tiistai 27. maaliskuuta 2007

Se toimii sittenkin!

Good Morning America - kotopuolessahan siella nautitaan jo ilmeisesti iltapaivakaffeja. Pikainen pyrahdys tassa hotellin business centerissa (luojalle kiitos kaikista bisnesmiehista kun toivat intterwebin myos lapparittomien matkaaja-bloggaajien saataville).. Chantillyssa, Virginiassa pidan siis majaani torstaihin saakka. Washington DC:n kupeessa sijaitsee tama pieni paikkakunta - ja ex-vaihtarin taivas. Taidan joutua lykkaamaan Capitoliin tutustumista huomiseen, bongasin nimittain illan taksimatkalla ainakin RiteAidin, K-martin, Wendy'n ja lukuisia muita hauskoja amerikkalaisia kauppoja - paasen kuin paasenkin siis shampoo ja sukkaostoksille taalla. Ihan parhautta!

Matka sujui yllattavan kivuttomasti - Finski suhautti Reykjavikin ja Gronlannin ylitse Kanadan kautta NYCiin. Kahdeksassa tunnissa. Tomppa ennusti ihan oikein: maahantulohassakka oli vertaansa vailla, kun jenkit, lapsiperheet ja suomalaisturret kilvan kisailivat paikastaan auringossa. Taksimatkalla JFK:lta LaGuardiaan (kylla, the New York City Yellow Cabs paasi kayttooni saman tien) tuli viimeistaan se kuuluisa matkakuume - semisti oli hankala ymmartaa ehka toissaviikolla Jenkkeihin saapunutta taksikuskia. Hanen tiedustellessaan siis, etta milla lentoyhtiolla jatkan matkaani.. Hih. Viimeinen niitti matkahilpeydelleni oli ko. kuskin tapa kaivaa korvaansa kuulakarkikynalla. Jokaisissa liikennevaloissa. Onneksi MUN ei pitanyt allekirjoittaa mitaan...

Matkavasymys oli illalla melkoinen, Washingtonissa oli kaunis, kevainen ilta ja taksikin paivaksi luvataan kevaan lampiminta saata. Fahrenheiteissa n. 80's, siinapa blogiyleisolle pala purtavaksi.

Kaksi havaintoa eiliselta matkalta olivat seuraavat: englannin kielen kuunteleminen (erityisesti, jos puhuja ei lausu selkean ymmarrettavaa manchesteria) on matkan viimeisella etapilla ihan suhteettoman hankalaa. Ma (vaikka siis kuvittelen osaavani michiganiaa) jouduin pantionaan kyselemaan erilaisissa tilanteissa 'huh..?' 'excuse me..?' ja 'I'm sorry..' Esimerkiksi tilatessani BLT:ta iltapalaksi, ei majoneesin lisatarjonnasta meinannut tulla ei lasta eika pastaa. Kun ei tajuu, niin ei tajuu.

Toisekseen paikallisten asiakaspalvelukulttuuri on ihan valtaisaa. Lentoemo aloitti eilen koneeseennousutervehdyksensa tyyliin 'Welcome on this non-stop flight to Dulles...God, I really hope this is a non-stop flight anyways, as it is such a short flight...' Hotellishuttlen kuski Sergio (*wirn*) puolestaan olisi vienyt mut kanssaan syomaan eilen illalla - tai museokierrokselle tanaan, kun en matkavasymyksen vuoksi illalliskutsuun enaa kello 22.30 paikallista aikaa suostunut. Tsk.

Ihana tunnelma - what a feeling! Illalla tiedossa Idols ja Gilmore Girls - telkkarissa muutenkin sen 100 kanavaa. Eipa tarvi nukkua ennen maanantain lentoa kotiin....

Have a good one. I know I will! (*insert the great American smile here*)

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

no saihan se vihdoinkin kehiteltyä sen matkakuumeen ja -innon!
kiva reissu sulle, tuliaiset mulle! ;)

Kirsi kirjoitti...

Otaonnelaan viela sellainen terveinen, etta ei tassa maassa tunneta enaa kasitetta blueberry pop tarts. Seriously, kukaan ole kuullutkaan moisista.

Saat siis tyytya sekundaan... :)

Ps. Matkalaukkua tayttaa myos moneja mac-and-cheeseboxeja, kaksi pulloa salaatinkastiketta, noodle-ronipaketteja ja kakkutarpeita. Vietin tanaan erinaisenkin hetken ruoka- ja muilla ostoksilla. Anyone, any last minute wishes?