perjantai 27. huhtikuuta 2007

Kimblestä ja vähän muustakin

Olen ilmeisesti melkoisen kilpailuhenkinen ihminen. Tai siis noin normaalioloissa osannen esiintyä keskimäärin suunnilleen järkevästi - mutta kisailutilanteessa käytökseni kuulemma muuttuu noin kolmesataa astetta. Fahrenheit-astetta siis, ei geometrisiä aste-asteita. Jopa mun talkkiaivoni hoksaavat, että jotain on pielessä jos uhotaan toimintatapoja muutettavan kokonaista 360 astetta. Hih.

Oltiin keskiviikkona pubivisassa paikallisessa soittoruokalassa (siinä samassa tutussa naapurikapakissa, jossa on aiemminkin tullut esiinnyttyä hieman epämääräisissä olosuhteissa). Edelliskertamme neitsytvisailuhan siis päätyi kaoottiseen kolmeen yhteispisteeseen - mutta tällä kertaa oli enemmän onni myötä. Valtaisalla yleissivistyksellämme sekä suhteettoman hyvällä tuurilla saatiin kokoon lukuisa määrä pisteitä - meidän joukkue kun päätyi siis jaetulle toiselle sijalle koko kisassa.

[Tässä lienee täytyy mainita myös se, että jaetulla ensimmäisellä sijalla oli kokonaista kolme joukkuetta, eli periaatteessa me oltiin vasta viidensiä. Mutta jaettu toinen sija nyt vaan kuulostaa helvetin paljon hohdokkaammalta kuin joku viides!]

Joka tapauksessa. Pöytäseurueeseemme kuulunut mieshenkilö (joka oli siis kisakumppanini siipan lökäpöksyinen kaveri ja joka nautti valloittavasta persoonastani ensimmäistä kertaa ikuna) totesi ykskantaan mun käsittämätöntä avautumista kilpailun epäreiluudesta kuunneltuaan, että: "Sä et koskaan voi hankkia lapsia. Ne kuolis, jos joutuisi kilpailemaan jossain lajissa sun edessäsi.." Needless to say, että koskaan ei kukaan mun ns. ystävistä ole uskaltanut lausua moista ääneen - enhän mä nyt oikeasti vaan ole niin kisahenkinen, että jyräisin muut alleni..?

Nimimerkillä: En ole suostunut pelaamaan edes Kimbleä kymmeneen vuoteen, kun en kestä sen pelin epäloogista voittokerrointa - ja sitä karseaa naksuvaa noppakuplaa.

Ps. Jouduttiin vetään melkoisen massiiviset kärsät tappiomme johdosta. Parin fisun ja joidenkin siidereiden jälkeen tappio oli melkoisen paljon helpompi sulattaa. [Eli meni muisti.] Lisäksi avauduin visan vetäjä-sedälle maailman epäoikeudenmukaisuudesta - ja uhosin myös fiksuna vieväni ikioman kilpaileva pubivisani naapuribaariin. Kuinka aikuismaista?

Pps. Oulussa on tuulista. Lentskari lähti kello 05:30, eli jonot kentällä olivat suhteellisen järkevät. Jopa Oulun-koneeseen. Olen kevätlomani ensimmäisenä päivänä lukenut jo yhden kirjan, leiponut kaksi peltiä pitsaa - ja pyöräyttänyt yhden suklaakakun á la Betty Crocker. Valtaisaa projektihenkisyyttä.

Ei kommentteja: