten taalla reissaillessani kohosi perati keuhkokuumeeksi). Oon siis melkoisen kurkkukipuinen ja pienessa lammossa koko tytto. Mutta eipa ole tautia, jota ei vanha kunnon Tylenol parantaisi. Eli joskopa sita selviaisi vahemmalla sairastelulla talla eraa..?

Huomenna puhutaan islamista ja puidaan netin kayton vaikutusta maailmankaikkeudelle. Ja illalla on sitten US. State Departmentin vastaanotto, ja sen jalkeen paastaan ilmeisesti oikein rimpsalle. Kai. Sunnuntaina on iltapaiva viela vapaata ja maanantaina sitten selittelemaan matkalaukun ylikiloja lentokentalle. Miten voi ihmisen kuivaruoka-aineet muka painaa niin paljon..?!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2007

Tapakulttuuria

Ma olen edelleen hurjan viehattynyt nykyisesta olinpaikastani. Kiertelin eilen hotellin ymparille kasautuneessa ostoskeskittymassa ('ostoskeskus' antaisi taysin vaaran kuvan paikan luonteesta.. Yksittaisia kauppoja kun on keskitetty noin kilometrin matkan sisalle toisistaan - ison kehatien ymparille ikaankuin). Kaupoista toiseen siirtyminen kay mita katevimmin autolla, jota allekirjoittaneellahan siis ei ole. Sinkoilin kuin aropupu ajotiella koko eilispaivan, mikas sen mukavampaa...

Joka tapauksessa, matkalaukku pursuilee nyt niin Crest-hammastahnasta kuin Sloppy Joe's -maustesekoituksesta - ja kaikesta silla valilla. Henkilokunta (ja kanssaostostelijat) on hurmaavan asiakaspalveluhenkisia.. Olen kaynyt jello-hyllylla keskusteluja liivatteen alkuperasta ('it's from a pig, right..?') ja tosiaan KFC:ssa paikallinen mustien raksameisten jengi adoptoi mut omakseen. Hurmaavan kontaktihenkista on alkuperaisvaesto, ja meikkis meikalainen vaan ihan fiiliksissa, kun sai puhella jonkun kanssa. Amerikkaa.

Olen liikuttuneen huvittuneena seurannut telkkarista niin Jerry Springerin 'Hillbilly Fights' -jaksoa (18-vuotiaiden hampaattomien, kolmen lasten aitien raimiessa miestensa rakastajattaria pain nakoa) ja eilen ilta huipentui Gilmore Girlsien, American Idolin ja Dancing with the Starsin paallekkaiseen seuraamiseen. Needless to say, ettei mulla ole yhdestakaan ohjelmasta kovin selkeita mielikuvia - hieman tuppaa viela aikaero iltaisin vaivaamaan.

Sain kuitenkin ruotsalaisen kollegani tanne eilen kaveriksi - enaa ei tarvitse postata kaikkia ihanuuksia nettiin, vaan voi jutella oikein aaneen jonkun toisen ihmisen kanssa. Tanaan me mennaan Capitoliin kuvaamaan (kylla, ostin elamani toisen kertiskameran) monumentteja ja muita nahtavyyksia. Ja illalla pitaisi sitten saapua muunkin seminaarijengin. Jihuu. Summa summarum: mulla on ihan villin vinkea tyopaikka, joka mahdollistaa melkoisen seikkailun ihmeellisten amerikkalaisten keskella. Ihanasti olen taas melkoisen tyytyvainen elamaan. For a change.

ps. Tuliaistoiveita otetaan vastaan sunnuntai-iltaan asti. Laura ja Anu (seka pikkuihmiset) on jo covered, anyone else..?

tiistai 27. maaliskuuta 2007

EVOO

Maaninen bloggari taalla hei. Pakko viela hehkuttaa aurinkoista Amerikkaa - lampotila on siis varmasti kahdenkymmenen paremmalla puolella, ihana kesafiilis kerrassaan.

Oon riekkunut koko paivan naapurustossa shoppailemassa - enka siis missaan oikeilla kaupoilla, vaan ainoastaan K-martissa (meidan Halpahallia vastaava) ja valtaisassa ruokakaupassa.. Niin ja kortti -outlet-storessa ja muutamassa muussa ihanassa paikassa.

Retorinen kysymys kuuluukin; mista tunnistaa oululaisen Chantillyssa? No siita, etta se kulkee neljan ruokakaupan valia (etaisyys n. kaksi sataa metria) hymy perseeseen asti ulottuen - kavellen. Ei ole varmaan tan paikkakunnan kavelytiella ollut koskaan samanmoista trafiikkia, kuin tanaan. Muut sekoilee autoillaan alueen laidalta toiselle - ja ma loikin pitkin ja poikin jalkaisin. Very confusing indeed.

Lounastin kaikkien (!) maailman tummaihoisten meisten kanssa asken KooAfCeessa - ja pian jatkuu Food Network -harjoitukset hotellihuoneessa. Satunnaisotannalla voin muuten kertoa sen, etta Jenkeissa kokataan nykyaan ihamvitusti kanaa ja prosciuttoa - ja holvataan (ainakin teeveessa) iiviiouou'ta kaikkialle. Extra Virgin Olive Oilia siis, muahaha.

Brb. Huomenna ehka kuitenkin vasta, ettei mene manian puolelle tama raportointi-into..

Se toimii sittenkin!

Good Morning America - kotopuolessahan siella nautitaan jo ilmeisesti iltapaivakaffeja. Pikainen pyrahdys tassa hotellin business centerissa (luojalle kiitos kaikista bisnesmiehista kun toivat intterwebin myos lapparittomien matkaaja-bloggaajien saataville).. Chantillyssa, Virginiassa pidan siis majaani torstaihin saakka. Washington DC:n kupeessa sijaitsee tama pieni paikkakunta - ja ex-vaihtarin taivas. Taidan joutua lykkaamaan Capitoliin tutustumista huomiseen, bongasin nimittain illan taksimatkalla ainakin RiteAidin, K-martin, Wendy'n ja lukuisia muita hauskoja amerikkalaisia kauppoja - paasen kuin paasenkin siis shampoo ja sukkaostoksille taalla. Ihan parhautta!

Matka sujui yllattavan kivuttomasti - Finski suhautti Reykjavikin ja Gronlannin ylitse Kanadan kautta NYCiin. Kahdeksassa tunnissa. Tomppa ennusti ihan oikein: maahantulohassakka oli vertaansa vailla, kun jenkit, lapsiperheet ja suomalaisturret kilvan kisailivat paikastaan auringossa. Taksimatkalla JFK:lta LaGuardiaan (kylla, the New York City Yellow Cabs paasi kayttooni saman tien) tuli viimeistaan se kuuluisa matkakuume - semisti oli hankala ymmartaa ehka toissaviikolla Jenkkeihin saapunutta taksikuskia. Hanen tiedustellessaan siis, etta milla lentoyhtiolla jatkan matkaani.. Hih. Viimeinen niitti matkahilpeydelleni oli ko. kuskin tapa kaivaa korvaansa kuulakarkikynalla. Jokaisissa liikennevaloissa. Onneksi MUN ei pitanyt allekirjoittaa mitaan...

Matkavasymys oli illalla melkoinen, Washingtonissa oli kaunis, kevainen ilta ja taksikin paivaksi luvataan kevaan lampiminta saata. Fahrenheiteissa n. 80's, siinapa blogiyleisolle pala purtavaksi.

Kaksi havaintoa eiliselta matkalta olivat seuraavat: englannin kielen kuunteleminen (erityisesti, jos puhuja ei lausu selkean ymmarrettavaa manchesteria) on matkan viimeisella etapilla ihan suhteettoman hankalaa. Ma (vaikka siis kuvittelen osaavani michiganiaa) jouduin pantionaan kyselemaan erilaisissa tilanteissa 'huh..?' 'excuse me..?' ja 'I'm sorry..' Esimerkiksi tilatessani BLT:ta iltapalaksi, ei majoneesin lisatarjonnasta meinannut tulla ei lasta eika pastaa. Kun ei tajuu, niin ei tajuu.

Toisekseen paikallisten asiakaspalvelukulttuuri on ihan valtaisaa. Lentoemo aloitti eilen koneeseennousutervehdyksensa tyyliin 'Welcome on this non-stop flight to Dulles...God, I really hope this is a non-stop flight anyways, as it is such a short flight...' Hotellishuttlen kuski Sergio (*wirn*) puolestaan olisi vienyt mut kanssaan syomaan eilen illalla - tai museokierrokselle tanaan, kun en matkavasymyksen vuoksi illalliskutsuun enaa kello 22.30 paikallista aikaa suostunut. Tsk.

Ihana tunnelma - what a feeling! Illalla tiedossa Idols ja Gilmore Girls - telkkarissa muutenkin sen 100 kanavaa. Eipa tarvi nukkua ennen maanantain lentoa kotiin....

Have a good one. I know I will! (*insert the great American smile here*)

maanantai 26. maaliskuuta 2007

Matkakuumeko?

Olen kuuden tunnin kuluttua jo jossain kiljoonan kilometrin korkeudessa, matkalla kohti U S of A:ta. Hurjaa. Viime viikon loppupuoli meni sellaisessakin autereessa, etten yhtään ole ehtinyt orientoitua reissua varten, rehellisesti sanoen olisi ihan kiva jäädä myös kotiin. Keväiseen Helsinkiin. [Luottamukseni matkakuumeen nousemiseen on kuitenkin satavarma, viimeistään useissa ruumiintarkastuksissa ja huulikiilto terrorismin apuvälineenä -kuulusteluissa tulee vinkeä reissufiilis. Niinq aina :)]

Tosiaan, armas kummipoika perheineen seikkaili kanssani pääkaupungissa viime viikon lopun - käytiin merimaailmassa (jossa parhainta oli ehdottomasti punainen lattiakaivon kansi), lukuisissa puistoissa ja ajeltiin sekä metrolla että ratikalla. Myös hissi- ja bussimatkat olivat pikkumiehen mieleen - kerrassaan sympaattinen tapaus oli kyläreissu, kaikin puolin. Terveisiä kuitenkin kanssahelsinkiläisille: kun seuraavan kerran pieni, punatukkainen hymyilevä, metrinmittainen nuorimies tervehtii ohikulkijoita tokaisemalla tomerasti 'heippap', ei siihen lienee ole turhan hankala vastata edes jonkinlaisella tervehdyksellä. Tai vaikkapa hymyllä. Pientä kävi oikein sääliksi, kun ei lukuisista kontaktiyrityksistä (kadulla, pizzahutissa, ravintolassa, kaupassa..) huolimatta saanut vastakaikua yhdeltäkään tervehtimisen kohteelta. Moukat!

Viime viikon toinen ilouutinen (kaikkien positiivisten työpaikkauutisten lisäksi) oli lastenkodin johtajan soitto - läpäisin siis seulan ja musta tulee nyt sitten 12-vuotiaan FAS-pojan tukihenkilö, kunhan palajan Jenkeistä. M. on viettänyt kolme vuotta elämästään lastenkodissa, eikä kumpikaan vanhemmista voi alkoholiongelmansa takia tuoda lapselleen sitä turvaa, johon kaikki lapset ovat mun mielestäni oikeutettuja. Täytyy myöntää, että mulla melkein meni yhden yön unet, kun mietin maailman kaikkia niitä lapsia, joilla ei ole ketään elämässään. Päätin sitten kuitenkin keskittyä olennaiseen ja auttaa yhtä lasta kerrallaan - luoda häneen uskoa siitä, että on olemassa luotettaviakin aikuisia, jotka tulevat tapaamaan kun lupaavat. Selvin päin.

Hurjaa oli silti kuulla viime viikolla faktaa esimerkiksi siitä, että ko. 15-paikkaisen lastenkodin viime vuoden äitienpäivän kahveille oli tullut kokonaista yksi äitiä. Niiden muiden pettymyksen voi edelleen ihan aistia - jopa meikäläinenkin, vaikken ole ollut missään lähimaastossakaan tapahtuman ajankohtana. Kamalaa.

Aurinkoista viikonjatkoa. Siirrän kirsuseinin aluetoimiston Jenkkilään ja palajan sieltä kuviin ja tunnelmiin.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2007

Keskellä viikkoa

Hulluna on muka taas puuhaa. Jostain syystä tunnun eksyvän kotiini ainoastaan päivänvaloa vältellen, mikäli sinällään on lohdullista, ettei ole tarvinnut paneutua vielä tarkemmin esimerkiksi ikkunanpesupuuhiin. Jotenkin nimittäin on sellainenkin aaninki, ettei suhteellisen pientä, mutta trendikkäästi säleillä noin kiljaardiin osaan jaettua, kolminkertaista ikkunaani ihan hetkessä pestä. Ehkä. We'll see.

Mun ihanainen kummipoikani istuksii juur parahillaan junassa matkalla urbaaniin Kallion tätilään. Vanhempiensa seurassa tietty. Kohtuullisen koomista (musta, ei heistä varmaankaan) on lienee se, että kauan suunniteltua nopean kivutonta pendelöintiä hieman rajoittaa esimerkiksi yhden tavarajunan suistuminen kiskoilta tuolla matkareitin alkupäässä. Vähän on siis vaatimattomampi tuo tilannenopeus, kuin mitä luvatun (ja maksetun!) pendoliinon vauhti olisi ollut. Tässä vaiheessa matkaa kun on pitänyt jo siirtyä pendskusta bussiin ja pikajunaan, kaikkine kimpsuineen ja kampsuineen. Kristallipalloni siis näyttää ehkä semisti uupunutta siskokultaa ja lievästi maanista kaksivuotiasta saapuvaksi Linjoille illemmalla. Noin kaksi tuntia alkuperäisestä saapumisajasta myöhässä. Ngh.

Mä puolestani otin ja tempaisin itselleni kevätloman - Ouluun. Varasin Finnairin sinivalkoisten nettisivujen uudistuksista vittuuntuneena liput skandinaavisen kilpailijan koneeseen. Ja piheyksissäni matkustan nyt siis vapuksi pohjoiseen 5:30 lähtevällä koneella. Vastaavasti paluulento lähtee 23:30 - eli vallankin prime timeen lennän juu. Varausvaiheessa mua ei koskaan harmita nuo aamun ensimmäiset ja viimeiset lennot - toinen ääni ehken kellossa huhtikuisena perjantaina kello 04, kun tavaroitani [ja aamuäreää itseäni] etsiskelen.

Huomenna ja perjantaina vapaata töistä - suunnitelmissa olisi ainakin Sea Lifessa ja HopLopissa piipahtaminen. Sekä bussilla, metrolla, ratikalla ja rullaportailla ajeleminen. Small things in life, indeed...

tiistai 20. maaliskuuta 2007

Hölinää

Ehei, kirsuseinia ei ole kuopattu [vielä], eikä blöögihiljaisuus myöskään johdu massiivisesta Sauliaiheisesta juhlimisesta. On vaan ollut niin jumalaton kiire [no ei edes ole - eilenkin olin töissä huimaavat 3 tuntia yhteensä!], ettei muka ehdi tehdä mitään tärkeää. Eli esimerkiksi päivittää kuulumisiaan tänne.

Osasyy postauksen pihtaamiseen on toisaalta myös se, että tää olis nyt niinko 200. merkintä tällä sivulla. [insert drumrolls and fireworks here.] Pitäisi katsos olla jotain järkevän painavaa sanottavaa valtaisalle kuulijakunnalleni. Vaan kun ei ole. Viikonloppu meni Tukholmaa kierrellessä (käytiin kolmella metroasemalla ja ajettiin yksi pysäkinväli bussilla. Niin, ja syötiin TGI Fridaysissä. Ihan parasta.). Laivamatkoilla tuli todettua myös mun lääkityksen oikea määrä - käyttäydyn kuulemma kuin lähestulkoon normaali ihminen kahden merisairauspillerin ja buffetin jälkeisessä tilassa. Jos siis käy mun olemukseni ahdistamaan, niin voi yrittää jauhaa niitä rauhoittavia pieniä valkoisia pillereitä esimerkiksi buffetaterian joukkoon...

Ulkona on muka kevät - korostaen sanaa muka. Aurinko paistaa ja muutama eksynyt puluparkakin karjahteli Kalliossa aamusella, mutta silti mun pyrstö on ihan syväjäässä äskeisen Töölön-excuni jäljiltä. Kamala kylmyys vaivaa.. Ngh. Vaan joskopa viikonloppuna lämpenisi inhimillisiin lukemiin tuo säätila - Washington DC:hen on luvattu ensi viikoksi 15-20 lämpöasteen lukemia. Ja joo, siis Celsiusta, ei Fahrenheitia. Edes mä en mene enää tuohon halpaan. Muah.

Tällä viikolla pitää jännittää kahta asiaa. Onko kummipoika tervehtynyt mahdollista huomista junamatkaansa silmälläpitäen. Ja onnistuinko vakuuttamaan erään lastenkodin johtajan - kävin tänään nimittäin siellä juttelemassa 12-vuotiaan pojan tukihenkilöksi alkamisesta. Pikku moka löytyy ainoastaan mun CV:stä, muuten meillä oli oikein mukavaa. We'll see. [Niin ja sit on se kolmaskin jännitettävä salaisuus, josta ei saa puhua. Mä yllätän pian itsenikin olemalla ihan superluotettava muiden ihmisten asioissa. Hurjan hankalaa, täytyy kyllä myöntää.]

Ihanasti tiistaita. Voi kun olisi jo huominen. Tai pääsiäinen. Tai seuraava elämä...

torstai 15. maaliskuuta 2007

Reklamaatio

Lähetin maanantaina seuraavankaltaisen kiukkuisen viestin Maikkarin nettisivuille.

Heippa,
olen innokas kotikokki ja seuraan ohjelmaanne säännöllisen epäsäännöllisesti. Parinkymmenen vuoden kokkailukokemuksella ruuanlaittoanne ja uusia ideoita on mukava seurata, mutta reseptiikassanne on selkeitä puutteita!

Ärsyynnyin erityisesti viikonloppuna, valmistaessani Meri-Tuulin ohjeen mukaista focacciaa. Reseptiikka on netissä suoraan sanottuna päin pers*ttä - nesteen ja jauhojen määrä ei tuossa ohjeessa ole missään suhteessa!! (Oikeasti: - 6 dl vettä ja "n." 7 dl jauhoja..?!). Tupareideni focaccia näytti (ja maistui!) rosmariiniseltä pannukakulta, eikä suinkaan herkulliselta leivältä.

Hieman siis tarkkuutta ohjeisiin pyytäisin - em. ohjeesta myös puuttui kokonaan hiivan lisäämiskohta: vanhana pullaleipurina osaan kyllä lisätä hiivan nesteeseen - mutta teidän ohjeenne puutteiden perusteella olisi jäänyt hiivapala nököttämään pöydälle.

Rakentavin kritiikkiterkuin,
kirsusein, Helsingin Kallio.

Ja suureksi yllätyksekseni viestini ei suinkaan jäänyt killumaan kyberavaruuteen - vaan siihen jopa vastattiin! Allaoleva maili kolahti nimittäin mun inboksiin eilen:

Hei!
Pahoittelen kovasti, että focacciasi ei onnistunut. -Reseptissä on tosiaan virhe, jonka huomasin jo helmikuun alussa ohjeen ilmestyttyä sivuille ja välitin korjaukset eteenpäin. Valitettavasti niitä ei oltu tehty sivuille ja en itse muistanut käydä tarkistamassa asiaa. Oikea jauhojen määrä on n. 11 dl. Laitan itse leivontaohjeisiini jauhojen määräksi noin, sillä välillä riippuen ilman lämpötilasta, jauhoista tai ties mistä huomaan laittavani puoli desiä vähemmän ja joskus taas reilut 11 dl, focacciassa se ei ole niin tarkkaa ja itse leivon aika rennolla kädellä.

Tottakai haluamme, että reseptimme ovat tarkkoja ja oikein nettisivuilla, mutta tällä kertaa oli käynyt tuplavirhe, joka siis läpäisi myös oikolukijan sihdin.
-Jos olet huomannut siis muitakin puutteita, niin laita niistä ihmeessä palautetta, niin tarkistamme asian.

Hauskaa kevättä kuitenkin ja kiitos palautteesta!
terveisin,
Meri-Tuuli Lindström

Toisin sanoen - reklamointi kannattaa aina. Reseptiikka oli korjattu jo nettiinkin, ja ainakin mun mieli parani ainakin neljä astetta, kun tuli sellainen fiilis, että joihinkin asioihin voi vielä näin 2000-luvullakin vaikuttaa. Kivvaa. Joku ihq-d44 -julkkiskokki vaivautui näppiksensä ääressä sen verran, että kuuli kalsean kansalaisen äänen - ja jopa vastasi siihen!

Antakaahan siis palautetta ihmiset, rakentavassa hengessä tiätty. [Nimimerkillä mun ensimmäinen palauteideahan oli siis kusta uunipellille, pakastaa tuotokseni, ja viedä sitten pikku yllätykset kunkin Ritarin postilaatikkoon.. MUAH!]

keskiviikko 14. maaliskuuta 2007

Rieskaa

Nyt on maailmankirjat mallillaan. Mun työpaikan alakertaan on kaikessa hiljaisuudessa perustettu maakuntien makuja helsinkiläisten metromatkustajien iloksi tuova ruokakauppa. Olen liikkeen nimelle (ei-tsadilaisittain ruokastore for God's sake!) hihitellyt aiemminkin - mutta tänään hyytyi hihitys puolitiehen kun huomasin pinotolkulla Meriläisen leipomon leipälaatikoita kaupan edustalla. Rukouksiini on siis vastattu - tuoretta, oikeaa, kotopuolesta tuttua ohrarieskaa saa nyt mun työmatkalta.

Sinkosin aamulla kauppaan suorin jaloin, kolmella kierteellä - ja huolimatta siitä, ettei store ollut vielä edes open, ystävällinen myyjäsetä möi mulle kaksi pussia uunituoretta rieskaa. Keskiviikko on kuulemma rieskapäivä - torstainakin saattaa vielä käydä tuuri. Mutta viikonloppuna on turha enää huudella rieskojen perään.. Ihan taivaallista! Vasta vuodesta 1999 olen nimittäin vinkunut rieskan puutetta - tai lähinnä aina kotopuolessa nautiskellut tuoreen leivän mausta. Helsinkiläisille myytävät "lapin rieskat" on nimittäin ihan käsittämätöntä, hötönmakuista huijausta. Suorastaan cacanmakuisia, etten sanoisi.

Nyt voi siis pohjoisen Suomenmaan kodikseen tuntevat hahmot sinkoilla villisti Kaisaniemen metroasemalla, aina pikkulauantaisin eli keskiviikkona. Ja vastaavasti pohjolasta tänne eksootilliselle peekooseudulle eksyvät sukulaiset voivat turvautua siihen, ettei tarvitse mussuttaa tsadilaista pullamössöä aamupalalla - vaan tarjolla on tästä eteenpäin myös ihka oikiaa ruokaa. Eli rieskaa. *wirn* Tervetuloa siis Linjoille - mun seuraava projektini on ehkä rakennuttaa leivinuuni meidän takapihalle ja ryhtyä kärryyttämään potturieskaa siellä ihan itse. Esimerkiksi aina lauantaisin, niinko kotona.

Päivän toinen mukava uutinen koskee erästä yksityisen järjestön ylläpitämää helsinkiläistä lastenkotia. Kodin johtaja soitti mulle aamulla ja sovittiin tapaaminen ensi viikoksi. Pääsen siis toivottavasti jonkun mukavan, huostaanotetun lapsen vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi (maallikkokielellä: lastenkodin ulkopuoliseksi aikuiskontaktiksi) ihan any day now. Hurjan jännittävää! On jäänytkin tuo maailmanparannus vähän vähille viime vuosina - näitä meidän asiakkaita (eli vit*nkauniita kauniaislaisia nuorisolaisia burberryissään) kun ei enää siihen hyväntekeväisyysaivolohkoon voi oikein luokitella.

tiistai 13. maaliskuuta 2007

Kevät keikkuen tulevi..

Ihanasti on hulluna positiivista hyrinää ilmassa. Hyviä uutisia sinkoilee oikealta ja vasemmalta - on kauanodotettuja vauvoja, työhaastatteluita, positiivisia treffivastineita, kevyttä kevätschutinaa ja vaikka mitä venkulointia. Ihan kaikkialla. Ja aurinkokin paistaa. Lisäksi ulkona haisee grilliruoka (siis ei mitkään erkkarit eli makkaraperunat vaan ihkaoikea grillattava eines) ja ylipäätään kaikkialla tuntuu kuuluvan pientä positiivista sihinää. Kuuletteko?

Kuinka hurmaavaa.

Vaikka eteläisemmässä Euroopassa jo nautitaan auringon lämmöstä yleisemminkin (ja varmasti kadut on vallattu niin hyppynarua vispaavien pikkutyttöjen kuin terassituolienkin toimesta), on silti tämä tämänhetkinen keväthuuma ihan parhautta. Ihmiset - kuin arastellen - pörhistelevät itseään ja vilkuilevat vastaantulijoita, ihan uudenlaista pilkettä silmäkulmissaan. [nimimerkillä esimerkiksi uutta tukkaa voi ihan hyvin peilata kaikista vastaantulevista kiiltävistä pinnoista. Ihan hyvin voi.]

Tänään kaduilla näkyi jo työmiehiä teepaidoissaan - ja varmasti viikon-parin sisään saa allekirjoittanutkin jo toivottavasti heittää talvipompan jälleen kesäsäilöön. Uusien kevätkenkien hankkiminen on jo vuosikaudet tuonut mukanaan sen oikean kevätfiiliksen.. Lapsena kun sai (Oulusa yleensä vasta vapuksi tosin) laittaa nätit sandaalit tahi muut keväisemmät kengät jalkaansa, niin tosiaan tiesi kesän tulevan. Kevätkengistä oli yleensä ihan hetki vain enää fillarikauden avaamiseen - siinä katuhiekka vaan ratisi polvissa kun meikämanne fillaroi nopsa pirpanallaan ekoja kertoja ilman apurattaita. Tsihi.

Voisiko aina vain tuntua näin positiiviselta..? Eikä siis missään nimessä omien hyvien uutisten takia (heh, niitä täällä odotellessa), vaan sen takia, että universumi tuntuu juuri nyt olevan oikeassa järjestyksessä. Niille Rakkaille Hyville Ihmisille on vihdoinkin tapahtumassa niitä Oikein Hyviä Asioita. [Turha pelko lienee, että tämä hygge tässä osoitteessa säilyisi viikkotolkulla. Täytyy vain nauttia tästä tunnelmasta niin kauan kuin sitä kestää *hih*].

Viikonlopuksi Tukholmaan - ja kahden viikon kuluttua heilunkin jo sitten maailman parhaassa seuraassa United States of Americassa. Awesome dudes, indeed.

maanantai 12. maaliskuuta 2007

Kiitsa

Olipa hulvaton viikonloppu. Tai siis lauantaina oli hulvatonta noin kello 15:00-00.08 välisenä aikana - mutta se riittää kyllä mulle ihan hyvin. Ehkä ainakin kuukaudeksi!

Ennakoin 100% oikein noissa edellisen postauksen juhlavalmisteluissa - kaikki luetteloitu tuli tehdyksi ja vallan hyvissä ajoin vieläpä. Tarjoomuksista paahtopaisti oli paitsi kaunis, myös murea JA hyvänmakuinen - ainoastaan vitunköyhienritareiden focaccia-ohje jätti hieman toivomisen varaa. [Ja kyllä: reklamaatio on jo matkalla.]. Kaksköönt plus -vierasta mahtui Linjoille mitä mainioimmin (ainakaan kukaan ei kehdannut valittaa tilanpuutetta!) ja ainakin allekirjoittaneella oli mitä mukavinta!

Kiitos siis osallistuneille - erityisesti paikalle tulemisesta, mutta myös iiiiiiihanan ihanista lahjuksista. Mun sisäinen nigella sai hurjasti rekvisiittaa tuleviin kinkereihin: valtavan hienon kokkikirjan ja -veitsen (josta pitänee käyttää Hän-pronominia, sen verran ekslusiiviset oli Hänen hoito-ohjeensa!). Lisäksi morttelointi onnistuu nykyään oikein kivisesti, ihqn herra Oliverin välineistöllä. Salaatti sai oman linkonsa - ja mikä parasta, ilta tallentui kertiskameralle. Kuvista kootun leikekirjan saan kuulemma kotiini ihan any day now!

Löytötavaroita (kaksi olutta, yksi siideri ja pullo shampanjaa) voi kysellä allekirjoittaneelta. Mä luulen, ettei mulle hetkeen maistu mikään holillinen - sen verran angstinen olo oli nimittäin eilen aamupäivällä. Oikein perinteinen darra-ahdistus, joka meni pois vasta kun paikalle saatiin kolme nauravaa ihmistä, kaksi pussia sipsejä, karkkia, suklaatuutteja ja pullo jaffaa. *wirn*

Reklamaatioita ei oteta vastaan (no, aina voi yrittää) - tasapuolisesti terveinen joka ikiselle juhlavieraalle. Myös sille Toverin Toimittajakunnalle, joka kommas blöögiä reaaliajassa suoraan baarista. Lähdin nimittäin suorittamaan työtehtäviä (seriously - "hätätapausta" odotellessa) sen verran vauhdikkaasti lähestulkoon kesken snapsilaulun, etten varmasti edes ehtinyt sanoa heippaa kaikille läsnäolijoille. Naapurit saa myös oman resistenssipalkintonsa, ei yhtään tullut koputteluita tai muita, vaikka juhlien päättymisaika lipsahtikin kaksi tuntia ilmoitettua myöhemmäksi.

Kiitos ja anteeksi.

ps. reseptiikkaa postailen ehkä tänne vähän myöhemmin.. Ainakin se paahdettu tomaatti-mozzarella -salaatti oli hurjan hyvvää!

pps. yksi asia "things to do before 30" -listalta siis jo tehty. Ja vielä ihan päin vittua!

perjantai 9. maaliskuuta 2007

Snart har vi fest!

Valtaisa tuparispektaakkeli odottaa huomisella. Juhlanjärjestäjän kultaisissa ohjeissa lienee olisi edelleen ihan hulluna kahlattavaa, mutta ajattelin tyytyä seuraavaan:

- kanna kaksi tuolia ja kassillinen tarjoiluastioita Kaisaniemestä Linjoille
- kipaise Kauppahalliin - kuulemma kolmi-nelikiloisen paistin pitäisi riittää parillekymmenelle vieraalle
- raahaa kaupasta tsiljaardi kassillista rosmariinia, jauhoja, tomaatteja, limeä ja melonia SEKÄ puoli laatikollista skumppapulloja yhden ylämäen ja neljän korttelin verran
- halkea (autottomana naisihmisenä) kiukusta, mikään ei ole niin vittumaista kuin jatkuva tavaroiden kantaminen!
[Puuh. Tuli hiki jo tuota kirjoittaessa. Taidan ottaa taksin ihan suosiolla vaikka matkaa on ehkä 400 m.]
- paahda paistia (kuulemma 60-asteiseksi). Upota se jääkylmään suolaveteen ja vie tuuletusparvekkeelle maustumaan yöksi.
- pilko semminkin tuhat tomaattia, fetaa, melonia, sipulia jne. Marinoi oliivit. Valmista focacciat.
- taittele servetit, asettele leasing-lasit ja muu rekvisiitta omille paikoilleen. Tähän tarvittaisiin n. kolme tarjoilupöytää enemmän, kuin mitä on käytettävissä. Too bad.
- imuroi. Asettele ystäviltä ja kylänmiehiltä lainaamasi jakkarat erilaisiin muodostelmiin ympäri kämppää. Tilaa kullekin vieraalle on n. 1,5 m2, olettaen että wc:ssä on koko illan täysmiehitys ja myös pöydillä/hyllyillä voi seistä.
- jäähdytä skumppa. Julkisella tuuletusparvekkeellako muka..? [Tässä vaiheessa tulee 1. kerran elämässäni ikävä sitä parveketta, joka mulla aina on ollut ja jota en koskaan ole aiemmin tarvinnut. *snif*]
- kiharra tukkaa [mental note to self: osta kiharrin], vapauta meikkitela ja kisko pullo skumppaa vieraita odotellessasi. Mielellään siis ennen vieraiden saapumista.
- juo itsesi hurmaavaksi ja vieraat kauniiksi. Douppaa energiajuomalla ja kirkkailla, jos tuloo väsy.

Nimimerkillä "Ai miten niin suureellinen suunnitelma?"

Ps. Mukavaa viikonloppua tasapuolisesti kaikille niillekin, jotka eivät iloitteluihin ole osallistumassa!

torstai 8. maaliskuuta 2007

Hyvää naistenpäivää

Miksi ystävättäret ovat ihania

Koska he ovat kuin kaikkein kauneimmat perhoset
koottuna yhteen tämän pöydän ääreen
he nauravat ja räväyttävät silmänsä auki
heidän käsivarsiensa pyöreys kyynärtaipeen ja olkapään puolivälissä
heidän luunsa, jotka erottuvat, solisluu tai vähän terävä lantioluu
nauraessaan he puistelevat päätänsä
“ei voi pitää paikkaansa” joku sanoo naurun välistä
sillä asia oli kyllin mehukas

Mitä tahansa ratkaisuja tekeekin,
ystävättäret kyllä löytävät sille perustelut

Spekuloimme pikkusisarten poikaystäviä
ymmärtävätkö äidit surujamme
mikä on sopiva asuntolainan korkomarginaali
teilaamme novellikokoelman
kertaamme tiettyjä tärkeitä tapahtumia
olemme kerranneet ne jo useasti aikaisemminkin

Miten minä oksensin kylpyammeeseen
kun tapasimme Annan kanssa ensimmäistä kertaa
olemme tunteneet kauan
mutta kertaamme ne tapahtumat kerran vielä
ihan kertaamisen ilosta
lämpimän kuivan valkoviinin maun
jotkut rajan ylittävät junamatkat

Tässä vaiheessa menestys pukee ystävättäriä sopivalla tavalla
elegantisti
he näyttävät suhtautuvan siihen
kuten savukkeeseen rakastelun jälkeen
60-luvun ranskalaisessa elokuvassa
toissijainen nautinto josta tulee hieman raskas olo.

Joskus heräämme juhlien jälkeen
syömme aamiaisen hitaasti tämän pöydän ääressä
ripsivärin ja rajauskynän jäänteet tekevät silmistä tummat
nauramme edellisen illan asioille
joku lähestyi sitä, se ja se oli hapan

Tämä yhteinen aamiainen ajaa pois
sen ahdistuksen mitä liian pitkät juhlat tuovat niille
jotka heräävät yksin. Jos saan valita eläkkeellä
en jaa elämääni minkään aviomiehen
vaan heidän kanssaan.

Anni Sinnemäki, 2006

keskiviikko 7. maaliskuuta 2007

Kansalaisvelvollisuus

Kävin aamulla hurmaamassa kansaa Hakaniemen postissa. Kohdeyleisö tosi piti sisällään ainoastaan noin satavuotiaita papparaisia (mummoineen), eikä vaalivirkailijakaan kiinnittänyt uuteen olemukseeni yhtään tarpeeksi huomiota. However, teknillisistä vaikeuksista huolimatta (kello oli siis 08:13 ja tietokonejärjestelmä oli kaatunut jo. Kahdesti.) sain kirjoitettua vaalilippuseen ääneni. Eli olen siis Hyvä Ihminen, koska äänestin oikein. [oikein=kokoomuslaista nuorta naista, joka ei ole eräs hankenilainen alfanaaraskoomikko].

Mä olen sitä mieltä, että jos ei äänestä - ei saa valittaa. Ei yhteiskunnan epäkohdista, Tony Halmeen kansaneläkkeestä, kirkkovaltuustojen roolista maailmankaikkeudelle eikä ylipäätään yhtään mistään muustakaan. Ei se äänestyslippusen uurnaan jättäminen kai kenestäkään autuasta tee, mutta musta ainakin se osoittaa sen, että välittää omasta elämästään sen verran ja haluaa tulla kuulluksi. Sveitsissä kai tuo äänestystouhu on mennyt pisimmälle - kansa kirjaimellisesti pakotetaan uurnille. Mikäpä siinä. Itse koen relevantimmaksi oman tunnon kautta (mustia pilkkuja vaan nukkuvien sydämiin!) tehtävän vetoomuksen. "Äänestä tai et saa nurputtaa MISTÄÄN neljään vuoteen. Hullu."

Musta tuli myös eilen lyhyttukkainen tyttö, jolla on kolmea [kyllä, ei siis kahta vaan kolmea!] väriä hiuksissaan. Kanpaajatar heilutteli veistään suhteellisen intoutuneena siitä, että kerrankin joku asiakas lupaa leikata enemmänkin kuin sentin joka puolelta. Ja loppujen lopuksi siis puolet mun hiuksistostani päätyi kampaamon lattialle - ja väri tummeni monta astetta. Vallan vapauttava fiilis olla jälleen kerran viisi vuotta nuoremman näköinen, ja ainakin viikonloppuun asti näitä kutreja jaksaa jopa vahata joka aamu sojottamaan kaikkiin maailman ilmansuuntiin.

Huomenna sitten kansainvälisen naistenpäivän viettoon. Pitäisköhän lähteä itsensä kanssa ulos juhlan kunniaksi. Vähänniinko treffit maailman parhaassa seurassa..?

tiistai 6. maaliskuuta 2007

Kevättä

Olen antanut itseni ymmärtää, että kevät on tulossa. Ekat lintujen aamukarjahtelut on kuultu todistettavasti Kirkkonummella viime viikolla - ja katuhiekatkin rapsuteltiin Linjoilta tänään aamulla. Kuinka näppärää. Tänään oli kyllä sellainenkin aamu hanurista, että hyvänen aika sentään - mä heräsin jo kuudelta, vahingossa. Hammassärkyyn. [Kyllä. Siihen samaan hampaaseen siis sattuu, jonka paikkauksen missasin joulukuussa - ja jonka uusi paikkausaika on conveniently vasta huhtikuussa..]

Tirkuin onnistuneesti kuitenkin kahdeksaan - ja tomerasti maalasin naamaani meikillä. Tytöllä ei voi olla koskaan liikaa meikkiä, kun se menee kanpaajalle. Mulla on nimittäin sellainen teoria, että jos kampaamoon menee täysin meikittä, niin übertrendikäs tsylisti-kanpaaja uskaltaa ainoastaan laittaa jonkun aaltopermanentin (ehkä otsahiuksiin) ja värjätä tukan hiirenharmaaksi. Siispä täytyy luoda valtaisa illuusio omasta valloittavuudestaan meikkitelan keinoin - ja laittaa päälleen oikein harpahtavat kuteet. Josko näillä toimin saisin soman värin kuontalooni, enkä näitä iänikuisia vaaleita raitoja ja semi-rokkitukan..?

[Pieni kostoliike myös kampaajan suuntaan. Söin itsellenikin täytenä yllätyksenä lounaalla ehkä noin kilon valkosipulia - kuinka mukavaa se sitten on kammata mun tukkaa kun päälläni leijuu valkosipulinmuotoinen pilvi. Mene ja tiedä. Ei ole mun ongelmani tosin -olkoonkin, että nyt se täti varmaan kostoksi vääntää jonkun karsean risukon mun päähän. Ngh.]

Illalla tulee kylään Käpyläläinen lähetystö - yksi puolitoistametrinen ja toinen vähän pienempi. Ostin eilen oikein kaupasta mausteteetä ja Pims-keksejä moista arvovierailua silmällä pitäen. Joku pillimehu olisi voinut myös olla lapsvieraiden suosiossa - täytynee tehdä inventaario muksujen ruokahyllylle viikonloppuna, kon kummipojan ja siskokullan vierailu lähestyy.

Niin. Ja ne tuparit. Skumppalasit ja tarjoiluastiat jo hoidettu. Samoin meny. Enää täytyis vääntää kilotolkulla salaattia ja paahtaa paistia. Mitä en olekaan koskaan aiemmin tehnyt - how exciting. Jos on kolkäänt neliötä ja kakskäänt vierasta, niin eikö se ole jo ihan hyvä summa..?

Ps. Mun aikuisten ADHD siis päättyy seuraavaan anekdoottiin (joka liittyy ekan kappaleen lakoniseen toteamukseen "aamu hanurista").. Kipitin siis töpevänä aamulla (alamäen ja kurvin sekoituksessa) ratikkaan - ja olin vetää sellaisetkin lipat, että alta pois. Elämä vaan vilisti silmien edessä (ja varmaan myös alamäen vastaantulijoiden silmissä) kun tapailin tasapainoa käsiä JA vasenta jalkaani villisti heiluttaen. Pysyin kuin ihmeen kaupalla pystyssä - ja jäin vaan miettimään, olisiko vastaantulijoille pitänyt todeta jotain..? Muuta kuin "Vittu täällä on liukasta.." Tai esimerkiksi kumartaa merkiksi siitä, että show on ohi..? Hmph.

maanantai 5. maaliskuuta 2007

Kipunointia

Kamalan aikaansaava viikonloppu. Kukkaset sai uudet mullat (sekä ruukut), kirsusein sai aamiaista Engelissä, Hanuri sai lahjoja Hiekkaharjussa - ja kaiken hyvän päälle kävin kummallisen keväthormooni-seurustelu-parisuhdeaiheisen keskustelun eilen illalla puhelimessa. Pyytämättä ja yllätyksenä. Sitä se teettää, kun vanhaksi elää, sanoisi vanha kansa. Mä sanon vaan (kun puolitotuuksien bloggaamisesta on mua kritisoitu), että hyvää kannattaa - tosi rakkauden ohella - odottaa. Esimerkiksi noin sata vuotta.

Mä olen laatimassa itselleni listaa otsikolla "30 things to do before turning 30". Yllättäen en ole tän ajatuksen kanssa suinkaan yksin, vaan melkoisen moni muukin on moisen listan tehnyt. Valitettavasti olen myös jo onnistunut hukkaamaan tekemäni "25 asiaa jotka tulee tehdä ennen kuin täyttää 25" -listan. Siitä tuli ehkä suoritettua neljä asiaa, eli petrattavaa olis kyllä :). Mutta here goes nothing: (päivitän listaa puolivuosittain, eli ensimmäisen kerran syyskuussa 2007).

Kirsuseinin 30 Aikaansaatavaa Asiaa ennen 1.11.2008

1. Osallistu mielenosoitukseen. Ei tarvitse tulla pidätetyksi – pelkkä demonstraatio riittää
2. Lähde viikonloppumatkalle yli 1000 kilometrin päähän. Joko yksin tai seurassa.
3. Eksy maassa, jonka kieltä et osaa. Ei välttämättä tarvitse liittyä edelliseen kohtaan.
4. Osallistu telkkariohjelman tekemiseen ja tule kansallisesti kuulluksi
5. Asu ulkomailla ainakin kahden kuukauden ajan.
6. Aja autolla yli 180 km/h.
7. Osta liput rokkikonserttiin (stadionkeikalle siis). Antti Tuiskun keikkoja ei lasketa.
8. Aiheuta riita ja vanhana fasilitoijana yritä myös osallistua eripuran sovitteluun
9. Tee valitus kokemastasi epäkohdasta ja saa siitä ilmaista (hyvää!) kamaa hyvitykseksi. Viiden euron seteli kirjekuoressa won’t do!!
10. Juo itsesi humalaan Absintilla.
11. Valvo yö ja kuuntele tunne-elämän kriisiä läpikäyvää ystävää
12. Lyö vetoa senkaltainen summa, jota ei ole varaa hävitä
13. Lue vähintään 400-sivuinen kirja yhdellä istumalla.
14. Käy oopperassa.
15. Kävele Kiinan muurilla.
16. Tee itse huonekalu. Jonkun kouluaikaisen puutyön loppuunsaattaminen lasketaan.

17. Hanki palkankorotus
18. Opettele taskuunparkkeeraus kolmella sujuvalla liikkeellä.
19. Käytä kompassia.
20. Avaa shampanjapullo miekalla.
21. Lähetä drinksu mielenkiintoisen ihmisen pöytään.

22. Hae pankista lainatarjous ja käy ainakin kahden myytävän asunnon näytössä.

23. Laula yleisön edessä.

24. Katso jotakuta silmiin ja sano ”rakastan sinua” – ja tarkoita sitä.

25. Ota riski työasioissa (ks. kohta 17). Jos minä en sitä tee, ei tee kukaan muukaan!

26. Pyydä kiinnostavaa ihmistä treffeille. Kieltäytymisenkin uhalla.


..Ööö. Ideat loppui. Anyone - any additions..? Eli parhaat lisäysideat palkitaan ruhtinaallisesti!

Ps. Marille kiitos. Sain vihdoin haettua paketin postista perjantaina.. Ihanan oikean punainen oli tabletti. Ja suklaakin hurjan hyvvää. Danke schön siis sinne Sakulaan!!

torstai 1. maaliskuuta 2007

Työtyytyväisyyttä

Mä olen ehkä koko viime kuun nurputtanut ympärilleni omaa tyytymättömyyttäni työasioihin. Aamua, iltaa - ja joskus jopa keskellä yötäkin. Uuden kuun kunniaksi päätin kuitenkin, että tänään muuttuu tuuli: no more itkupaskahalvausraivaria aiheeseen liittyen. I will do my job, and that's it.

Päätöstä tuki hienosti tämänpäiväinen kahvihetki erään Kansallisarkiston pääjohtajan kanssa. On nimittäin tulossa vuodelle 2008 sellaisetkin bakkanaalit, että alta pois. Lisäksi eräs nimeltämainitsematon merellinen hotelliketju lähestyi gaalaillallisehdotuksen tiimoilta - ihan meinaa vallan hymyilyttää jo valmiiksi, kun tulevia juhlallisuuksia miettii.

Mulla on tosi omituinen duuni: täällä painetaan lähestulkoon minimipalkalla muka maailmanparannusmielessä. Työtehtäviin kuuluu kaikkea valkoisten papereiden kopioimisesta tyhjien kirjekuorien postittamiseen - you name it, we do it! Silti jengi jaksaa motivoitua (ja motivoida ympäristöään) ihan ihmeellisiin suorituksiin: edelleen esimerkiksi viime kesän nuorisolaisleirin järjestelyt Berliinissä vetää hiljaiseksi. Kaikilla kun ei vaan ole kykyä nähdä 500 nuoren ja noin 1000 liikkuvan palan kokonaisuutta paperilla, ja tehdä kirjallisista suunnitelmista täyttä totta...?

Illalla pitäisi leikkiä opiskelukaverin ja sen nahkamiehen kanssa. Mulla on kunnianhimoisena suunnitelmana sängynjalkojen kiinnitys - ja onnekseni sain poikamerkkisen frendin paikalle projektia edistämään. Voin ihanasti vaan keittää teetä ja olla sympaattinen, jos jalat kiinnittyvät sen suuremmitta mutinoitta. We'll see. Mä en ole kovin luottavaisella mielellä omien insinöörintaitojeni kanssa, vaikka saatiinkiin taannoin noin kuudesta sadasta kirjahyllynpalasesta huolimatta ko. installaatio valmiiksi. [Kirjahyllyä ei kyllä ole pultattu seinään, vaikka pitäis. Lööpeissäkin kerrottiin lasten päälle kaatuilevista IKEA-hyllyistä. Mä olen itse kuitenkin niin lujaa tekoa, etten ehkä liiskaannu ihan kuoliaaksi vaikka kirjahyllyn alle jäisinkin. Ainakaan kännissä *wirn*.]

Tupareihin enää viikko - ilmoittautumisia otetaan edelleen vastaan. Jos ei ilmoittaudu, ei saa skumppaa. As simple as that. Mental note jo tässä vaiheessa kuitenkin kaikille osallisille [edelliseen viitaten]: älä kiipiä kirjahyllyyn. Se tulee rytisten alas, I promise!

Ps. Huomenna Nuoret ja EU:n tulevaisuus -seminaariin. Sigh. Hyvvää viikonloppua siis jo näin valmiiksi.