maanantai 26. maaliskuuta 2007

Matkakuumeko?

Olen kuuden tunnin kuluttua jo jossain kiljoonan kilometrin korkeudessa, matkalla kohti U S of A:ta. Hurjaa. Viime viikon loppupuoli meni sellaisessakin autereessa, etten yhtään ole ehtinyt orientoitua reissua varten, rehellisesti sanoen olisi ihan kiva jäädä myös kotiin. Keväiseen Helsinkiin. [Luottamukseni matkakuumeen nousemiseen on kuitenkin satavarma, viimeistään useissa ruumiintarkastuksissa ja huulikiilto terrorismin apuvälineenä -kuulusteluissa tulee vinkeä reissufiilis. Niinq aina :)]

Tosiaan, armas kummipoika perheineen seikkaili kanssani pääkaupungissa viime viikon lopun - käytiin merimaailmassa (jossa parhainta oli ehdottomasti punainen lattiakaivon kansi), lukuisissa puistoissa ja ajeltiin sekä metrolla että ratikalla. Myös hissi- ja bussimatkat olivat pikkumiehen mieleen - kerrassaan sympaattinen tapaus oli kyläreissu, kaikin puolin. Terveisiä kuitenkin kanssahelsinkiläisille: kun seuraavan kerran pieni, punatukkainen hymyilevä, metrinmittainen nuorimies tervehtii ohikulkijoita tokaisemalla tomerasti 'heippap', ei siihen lienee ole turhan hankala vastata edes jonkinlaisella tervehdyksellä. Tai vaikkapa hymyllä. Pientä kävi oikein sääliksi, kun ei lukuisista kontaktiyrityksistä (kadulla, pizzahutissa, ravintolassa, kaupassa..) huolimatta saanut vastakaikua yhdeltäkään tervehtimisen kohteelta. Moukat!

Viime viikon toinen ilouutinen (kaikkien positiivisten työpaikkauutisten lisäksi) oli lastenkodin johtajan soitto - läpäisin siis seulan ja musta tulee nyt sitten 12-vuotiaan FAS-pojan tukihenkilö, kunhan palajan Jenkeistä. M. on viettänyt kolme vuotta elämästään lastenkodissa, eikä kumpikaan vanhemmista voi alkoholiongelmansa takia tuoda lapselleen sitä turvaa, johon kaikki lapset ovat mun mielestäni oikeutettuja. Täytyy myöntää, että mulla melkein meni yhden yön unet, kun mietin maailman kaikkia niitä lapsia, joilla ei ole ketään elämässään. Päätin sitten kuitenkin keskittyä olennaiseen ja auttaa yhtä lasta kerrallaan - luoda häneen uskoa siitä, että on olemassa luotettaviakin aikuisia, jotka tulevat tapaamaan kun lupaavat. Selvin päin.

Hurjaa oli silti kuulla viime viikolla faktaa esimerkiksi siitä, että ko. 15-paikkaisen lastenkodin viime vuoden äitienpäivän kahveille oli tullut kokonaista yksi äitiä. Niiden muiden pettymyksen voi edelleen ihan aistia - jopa meikäläinenkin, vaikken ole ollut missään lähimaastossakaan tapahtuman ajankohtana. Kamalaa.

Aurinkoista viikonjatkoa. Siirrän kirsuseinin aluetoimiston Jenkkilään ja palajan sieltä kuviin ja tunnelmiin.

4 kommenttia:

tomppa kirjoitti...

10 taalan vinkki: kun saavut JFK:lle (?), niin kannattaa ryysiä, töniä ja juosta käytävillä passin tarkastukseen. On meinaan samanlaiset jonot kuin aikoinaan Tallinnan veneterminaalissa. Nopeat syövät hitaat. Ja ne hitaat seisoo jonossa tunnin.

Kaisa kirjoitti...

tomppa! Kyllä Oululaiset osaa jonottaa ;) Oikein ihanaa matkaa Kirsille! Muista, että takaisin pitää tulla ehjänä.

Maija kirjoitti...

Hyvää Matkaa Kirsi! Loppu viikonloppu sujui erinomaisissa merkeissä Sanchon kanssa. Herra näytti rautaiset kykynsa myös karaokessa.

Anteeksi vielä tahditon parisuhdekommunikointi perjantaina ;)

Kirsi kirjoitti...

Kiitokset vinkeista ja terkuista, ma pyrin parjaamaan ihanasti taalla isoolla kirkoolla.

Niiiiiiiiiin siistia olla kotona Atlantin talla puolen!!!!