maanantai 28. toukokuuta 2007

Kaappi

Ehdin viime yönä omaisuuttani vartioidessani miettiä monenlaisia asioita. [Suomennos: en siis uskaltanut nukkua ennen kuin kevään eka valtaisa ukkosrintama oli kokonaisuudessaan pyyhkinyt kotoni ylitse. Olis voinut vaikka koko koti palaa, ihan huomaamatta.] Erityisesti mietitytti kaapit ja niiden sisällöt.

Luin nimittäin viikonloppuna lehdestä, että Serbokraatian (or whatever itäblokki nyt ne Viisut voittikaan) edustaja oli tullut vihdoin kotimaassaankin ulos Kaapista. Eli siis myöntänyt julkisesti, että se viisuareenalla nähty rambohenkinen rekkalesbolook - ja ne käsiään vihjailevasti toisissaan pyöritelleen enkulit siellä taka-alalle tosiaankaan eivät välsyyn puttaile griinillä. So to speak.

Kuinka viehättävää. Mitä siihen menikään, useampi viikko julkista juhlintaa "haluan miehen ja lapsia" -hengessä. Kunnes sitten (onneksi) joukkio myöntyi totuudelle ja päätti kertoa asioiden oikeasta tolasta. Eikä siinä mitään - taaplataan kaikki tyylillämme. Hieman mua edelleen silti ihmetyttää, että mitä yltiökatolisessa ex-Itä-Euroopassa mietitään, kun ens keväänä kaikki Serbian kolme homoseksuaalia kaivautuu kaapeistaan ja rientää Belgradin kaduille ylistämään Todellista Rakkauttaan. *wirn* Saavatpahan paavit ja muut kardinaalit taas jotain mietittävää, oikeasta elämästä.

(Disclaimeri tähän väliin: useista julkisista epäilyistä huolimatta allekirjoittanut ei kuulu seksuaalivähemmistöjä syrjivään rintamaan. Päinvastoin. Musta tänhetkinen vähemmistöjen tilanne vaan kaikkineen on Itä-Euroopassa niin hurja, tietäen esimerkiksi minkälaisia hankaluuksia esim. All different, all equal -kampanjan toteuttamisella joissain maissa on ollut. Nimim. valtionhallinto on kieltänyt kampanjatapahtumat useammissakin maissa, koska eivät halua millään tavalla osallistua tai myötävaikuttaa kyseisiin homostelutapahtumiin. Niin just. Homostelutapahtumiin. Ja valitettavasti tämä tarina on tosi.)

No mutta. Hyvin valvotun yön jälkeen olenkin tänään sitten kostoksi itselleni tehnyt ihan villisti töitä. Ja hihittänyt hurmaantuneesti, kun kummipoika (lauantaina 2-v) kuulemma oli ihastunut tätösen lähettämään synttärilahjaan. Kuulemma tuon ikäisestä on eri hienoa, kun vihdoin on oma VYÖ. Ettäs sen tiedätte, pienet on ilot toisilla.

Ps. Herkullisten sämpylöiden resepti kahden blogimerkinnän päässä. Vitsit, että on tuoreet, itsetehdyt sämpylät hyviä. Oikeasti.

Ei kommentteja: