sunnuntai 29. huhtikuuta 2007

Keittiön suurruhtinatar

Täällä ei kyllä ilmoja ole pidellyt - ei millään astraalitasolla edes. Ulkona on vihmonut kaikkea mahdollista pieneen lumikuuroon asti. Ja niinä hetkinä, kun aurinko muka näyttäytyy kaikessa komeudessaan, niin vinkeä pohjoinen pasaatituuli puhaltelee sellaisellakin tarmolla, että alta pois. Meinaa vallan pyrstö joutua ikiroutaan näillä keleillä, etten paremmin sano!

Viime vuonna näihin aikoihin me nautittiin täällä jo kovasti keväisimmistä keleistä, ja mikäli en yhtään väärin muistele niin saattoi grillikausikin olla jo valtavassa vauhdissa viime vappuna. No, ei tänä vuonna. Ikuisina optimisteina ostettiin toki äiteen kanssa kaupasta "jotain grillattavaa" just in case. Mutta näillä säillä ei minkään valtakunnan pelkoa, että pitäisi kesäkeittiöön mennä mitään käryyttämään. Toppahaalareissa grillaaminen kun ei koskaan ole kuulunut mun suosikkiaktiviteetteihin.

Viikonloppu on siis kulunut (kostomielessä, totta kai) sisätiloissa, keittiössä jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Urakoin firman toisen ravintovastaavan kanssa juuri kasakaupalla tippaleipiä ja munkkeja - ja eilen käsittelyyn pääsivät Universumin Parhaat Cannelonit (seriously, Iso Pepe löysi voittajansa) sekä pieni pikkuinen paahtopaisti. Reseptiikka tullee löytymään näiltä sivuilta ensi tilassa. Kunhan löydän tältä orgastiselta kulinarismiplaneetalta takaisin maan päälle. Hih.

Huomenna suunta kohti Ainolan puistoa ja sieltä sitten kaupungille ilmapalloja katselemaan. Siis katselemaan, ei ostelemaan. Kaksivuotias kummipoika kun kuulemma on aikaisemminkin viihtynyt vaan katsomo-osastolla ilmapallokaupassa. We'll see. Vappupäivänä on tiedossa valtaisaa moottoripyörien jylinää - ja suvun voileipäkakkubuffet. Ajattelin tempaista kala- ja tex mex -voileipäkakut (kyllä, juuri sitä mummujen ruokaa) huomenna jääkaappiin tekeytymään.

Klara vappen. Bara vatten. Hela natten.

perjantai 27. huhtikuuta 2007

Kimblestä ja vähän muustakin

Olen ilmeisesti melkoisen kilpailuhenkinen ihminen. Tai siis noin normaalioloissa osannen esiintyä keskimäärin suunnilleen järkevästi - mutta kisailutilanteessa käytökseni kuulemma muuttuu noin kolmesataa astetta. Fahrenheit-astetta siis, ei geometrisiä aste-asteita. Jopa mun talkkiaivoni hoksaavat, että jotain on pielessä jos uhotaan toimintatapoja muutettavan kokonaista 360 astetta. Hih.

Oltiin keskiviikkona pubivisassa paikallisessa soittoruokalassa (siinä samassa tutussa naapurikapakissa, jossa on aiemminkin tullut esiinnyttyä hieman epämääräisissä olosuhteissa). Edelliskertamme neitsytvisailuhan siis päätyi kaoottiseen kolmeen yhteispisteeseen - mutta tällä kertaa oli enemmän onni myötä. Valtaisalla yleissivistyksellämme sekä suhteettoman hyvällä tuurilla saatiin kokoon lukuisa määrä pisteitä - meidän joukkue kun päätyi siis jaetulle toiselle sijalle koko kisassa.

[Tässä lienee täytyy mainita myös se, että jaetulla ensimmäisellä sijalla oli kokonaista kolme joukkuetta, eli periaatteessa me oltiin vasta viidensiä. Mutta jaettu toinen sija nyt vaan kuulostaa helvetin paljon hohdokkaammalta kuin joku viides!]

Joka tapauksessa. Pöytäseurueeseemme kuulunut mieshenkilö (joka oli siis kisakumppanini siipan lökäpöksyinen kaveri ja joka nautti valloittavasta persoonastani ensimmäistä kertaa ikuna) totesi ykskantaan mun käsittämätöntä avautumista kilpailun epäreiluudesta kuunneltuaan, että: "Sä et koskaan voi hankkia lapsia. Ne kuolis, jos joutuisi kilpailemaan jossain lajissa sun edessäsi.." Needless to say, että koskaan ei kukaan mun ns. ystävistä ole uskaltanut lausua moista ääneen - enhän mä nyt oikeasti vaan ole niin kisahenkinen, että jyräisin muut alleni..?

Nimimerkillä: En ole suostunut pelaamaan edes Kimbleä kymmeneen vuoteen, kun en kestä sen pelin epäloogista voittokerrointa - ja sitä karseaa naksuvaa noppakuplaa.

Ps. Jouduttiin vetään melkoisen massiiviset kärsät tappiomme johdosta. Parin fisun ja joidenkin siidereiden jälkeen tappio oli melkoisen paljon helpompi sulattaa. [Eli meni muisti.] Lisäksi avauduin visan vetäjä-sedälle maailman epäoikeudenmukaisuudesta - ja uhosin myös fiksuna vieväni ikioman kilpaileva pubivisani naapuribaariin. Kuinka aikuismaista?

Pps. Oulussa on tuulista. Lentskari lähti kello 05:30, eli jonot kentällä olivat suhteellisen järkevät. Jopa Oulun-koneeseen. Olen kevätlomani ensimmäisenä päivänä lukenut jo yhden kirjan, leiponut kaksi peltiä pitsaa - ja pyöräyttänyt yhden suklaakakun á la Betty Crocker. Valtaisaa projektihenkisyyttä.

tiistai 24. huhtikuuta 2007

Minun puhelinliittymä

Mä olen vanha Soneran asiakas. Itse asiassa sen lafkan nimi taisi olla Tele-jotain silloin kun ylioppilaslahjaliittymäni avattiin viime vuosituhannella. [Jämpti, suoran kulman mies -isäni varasi mulle siis aikoinaan tuon numeron, joka edelleenkin puhelintani koristaa. Syystä, että siinä oli looginen määrä yhdeksikköjä ja siten se on kuulemma helppo muistaa.. Hih.]. Anyways, onneksi vaihdoin liittymän toiseen hintavertailun perusteella jo vuosia sitten. Muuten olisi nimittäin nyt liittymänvaihto edessä ainoastaan pilkunviilaamissyistä.

Hesarissa oli aamulla juttua ko. puljun uudesta überliittymästä "Minun Sonera". Minun Sonera. Minun Sonera, for God's sake!! Mä en periaatteessa ole mikään kielipoliisiperhonen (tai, no, ehkä vähän) mutta et sä nyt vaan jumalauta voi myydä possessiivisuffiksivirheellistä tuotetta suurelle yleisölle. Yhdyn täysin jutun yhteyteen kirjoitettuun kommenttiin, jonka mukaan on yhtä lailla pelottavaa ajatella, että virhe on tehty tahallisesti jonkun säpäkän mainostoimisto-copyn toimesta. "Kyl hei kaikki siis tietää et siinä oikeesti pitäis olla se -ni -pääte. Mut ei meidän siltikään hei tarvii sitä käyttää.." Tai vaihtoehtoisesti ko. copy ei vaan osaa kielioppia. How sad is that?

Mitänäitänyton. Minun asia. Ruoka ravintola. Vaihto oppilas. [Tai vaihtoehtoisesti vaihto-oppilas toiminta]. Mummin herkut. [Ja ei, tuo ei liity millään tavalla asiaan. Saan jo edesmenneestä Aikatalon liikkeestä edelleen kuitenkin ihan valtaisat kiksit. Musta tuo on jotenkin..hmmm.. perverssi nimi kakkukaupalla. Olkoonkin, että siellä siis myytiin vaan kakkuja ja pullaa.]

Enää kaksi yötä jouluun. Tai Ouluun. Jesh, pääsee jonottamaan!

maanantai 23. huhtikuuta 2007

Maanantainarsismia

1. Mihin edellinen suhteesi kariutui?
..Ööö… Mikä suhde!? Välimatka on ollut mun suurin suosikkisyy suhteiden kariutumiselle. Toinen mahdottomuustekijä on ehkä lievä(hkö, heh heh) sitoutumiskammo, josta noin puoli universumia kärsii itseni lailla.

2.Koska viimeksi poistit karvoja vartaloltasi.
Nypin kulmakarvoja viime viikolla. Sheivausdetaljeihin on parempi olla kajoamatta.

3. Mitä teit klo 8 tänä aamuna?
Kirosin herätyskellona toimivalle kännykälle. Kerrassaan vittumainen ääni siinä rakkineessa. Äänen ärsyttävyys kertautuu maanantaisin valtaisasti.

4. Oletko hyvä matematiikassa.
Lyhyestä matikasta kaksi (!) kertaa yhtä pistettä (!) vaille M. Eli periaatteessa en.

5.Mitä muistat omasta vanhojen päivästä?
Itse asiassa mä en tanssinut vanhoja ollenkaan, kun meidän koulussa vaan ne kolme kauneinta ja korskeinta tyttöä sai pojat pareikseen. Nimimerkillä sen siitä saa, kun ka. raja on yhdeksän. Me sitten yhden l-positiivisen luokkakaverin kanssa leikittiin videokuvaajia. Enpä koskaan nähnyt sitäkään tekelettä – mahtoi olla hyvä Wanhojen video indeed.

6. Onko kukaan sukulaisistasi tai esi-isistäsi kuuluisa?
Iskä on melkein sukua julkkikselle eli kymmenottelija-Petrille. Saman sukunimen lisäksi ne on nimittäin käyneet samalla kuntosalilla ainakin kolmesti. Mun täti on lisäksi tän vuoden ”Kuka on kukin” –kirjassa. Eli teoriassa vastaus on kyllä.

7. Oletko ottanut opintolainaa?
Se olikin ainoa järkevä veto Vaasassa, etten koskaan ole ottanut killinkiäkään lainaa pankista opiskeluihini. Hyvä meikkiksen joukkue.

8. Mitä posteljooni toi viimeksi?
Puhelinlaskun. Ngh.

9. Montako erilaista juomaa olet juonut tänään?
Hampaita harjatessa saatoin nieleskellä vähän pesuvettä. Mutta en oo kyllä ehtinyt vielä muuten dokaileen yhtään mitään – ilmankos onkin lievää päänsärkyä ilmassa.

10. Jätätkö puhelinvastaajaan viestejä?
Joo, jopa ärsyttävyyteen asti. Etenkin työasioissa lavertelen pitkiäkin sekopäisiä juttuja, ihan liian nopeasti. Useimmiten muistan kuitenkin toistaa nimeni ja sen numeron, josta saa halutessaan kiinni. Kivakiitoshei!

11. Kenelle menetit konserttineitsyytesi?
Metri-Helenalle. Äiti vei mut sen konserttiin kun hädintuskin pysyin seisovassa asennossa. Päädyin loppunumeron aikana lavalle (kiljoonan muun mukulan kanssa) ja laulamaan yhteislaulua hyvin lähelle mikrofonia. Hihi.

12. Kirjoittaisitko hiekkarannalla nimesi hiekkaan?
En todellakaan. Saattaisin piirtää kirkkoveneen tai muuta yhtä asiallista.

13. Mikä on kivuliain toimenpide, jota olet joutunut kokemaan hammaslääkärissä?
Pari vuotta kestänyt juurihoito Vaasassa. YTHS:n hammaslääkäripalvelut on niin syvältä perseestä, ettei ole vallan tosikaan.

14. Mitä löytyy kotisi takaovelta?
Etuovi, takaovi, mitänäitänyton. Taloyhtiön takaovelta pääsee viemään roskia. Jihuu!

15. Onko suunnitelmia perjantai-illalle?
On. Mä olen perjantaina jo kotona Oulussa. Ajattelin (säästä riippuen) kokkailla jotain perinteistä perjantaista ruokaa – joko grillissä nakkeja tahi sitten uunissa esimerkiksi pitsaa. Muutama lasi siideriä ja saunaan. Ja sitten ehkä valtaisaa lapsenhoidollista tahi maailmanparannuksellista ilmapiiriä luomaan iskän ja äiteen kanssa. Ihan parhautta!!

16. Pidätkö siitä, millaiseksi merivesi tekee hiuksesi?
En. Mä inhoan merivettä – aallot on kivoja, mutta se vesi on niiiiiiiin perkeleen suolaista. Ja tukka on yhtä klimppiä uimisen jälkeen. Vanhana elitistipellenä täytyy todeta, että uima-allas (tai kirkas järvivesi) on ainoa oikea vaihtoehto.

17. Söisitkö yksin juhlapussillisen sipsejä?
Sandron kulmasta saa pienehköjä espanjalaistyylisiä sipsipusseja. Sellaisen olen syönyt (kahdessa osassa tosin) yksinkin. Juhlamegasuperüüberpussia en.

18. Oletko koskaan käynyt planetaariossa?
Öö.. Jos olen käynyt merimaailmassa Helsingissä, ja IMAX-teatterissa Kanadassa, niin lasketaanko se? En ole siis.

19. Käytätkö kylpypyyhettä useammin kuin kerran, ennen kuin se menee pyykkiin.
Juu. Pari-kolmekin kertaa. Shame on me.

20. Mainitse muutama asia, joka saa sinut innostumaan.
Ystävät, perheenjäsenet. Työkin, nykyään. Hienot ajatukset (usein eivät omiani). Kirjallisuus. Hyvä ruoka. Auringonpaiste. Puhtaat ikkunat.

21. Nimeä lempivanukkaasi.
Crème brûlée.

22. Kuvaile avaimenperääsi.
KEKS-kampanjan avainnauha, jossa roikkuu satamiljoonaa avainta ja pari ylimääräistä avaimenperää tädin ja oman kodin avainten koristeena. Tosi kätevä tuollainen pitkä renksu, sen löytää täydemmästäkin marikassista suhteellisen vähällä vaivalla.

23. Missä säilytät kolikoitasi?
Lompakon kolikkotaskussa, kassin pohjalla, taskussa, pöydällä, yhdessä kukkapurkissa kirjahyllyn päällä ja niin edelleen. Lompakosta löytyy myös edelleen esimerkiksi amerikkalaista rahaa, mikä on hieman arroganttia, kun yrittää Kaisaniemen kookaupan kassalle etsiä sopivaa vaihtorahaa.. "Sori mulla on täällä vaan näitä dollareita..."

24.Koska viimeksi puhuit suuren yleisön edessä?
Mikä on suuri yleisö? Suurin yleisö ikuna oli Vaasan yliopistossa syksyllä 2003 kaikki aloittaneet (n. 700 fuksia). Nuorisolaisseminaarissa Berliinin lähettyvillä oli viime kesänä 500 vaihtaria. Alle sadan ihmisen yleisö ei oikeastaan (tosin aihealueesta riippuen) tunnu enää oikein miltään…

25. Millaisen talvitakin omistat?
Äiti osti kauniin mustan villakangastakin toissa vuonna. Ensi talvena pitäisi taas kai innostua takkikaupoille. Tai jos olisi ollut oikein kaukaa viisas, niin olisi ostanut omansa jo tän vuoden alennusmyynneistä.. Musta ei kyllä oikeasti tuu koskaan niin aikuista, että ostelisin käyttökelposta kamaa varastoon edelliskauden alennuksista. Ngh.

26. Millainen sää oli lakkiaispäivänäsi?
Muistaakseni aurinkoinen, mutta melko vilpsakka. Niin kuin nyt yleensä vaan Oulussa voi kesäkuussa olla hyytävän aurinkoista ilmaa. Muuten tunnelmaltaan (koska säällähän on tunteet) oli oikein lämminhenkinen ja onnellinen päivä.

27. Nukutko makuuhuoneen ovi kiinni vai auki?
Hmm. Nukun vessanovi kiinni (paitsi jos siellä on pyykkiä kuivamassa) ja ulko-ovikin on useimmiten kiinni. Ei ole muita ovia ei. Eli siis kaikki olemassa olevat ovet suljettuina.

(28. Miksi vastasin näihin kysymyksiin?)
Koska mun pitäis tehdä oikeita töitä. Eksyin ihmeellisiin paikkoihin aamulla netissä etsiessäni Jorma Uotisen eilen tanssiikirkanhaudalla –ohjelman finaalissa lausumaa ajatusta. Löysin siis eräästä blogista tän kyselyn – ja myös kyseisen Fernando Pessoan ajatelman. Joka kuuluu siis näin:

”Ollaksesi suuri ole kokonainen: älä mitään itsessäsi liiottele, äläkä sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen koska se loistaa korkealta."

torstai 19. huhtikuuta 2007

Kylteri koodaa jälleen

Onpa hyvä, että olen aikanani ollut korkeakouluopiskelija. Se kannatti tänään erityisesti siksi, että vietin puolet päivästäni excelin ihmeellisessä maailmassa. Ja ei. Don't get me wrong here. Koska se tietokone työvälineenä (tai irkkauksen perusteet kyltereille) -kurssi jäi siis fuksivuonna suorittamatta [kuten itse asiassa kaikkina muinakin opiskeluvuosina], niin en todellakaan hakannut exceliin mitään kaavoja. Tai makroja. Tai edes oikeita laskennallisia taulukoita. Vaan vittu listoja. LISTOJA!

Onneksi tehokas apurini luki mulle ääneen, mitä kuhunkin kiljoonista sarakkeista piti kirjuittaa - mä puolestani naputin äffää ja ämmää sukupuolten kohdille, leikkasin ja liimasin [ja kirosin katoilevia sivuviivastoja] ja väritin tekstien taustoja erilaisilla iloisilla sävyillä. Oltiin oltu puuhassa pari tuntia, kun tajuttiin tilanteen absurdius. Toinen osapuoli on siis kauppat. yo, toinen viittä vaille valmis maisteri.

Dialogi välillämme meni jolteensakin näin:

Kylteri: öö..mikä se edellinen oli.. Äffä?
Viittä vaille maisteri: joo. Äffä, äffä, äffä. Ämmä, äffä, ämmä.
K: Oota nyt, hullu. Mää en pysy perässä.
VVM: Ämmä, ämmä, äffä, ämmä.. Montako sulla puuttuu niitä vielä sieltä..?

Luojan kiitos oli edes exceli, tiedä kuinka tuskaisaa moinen tempoilu on kymmenen vuotta (tai joskus kiviajalla) ollut, kun järjestelytoimikunnan on pitänyt fyysisesti leikata ja liimata niitä nuorisolaisten huone- ja ryhmäjakoja. Papereilla ja saksilla. [Paitsi kiviajalla ehkä.] Grrr. Erityisesti kun ainakin meidän tiimillä kaikki huolella tehdyt jaot meni uusiksi noin keskimäärin kerran vartissa. Hmph.

Huomenna on tiedossa parsaa ja parmankinkkua (sekä ehkä myös hollandaisekastiketta, jos oikein trendikkäiksi kulinaristeiksi heittäydytään) Hermannissa. Ja viikonlopulle ei onneksi ole sen kummempaa ohjelmaa. Voin ehkä viime viikonlopun tyyliin toteuttaa itseäni ja hurauttaa het herättyäni pyykit koneeseen, pistää imuroiden, luututen ja tiskaten. Ja havahtua projektin oltua ohi, että jumalauta kello on vasta 9:20..

((Mahtoi naapureilla olla lauantaina mun mielenhäiriöstäni johtuen mukavaa - erityisesti, jos heidän kotiinpaluunsa oli tapahtunut vasta aamun pikkutunneilla. Hihi. Mutta teoriani mukaan aamuisia hyppyähkyjä (erityisesti jos ne liittyy kodinhoidollisiin toimenpiteisiin) pitää AINA myös toteuttaa. Ne kohtaukset eivät nimittäin toistu kovin usein!))

keskiviikko 18. huhtikuuta 2007

Kissaa karvoihin katsomassa

Jumituin eilen BBC Worldille tunniksi seuraamaan Virginia Techissä järjestettyä muistotilaisuutta. Eipä sanat tuntuneet riittävän kirkon tahi valtiovallankaan edustajilla moisen veriteon edessä. Sitä vaan mietityttää, että miksi mistään muusta maasta ei koskaan tule tuonkaltaisia ampumavälikohtausuutisia - pitäisiköhän jenkkien nyt vaan mennä itseensä ja käydä pohdiskelemaan aseidenkanto- ja myöntämisperiaatteitaan..? [Hyvin kuvaavasti yleinen ilmapiiri oli kuuleman mukaan heti itse tapahtuman jälkeen ollut se, että kampuksella ei ollut opiskelijoilla/opettajilla maanantaina riittävästi aseita. Jos olisi ollut, olisi ampuja taltutettu omin voimin veriteon alkumetreillä..]

Koneen edessä istuminen näin auringonpaisteella on melkoisen rasittavaa. Erityisesti siitä syystä, että feng shui -konsulentin asettelema pöytä on juurikin väärään suuntaan auringonsäteisiin nähden. Sivuvasemmalta saapuva paiste osuu juur sopivassa kulmassa näyttöpäätteeseen, eli pölypallerot vaan vilisee silmissä, kun olen tässä tänäänkin tihrustanut InDesignilla koko päivän. Ärsytävää.

Hyvinä uutisina kuitenkin kerrottakoon se, että sain nyt vihdoin tänään varattua lennot äiti-tytär -kaupunkilomalle eksoottiseen Kööpenhaminaan. Äiteenkin mielestä ehdotukseni oli mitä suurimmassa määrin aikuismainen [tää ehkä kuvaa meidän molempien aikuisuuden astetta melko osuvasti: ollaan molemmat jo etukäteen ihan fiiliksissä omasta aikuismaisuudestamme]. Lennetään siis heinäkuulla Köpikseen ja hengaillaan siellä erityispitkä viikonloppu. Sit mä palaan pohjolaan jatkamaan lomiani - isin karauttaessa Juutinmaalle moottoripyörällään. Suunnitelmissa on ainakin valtaisia linnakiertoajeluita sekä saaristoristeilyä. Ja äiti haluaa viedä mut Tivoliin. Illalliselle, ei karuselliin. How cool is that anyways?

Nyt lähden siivoamaan karvapallukan jätöksiä Kamppiin, ennen sukulaisten huomista kotiutumista. Siitä tippuu nimittäin ihan käsittämätön määrä karvakokkareita (karvoja siis, ei sitä ihtiään) siitä elukasta, eri puolille tätini arvomattoja. Ngh.

tiistai 17. huhtikuuta 2007

Aikaisia jyviä ja kanoja

..ja niin edelleen. Hämmästytin aamulla itsenikin - heräsin tuntia ennen vekkarin soittoa ja reippailin aamuauringossa töihin. Ihan liian aikaisin siis. Jostakin kiven alta on löytynyt taas se vanha kirsusein, joka tykkää työstään ja tulee aamulla duunipaikalle iloisella mielellä. Kuinka mukavaa, kaikin puolin.

Viikonloppuna leikin kissavahtia (lähinnä siis väistelin _hieman_ aggressiivisen norjalaisen metsäkissan viuhuvia kynsiä). Meillä oli mm. mukava yhteinen leikki "raavi hoitotätiä käteen kun se tyhjentää kauppakassia". Mikä vittu siinä on, että yhteen kymmenkiloiseen karvapalloon on niin hankala saada kuria; kyseinen tapaus tosiaan istui lauantaipäivän keittiön pöydällä vittumainen virne naamallaan ja sähisi sekä heilutteli kynsiään aina kun yritin ojentää käpälääni kohti kauppakassia. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee, sanoisi vanha kansa. Sama pätee kyllä myös erikokoisiin karvakasoihin. Mutta mikäpä minä olen tätiäni komentamaan kissankoulutuksessa. Mä sentään selviän vuositasolla viikon mandaatilla - ne joutuvat elämään tuon elostelijan kanssa vuorokauden (ja vuoden) ympäri.

Muita kevätaiheisia bongauksia viikonlopulta olivat Pepe "elämältäkaikensain" W. ja Pepen Tukka (let's talk about bad hair day: se kyllä tosiaan sojotti joka ikiseen ilmansuuntaan sunnuntaiaamuna se karvasto) ja ne miljoonat farkut, jotka kaikki pääkaupunkiseutulaiset ovat kaivaneet komeroistaan. Valehtelematta 99,8% vastaantulijoista piti päällään farkkua lauantaina. Hassua. Tai sitten mä olen vaan missannut trendilehdistä, että farkut on tän kevään musta..? Mene ja tiedä.

Loppuun on pakko kertoa vielä eilen alkaneen nuukuusviikon tempauksesta, jonka järjestin Hakaniemessä. Löysin vahingossa itseni Sokoksen kemppariosastolta - ja mukaan tarttui mm. meikkisieniä, hiusharja, Dolce & Gabbanan hajuvesi [vasta kolmas hajuvesiostos tässä kuussa *blush*] sekä naamarasvaa. Lisäksi ostin vääränmallisia pölypusseja imuriin (voi vittu - älkää ikinä ostako imuria Gigantista: siihen ei löydy pölypusseja sitten MISTÄÄN!), pöytäliinan ja neljä rumahkoa tablettia. Kaiken kaikkiaan siis oikein nuuka alku viikolle. Tabletit ja pölypussit jää nimittäin näillä näkymin käyttämättä. Ellen sitten tänään innostu ja osta uutta keittiönpöytää tahi imuria.. You never know.

Ps. suunnitellaan äiteen kanssa tyttöjen kesämatkaa Köpikseen. Finskin bonuspisteillä saisi nimittäin ilmaiset lennot, ihan Oulusta asti. Hurjan jännittävää - ja aikuismaista. Kaupunkilomalla äitinsä kanssa, tostahan voisi vaikka kirjoittaa jonkun kirjan...

perjantai 13. huhtikuuta 2007

Kultajuhla

Mä seurasin eilen illalla (ensimmäistä kertaa tällä kaudella, häpeä myöntää) liigakiekkoa. Noin kymmenen minuuttia varsinaista peliaikaa, ja ehkä vajaan tunnin sitten kotikylän poikien kultajuhlia. Kerrassaan liikuttavaa, ainakin ihan vähän. Kai meissä kaikissa kehä kolmosen ulkopuolella syntyneissä asuu sen verran maalaista, että voi hyvällä omallatunnolla paitsi juhlia kotikylän poikia, myös sitä että Tsadin Tsaari-Hjalliksen remmi kaatui suorilta jaloin.

Päätän urheiluaiheisen raporttini täältä tähän.

Nelosen lätkälähetyksessä suurimman huomion keräsi kuitenkin ilmeisen helsinkiläisvoimilla koottu selostusjoukkue, joka puhutteli siis koko pohjoisen Suomen omaa lätkäjoukkuetta "oman kylän poikina". Minkä vitun kylän - Oulusta kai on viimeksi puhuttu kylänä joskus muutama vuosisata sitten..? Tänä päivänä ko. kylässä kun kuitenkin asuu semminkin 130 000 ihmistä. Ja parhaimmillaan Oulussakin on ihkaoikeita liikenneruuhkia. Kahdesti päivässä, jopa.

Lievästi siis vittumainen soundi kyllä moisessa kylättelyssä - vähän sitä samaa, kun meitä kolmekymppisiä [jo useamman vuoden työelämässä viihtyneitä] naisihmisiä tytötellään. Yleensä plus viisikymppisten ukkojen toimesta.

Allekirjoittaneella ei ole kultajuhlakrapulaa ei. Eikä edes kovin suurta kammoa kuluvaa perjantaita 13. päivää kohtaan. Isäni on aikanaan syntynyt perjantai 13. päivänä - eli mummun sanoin tämä taitaa olla meidän perheelle vaan ihan tavallista parempi perjantai. Hihi. Nykyään ton lausunnon kai voi jo allekirjoittaakin - toisin kuin parhaimpina murkkuvuosina..?

Viikonloppuna tiedossa voimallista kissavahtia ja jenkkihengessä höyrystelyä Otaonnelassa. Ovat kuulemma luvanneet myös lämpenevää kesäsäätä - se olisikin mukavaa. Tähän saakka on lähinnä kylmännyt luita ja ytimiä tuo rapsakka kevättuuli.

torstai 12. huhtikuuta 2007

Bongailuita

Ensinnäkin pikainen koodarillinen havainto: Blogspot osaa nykyään suomea! \o/. Joko mä olen ihan täysinäinen puusilmä, tahi sitten tää on blogijumalan muistutus mulle olla säännöllisempi postauksissani - joka tapauksessa mua huvittaa tänään ekaa kertaa suuresti se, että voin "valvoa kommentteja" ja tutustua "ohjausnäkymään" sekä "tarkastella blogia".. Kaikkea omalla äidinkielelläni. Jihuu.

Bongasin eilen mielenkiintoisia kevätasioita.

- Kämpissä oli palohälytys. Niin kiisivät lounasaikaan nuo urheat punakylkiset paloautot läpi koko Esplanaadin (joo, ekaksi yhteen suuntaan ja sitten torilla uukkari [eli U-turn] ja sitten hirviällä kiirellä takaisinpäin). Kukaan ei kuitenkaan oululaisittain jäljestänyt paloautoja, mikä lienee ihan hyvä asia. Oulussa kun jouduttiin tuossa taannoin maakunnan pää-äänenkannattajan eli Kalevan sivuilla vetoamaan kansalaisiin siitä, etteivät sinkoilisi autoillaan paloautojen perään. Autoissaan pogoilevat siviilit estävät kuulemma pelastustyöt. [Toisin sanoen, paitsi lentokenttien jonoissa, myös palopaikoilla on ensimmäisten joukoissa aina oululainen. Ties mistä syystä.]

- HKL:n bussikuski murisee, jos siltä kysyy, että "nää meet varmaan IKEAan.. Ossaakohan sitä jäähä oikialla pysäkillä ihan ite poijes..?". Ei yhtään sympatiaa pohojoispohojammaalaista allekirjoittanutta kohtaan. Vaan ei silti. Selvästi oli merkitty se bussipysäkki. Ekaksi ajettiin moottoritiellä kymmenen metrin päässä ko. liikkeestä (oikeastikin!) ja pysäkki oli vasta pari kilometriä myöhemmin. Hyvin ehti painaa napista ja jäädä pois. Hih.

- Keittiön poimiminen (kyllä: kokonaisen keittiön - ei keittiötarvikkeiden) samaisessa huonekaluhelvetissä vie melko lailla aikaa. Esimerkiksi kolme tuntia. Ensiksi pitää printata listaa suunnittelutyökalujen avustuksella keittiöosastolla. Sitten pitää suorittaa poiminta - eli kaivella hyllyistä oikean mittaisia ja värisiä keittiönpalasia. Sekä asetella ne kärryihin viivakoodit oikeaan suuntaan sojottaen. Ja lopuksi sekoittaa erään viiksivallu-kassapojan iltavuoro kokonaisuudessaan. Jos ei ammu kaikkia keittiönpaloja sillä viivakoodipyssyllä, niin ne ei varmaan ole kaikki päätyneet sinne kassaan. No, neljänkymmenen odotteluminuutin seurauksena saatiin 40€ alennusta. Ei löytynyt virhettä vanhan logistiikkahirmun (eli meikäläisen) pakkausasetuksista. Nih.

Nyt on sitten keittiönpoimimislihakset kipeinä - mutta yskä on talttumassa. How convenient. Kaksi viikkoa, tuhansia kilometrejä, kilotolkulla kurkkupastilleja - ja melko monta keskushermostoon vaikuttavaa yskänlääkelusikallista myöhemmin on jälleen alistuttava modernin lääketieteen edessä. Kyllä antibiootit on sitten ihana keksintö.

tiistai 10. huhtikuuta 2007

Massahysteria

Pääsiäinen sujui erinomaisen rauhallisissa tunnelmissa. Juotiin tosin epähuomiossa erään merihakalaisen geokätkijän kanssa kolmisen pulloa viiniä (ja aika paljon Baileys'in ja ehkä karkin tahi suklaanmakuista likööriä) torstaina. Tein siis meille ruokaa ja koskapa geokätkijä oli vastuussa jälkiruuasta, yllättäen jouduttiin vahingossa ihan kamalaan humalaan, kuin ohimennen.

Mä olen nyt esiintynyt ihan hurjan liikuttuneessa mielentilassa siinä kotiani vastapäisessä baarissa melko moneenkin otteeseen. Ja koskapa mun omissa juomatottumuksissa ei tietenkään ole mitään vikaa, niin ton baarin ilmanvaihdossa täytyy olla jotain massahysteriaa aiheuttavaa, joka aiheuttaa valtaisaa mielenliikutusta ja suuria alkoholipitoisuuksia ihmisveressä.

Kolme todellista case-esimerkkiä tukevat tarinaani:

1. Eräidenkin housewarming-partyjen jälkimainingeissa seurue X taapersi ko. soittoruokalaan. Aiemmin illalla oli nautittu tukevia hors'deuvres-paloja [lausutaan: öösdövrejä] ja itse baarissa tilattiin ainoastaan muutama (!) napakka schnaabeli. Josta huolimatta a) allekirjoittanut lauloi ihan päin vittua, kovaan ääneen, b) meikkasi suti viuhuen baarin minimalistisessa vessassa [hmm..eiku tää olikin se Tavastian PoTF:n keikkakokemuksen etkojuttu..anteeksi!] ja c) kuulopuheiden mukaan eräs teekkari of Otaniemi päätyi poikaystävänsä lattialle yökylään. Ja oksentamaan.

2. Samaisen geokätkijän kanssa käytiin "yksillä" eli syömässä (Kettusessa), jonka jälkeen päädyttiin tän kyseisen ravitsemusliikkeen orjiksi. Jossain käsittämättömässä mielenhäiriössä piti soittaa taksi ja lähteä SemiFAINALiin fanittaan UWSS:ia, vaan huomataksemme, että Tavastia ja semifainal ei suinkaan ole a) sama asia eikä b) kannata huudella Tavan ovella, että "misschää täällä on scchhe schemifainalin ovi..".

3. Nyt siis pääsiäisenä suunniteltiin "muutaman suuntaa-antavan drinksun jälkeen" erästä kansanjuhlaa tapahtuvaksi keskiyön auringon juhlaviikonloppuna. Tehtiin huolellisia kirjallisia muistiinpanojakin, tapamme mukaan. Ettei pääsisi totuus unohtumaan aamuyöstä. Vaan huomataksemme aamulla, ettei niitä muistiinpanolappuja ole sitten missään. Nowhere to be found, indeed. Joko ystävällinen baarimisu takavarikoi ne tietämättämme torstai-illan aikana - tahi sitten ollaan poltettu ne rituaalinomaisesti vessassa - ja snortattu nokkiimme Keith Richardsia matkien. En tiedä. [tai sitten ollaan vaan joukkopsykoosiin sorruttuamme kuviteltu muistiinpanojen tekeminen... en yhtään epäilisi edes jälkimmäistä.]

Mutta olkaatten siis varovaisia, kun liikutte linjoilla. Siellä kulkee kaiken maailman hiihtäjiä, kaiken maailman kamoissaan. Ja hypnooseissaan.

ps. Olen siis teoriassa parhaillaan sairaslomalla - ja syön kymmenen päivän antibioottikuuria. Mun pitäis ehkä käydä hakemassa lääkekuuri jo siinä vaiheessa, kun alan suunnittelemaan ulkomaanmatkaa. Ja vetää varmuuden vuoksi troppia jo turvatarkastuksesta alkaen. Ihan ihmeellistä. Matkailu ei kai vaan sovi mun sielulle!

torstai 5. huhtikuuta 2007

Netistä

Vietin aamupäivällä muutamankin ratkiriemukkaan hetken intterwebin ihmeellisessä maailmassa. Vaklaan meidän lähteviä oppilaita muutamallakin foorumilla (kuten heille myös ihan avoimesti kerrotaan useampaankin otteeseen) - ja tänään oli revetä perse kun luin yhden tulevaisuuden toivon kertoilevan elämästään. Kouluarvosanat on kuulemma vitosia (tai nelosia), huumehia olis kiva kokeilla (kun se kerran kohdemaassa on täysikäisille laillista) ja sen Tosi Rakkaudenkin perässä voisi tovin juosta, kun kerran niin romantikko on. Oikeasti. Tyyppi vetää siellä ihan omalla nimellään (ja järjestömme nimellä), eli ei vaatinut suurtakaan salapoliisia ottaa yksi äkäinen puhelu ko. tsibulle.

Vähän mimmi-parka ehkä järkyttyi kun kerroin sille millä asioilla soittelen - ja, että ensi kesän lähtö hyvin pitkälle riippuu nyt sitten niiden lukuaineiden keskiarvosta. Jos ei seiska todistuksessa vilahda, niin ei sielu Damiin myöskään kesällä vilahda. Nih. Meillä on nyt ensi viikolle sovittu iloinen kehityskeskustelu aiheesta - saapa nähdä missä vaiheessa tsibu avautuu samaiselle foorumille allekirjoittaneen natsisikahuora-akkaolemuksesta.

Olen melkoisen vakuuttunut siitä, että me oikeasti tehdään välillä töitä täysien imbesillien kanssa - allaoleva on erään kesän lähtevän suusta: "Mun käsittääkseni terminaali on yks semmonen rakennus mistä lentoja lähtee, joita on isommilla kentillä useempia. Lipussa pitäis sitte kai lukea sen terminaalin kirjain tai numero ja ne pitäis kyllä niistä opasteista löytyä selkeesti." [Joo, ja mun käsittääkseni lentokone on sellainen metallinen putki mikä kulkee ilmassa sellaisten terminaalien (jotka on rakennuksia maassa) välillä eri puolilla ilmaa. Sitten niihin lentokoneisiin tarvitaan sellaiset lentoliput, joissa kerrotaan mihin ne lentokoneet on menossa!]

Vitsin torspot teinit. Kuka lie totesi kuluneella viikolla, että ei ole niin vanhaa kuin lukionsa päättävä - tai niin nuorta kuin opiskelutaipaleensa aloittanut. Baby steps people.

Munaisaa pääsiäistä. Mä ajattelin maata ja lukea Kjell Westöä. Pitää tsempata ens keskiviikon pubivisaan. Saatiin eilen kolme vastausta oikein. Viidestätoista. Ngh.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2007

Dzet Lääg

Mulla oli teoria, että kotiinpaluun yhteydessä olis muka jotenkin valtaisa jet lag. Että siis ahdistaisi, nukuttaisi, valvottaisi ja kurmottaisi - kaikkia yhtä aikaa... Saman teorian mukaisesti suunnittelin eilispäivän ohjelmaan ainoastaan muutaman tunnin pikku tupluureja - koko muu päivä oli tarkoitus tehdä kaikkea paitsi nukkua, ettei menis ne yöunet katsos.

Mitä sitä paskaa. Olin siis kotona aamulla heti yhdeksän jälkeen, ja matkalaukun tyhjentämisen sekä pesukoneen täyttämisen jälkeen rojahdin sänkyyn. Ajatuksena siis tirkkua maksimissaan kaksi tuntia. Heräsin aamutupluureilta noin kello 15.30 - soitin pari puhelua ja katsoin episoodillisen Kauniita ja Korskeita. [Välihuomiona, olen siis edelliskerran katsonu ko. sarjaa silloin kun Ridge ja Brooke pohtivat suhteensa olemassaoloa. Yllättäen myös eilen ko. pariskunta vehtasi - ja vehtaili saman asian ympärillä..] Nukahdin uudestaan heti Kaunareilta kello 18 - vain herätäkseni kahdeksalta. Ja kävin yöunille heti Kadotetun aikana, eli noin kello 21.50.

Suurin yllätys tässä kaikessa lienee se, että sain nukuttua läpi koko yön - eikä tosiaankaan aamulla havahtuessani ollut missään merkkejä minkään valtakunnan laageista. Toisin sanoen, huis hiiteen vaan ihmisten pelottelut mannertenvälisten lentojen vaikutuksesta psyykelle - nukkuu kun nukuttaa. Ja jos ei nukuta, niin aina voi lukea kirjaa.

Kotimatka sujui muutenkin vallan mainiosti, mulla oli noin voipaketin verran (eli alle 500g) alipainoa mun laukussani (tsk, suunniteltuako..?). Lisäksi sukkuloin JFK:lla kuin vanha tekijä ja kapteenin mainostama suihkuvirtauksista johtuva voimakas turbulenssi Gröönlannin yllä (meidät sidottiin siis tunniksi penkkeihimme ko. ennusteen takia) rajoittui muutamaan tymäkkään ravistukseen. All's well that ends well siis. Koneessa istuneen Very Important Matkustajan vuoksi päästiin myös kiilaamaan kiitoratajonossa - oikaistiin kapteenin mukaan yli tunnin odotus, kun tieto VIP-matkustajasta (whoever that may be) kiiri lennonjohtoon. Kuinka mukavaa.

Ihaninta tässä viikossa on kuitenkin se, että saan kitua töissä enää huomenna, jonka jälkeen on pakko taas leikkiä lomaa pääsiäisen yli. Mun ääneni myöskin kiittää moisesta ratkaisusta - yksinkertaisesti lentomatkailu ei ilmeisestikään sovi mun sielulle, kun kuulostan tällä hetkellä lähinnä harakan ja seksipuhelintyöntekijän risteytykseltä. Kriik ja kraak.

Ps. tilatut tuliaiset voi noutaa Kaisaniemen komentokeskuksesta. Lasku seuraa perässä. Hi.