perjantai 30. maaliskuuta 2007

Cherry Blossom Festival

Washingtonissa on kevat. Aurinko paistaa ja kirsikkapuut kukkivat - hurjan kauniiksi oli maailman johtajien kotikaupunki verhottu eilen, kun DC:n katuja tallailtiin. Yllatin itsenikin suunnistajanlahjoillani; ihanasti paastiin kollegan kanssa julkisilla Virginiasta DC:hen ja edelleen Marylandiin. Eika vienyt edes koko paivaa moinen reissu. Washingtonissa alkaa pian kansallinen kirsikankukkafestivaali - kaupat suorastaan pursuilee vaaleanpunaista tavaraa. (Hmm.. Miksikohan tuo edellinen kuulostaa jotenkin..likaiselta..?)

Tanaan on ollut seminaarimme ensimmainen varsinainen koulutuspaiva, ja kuten arvata saattaa paljon saa yhdeksantuntiseen paivaan mahdutettua. Asiaa ja asianvierusta. Joukkomme on kuitenkin sen verran kirjava, ettei tylsia hetkia ole montaa ehtinyt nahda. Uusin tuttavuus on tyrmaava tytto Teksasista, jonka kanssa juur suunniteltiin alkoholin salakuljetusta majapaikkanamme toimivaan (taysin holittomaan!) 4H-keskukseen. Hihihi. Kurjuus kylla, kaikki kaupat on jo laitettu kiinni, eli jai smuglaus huomiselle. Mutta yritys hyva kymmenen!

Ei vaan, tosi mukava reissu ollut kylla. Matkakuume tosin vaihtui perinteiseksi Jenkkikuumeeksi (joka siis pari vuotta sitten taalla reissaillessani kohosi perati keuhkokuumeeksi). Oon siis melkoisen kurkkukipuinen ja pienessa lammossa koko tytto. Mutta eipa ole tautia, jota ei vanha kunnon Tylenol parantaisi. Eli joskopa sita selviaisi vahemmalla sairastelulla talla eraa..?

Huomenna puhutaan islamista ja puidaan netin kayton vaikutusta maailmankaikkeudelle. Ja illalla on sitten US. State Departmentin vastaanotto, ja sen jalkeen paastaan ilmeisesti oikein rimpsalle. Kai. Sunnuntaina on iltapaiva viela vapaata ja maanantaina sitten selittelemaan matkalaukun ylikiloja lentokentalle. Miten voi ihmisen kuivaruoka-aineet muka painaa niin paljon..?!

Ei kommentteja: