tiistai 24. huhtikuuta 2007

Minun puhelinliittymä

Mä olen vanha Soneran asiakas. Itse asiassa sen lafkan nimi taisi olla Tele-jotain silloin kun ylioppilaslahjaliittymäni avattiin viime vuosituhannella. [Jämpti, suoran kulman mies -isäni varasi mulle siis aikoinaan tuon numeron, joka edelleenkin puhelintani koristaa. Syystä, että siinä oli looginen määrä yhdeksikköjä ja siten se on kuulemma helppo muistaa.. Hih.]. Anyways, onneksi vaihdoin liittymän toiseen hintavertailun perusteella jo vuosia sitten. Muuten olisi nimittäin nyt liittymänvaihto edessä ainoastaan pilkunviilaamissyistä.

Hesarissa oli aamulla juttua ko. puljun uudesta überliittymästä "Minun Sonera". Minun Sonera. Minun Sonera, for God's sake!! Mä en periaatteessa ole mikään kielipoliisiperhonen (tai, no, ehkä vähän) mutta et sä nyt vaan jumalauta voi myydä possessiivisuffiksivirheellistä tuotetta suurelle yleisölle. Yhdyn täysin jutun yhteyteen kirjoitettuun kommenttiin, jonka mukaan on yhtä lailla pelottavaa ajatella, että virhe on tehty tahallisesti jonkun säpäkän mainostoimisto-copyn toimesta. "Kyl hei kaikki siis tietää et siinä oikeesti pitäis olla se -ni -pääte. Mut ei meidän siltikään hei tarvii sitä käyttää.." Tai vaihtoehtoisesti ko. copy ei vaan osaa kielioppia. How sad is that?

Mitänäitänyton. Minun asia. Ruoka ravintola. Vaihto oppilas. [Tai vaihtoehtoisesti vaihto-oppilas toiminta]. Mummin herkut. [Ja ei, tuo ei liity millään tavalla asiaan. Saan jo edesmenneestä Aikatalon liikkeestä edelleen kuitenkin ihan valtaisat kiksit. Musta tuo on jotenkin..hmmm.. perverssi nimi kakkukaupalla. Olkoonkin, että siellä siis myytiin vaan kakkuja ja pullaa.]

Enää kaksi yötä jouluun. Tai Ouluun. Jesh, pääsee jonottamaan!

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Muista mennä ajoissa seisomaan siihen jonoon!

Kalu kirjoitti...

*twiiiuuu twiiiuuu* KIELIPOLIISI!