keskiviikko 14. maaliskuuta 2007

Rieskaa

Nyt on maailmankirjat mallillaan. Mun työpaikan alakertaan on kaikessa hiljaisuudessa perustettu maakuntien makuja helsinkiläisten metromatkustajien iloksi tuova ruokakauppa. Olen liikkeen nimelle (ei-tsadilaisittain ruokastore for God's sake!) hihitellyt aiemminkin - mutta tänään hyytyi hihitys puolitiehen kun huomasin pinotolkulla Meriläisen leipomon leipälaatikoita kaupan edustalla. Rukouksiini on siis vastattu - tuoretta, oikeaa, kotopuolesta tuttua ohrarieskaa saa nyt mun työmatkalta.

Sinkosin aamulla kauppaan suorin jaloin, kolmella kierteellä - ja huolimatta siitä, ettei store ollut vielä edes open, ystävällinen myyjäsetä möi mulle kaksi pussia uunituoretta rieskaa. Keskiviikko on kuulemma rieskapäivä - torstainakin saattaa vielä käydä tuuri. Mutta viikonloppuna on turha enää huudella rieskojen perään.. Ihan taivaallista! Vasta vuodesta 1999 olen nimittäin vinkunut rieskan puutetta - tai lähinnä aina kotopuolessa nautiskellut tuoreen leivän mausta. Helsinkiläisille myytävät "lapin rieskat" on nimittäin ihan käsittämätöntä, hötönmakuista huijausta. Suorastaan cacanmakuisia, etten sanoisi.

Nyt voi siis pohjoisen Suomenmaan kodikseen tuntevat hahmot sinkoilla villisti Kaisaniemen metroasemalla, aina pikkulauantaisin eli keskiviikkona. Ja vastaavasti pohjolasta tänne eksootilliselle peekooseudulle eksyvät sukulaiset voivat turvautua siihen, ettei tarvitse mussuttaa tsadilaista pullamössöä aamupalalla - vaan tarjolla on tästä eteenpäin myös ihka oikiaa ruokaa. Eli rieskaa. *wirn* Tervetuloa siis Linjoille - mun seuraava projektini on ehkä rakennuttaa leivinuuni meidän takapihalle ja ryhtyä kärryyttämään potturieskaa siellä ihan itse. Esimerkiksi aina lauantaisin, niinko kotona.

Päivän toinen mukava uutinen koskee erästä yksityisen järjestön ylläpitämää helsinkiläistä lastenkotia. Kodin johtaja soitti mulle aamulla ja sovittiin tapaaminen ensi viikoksi. Pääsen siis toivottavasti jonkun mukavan, huostaanotetun lapsen vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi (maallikkokielellä: lastenkodin ulkopuoliseksi aikuiskontaktiksi) ihan any day now. Hurjan jännittävää! On jäänytkin tuo maailmanparannus vähän vähille viime vuosina - näitä meidän asiakkaita (eli vit*nkauniita kauniaislaisia nuorisolaisia burberryissään) kun ei enää siihen hyväntekeväisyysaivolohkoon voi oikein luokitella.

3 kommenttia:

seiti kirjoitti...

Ohrarieskaa Uudellamaalla? Jessss! Kerropa tarkka osoite, niin meikkis singahtaa ens keskiviikkona leipäostoksille.

Oho, mä kommailen nykyjään paljon.

Kirsi kirjoitti...

Seiti, Kaisaniemen metroasemalla. Yksi niistä pienistä putiikeista sen naamiaiskaupan jälkeen. Tarkkaa katuosoitetta ei kai metroille ole olemassakaan...? :)

seiti kirjoitti...

Oli niin rieskat silmillä jo, etten osannut sisäistää lukemaani. Mahtavaa! Nyt oranssilla junalla oikiaa leipää ostamaan!